Kuuntele
Aamun Koitto julkaisee alla Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elian tekstin, jolla hän kommentoi Suomen ortodoksisen piispainkokouksen 25. lokakuuta 2026 tekemää päätöstä (Avaa uuden sivuston) ja sen aiheuttamaa hämmennystä.
Piispainkokouksen päätös koskee koskee papiston osallistumista samaa sukupuolta olevien parien vihkimistilaisuuteen. Päätöksen jälkeen kaikkiaan 236 henkilöä allekirjoitti huolenilmauksen asian tiimoilta. Allekirjoittajien joukossa on muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon pappeja. Lisäksi Ortodoksisten pappien liitto pyytää piispainkokousta arvioimaan tekemäänsä päätöstä uudelleen.
Arkkipiispa Elian teksti kuuluu näin:
Ymmärrän, että piispainkokouksen ohje (Avaa uuden sivuston) on herättänyt huolta, hämmennystä ja monelle myös kipua. Tämä ei ole kenellekään pelkkä periaatekysymys. Kyseessä on lähimmäinen. Siksi aloitan siitä, mikä minulle on tärkeintä. Kirkossa jokaista rakastetaan varauksetta. Jokainen saa rakastaa. Jokainen on tervetullut kirkkoon, ja jokaiselle on siellä paikka.
Minusta tuntuu, että julkisuudessa ohjeesta on syntynyt kuva, joka on laajempi kuin sen sisältö. Ohje ei arvioi ketään ihmisenä eikä ota kantaa toisen kirkon ratkaisuihin. Se vastaa vain yhteen kysymykseen: missä roolissa ortodoksinen pappi on läsnä, kun hänet kutsutaan samaa sukupuolta olevan parin vihkimiseen tai siunaamiseen toisessa kirkossa. Liturgisessa tehtävässä tai papin asussa hän ei ole yksityishenkilö vaan toimii kirkon nimissä.
Ohje ei kiellä pappia olemasta läsnä läheisensä juhlassa. Ortodoksista pappia kutsutaan isäksi, ja isänä hän saa olla siellä edelleen.
Taustalla ei ole Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin toivetta eikä painetta, eikä muutakaan kansainvälistä linjausta. Suhteemme Ekumeeniseen patriarkaattiin on läheinen ja luottamuksellinen, mutta tämänhetkinen ohje on meidän oma. Piispainkokouksen tehtävä on ankkuroida ratkaisunsa aina ortodoksisen opin, kanonien ja tradition varaan.
Ymmärrän, miksi Venäjä mainitaan tässä yhteydessä. Moskovan patriarkaatin johto on tehnyt seksuaalivähemmistöistä viholliskuvan ja valjastanut sen hyökkäyssodan oikeuttamiseen. Suomen ortodoksinen kirkko torjuu tämän kokonaan, niin kuin se on torjunut koko sodan ja sen uskonnollisen oikeuttamisen. Ihmisestä ei saa tehdä vihollista, ei opetuspuheissa eikä sotapropagandassa. Sanat kuullaan aina jossakin ajassa, ja meidän aikamme on sodan aika. Siksi on oikein, että tätäkin kysytään.
Ortodoksisten pappien liiton pyyntö on vastaanotettu, ja otan sen vakavasti. Papit tuntevat perheensä ja seurakuntalaisensa, ja heidän äänensä on kuultava. Piispainkokous kuulee vielä Ortodoksisten pappien liittoa ja käsittelee asian sen jälkeen uudelleen seuraavassa kokouksessaan. Olen tästä keskustellut jo muiden piispojen kanssa. Piispainkokous on ennenkin arvioinut päätöksiään uudelleen, kun tilanne on sitä vaatinut, enkä pidä sitä heikkoutena. Keskustelu vaatii aikaa, kuuntelemista ja kuulluksi tulemista. En halua ennakoida sen lopputulosta, mutta toivon, että se käydään rauhassa ja rehellisesti.
Kiitän jokaista, joka on allekirjoittanut huolenilmauksen. Huoli ei minusta ole kirkon vastustamista vaan merkki siitä, että kirkko on ihmisille rakas ja sen sanoilla on painoa. Ymmärrän, miltä ohje näyttää sen silmin, joka jo valmiiksi kantaa vähemmistön taakkaa. Siksi toistan sen, minkä piispainkokous itsekin kirjoitti: kieltäytyminen toimituksesta ei ole kieltäytymistä ihmisestä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat seurakuntiemme jäseniä. He eivät ole kysymys, josta kirkko päättää. He ovat osa kirkkoa.
Ortodoksinen teologia ei kysy ihmiseltä ensin, kuka hän on, vaan kenen kuva hän on. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja jokainen on kutsuttu kasvamaan Kristuksessa hänen kaltaisekseen. Sitä kuvaa ei mikään ohje voi himmentää.
Toivon kaikilta rauhallisuutta ja luottamusta. Toivon, että jokainen loukkaantunut tietää, että kirkon ovi on hänelle auki ja hänen äänensä kuullaan. Kirkossa on tilaa myös erimielisyydelle, ja sen tilan nimi on rakkaus.
Toim. huom.
Toimitukseen on tullut myös tiedusteluja, olisiko huolenilmausta yhä mahdollista allekirjoittaa, mutta Aamun Koiton saamien tietojen mukaan kyseinen spontaanisti syntynyt vetoomus oli allekirjoitettavana vain rajatun ajan.
