Kuuntele
Naiset toimivat jo nyt jumalanpalveluksissa liturgisissa avustavissa tehtävissä kirkkosalin puolella, Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous painottaa. Papit voivat jatkossakin pyytää ketä tahansa jumalanpalvelusten avustaviin tehtäviin, piispat korostavat. (Avaa uuden sivuston)
Näitä ovat muun muassa saatoissa avustaminen kirkkosalin puolella, ristisaatoissa lyhdyn, kirkkolippujen ja ikonien kantaminen, ehtoollisella kävijöiden suun pyyhkiminen sekä jälkiviinin ja -leivän esille laittaminen ja tarjoileminen.
Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous vastaa näin kirkolliskokoukselle tehtyyn aloitteeseen (Avaa uuden sivuston), jossa pyydetään piispoilta selkeyttä naisen asemaan liturgisissa avustavissa tehtävissä.
Piispat eivät pidä tarkoituksenmukaisena, että maallikkojen liturgisia tehtäviä määritellään nykyistä tarkemmin niin miesten kuin naistenkaan osalta, koska aloitteessa esiin tuodut asiat toteutuvat kirkossamme jo nyt.
Oulun metropoliitan tehtäviä hoitava Haminan piispa Sergei kertoo käytännön esimerkin Helsingistä:
– Uspenskin katedraalissa Helsingissä on jo nyt käytäntö, että kaikki halukkaat tytöt ja pojat voivat osallistua suureen saattoon kirkkosalin puolella tullen mukaan kirkkosalin vasemmalta puolelta kantaen kynttilöitä päättyen ambonin eteen ja poistuen siitä, kun papisto siirtyy alttariin.
Liturgista vaatetta stikaria tytöillä ei kuitenkaan ole päällään, vaan he avustavat saatoissa siviilivaatteissa.
– Suomen ortodoksisen kirkon perinteessä naiset eivät ole käyttäneet stikaria avustaessaan saatoissa, vaan he ovat olleet siviilivaatteissa. Eräässä seurakunnassa oli vuosia sitten silloisen kirkkoherran toimesta annettu myös tytöille stikarit saattoon, mutta se jäi vain kokeiluksi, piispa Sergei kertoo.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Oulussa piispa Sergei toimi kolme vuotta apulaispiispana Helsingin hiippakunnassa johtaen säännöllisesti palveluksia Uspenskin katedraalissa.
– Naiset ovat toimineet kirkossamme papin apuna piispan siunauksella pienissä kylätsasounoissa jo vuosikymmenien ajan, joten tämä ei ole mitään uutta. Lintulan luostarissa yksi nunna on aina siunattu toimimaan ponomarina alttarissa eikä hänellä ole stikaria, vaan nunnan asu yllään, piispa Sergei kuvaa esimerkein kirkkomme tilannetta.
Naiset ja miehet ovat yhtä lailla kelvollisia
Kirkolliskokousaloitteessa viitataan viime vuonna valmistuneeseen raporttiin (Avaa uuden sivuston), jossa kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti selvitettiin naisten kirkollista asemaa. Aloitteen mukaan siinä esitettiin, että vaikka aiemmin mainitut avustavat tehtävät eivät ole naisille virallisesti sallittuja, käytännössä he toimivat niissä, mikäli miehiä ei ole kirkkokansassa paikalla.
Työryhmä esittikin, että olisi syytä pohtia nykyistä käytäntöä, jossa seurakunnissa kirkollisiin palvelutehtäviin pyydetään automaattisesti mies, jos sopivia miehiä on paikalla. Jos heitä ei ole, tehtävään pyydetään nainen.
Työryhmän mukaan käytännölle ei ole mitään teologista perustetta. Jos nainen on kelvoton tehtävään, hän on kelvoton silloinkin, kun miehiä ei ole saatavilla. Jos hän on kelvollinen joskus, hänen pitäisi olla kelvollinen aina.
Tähän raportin näkemykseen piispainkokous on nyt käytännössä vastannut, että naiset ja miehet ovat yhtä lailla kelvollisia avustaviin tehtäviin kirkkosalin puolella, ja papit voivat vapaasti pyytää tehtäviin, keitä haluavat.
Opetuspuheet liturgiassa kuuluvat lähtökohtaisesti papille
Kirkolliskokousaloitteessa esitetään myös opettamisen sallimista teologisen koulutuksen hankkineille naisille jumalanpalvelusten yhteydessä.
Aloitteessa kerrataan, että käytännössä naiset antavat seurakunnissa jatkuvasti täysipainoista teologista opetusta kuoroharjoitusten yhteydessä, tiistaiseuroissa, katekumeeniopetuksessa, lasten- ja nuortenkerhoissa ja monissa muissa seurakunnallisissa yhteyksissä, sekä sielunhoidollisissa keskusteluissa vaikkapa diakoniatyön yhteydessä – peruskoulun ja lukioasteen uskonnonopettajia ja tohtoriksi väitelleitä naisteologeja unohtamatta. Onko kirkollamme varaa olla käyttämättä naisteologien potentiaalia, aloitteessa kysytään.
Tämän kysymyksen osalta piispat painottavat, että opetuspuheen pitäminen liturgiassa kuuluu lähtökohtaisesti papin tehtäviin. Samalla on otettava huomioon, että merkittävä osa jumalanpalveluksiin osallistuvista tulee maista, joiden liturgisista käytännöistä ei kirkon ykseyden vuoksi ole syytä liiaksi poiketa.
Hengen vaikutus naisten palvelutehtävissä
Piispat korostavat, että Suomessa teologinen koulutus on korkeatasoista, ja sen vuoksi esimerkiksi katekumeenien opetuksessa seurakunnissamme painotetaan teologista koulutusta laadukkaan opetuksen takaajana.
Olemme pieni kirkko, jonka jokainen jäsen on tärkeä. On surullista, että monet kokevat, ettei kirkko anna mahdollisuuksia heidän koulutustaan ja taitojaan vastaaviin tehtäviin, piispat sanovat.
Piispainkokouksen mukaan uusia ei-liturgisia tehtäviä naisille onkin mahdollista etsiä. Piispa Sergei ehdottaa, että esimerkiksi sunnuntaina 1.11. Helsingissä alkava naisten kirkollista osallisuutta käsittelevä yleisötapahtuma ja kansainvälinen konferenssi (Avaa uuden sivuston) voisivat pohtia, mitä nämä tehtävät voisivat olla. Arkkipiispa Elia osallistuu tapahtuman avaukseen sunnuntaina Uspenskin katedraalissa.
Piispainkokouksen lausunnon pohjalta kirkollishallitus esittää kirkolliskokoukselle aloitteen hylkäämistä. (Avaa uuden sivuston)
Päätöksen perusteluissa viitataan kuitenkin myös Ekumeenisen patriarkaatin vuonna 2020 julkaisemaan Maailman elämän edestä –asiakirjaan (Avaa uuden sivuston):
”Kirkon on myös aina huomioitava Hengen vaikutus naisten palvelutehtävissä, erityisesti tänä päivänä, jona naiset toimivat yhä enemmän kirkollisen elämän tärkeimmissä tehtävissä (teologeina, seminaarien opettajina, kanonisen lain asiantuntijoina, lukijoina, kuoronjohtajina ja monenlaisina yhteisöään hyödyttävinä asiantuntijoina).
Kirkon on myös jatkettava pohdintaa, miten naiset voisivat parhaiten osallistua Kristuksen ruumiin rakentamiseen, ja tähän pohdintaan kuuluu myös kysymys naisdiakonaatin palauttamisesta nykyaikana.”
Kirkko voi toimia naisvihaa vastaan
Piispainkokous ilmaisee myös huolensa yhä repivämmästä keskustelukulttuurista niin kirkossa kuin yleisesti koko yhteiskunnassa. Yhteisen rakentamisen sijasta monen keskustelijan tavoitteena tuntuu piispojen mukaan olevan oman näkemyksen korostaminen aggressiivisesti ja toisten näkemysten polkeminen ja pilkkaaminen.
Aloitteen huoli keskustelun hallitsemattomasta vellomisesta sosiaalisen median alustoilla tunnepohjaisin argumentein ja vastakkainasettelua korostaen on piispojen mukaan aiheellinen. Haastavista ja ongelmallisista asioista on kyettävä keskustelemaan kirkossamme, he painottavat.
Piispat toteavat, että naisvihamielisyys lisääntyy yhteiskunnassa, mutta kirkossa on mahdollista toimia aktiivisesti ilmiötä vastaan.
Kirkkomme strategian mukaan edistämme kirkossamme rauhan ja sovun toteutumista kaikilla tasoilla ja se koskee meitä kaikkia, piispat sanovat. Kirkon vahvuus syntyy siitä, ettei se jakaudu erillisiin ryhmiin, vaan elää koko yhteisönsä monimuotoisuudesta. Meillä ei ole varaa menettää yhtään jäsenistämme, he korostavat.
”Miehelle aukeaa alttarin ovi, naiselle keittiön ovi”
Kirkolliskokoukselle on tehty toinenkin naisten asemaa koskeva aloite (Avaa uuden sivuston), jossa esitetään kirkolliskokoukselle toimenpideohjelman laatimista torjumaan uskonnollisten identiteettien polarisoitumista ja suvaitsemattomuutta.
Aloitteen taustalla on huoli kirkossa esiintyvistä vastakkainasetteluista, suvaitsemattomuudesta ja poissulkevista asenteista.
Aloitteessa viitataan Aamun Koitossa viime keväänä käytyyn keskusteluun* nuorten aikuisten ja erityisesti nuorten miesten kiinnostuksesta ortodoksisuuteen sekä tähän liitettyihin konservatiivisuutta, sukupuolten asemaa ja seurakunnallisia vastuutehtäviä koskeviin kokemuksiin.
Aloitteen mukaan lehteä jutun jälkeen lähestyneet lukijat olivat kokeneet muun muassa, että naispuolisia vapaaehtoisia ei arvosteta samalla tavalla kuin miespuolisia vapaaehtoisia. Tätä kuvattiin esimerkiksi ilmaisulla: ”Miehelle aukeaa alttarin ovi, naiselle keittiön ovi.”
Kaikilla on oikeus tulla kirkon jäseniksi
Piispainkokouksen kirkollishallituksen pyynnöstä antamassa lausunnossa (Avaa uuden sivuston) todetaan, että aloitteessa esitetyt naisten kokemukset vähäisemmästä arvostuksesta ja miesten suosimisesta on otettava vakavasti. Jokaisen tulee voida osallistua seurakunnan elämään arvostettuna yhteisön jäsenenä.
Piispainkokous pitää tärkeänä aloitteen tavoitetta vahvistaa kirkon jäsenten yhteyttä ja ehkäistä suvaitsemattomuutta. Se myös tunnistaa vastakkainasettelujen ja poissulkevien asenteiden esiintymisen kirkon piirissä, mutta ei katso niiden kuvaavan koko kirkkoa tai kaikkia jonkin jäsenryhmän edustajia.
Kaikilla on oikeus tulla kirkon jäseniksi, piispat korostavat. Kirkko on tähänkin asti ottanut yhteyteensä ihmisiä, joilla on erilaisia mielipiteitä ja elämänkokemuksia. Jokainen kirkkoa lähestyvä on kohdattava yksilönä, ei ikänsä, sukupuolensa tai oletetun aatteellisen viiteryhmänsä edustajana. Myös nuorten miesten kiinnostus ortodoksisuutta kohtaan on otettava vastaan avoimesti ja ilman ennakkoluuloja.
Kaikkien vastaanottaminen ei kuitenkaan merkitse kaikkien asenteiden ja toimintatapojen hyväksymistä. Kirkon yhteyteen kasvamisen lähtökohtana tulee olla sitoutuminen kirkon uskoon ja elämään, ei toisten ihmisten tai yhteisöjen vastustaminen.
Ihmisiin kohdistuva vihamielisyys, toisten ihmisarvon vähättely ja ulossulkeminen ovat ristiriidassa kristillisen lähimmäisenrakkauden kanssa. Tämä koskee kaikkia kirkon jäseniä riippumatta siitä, milloin tai miten he ovat liittyneet kirkkoon, piispat painottavat.
He korostavat katekumeeniopetuksen antamaa tukea ja kirkon uskoon perehtymistä sekä kasvamista seurakuntayhteisön jäseneksi. Myös kirkon elämään juurtuneiden kummien ja muiden seurakuntalaisten tuki on tässä arvokasta.
Kirkon ykseyttä tulee vahvistaa
Piispan tehtävänä on yhdessä papistonsa kanssa paimentaa kaikkia kirkon jäseniä ja vahvistaa kirkon ykseyttä. Tähän kuuluu sekä uusien tulijoiden vastaanottaminen että jo kirkkoon kuuluvien osallisuudesta huolehtiminen. Yhteyden rakentaminen on koko seurakunnan tehtävä, mutta vastuu hengellisestä ohjauksesta ja epäkohtiin puuttumisesta kuuluu erityisesti kirkon paimenille.
Erillisen toimenpideohjelman laatimista tarkoituksenmukaisempana piispat pitävät esipaimenten johdolla tapahtuvaa kirkon jatkuvaa opetus- ja paimennustyötä: vahvistetaan katekumeeniopetusta, henkilökohtaista hengellistä ohjausta ja seurakuntayhteyttä sekä puututaan johdonmukaisesti havaittuun epäasialliseen kohteluun.
Piispainkokouksen lausunnon perusteella kirkollishallitus esittää kirkolliskokoukselle aloitteen hylkäämistä (Avaa uuden sivuston). Piispat korostavat, että erillisen ohjelman laatimatta jättäminen ei merkitse aloitteessa esille tuotujen huolten sivuuttamista.
