Kuuntele
Suomen ortodoksisen kirkon hiippakuntien määrää ja rakenteellisia muutostarpeita selvittänyt työryhmä esittää (Avaa uuden sivuston), että hiippakuntien lukumäärä säilyy kolmena ja tulevaisuudessa apulaispiispan tehtävästä luovutaan.
Säästöjä haetaan muun muassa keskittämällä hiippakuntahallinto yhteen hiippakuntapiispoja avustavaan kansliaan. Lisäksi piispojen palkkatason kohtuullisuuteen halutaan kiinnittää huomiota.
Suomen maantieteellisen laajuuden ja väestön hajasijoittumisen vuoksi työryhmä ehdottaa pohdittavaksi myös neljännen hiippakunnan perustamista korostaen, että piispan ydintehtävä on olla läsnä. Tämä ratkaisu voisi vahvistaa piispan pastoraalista huolenpitoa ja kirkon palvelutehtävän toteuttamista yhteiskunnassa.
Kirkollishallitus esittänee (Avaa uuden sivuston) piispainkokouksen pyynnöstä kirkolliskokoukselle Oulun metropoliitan vaalin toimittamista marraskuun kirkolliskokouksessa. Nyt valmistunut selvitys ei ainoastaan jätä avoimeksi mahdollisuutta täyttää Oulun piispanistuin, vaan puoltaa sitä nimenomaisesti, piispat painottavat (Avaa uuden sivuston).
Oulun metropoliitan tehtävä on ollut avoinna pian kahden vuoden ajan. Se tuli avoimeksi, kun tehtävän edellinen hoitaja, tuolloinen metropoliitta Elia tuli valituksi Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispaksi. Tehtävää on vuoden 2025 alusta hoitanut väliaikaisesti Haminan piispa Sergei.
Maahanmuutto ja kirkkoon liittyjät ratkaisevat
Nyt valmistuneen selvityksen mukaan kolmen hiippakunnan rakenne turvaa päätösvaltaisen piispainkokouksen ja riittävän piispallisen läsnäolon myös kirkon pohjoisimmilla alueilla ilman apulaispiispaa.
Lisäksi se antaa mahdollisuuden kehittää hallintoa hiippakuntakeskeiseen suuntaan, josta kirkolliskokous on useaan otteeseen linjannut. Myös piispainkokous esitti lausunnossaan vuosi sitten samansuuntaisen ratkaisumallin. Siinä hiippakunta toimisi seurakuntayhtymän tapaan keskitettynä hallintoyksikkönä, ja sen sisällä toimivat pyhäkköyhteisöt vastaavasti kevyemmällä hallinnolla.
Työryhmän selvityksen keskeisin havainto on, että hiippakuntien lukumäärä on pitkälti irrallaan niistä tekijöistä, jotka tosiasiallisesti ratkaisevat kirkon taloudellisen ja jäsenistöllisen tulevaisuuden. Kirkon jäsenkehityksen kannalta ratkaisevimmat tekijät ovat selvityksen mukaan maahanmuutto ja kirkkoon liittymiset, sillä pelkkä syntyvyys ei missään hiippakunnassa riitä kattamaan kuolleisuuspoistumaa.
Verotulot määräytyvät jäsenmäärän, jäsenistön tulorakenteen ja valtionavun mukaan. Hiippakuntien yhdistäminen ei lisäisi kirkon jäsenmäärää eikä kasvattaisi verotuloja ja valtionapua. Kirkon tulevaisuuden kannalta oleellisimmat tekijät – kotouttamistyö, jäsenhankinta ja keskushallinnon kehittäminen – eivät ratkeaisi hiippakuntarakennetta supistamalla.
Hiippakuntien kulut noin miljoona euroa vuodessa
Hiippakuntien kuluista valtaosa on henkilöstökuluja, mutta henkilöstöä on nyt jo vähän. Oulun sekä Kuopion ja Karjalan hiippakunnissa piispaa avustaa vain yksi henkilö. Hiippakuntien yhdistäminen ei selvityksen mukaan tuottaisi välttämättä merkittäviä säästöjä. Myös toimitiloista saatavien säästöjen määrä jäisi pieneksi.
Hiippakuntien rahoitus tulee kokonaisuudessaan kirkon keskusrahaston kautta. Keskusrahaston varoista puolestaan osa katetaan valtionavustuksella, jonka enimmäistaso avustettavan toiminnan kuluista on valtionapupäätöksellä asetettu 80 prosenttiin. Loppuosa katetaan seurakunnilta kerättävällä keskusrahastomaksulla.
Vuonna 2024 hiippakuntien yhteenlasketut toimintakulut olivat 1 024 302 euroa. Siitä valtionavustuksella katettiin 568 266 euroa, ja loppuosa 456 036 euroa tuli keskusrahaston varoista. Näin ollen valtionavustuksen määrä oli 55 prosenttia kokonaiskuluista.
Vuosina 2021–2025 hiippakuntien toimintakulut ovat vaihdelleet noin 750 000 euron ja 1,024 miljoonan euron välillä.
Pienemmissä malleissa kanonisia haasteita
Kahden ja yhden hiippakunnan mallit olisivat selvityksen mukaan kanonisesti haasteellisia, vaikka ne eivät välttämättä johtaisi kirkon autonomisen statuksen menettämiseen.
Näissä vaihtoehdoissa piispainkokous menettäisi omavaraisen päätösvaltaisuutensa, ja sitä olisi täydennettävä joko kanonisesti vieraalla tavalla apulais- tai eläkepiispalla tai vaihtoehtoisesti nojautumalla pysyvästi Viron ortodoksiseen kirkkoon tai Ekumeenisen patriarkaatin muihin metropoliittakuntiin.
Lisäksi papiston vakavimpien kurinpitoasioiden ratkaiseminen edellyttäisi alle kolmen hiippakunnan malleissa kirkollisen oikeusasteen palauttamista kirkon lainsäädäntöön. Tämä puolestaan olisi lain valmistelun ja voimaansaattamisen näkökulmasta aikaa vievä prosessi.
Kolmen hiippakunnan mallissa hiippakuntien keskeisten hallinnollisten tehtävien keskittäminen yhteen hiippakuntapiispoja avustavaan kansliaan olisi työryhmän mukaan toiminnallisesti perusteltua ja keventäisi yksittäisten hiippakuntien toimintakuluja.
Tällä ratkaisulla ei olisi vaikutuksia hiippakuntapiispojen autonomiaan oman hiippakuntansa alueella tehtävissä päätöksissä, vaan kyse olisi vain avustavan hallinnollisen työn keskittämisestä.
Selvitys tehtiin kirkolliskokouksen päätöksellä
Kirkolliskokous päätti viime vuonna, että Suomen ortodoksisen kirkon hiippakuntien määrää ja hiippakuntarakenteita selvittämään asetetaan työryhmä. (Avaa uuden sivuston)Päätöksen taustalla oli kirkolliskokoukselle tehty aloite (Avaa uuden sivuston), jossa hiippakuntien määrää ehdotettiin vähennettäväksi kolmesta kahteen.
Aloitetta perusteltiin muun muassa talouden kiristymisellä valtionavun pienentyessä sekä hallintorakenteen liiallisella paisumisella. Tämän katsottiin johtaneen esimerkiksi seurakuntien keskusrahastomaksun suurenemiseen.
Työryhmä sai työnsä valmiiksi elokuussa. Selvitys esiteltiin kirkolliskokousseminaarissa 21. elokuuta 2026 Oulussa. Kirkolliskokousseminaari on varsinaista marraskuussa pidettävää kirkolliskokousta edeltävä valmistelukokous, jossa kirkolliskokousedustajille esitellään tärkeimpiä kirkolliskokouksen käsittelyyn tulevia asioita.
Työryhmän jäseninä olivat rovasti Marko Patronen, rovasti Teo Merras, pastori Kaarlo Saarento, TT Jelisei Heikkilä, YTT Talvikki Ahonen, FT Elsi Takala sekä TM Soili Penttonen.
Marko Patronen on Pohjois-Suomen seurakunnan kirkkoherra Oulun hiippakunnasta, Teo Merras kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtaja Helsingin hiippakunnasta ja Kaarlo Saarento Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Kuopion ja Karjalan hiippakunnasta.
Jelisei Heikkilä on arkkipiispa Elian teologinen sihteeri. Elsi Takala on toiminut muun muassa 2010-luvun hallinnonuudistustyöryhmien sihteerinä. Soili Penttonen on aiemmin toiminut muun muassa metropoliitta Ambrosiuksen pitkäaikaisena hallinnollisena sihteerinä, Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunnan toiminnanjohtajana sekä käytännöllisen teologian opettajana Itä-Suomen yliopistossa. Talvikki Ahonen on uskontotieteen tutkijatohtori Helsingin yliopistossa sekä muun muassa Itä-Suomen yliopiston ja Pappien liiton julkaiseman teologisen aikakauskirja Ortodoksian toimitussihteeri.
Aamun Koitto on taustoittanut aihetta aiemmin laajoissa artikkeleissa:
https://aamunkoitto.fi/ajassa/oulun-piispan-vaalia-ei-ole-luvassa-tana-vuonna/
Kuvassa piispan mitra.
