Kuuntele
Joensuussa on viime ajat työstetty Esko Alasen säveltämää ja Sami Nousiaisen ohjaamaa Malanja-oopperaa, jonka ensi-ilta on Juuassa 22.5.2026. Suomea ja livvinkarjalaa yhdistelevä ooppera perustuu Heikki Turusen Kuokka ja kannel -romaaniin. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen ooppera, jossa käytetään karjalaa.
Rajakarjalaista elämänmenoa
Malanja-ooppera on kuvaus Hyrsylän kylän ortodoksikarjalaisten elämästä talvisodan kynnyksellä ja sen radikaalista muuttumisesta sodan sytyttyä. Rajakarjalaisten elämänmenoon erottamattomasti kuulunut ortodoksisuus näkyy oopperassa esimerkiksi lavasteiden ikoneissa, dialogeissa ja sävelkielessä.
– Kirkkosävelmiä ei ole kopioitu mukaan sellaisinaan, mutta säveltäjä on hienosti ja tunnistettavasti tavoittanut ortodoksisen kirkkolaulun tunnelman sekä harmonian käsittelyn, Sanna Riissanen kiittelee. Laulajana, ortodoksisen kirkkomusiikin osaston laulunopettajana sekä laulun lehtorina toimiva Riissanen on ollut mukana hankkeen käynnistämisestä asti. Hän laulaa Manjan pääroolin sekä Larjan sivuroolin.
– Puhtaasti ortodoksisuutta kuvaavia kohtauksia ovat kirkon vihkiminen, praasniekka ja Valamossa käynti, jonka yhteydessä imitoidaan katumuksen sakramenttia, kertoo kuorossa laulava ortodoksisen kirkkomusiikin opiskelija Pietari Varpula. – Ortodoksisuus näyttäytyy oopperassa yhdessäolon kautta ja siten positiivisessa valossa. Kirkko rakennetaan yhdessä, praasniekkaa vietetään yhdessä ja pyhiinvaellukselle lähdetään yhdessä. Kaikki näyttäytyy aina suhteessa muihin.
– Kuokka ja Kannel on hypertarkka katsaus Raja-Karjalan historiaan. Ooppera on kerronnassaan välillä maalailevaa ja symboloivaa, Varpula selittää. Kaikki kirjan elementit on kuitenkin saatu mukaan oopperaan, joskin esimerkiksi luterilaisten suomalaisten ja ortodoksikarjalaisten välisiä ristiriitoja sivutaan oopperassa vain vähän. Ooppera kertoo ennemminkin yhteiselon mahdollisuudesta – esimerkiksi Sepon ja Outin monikulttuurisen avioliiton kautta.
Itselleen vaikuttavimmaksi kohtaukseksi Varpula nimeää loppuaarian, jossa kotinsa menettänyt Manja näennäisesti lohduttaa siskoaan, mutta samalla myös itseään. Riissaselle vaikuttavimpia kohtauksia ovat loppuaaria ja kohtaus, jossa Malanjan poika Johannes pelastuu hukkumiselta. Se on käänteentekevä hetki myös Malanjan suhtautumiselle uskontoon.
Produktio tiedonvälittäjänä
Riissasen mukaan on täysin sattumaa, että oopperan työryhmässä on paljon ortodokseja. Ortodoksisen perinteen – kuten ikonien merkityksen ja synnintunnustukseen liittyvien tapojen – tuntemisesta on kuitenkin ollut hyötyä työryhmäläisille.
– Oma taustani on vahvasti karjalais-ortodoksinen. Isäni vanhemmat olivat kotoisin Suojärveltä [johon Hyrsylä kuului talvisodan alkaessa] ja heidän äidinkielensä oli karjala, joten monet oopperassa esitettävät asiat ovat olleet elämässäni mukana lapsesta lähtien, Riissanen miettii. Kosketuspinta kirkkoon ja rajakarjalaisuuteen on auttanut häntä eläytymään “uskovaisen maalaistytön” Manjan rooliin, ja mahdollisuus opettaa karjalan kielen ääntämistä muille työryhmän jäsenille on tuottanut iloa.
Varpula – jolla ei ole karjalaista perimää – kokee produktioon osallistumisen auttaneen ymmärtämään, kuinka tärkeitä, arvostettuja ja rakastettuja ortodoksikarjalaiset perinteet ovat karjalaisille olleet, ja millaisia traumoja sota sekä evakkoon joutuminen ovat aiheuttaneet. Karjalaisen perinteen ymmärryksen lisääntymisestä voi olla hyötyä tulevaisuuden töissä kanttorina.
– Jumalanpalveluksissa voi olla pyhäkkökohtaista vaihtelua kielen, kirkkomusiikin ja liturgisten tapojen osalta sen mukaan, millaisia ihmisiä kirkossa käy. Etenkin jos seurakunnassa on karjalaistaustaisia, voisin esimerkiksi harjoittaa kuoron laulamaan kerubiveisun ja ekteniat karjalaksi, Varpula kaavailee.
Ensi-iltaa kohden
Varpula ja Riissanen odottavat innolla ensi-iltaa.
– Olisi arvokasta, jos joku katsojista tai työryhmän jäsenistä saisi oopperan myötä tietoa ortodoksisuudesta ja kenties kiinnostuksen tutustua siihen syvemmin, Riissanen pohtii. – Sekin olisi hienoa, jos tällä esityksellä saisi laskettua kynnystä lähteä oopperaan, joka kalskahtaa monen korvaan vaikeasti saavutettavalta ja elitistiseltä.
– Makeeta, että on tämmöinen proggis! Varpula iloitsee ja sanoo uskovansa, että näin hienosta oopperasta voi tulla hitti. – Tarina on kaunis ja relevantti, ja oopperassa on kaunista musiikkia, loistavat solistit sekä koskettava loppu. Tällainen kulttuurisesti meitä lähempänä oleva ooppera puhuttelee varmasti eri tavalla kuin esimerkiksi jokin Mozartin ooppera. Suomi, Karjala tai ortodoksia – jos tuntee kiinnostusta edes johonkin näistä kolmesta, kannattaa tulla oopperaan: se antaa varmasti jotain.
Malanja-ooppera
● Säveltäjä: Esko Alanen
● Ohjaaja: Sami Nousiainen
● Tuottaja: Heidi Lihavainen
● Pääosien esittäjät: Sanna Riissanen (Manja), Ella Kinnunen (Outi), Roosa Tarvonen (Malanja) ja Antti Pakkanen (Seppo)
● Muissa rooleissa: Aamu Pulkkinen, Henri Jussila, Sakari Sillanpää ja Heidi Lihavainen
● Kuorona osa Joensuun konservatorion projektikuoro Luminanssista
● Puvustaja ja lavastaja: Ella Törmikoski
● Musiikkivastaava: Olli Mikkonen
● Koreografi: Anastasia Kolomainen
Ensi-ilta: 22.5.2026 Juuka, seurojentalo, klo 18
23.5.2026 Joensuu, Joensuun konservatorio, klo 18
24.5.2026 Varkaus, Varkauden teatteri, klo 14
29.5.2026 Kuopio, Kuopion kaupungintalo, klo 18
Pääkuvassa ”Malanja” Roosa Tarvonen, takana Heidi Lihavainen ”Klaudia” ja tuottaja sekä Joensuun konservatorion Luminanssi-kuoro.
