Kuuntele
Daavidin psalmissa kerrotaan kuninkaasta, joka iloitsee Herran voimasta ja riemuitsee hänen avustaan (tai: pelastuksestaan; myös Septuagintassa viitataan tässä kohtaa Jumalan pelastustekoihin). Teksti jatkaa edellisen psalmin teemaa, jossa pyydetään, että Jumala antaisi kuninkaalle mitä hän toivoo.
Psalmissa kiitetään hurskaiden toiveiden toteutumisesta: Herra antoi kuninkaalle onnen ja siunauksen ja painoi hänen päähänsä kultaisen kruunun (vrt. 2. Sam 12:30). Herra antoi hänelle onnen ja siunauksen ja pitkän, ainaisen ja iankaikkisen iän. (Jakeet 4 ja 5) Nämä jakeet luetaan ortodoksisessa avioliiton sakramentissa heti vihittävien kruunaamisen jälkeen ennen epistolatekstin lukemista. Näin myös vihittävät kruunataan Jumalan palvelemista varten.
Juutalaisissa rabbiinisissa tulkinnoissa psalmi liitetään luvattuun messiaskuninkaaseen, vaikka tekstin nähdään myös kertovan kuningas Daavidista. Kruunun päähän asettamisen ajatellaan muun muassa viittaavan profeetta Natanin sanaan, jonka mukaan Herra antaa jälkeläisen, joka vakiinnuttaa Daavidin kuningashuoneen iankaikkisesti (2. Sam. 7:12˗16). Varhaisissa kristillisissä tulkinnoissa psalmin nähdään kuvaavan Kristuksen ihmiseksi tulemista, mutta myös hänen kuninkuuttaan, tuomiovaltaansa ja toista tulemustaan, jolloin hän tuomitsee kaikki kansat.
Psalmiteksti jatkuu kuvauksella suuresta kunniasta. Kun Jumala auttoi kuningasta, hän peitti hänet loistolla ja kirkkaudella. Lupauksensa mukaan Jumala asettaa hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti ja ilahduttaa hänet riemulla kasvojensa edessä.
Juutalaisessa traditiossa muistutetaan tässä yhteydessä muun muassa Danielin kirjan lupauksesta, jossa Ihmisen kaltainen saapuu taivaan pilvissä Ikiaikaisen luo ja hän saa haltuunsa kunnian ja valtakunnan, kaikki kansat, kansakunnat ja kielet iankaikkisesti (Dan. 7:13˗14).
Näin tapahtuu, koska kuningas luottaa Herraan ja koska Jumalan armo tekee hänet horjumattomaksi. Kirkon opettajille kuvaus suuresta siunauksesta ikuisiin aikoihin asti on viittaus luvattuun Messiaaseen, Kristukseen, hänen ikuiseen hallitusvaltaansa ja kunniaansa (ks. Ilm. 11:15).
Psalmissa vihollisvoimat kukistuvat Herran vihan hehkusta, kun hän näyttää kasvonsa eli läsnäolonsa. Vaikka vastustavat voimat hankkisivat pahaa ja miettisivät juonia kuningasta vastaan, he eivät voi mitään. Jumalan suunnitelmat toteutuvat vääjäämättömästi, vaikka siltä ei aina näytä.
Psalmi päättyy pyyntöön: ”Nouse, Herra, osoita voimasi! Laulaen ja soittaen (tai: veisaten) me ylistämme sinun suuria tekojasi.” Kirkon opettajat pitävät suurta ylistyksen pauhua seurauksena Jumalan ilmestymisestä ja hänen lupaustensa katselemisesta. Jumalan ylistys johtaa hänen tahtonsa mukaisiin tekoihin: siitä kasvaa, sisimmän asettuessa uuteen muotoon, Jumalan mielen mukainen elämä matkalla kohti voittokruunua.
