Kuuntele
Vuosi 2026 on Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin juhlavuosi. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta luostarin siirtymisestä Heinävedelle.
Edellinen vuosi oli Lintulan luostarin perustamisen 130-vuotisjuhlavuosi. Näitä molempia merkkipaaluja juhlitaan Lintulassa 14.6.2026 kello 8:30 alkavalla vedenpyhityksellä ja juhlaliturgialla, joita seuraa kenttälounas sekä päiväjuhla lammen rannalla.
Ensimmäiset suomalaiset sisaret tulivat Heinäveden luostariin 1940-luvulla. Palmusunnuntaina vuonna 1965 luostariin muutti Maija Holopainen, josta oli sittemmin tuleva ensimmäinen suomalainen skeemanunna Lintulassa. Kukapa olisi sopivampi muistelemaan menneitä vuosikymmeniä kuin luostarissa kaikkein pisimpään kilvoitellut 92-vuotias äiti Melania.
1960-luku
Neiti Maija Holopainen oli hiljattain käynyt luostarissa turistimatkalla. Laivamatka Kuopiosta Lintulaan oli herättänyt kiinnostuksen luostaria kohtaan: voisiko sinne tulla töihin? Työvoima oli tarpeen, joten Holopainen muutti Kuopiosta Lintulaan 14.4.1965, viikko ennen pääsiäistä. Uusi koti oli löytynyt myös hengellisessä mielessä: vuoden 1966 syksyllä Holopainen liitettiin ortodoksiseen kirkkoon.
Samoihin aikoihin Lintulassa kilvoitteli kolme muuta suomalaista sisarta: Sanni, (sittemmin äiti Serafima), Irmeli (äiti Elisabet) ja Irja (äiti Varvara). Suurin osa sisaristosta oli venäläisiä.
– Minä en tullessani osannut venäjää. Opettelin sitä täällä. Kieli kuitenkin pääsi unohtumaan sitten, kun ei enää ollut ketään, jonka kanssa sitä puhua, äiti Melania kertoo.
Holopaisen tullessa luostariin sisaret asuivat kahden hengen huoneissa kartanorakennuksessa. Jumalanpalvelukset pidettiin kartanon salissa. Trapesaa tai muita yhteisiä tiloja ei ollut, joten ensimmäinen pääsiäinen ja ensimmäinen joulu luostarissa kuluivat töissä, palveluksissa ja omassa huoneessa.
Toisin kuin vanhemmat sisaret, sisar Maija oli saanut oman huoneen hiljattain remontoidusta sivurakennuksesta eli nykyisestä “talkoolaisten talosta”. Hänen huoneeseensa majoitettiin muita ihmisiä vain satunnaisesti.
Vuonna 1966 Lintulaan saatiin uusi asuinrakennus, jossa äiti Melania asui samassa huoneessa äiti Elisabetin kanssa. Hänen nykyinen keljansa on vuonna 1992 rakennetussa uudessa asuinsiivessä.
1970-luku
Vuonna 1965 Lintula oli maatalousluostari. Tähän oli kuitenkin tulossa muutos. 1960- ja 70-lukujen taitteessa lehmät vaihtuivat helppohoitoisempiin lampaisiin, sillä matkailun merkitys oli alkanut kasvaa ja luostari oli saanut vastuulleen tuohusten valmistamisen. Ensi alkuun tuohustehdas sijaitsi päärakennuksessa nykyisen kirkon alla. Sisar Maija toimi tehtaassa koneen käyttäjänä ja tuohusten pakkaajana.
Lintulan kirkko valmistui vuonna 1973. Pääasiallinen jumalanpalveluskieli vaihtui kirkkoslaavista suomeksi 1970–80-lukujen vaihteessa.
1980-luku
Sisar Maijan ohjaajavanhus skeemanunna Serafima lähti tuonilmaisiin vuonna 1986. Rakkainta muistoa kysyttäessä äiti Melania mainitsee juuri ohjaajansa, joka rukoili lakkaamatta Jeesuksen rukousta (Avaa uuden sivuston) ja muistutti rukoilemisen tärkeydestä nuorempaansakin. Äiti Melania kokee äiti Serafiman olleen hänelle hyvä esikuva.
1990-luku
Heti 1990-luvun alussa oli äiti Eugenian vuoro lähteä tuonilmaisiin. Hän ehti olla vanhassa ja uudessa Lintulassa yhteensä 82 vuotta, mikä on toistaiseksi pisin aika.
Sisar Maija vihittiin pieneen skeemaan vuonna 1991 ja sai nimekseen Taisia pyhittäjä Taisia Aleksandrialaisen (Avaa uuden sivuston) mukaan. Hän ehti olla luostarissa yli neljännesvuosisadan ennen nunnavihkimystä.
– Eivät uskaltaneet vihkiä nunnaksi, kun pelkäsivät, että rupean vielä igumeniaksi, äiti Melania vitsailee.
Tällä vuosikymmenellä luostari luopui myös lampaista. Oman hautausmaan (Avaa uuden sivuston) Lintula sai vuonna 1994 ja ensimmäisen suomalaisen igumenian (äiti Marina) vuonna 1998.
2000- ja 2010-luvut
Luostarin pääelinkeinot ovat jo pitkään olleet tuohusten ja yrttituotteiden valmistaminen sekä matkailu. Sisaret ovat myös maalanneet ikoneita ja valmistaneet käsitöitä myyntiin. Lisäksi Lintulan luostari on kustantanut ja kääntänyt hengellistä kirjallisuutta, jossa Lintulaan vuoden 2001 tammikuussa tulleella äiti Kristodulilla oli tärkeä rooli.
Äiti Melanialla oli vuosien saatossa useita kuuliaisuustehtäviä. Hän työskenteli ainakin navetassa, tuohustehtaalla, kasvimaalla, keittäjän apulaisena, kahvioapulaisena ja vierasmajan siivoajana. Lisäksi hän toimi alttaripalvelijana isä Hermanin kanssa yli kaksi vuosikymmentä.
– Tein myös käsitöitä – sellaisia patalappuja, äiti Melania muistelee. Tässä hän on turhankin vaatimaton, sillä hänen käsistään kerrotaan valmistuneen monenlaisia töitä, kuten virkattuja ristejä ja nyplättyjä liinoja, joita myytiin valtavat määrät luostarin myymälässä.
Sen jälkeen kun nunna vihittiin suuren skeemaan 14.3.2018 ja nimettiin uudelleen pyhittäjä-äiti Melania Roomalaisen (Avaa uuden sivuston) mukaan, hänen ainoa tehtävänsä on ollut rukoileminen.
Skeemanunnan arkea 2020-luvulla
– Sukulaiseni testamenttasi ruumiinsa lääketieteen opiskelijoiden käyttöön. Viimeksi sairaalassa käydessä piti melkein lähteä pois, kun alkoi pelottaa, alkavatko ne nyt leikellä minuakin, äiti Melania veistelee.
Huumori tuntuu kuuluvan skeemanunnan elämään yhtä kiinteästi kuin luostarin arkirutiinit. Äiti Melania herää joka aamu ilman kelloa neljän aikaan rukoilemaan. Kuudelta alkaa aamupalvelus, jota seuraa aamupala.
Aamupalan ja kello 11 tarjoiltavan lounaan välissä äiti Melanialla on omaa aikaa. Hän lukee paljon. Nyt on menossa Kirkkovuoden pyhät -teos. Lukuisten portaiden takia on päädytty siihen, että skeemanunna menee alakerran trapesaan enää vain lounaalle. Muut ateriat hän nauttii keljassaan.
Kello 13 on iltapäiväkahvin aika. Kupissa voi olla myös lempiteetä Keisarin morsianta. Iltapäivisin äiti Melania ja häntä arjessa avustava viitankantajanunna Katariina käyvät kävelyllä. Lenkki kulkee hautausmaan, kartanon ja koivukujan kautta.
Vielä vuonna 2024 äiti Melania saattoi pulahtaa uimaankin, mutta nyt kunnon heikennyttyä kävely on turvallisempaa liikuntaa. Talviaikaan skeemanunna sytyttää kävelylenkin yhteydessä kynttilän edesmenneiden igumenioiden Antoninan ja Marinan haudoille.
Viideltä tai kesäaikaan kuudelta alkavan iltapalveluksen jälkeen alkavat iltatoimet. Iltakahdeksan aikaan – juuri ennen nukkumaanmenoa – äiti Melania saattaa kuunnella radiosta iltahartauksen. Juuri muita kuin hengellisiä ohjelmia hän ei radiosta kuuntelekaan.
Edessä 62. pääsiäinen Lintulassa
61 vuotta luostarissa on pitkä aika. Vuosien 1965 ja 2026 välissä on käyty kuussa, koettu rakennemuutos, liitytty Euroopan unioniin ja siirrytty digiaikaan. Presidentti on ehtinyt vaihtua viisi ja ortodoksisen kirkon arkkipiispa kolme kertaa. Vuonna 2023 toimeen asetettu igumenia Ksenia on luostarin viides johtaja äiti Melanian aikana.
Mitä skeemanunna sanoisi luostariin menoa pohtivalle?
– Ulkomaille voisi mennä. Suomessa on jo maallistunutta. Itse en tullut lähteneeksi ulkomaille, kun en osannut kieliä. (Igumenia Ksenia tuumii tähän, että maailma muuttuu ja että se maailma, josta äiti Melania tuli luostariin, oli kovin erilainen kuin nykyinen.)
Suuri paasto on näkynyt kuitenkin paastoruokana ja pidempinä palveluksina, kuten se näkyi myös kuusikymmentä vuotta sitten.
– Paastoruoka on parempaa kuin tullessani luostariin, äiti Melania huomauttaa.
Myös pääsiäistä vietetään luostarissa pitkälti samalla tavalla kuin jo 1960-luvulla. Paasto päättyy pääsiäisyön juhlavaan liturgiaan. Erona on se, että pashaa ja kulitsaa tarjotaan nyt kaikille: kauan sitten keittäjänä toiminut skeemanunna valmisti näitä herkkuja vain “vanhoille” nuorempien sisarten jäädessä ilman.
– Kun ei tulisi liikaa ihmisiä, äiti Melania esittää toiveen tulevaa pääsiäistä koskien.
Pitkään kilvoitelleesta skeemanunnasta välittyy kaipaus hiljaisuuteen ja rauhaan, joita Lintulassa voi kokea etenkin talvikuukausina.
– Parasta on ollut silloin, kun ei ole ollut liikaa työtä, vaan on saanut olla rauhassa, rukoilla ja käydä kirkossa, hän summaa kuluneita vuosikymmeniä.
Lopuksi äiti Melania ja sisar Katariina toivottavat kaikille Aamun Koiton lukijoille hyvää paastonaikaa ja Herran Pyhää Pääsiäistä!
Kirjallinen lähde: Hyvän osan valinneet (Lintulan luostari, 2008)
Pääkuvassa: Viitankantajanunna Katariina (vas.) ja skeemanunna Melania ihailevat vanhoja valokuvia Lintulan luostarin kalenterista. Kuva: Lasse Simonen
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2026. Painetun lehden sisältöjä tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
