Eräs kirkon varhainen opettaja liittää tekstin Assyrian kuningas Sanheribiin, sotapäällikkö Rabsakeen ja Jerusalemin piiritykseen noin vuonna 701 ekr. Rabsake kyseenalaisti Jumalan kyvyn auttaa Juudan kansaa. Kun kuningas Hiskia pyysi profeetta Jesajaa rukoilemaan Herraa kansan jäännöksen puolesta, Jesaja ilmoitti vihollisen aikeiden kukistuvan. (Jes. 36˗37)
Eräässä juutalaisessa tulkinnassa psalmi liitetään Babylonian kuningas Nebukadnessariin, joka tuhosi Jerusalemin temppelin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen vuonna 597 eKr. Sen vastine psalmi 53 liitetään sotapäällikkö Titukseen, jonka joukot polttivat toisen temppelin vuonna 70 jKr.
Laajemmin kirkon opettajat näkevät psalmin kertovan Israelin tulevasta pelastuksesta (Ps. 14:7).
Psalmissaan Daavid kutsuu mielettömäksi sitä, joka sanoo, ettei Jumalaa ole, sillä se johtaa mielen ja tekojen turmeltumiseen. Daavid näkee ihmisten etääntyneen Jumalasta, sillä ei ole ketään, joka tekee hyvää. Myös Jumala taivaasta katsoo ihmisiin ja tutkii, onko kenelläkään ymmärrystä etsiä Herraa. Hän näkee, että kaikki ovat luopuneet hänestä ja tulleet kelvottomiksi: ei ole ainoatakaan, joka tekee hyvää.
Uudessa testamentissa apostoli Paavali lainaa tätä psalmitekstiä osoittaakseen, että kaikki ihmiset ovat joutuneet eroon Jumalasta. Siksi jokainen tarvitsee Kristusta pelastajakseen (Room. 3).
Daavid toteaa väärintekijöiden syövän kansaa kuin leipää, sillä he eivät huuda Herraa avukseen (hepr. teksti). He joutuvat lopulta kauhun valtaan, sillä Jumala on oikeamielisten puolella (hepr. ”on läsnä vanhurskasten, oikeamielisten keskellä/ oikeamielisten sukupolven keskellä”). Väärintekijät voivat kyllä tehdä tyhjäksi köyhän hankkeet (hepr. ”köyhien kokouksen/neuvonpidon”), mutta Herra on köyhän turva.
Daavid tuo julki kaipauksensa: kunpa Siionista jo tulisi pelastus Israelille! Kun Herra viimein kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee ja Israel iloitsee.
Sekä hepreankielinen että kreikankielinen teksti viittaa tässä yhteydessä kansan vankeuteen (termi kohtalo viittaa myös vankeuteen). Alussa mainitut tulkinnat pakkosiirtolaisuudesta lienevät saaneensa perustelunsa tästä. Kirkon opettajille psalminkohta Siionista saapuvasta pelastuksesta kertoo Kristuksesta, sillä heprean pelastusta tarkoittava verbi viittaa nimeen Jeesus (Ps. 3:9; vrt. Matt. 1:25).
Kansan jäännöksen pelastuksen, johon myös alussa mainittu Jesajan kirjan kohta viittaa, mainitsee myös apostoli Paavali (Jes. 37:4; Room. 11:5). Hän toteaa Israelin lankeemuksen koituneen pelastukseksi kansoille, mutta aikojen lopulla myös Israel kääntyy. Psalmiin (jae 7) nojaten Paavali kirjoittaa: ”Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä”. Jumala tekee jälleen liiton heidän kanssaan ja ottaa pois heidän syntinsä. (Room. 11:26˗27) Paavali suhtautui myönteisellä tavalla ja myös odottavalla mielellä kansansa tulevaisuuteen esimerkkinä myöhemmille ajoille.
Psalmissa Daavid vakuuttaa, että luottamus Herraan tuo mukanaan koetusten ajan jälkeen ja riippumatta siitä, mitä elämässä ikinä tapahtuukin, ilon pelastuksesta ja Pelastajasta. Ikuinen murtaa ajallisten taakkojen kahleet.