Daavidin psalmi alkaa notaatiomerkinnällä ”kahdeksas” (vuoden 1992 käännöksessä: ”säestetään kahdeksankielisillä soittimilla”). Kirkon opettajien tulkinnassa tämä liitetään toisinaan Kristuksen toiseen tulemukseen ja tuomiopäivään, yleisen ylösnousemuksen ja Jumalan valtakunnan kahdeksanteen päivään. Tämä tulkinta korostaa psalmin katumuksellista luonnetta, sillä katumus johtaa Jumalan luo. Myös juutalaisessa traditiossa todetaan psalmin kuvaavan viimeistä tuomiota, jolloin Jumalan viholliset joutuvat kauhun valtaan (Ps. 6:11).
Daavid anoo, ettei Jumala rankaisisi ja kurittaisi häntä, vaan olisi hänelle armollinen. Daavid kertoo tuskan polttavan hänen luissaan: mieltä jäytää pelko. Hän kysyy Jumalalta, kuinka kauan tämä ahdistus vielä kestää.
Daavid puhuu sairaudesta, mutta kirkon opettajat tulkitsevat tekstiä myös laajemmin pitäen sitä sielun sairastumisen ja katumuksen kivun kuvauksena, joka tuntuu ihmisen koko olemuksessa. Hädässään Daavid kääntyy Parantajansa ja Lääkärinsä puoleen. Hän anoo Herraa kääntymään puoleensa, auttamaan ja osoittamaan uskollisuutensa. Anoessaan Herraa kääntymään, Daavid tekee omaa kääntymystään.
Daavidin pyynnössä korostuu Jumalan laupeus, sillä hän pyytää Kaikkivaltiasta kääntymään luomansa ihmisen puoleen. Jumalan kääntyminen ihmisen luo eli laupeus ja ihmisen kääntyminen Jumalan luo eli katumus johtavat sielun parantumiseen. Sisäisen hätänsä ahdistama Daavid ei kykene auttamaan itseään, mutta luottaa Herran apuun.
Daavidin mukaan ihminen ei kuoltuaan ylistä Jumalaa eikä kiitä häntä tuonelassa. Ilmaisu kuvaa, miten hurskas sielu haluaa vielä koota tässä elämässä katumuksen hyviä hedelmiä. Monet kirkon opettajat tulkitsevat tätä siten, että katumuksen aika on tässä elämässä ja hetkessä. Elämä ei pääty kuolemaan, mutta katumuksen aika päättyy, aivan kuten Jeesuksen kertomuksessa rikkaasta miehestä, joka ei enää tuonelassa osaa löytää helpotusta hätäänsä (Luuk. 16:19˗31).
Yön hiljaisuudessa Daavid ottaa katumuksen askelia Herran edessä. Samalla Daavidin sielu avartuu kohti Jumalan armoa ja laupeutta: Herra kuulee hänen itkunsa äänen ja hartaat pyyntönsä ja vastaa rukouksiin. Häpeään joutuvat ahdistajat, jotka pakenevat peloissaan, mutta katuva ihminen löytää sielunsa Parantajan.