Minisaarna

(Matt. 4:12–17)

Evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen siirtymisestä Nasaretista Kapernaumiin Johannes Kastajan vangitsemisen jälkeen. Tässä toteutuu profeetan sana, jonka mukaan Sebulonin ja Naftalin maa, Jordanin takainen muukalaisten Galilea ja kansa, joka asuu pimeydessä, näkee suuren valon. Kuoleman varjon maassa loistaa kirkkaus: Jeesus alkaa julistamaan kääntymystä ja ilmoittaa taivasten valtakunnan tulleen lähelle.

***

Jumalan ihmisrakkauden julistus alkaa kaukana suurista keskuksista, pimeydessä elävien ihmisten keskellä. Jeesuksessa, Jumalan Pojassa, toteutuu lupaus valosta ja kirkkaudesta, joka saa pimeyden ja kuoleman varjot väistymään.

Ilosanoma kutsuu kääntymään, vaihtamaan elämän suuntaa. Tämä on mahdollista, koska taivasten valtakunta on tullut lähelle. Jumala kutsuu ihmisrakkaudessaan jokaista ihmistä yhteyteensä.

Kirkon suurin aarre on evankeliumi, ei valta, suuruus tai kunnia. Jumalan valtakunta kätkeytyy sydämiin, joihin Jeesus Kristus asettuu asumaan. Silloin kuoleman varjot väistyvät.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Liturgiassa

(Matt. 3:13–17)

Evankeliumissa Jeesus lähtee Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes estelee, koska hänen pitäisi pikemminkin saada Jeesukselta kaste. Jeesus pyytää Johannesta olemaan kuitenkin vastustelematta, koska näin täyttyisi Jumalan vanhurskas tahto.

Kun Jeesus nousee vedestä, taivaat aukenevat, Jumalan Henki laskeutuu alas kyyhkysen tavoin ja asettuu Jeesuksen päälle. Ääni taivasta sanoo Jeesuksen olevan Isän Jumalan rakas Poika, johon hän on mieltynyt.

***

Jeesus ei tarvinnut kastetta, mutta alentuessa ihmiseksi hän tuli täyttämään kaiken Jumalan tahdon. Näin hän teoillaan uudistaa ihmisyytemme.

Jeesuksen kasteessa paljastetaan pyhän Kolminaisuuden mysteeri. Jumalan ainoa Poika on tullut maailmaan pelastuksemme tähden. Kasteessa Jeesus pyhittää veden, ihmisyytemme ja koko luomakunnan. Teofania on siksi ilmoitusta myös tulevasta luomakunnan uudistamisesta.

Kirkko toimittaa tänään ja monina muina kirkkovuoden päivinä vedenpyhityksiä. Siunaamme pyhitetyllä vedellä pyhäköt, kodit, ikonit, läheisemme, itsemme ja kaikki hyvät asiat. Näin luomakunnan elämää antava vesi tulee Jumalan toiminnan välineeksi ja hänen ihmisrakkautensa lähteeksi.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Jumalanpalveluksia suoratoistetaan keskimäärin neljästi kuukaudessa Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalle. Jumalanpalveluksien suoratoistot ovat saavuttaneet suuria katsojamääriä ja suosituimpia taltiointeja on katsottu tuhansia kertoja.

Vuoden ensimmäinen verkkolähetys on Teofanian, Kristuksen kasteen juhlana 6. tammikuuta.

Tammikuun verkkolähetykset: 

Lauantai 6.1.2024 kello 9.55 liturgia ja suuri vedenpyhitys, Teofania, Kristuksen kaste (Avaa uuden sivuston)

Sunnuntai 14.1. kello 9.55 liturgia (Avaa uuden sivuston)

Sunnuntai 21.1. kello 9.55 liturgia, Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai (Avaa uuden sivuston)

Sunnuntai 28.1. kello 9.55 liturgia, Tuhlaajapojan sunnuntai (Avaa uuden sivuston)

Jumalanpalveluksien verkkolähetyksistä vastaa Digital Palola.

Asiasta kerrottiin ensimmäisenä Helsingin ortodoksisen seurakunnan nettisivuilla (Avaa uuden sivuston).

 

Lämpimästi tervetuloa jumalanpalveluksiin paikan päälle tai etäyhteyden välityksellä!

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Suuressa ehtoopalveluksessa

Luuk. 3:1‒18

Evankeliumissa kerrotaan Johannes Kastajan toiminnasta. Johannes kehottaa ihmisiä kääntymään ja ottamaan kasteen syntiensä anteeksiantamiseksi. Hän viittaa Jesajan kirjaan, jonka mukaan ääni huutaa erämaassa ja kehottaa raivaamaan tasaisen tien Herralle: kaikki saavat nähdä Jumalan pelastustyön.

Johannes nuhtelee luokseen tulleita ja kehottaa heitä tuottamaan näkyviä parannuksen hedelmiä. He eivät saa ajatella olevansa Aabrahamin lapsia, sillä Jumala voi herättää itselleen lapsia jopa kivistä. Jumalan tuomion aika koittaisi.

Kun ihmiset kysyvät mitä heidän tulee tehdä, Johannes kehottaa heitä auttamaan toisia. Toisia hän kehottaa välttämään ahneutta, toisia taas tyytymään palkkaansa.

Ihmiset alkavat pohtia, oliko Johannes kenties Messias, mutta Johannes kertoo kastavansa heidät vedellä. Hänen jälkeensä tulisi häntä väkevämpi, joka kastaa heidät Pyhällä Hengellä ja kokoaa viljan aitaansa heittäen ruumenet tuleen. 

Näin Johannes vetosi heihin julistaessaan evankeliumia.

***

Johanneksen parannussaarna valmisti ihmisiä Jeesuksen vastaanottamiseen. Hän anoi heitä muuttumaan mieleltään ja teoiltaan sekä olemaan kiinnittämättä liikaa huomiota ulkoiseen.

Myös kirkko julistaa kääntymystä ja tarjoaa katuvan mielen ja katumuksen sakramentin hyviä lahjoja.

Tällaisen sanoman tarkoitus ei ole masentaa tai ahdistaa, vaan synnyttää palava kaipaus palata elävän Jumalan luo, jotta ilosanoma Jumalan armosta voi saavuttaa ihmismielen.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Mark. 10:17‒27)

Evankeliumissa eräs mies polvistuu Jeesuksen eteen ja kysyy, mitä hänen tulisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Jeesus muistuttaa Jumalan käskyjen noudattamisesta. Mies kertoo noudattaneensa niitä nuoruudestaan lähtien.

Jeesus katsoo miestä rakastaen ja sanoo, että häneltä puuttuu yksi asia: hänen pitää mennä, myydä omaisuutensa ja antaa rahat köyhille voittaakseen aarteen taivaassa ja sitten seurata häntä. Mies synkistyy ja lähtee pois surullisina, sillä hänellä on paljon omaisuutta.

Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että paljon omistavien ja omaisuuteensa luottavien on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Siksi kamelin on helpompi mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Opetuslapset ovat ihmeissään ja kysyvät, kuka sitten voi pelastua. Jeesus sanoo sen olevan ihmiselle mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.

***

Rikkaan miehen luottamus omaisuuteensa oli niin suurta, että se esti häntä seuraamasta Jeesusta. Siksi Herra kutsui häntä köyhyyskilvoitukseen.

Maalliset asiat voivat tulla pelastuksen esteeksi. Opetuslapset ihmetellessä kuka sitten voi pelastua, Jeesus kertoo, että kaikki on Jumalan vallassa.

Jotkut kirkon pyhät ihmiset ovat rikkaudestaan luopuen antautuneet kilvoittelemaan köyhyydessä, toiset ovat palvelleet rikkauksillaan Jumalaa ja lähimmäisiä. He ovat vastanneet myöntävästi Jumalan rakkauden kutsuun ja seuranneet Herraa. Samalla he ovat esimerkkinä meille.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Mark. 10:11‒16

Evankeliumissa Jeesus sanoo puolisonsa hylkäämisen ja avioitumisen toisen kanssa olevan aviorikos.

Kun Jeesuksen luo tuodaan lapsia, jotta hän siunaisi heidät, opetuslapset moittivat tuojia. Jeesus närkästyy ja kehottaa, että he sallisivat lasten tulla hänen luokseen estelemättä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Siksi se, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, ei pääse sinne. Jeesus ottaa lapset syliinsä ja siunaa heidät.

***

Jeesus korostaa avioliiton arvoa ja perhe-elämän merkitystä. Siksi myös kirkolle avioliitto on erityisen tärkeä ja arvokas kutsumus, vaikka ei ainoa elämäntapa.

Parhaimmillaan matka kohti Jumalan valtakuntaa alkaa lapsuudesta. Kirkko onkin kutsuttu vaalimaan lasten hyvinvointia ja evankeliumin mukaista opetusta.

Jeesus kutsuu meitä oppimaan lapsilta, että mekin voisimme tulla osallisiksi Jumalan valtakunnasta. Lapsen vilpittömällä mielellä Jeesuksen luo tulevat saavat häneltä erityisen siunauksen.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Tietoja Herran Edelläkävijästä ja Kastajasta Johanneksesta löytyy niin evankelistojen laatimista teksteistä kuin liturgisista teksteistä ja jopa ikoneista. Kirkko kunnioittaa pyhää Johannes Edelläkävijää juhlien hänen muistoaan hänen sikiämisensä, syntymänsä ja mestauksensa päivinä, mutta myös joka viikko tiistaisin.

Yhtä suurta kunniaa ortodoksisen kirkkovuoden kierrossa nauttii ainoastaan Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria, joka yhdessä Johannes Kastajan kanssa muodostaa niin sanotun esirukousryhmän Kristus Kaikkivaltiaan edessä kuuluisassa Deisis -triptyykki-ikonografiassa. Mikä oli siis pyhän Herran Edelläkävijän suhde Herraan Jeesukseen Kristukseen? Entä mikä oli hänen kilvoituksensa merkitys? Vastaus löytyy kristinuskon keskeisestä pyhästä kirjasta eli Evankeliumista. Jeesus todisti, että Johannes Kastaja on ”enemmänkin kuin profeetta” (Luuk.7:26). 

Herran Edelläkävijästä ja sanansaattajasta lähti liikkeelle ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Näin sai alkunsa Evankeliumin julistus: ”Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta” (Luuk. 16:16). Verrattoman suurena profeettana Johannes raivasi tien Herralle; Valolle, jonka todistaja hän itse oli.

Kuin profeetta Elia

Johannes oli ”Jumalan suuri mies”, joka oli täynnä Pyhää Henkeä (Luuk. 1:7,15). Johannes muistutti Vanhan liiton suurta profeettaa Eliaa niin ulkoisesti – hän pukeutui kamelinkarvavaatteeseen ja vyötti itsensä nahkavyöllä – kuin ankaran elämäntapansa puolesta: hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja (Matt.3:1-4). 

Nuoruudestaan asti Johannes kilvoitteli erämaassa. On todennäköistä, että hän varttui eräänlaisessa kilvoitusyhteisössä, joita oli siihen aikaan useitakin muun muassa Kuolleen meren seudulla.  

Kun koitti päivä, ”jolloin hänen oli määrä astua Israelin eteen”, Johannes esiintyi jo opetuslasten ympäröimänä maineikkaana opettajana ja oman kilvoitusyhteisönsä keulahahmona. Hänen äänensä kaikui ympäri Juudeaa. Hän kehotti mielenmuutokseen ja sisäiseen uudistumiseen, jonka ulkoisena merkkinä oli rituaalipuhdistautuminen ja syntien tunnustaminen (Mark. 1:4-). Johanneksen mukaan hän, joka ei elänyt totuudenmukaisesti, ei saanut kutsua itseään Aabrahamin lapseksi ja tulla siten osalliseksi Jumalan lupaamasta pelastuksesta. Johannes julisti totuutta ja opetti luoksensa tulleita, miten heidän tuli toimia elämän eri tilanteissa (Luuk.3). 

”Kirkkaalla liekillä palava lamppu”

Johanneksen julkisen kritiikin kohteeksi joutuneet fariseukset, lainoppineet, ylipapit ja kansan vanhimmat eivät uskoneet hänen sanaansa ja pitivät häntä jopa pahan hengen riivaamana. Johannes nuhteli myös neljännesruhtinas Herodesta ”tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista” (Luuk. 3:19), mikä johti Johanneksen pidättämiseen ja surmaamiseen vankilassa. 

Rohkeudessaan, asialleen omistautuneisuudessaan ja tinkimättömyydessään Johannes ei pettänyt niiden odotuksia, jotka näkivät hänessä suurenmoisen profeetta Elian työn jatkajan. Johanneksen suurin työ oli aikalaistensa valmistamisessa ottamaan vastaan ”häntä itseään suuremman” Messiaan, Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen. 

Vaikka Johanneksen sanoma ei tavoittanut laajaa yleisöä, hän sai toimia Jumalan sanansaattajana ja todistajana: ”Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan” (Joh.5:33). Myös Johanneksen marttyyrikuolema uskottiin ennakoivan Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaa.

Asema Sulhasen ystävänä

Johannes Kastajan todistus on, että hän kertoi olevansa vasta edelläkävijä, vaikka monet kansan keskuudessa uskoivat hänet olevan itse Messias (Luuk. 3:15). 

Ollessaan virallisesti kuulusteltavana Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja” (Joh. 1:26-27). 

Johanneksen jälkeen ”tuleva” kastaa Pyhällä Hengellä (Mark. 1:8) ja tulella (Matt. 3:11). Hän on Jeesus, jonka päälle Pyhä Henki laskeutui kasteensa yhteydessä: ”Johannes todisti: ´Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ´Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.” (Joh. 1:32-34). 

Vaikka Johannes kutsui Jeesusta ”Jumalan karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnit” (Joh. 1:29), hän ei kuitenkaan ollut tietoinen siitä, kuinka tämä tulee toteutumaan, eikä osannut arvata, miksi Jeesus halusi ottaa kasteen häneltä (Matt. 3:13). 

Ottaakseen pois maailman synnit Jeesuksen tuli käydä kärsimystensä kasteen läpi, jonka eräänlaisena esikuvana Johanneksen toimittama kaste oli. Näin Herran piti täyttää Jumalan vanhurskas tahto (Matt. 3:15) ja pelastaa syntiset antautumalla sovitusuhriksi heidän puolestaan, kuten profeetta Jesaja ennusti ”Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa” (Jes. 53:11).

Messiasta odotettiin hartaasti

Johannes Kastajan ja Jeesuksen maanpäällisen elämän aikaan monet odottivat Messiaan tulevan oikeudenmukaisena ja tinkimättömänä tuomarina. Siksi hämmentyivät ja jopa pettyivät, kun Jeesus muistutti heitä (Matt. 11:2-6) Jesajan vanhasta profetiasta Messiaasta, joka ilmoittaa köyhille ilosanoman, parantaa niitä, joiden mieli on murtunut, julistaa vapautusta vangituille, lohduttaa kaikkia murheellisia ”antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan” (Jes.61:3). 

Johannes Kastajan seuraajien keskuudessa ei juurikaan ollut ymmärrystä siitä, mikä on Jeesuksen työn tarkoitus, ja mitä tarkoittaa Hengen kaste (Ap.teot. 18:25, 19:2). Syntyi jopa polemiikkia, jossa Johanneksen opetuslasten yhteisö katsottiin erilliseksi Jeesuksen opetuslasten joukosta eli alkukirkosta (Mk.2:18). Todistukseksi siitä, että Jeesus on ennustettu ja odotettu Messias, riitti viittaus Johanneksen omiin sanoihin: ”Hän on se, josta sanoin: ´Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.´” (Joh. 1:15). 

Sulhasen aitona ystävänä, joka koko sydämestään iloitsi Hänen tulostaan, Johannes väistyi nöyrästi: ”Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi” (Joh. 3:28-30). Lisäksi Johannes itse kehotti omia opetuslapsiaan seuraamaan Jeesusta (Joh. 1:35). 

Jeesus Kristus puolestaan ylisti Johannesta totuuden todistajana ja sanoi hänet olleen ”kirkkaalla liekillä palava lamppu” (Joh. 5:35). Vaikka Jeesuksen todistuksen mukaan ”yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi ”, ”kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän” (Matt. 11:11). 

Näin vähentämättä Johannes Edelläkävijän ja Kastajan pyhyyttä Jeesus osoittaa valtakuntansa lasten kunnian olevan suurempi kuin kenenkään Jumalan profeetoista. 

Pääkuva ylhäällä: Kristuksen kaste. Kuva: bpperry/iStock

 

Juttu on julkaistu ensi kertaa 2.1.2024, mutta ajattoman sisältönsä vuoksi se sopii luettavaksi vuosittain teofanian aikaan. Juttua on päivitetty 2.1.2026 lisäämällä ingressiin maininta teofanian ajankohdasta.

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Esipiirustus on yksi kolmestakymmenestä viidestä, jotka professori Petterssonin lapsenlapsi, taidehistorioitsija FT Susanna Pettersson lahjoitti Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kokoelmiin vuonna 2009. Nämä esipiirrokset ovat sekä Abramovien tekemiä että vanhempia, 1700–1800-luvun vaihteesta.

Jatkosodan aikana Pettersson komennettiin Äänisniemelle, jossa hän dokumentoi ja tutki kirkollista arkkitehtuuria. Pettersson julkaisi keräämänsä materiaalin pohjalta väitöskirjan vuonna 1950. Hän toimi Helsingin yliopiston taidehistorian professorina vuosina 1951–1981.

Ikonimaalari Ivan Abramov 1940-luvulla
Oiva Helenius: ikonimaalari Ivan Abramov 14.12.1942 ja 28.1.1943. Kuva: Marika Minkkinen.

Vanhauskoisten perintöä

Kosmojärven kylä sijaitsee Itä-Karjalassa Äänisniemellä. Talonpoika Ivan Mihejevitš Abramov (1869–1949) oli oppinut ikonimaalausta isältään Mihei Ivanovitšilta (1830–1912). Heidän taitonsa olivat lähtöisin Danilovin Uikujoen 1600-luvulla perustetusta luostarista, josta tuli vanhauskoisten huomattavin keskus.

Suureksi osaksi vanhauskoisten ansiota on se, että ikonimaalauksessa säilyi paljon vanhoja, muualta jo hävinneitä piirteitä. Vuonna 1855 luostari lakkautettiin, ja ilman työtä jäänyt luostarin ikonimaalari Ivan Averkijev asui jonkin aikaa Abramovin talossa. Tällöin Mihei Ivanovitš, joka oli myös vanhauskoinen, oppi häneltä ikonimaalauksen alkeet.

Vuoden 2015 tutkimukset paljastivat, että Abramov-sukunimi otettiin perheessä käyttöön vasta vuonna 1859. Ennen sitä Mihei Ivanovitšin sukunimi oli Kolubov.

Isä ja poika Abramov maalasivat ikonostaaseja, seinämaalauksia kirkkoihin ja tšasouniin. He myös uudistivat vanhoja ikoneja sekä kopioivat vanhoja kirjoja.

Petterssonin käynnin aikana Abramovin talossa oli 277:n irtolehden hiilipiirustuskokoelma. Hiilipiirustusten käyttö on ollut yleistä ortodoksisessa ikonimaalauksessa 1500-luvulta lähtien. Niiden avulla siirrettiin kuva-aihe vanhasta ikonista uudelle ikonilaudalle.

Ensin vanhan ikonin kaikki tärkeimmät viivat pensselöitiin hiilivellillä. Sitten laitettiin puhdas paperi ikonin pinnalle, ja kuva tarttui paperiin negatiivina. Paperi painettiin vuorostaan uudelle, pohjustetulle ikonilaudalle, jolloin hiilipiirustus siirtyi siihen. Kun piirustus oli siirretty uudelle laudalle, se kaiverrettiin hiiliviivoja seuraten neulalla liitupohjustukseen. Sen jälkeen kuivunut hiilijauhe puhallettiin pois. Tuoretta hiilipiirustusta voi käyttää neljään tai viiteen ikoniin, minkä jälkeen ääriviivat oli siveltävä hiilivellillä uudelleen.

Maalaus tapahtui oravan häntäkarvoista ja sorsan sulista tehdyillä siveltimillä. Kuivuneeseen kuvapintaan hangattiin lopulta kämmenellä oliiviöljyä suojaamaan maalausta kosteudelta. Isoissa ikoneissa, jotka vaativat paljon kananmunia, Abramov-isä maalasi ainoastaan henkilökuvat temperalla ja taustat öljyvärillä. Ivan puolestaan maalasi yksinomaan öljyllä. Öljyväreillä maalatut ikonit siveltiin lopuksi lakalla.

Ikonimaalari Ivan Abramov, 13.7.1942 ja hänen vaimonsa Anastasia Aleksandrovna Abramova maalauksiin kuvattuina
Oiva Helenius: ikonimaalari Ivan Abramov, 13.7.1942 ja hänen vaimonsa Anastasia Aleksandrovna Abramova (os.Kunitsyna), 13.12.1942. Anastasia oli alueella tunnettu taitava kirjoja. Kuvanveistäjä Oiva Helenius työskenteli Petterssonin apulaisena vuosina 1942–1944. Hänen tehtävänänsä oli tehdä tarkkoja piirroksia rakennusteknisistä yksityiskohdista ja ulkoasusta. Nämä Oiva Heleniuksen piirustukset myös kuuluvat RIISA:n kokoelmiin. Kuva: Joni Ylimäki

Painokuvaikoneita 1900-luvun alusta

Siirtyminen temperasta öljyväreihin tapahtui 1800-luvun lopulla käytännöllisistä ja taloudellisista syistä. Ikonien massatuotannon myötä 1900-luvun alussa markkinoille tuli halpoja painokuvaikoneja. Vuoden 1917 jälkeen bolševikkien valtio aloitti rajun ja tehokkaan uskonnonvastaisen toiminnan. Ikonitaiteen tutkimus jatkui kuitenkin uskonnonvastaisen politiikan rinnalla, ja yllättävästi tietoja Abramoveista löytyy 1920-luvun pietarilaisten tutkimuksista. Abramovin ikonimaalaustyöpaja jatkoi työtä 1928 saakka. Sen jälkeen Ivan Abramov teki tilauksesta käsi- ja koristemaalarityötä. Pettersson mainitsee huomanneensa ullakolla ison määrän ikoneja, joita asiakkaita eivät olleet hakeneet. 1940-luvulla Abramov ei enää maalannut ikoneja huonon näkönsä vuoksi. Kirkko kylässä kuitenkin toimi ja Ivan hoiti siinä isännöitsijän tehtäviä.

Kižin museon kokoelmiin kuuluu Abramovien kokoelma, jonka osana on myös Lars Pettersson vuonna 1989 lahjoittamia valokuvia ja pohjapiirustuksien kopioita. Kižin museossa on myös säilynyt kaksi ikonia, joissa on Abramovien signeeraus, ja muutama muu pyhäinkuva, jotka on attribuoitu heidän maalaamikseen.

Katso lisää: Lars Petterssonin digikokoelma löytyy Kižin museosta (Avaa uuden sivuston)

Pääkuva ylhäällä: Mihei Ivanovitš Abramov: Kristuksen kaste, esipiirros, 20,5 x 21 cm.

Lähteet: 

Nabokova, Irina I., Collection of Kosmozero icon painters Abramovs in the collection of the Kizhi Museum-Reservea / Iskusstvo Evrazii = The Art of Eurasia, 2022, (2), pp. 112-123. ISSN 2518-7767 (online).  

Pettersson, Lars, Muutamia hiilipiirustuksia itäkarjalaisen ikonimaalarin työpajasta, Suomen museo 1942, Helsinki, s. 31–41.

Pettersson, Lars, Äänisniemeläinen ikonityöpaja, Muinaista ja vanhaa Itä-Karjala, Helsinki, 1944, korrehtuurivedos. 

Pyhittäjä Sergei Radonezhilaisen ilmestys -ikoni
RIISA:n kokoelmiin kuuluu Leo Kasangon lahjoittama Abramov-vanhemman maalaama pyhittäjä Sergei Radonezhilaisen ilmestys -ikoni. Leo Kasanko toimi komennuksella asiantuntijana Itä-Karjalan kirkkorakennusten ja esineistön luettelointitehtävässä ja osti ikonin vuonna 1942 Ivan Abramovilta. Ikoniin kuuluu hopeinen basma. Kuva: RIISA

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Mark. 10:2‒12

Evankeliumissa Jeesuksen luo tulee kirjanoppineita, jotka koettelivat Jeesusta kysymällä, saako mies hylätä vaimonsa. Jeesus kysyy, mitä Mooses on säätänyt. He vastaavat Mooseksen antaneen luvan kirjoittaa erokirjan vaimon hylkäämiseksi. Jeesus sanoo Mooseksen antaneen tämän säädöksen heidän kovasydämisyytensä takia. Jumala kuitenkin loi alussa ihmisen mieheksi ja naiseksi. Kun mies jättää vanhempansa ja liittyy vaimoonsa, he tulevat yhdeksi lihaksi. Jumalan yhdistämää ei ihmisen tule erottaa.

Opetuslapset kysyvät tästä jälkeenpäin Jeesukselta yksityisesti. Jeesuksen mukaan se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Sama koskee vaimoa.

***

Jeesus opettaa, että avioliitossa mies ja nainen tulevat yhdeksi. He luopuvat entisestä, mutta saavat kaiken, kun heistä tulee yksi. Kirkon opettajat pitävät tätä kuvana Jumalaan liittymisestä. 

Jeesus kehottaa uskollisuuteen avioliitossa. Hän nimeää uskottomuuden (ja siihen rinnastettavat asiat) avioeron perusteeksi.

Jeesus kutsui kovasydämisiä kirjanoppineita katumukseen. Olipa väärintekomme mikä tahansa, mielenmuutos ja katumus alkaa siitä, että havahdumme ja näemme tehneemme väärin toista kohtaan. Katumalla palaamme Jumalan yhteyteen ja korjaamme sen, mikä on korjattavissa.

Jaa tämä juttu