Minisaarna: Jumalan tahdon seuraaminen on muuta kuin muodollisten käskyjen täyttämistä
Lauantai 17.2.2024. Suuren paaston ensimmäisen viikon lauantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Sergei Dolgov/iStock
(Mark. 2:23‒3:5)
Evankeliumissa Jeesus kulkee sapattina viljapellon reunaa opetuslasten katkoessa tähkäpäitä. Oppineet pitävät tätä sapattikäskyn rikkomisena. Jeesus toteaa myös Daavidin ottaneen itselleen ja nälkäisille miehilleen uhrileipää, joka oli tarkoitettu ainoastaan papeille. Siten lepopäivän pyhittäminen on ihmistä varten, ei toisin päin: Ihmisen Poika on sapatin Herra.
Jeesuksen mentyä synagogaan oppineet tarkkailevat, aikooko Jeesus parantaa pyhäpäivänä miehen, jonka käsi on surkastunut. Jeesus kysyy heiltä, kumpi on luvallista sapattina, tehdä hyvää vai pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen. Jeesus vihastuu heidän sydämensä kovuuden tähden ja parantaa miehen.
***
Jumalan tahdon seuraaminen on paljon enemmän kuin ainoastaan muodollisten sääntöjen täyttämistä. Jumalan tahto toteutuu, kun teemme hyvää toisille.
Evankeliumissa Jumalan käskyn näennäinen rikkominen olikin sen perimmäisen tarkoituksen seuraamista. Käskyjen täyttämisen päämääränä on ihmisten hyvinvointi, ei toisten tuomitseminen ja kiistely.
Jeesuksen sanat varoittavat tuomitsevasta asenteesta, joka syntyy arvostelukyvyn puutteesta ja kyvyttömyydestä nähdä asioiden taakse. Toisia tuomitessamme rikomme kaikkia Jumalan käskyjä.
(Tänä lauantaina muistellaan myös suurmarttyyri Teodoros Alokasta ja luetaan Joh. 15:17–16:2 joka luetaan myös Johanneksen kolmannen viikon lauantaina.)
Aleksei Navalnyille toimitettiin panihida Uspenskin katedraalissa – koolle saapui pikaisesti toistasataa rukoilijaa
Muistopalvelus toimitettiin 16.2. kello 19. Arkkipiispa Leo kehotti myös muita seurakuntia toimittamaan muistopalveluksia edesmenneelle.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Suomen ortodoksinen kirkko, Susanna Somppi | Kuva: Jukka Vehkaoja
Venäläisen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin kuolemasta tiedotettiin 16. helmikuuta. Vielä samana iltana hänelle toimitettiin panihida eli vainajan muistopalvelus Uspenskin katedraalissa. Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo kehotti muita Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntia toimimaan samoin.
Uspenskin katedraalissa toimitettuun palvelukseen kokoontui lyhyellä varoitusajalla toistasataa ihmistä.
Venäjän Jamalo-Nenetsien piirikunnan rangaistuslaitoksen viranomaiset tiedottivat kuolemasta perjantaina venäläiselle uutistoimisto Interfaxille. Navalnyi oli kuollessaan 47-vuotias.
Minisaarna: Jos viinipuun oksa ei kanna hedelmää, se leikataan pois
Perjantai 16.2.2024. Suuren paaston ensimmäisen viikon perjantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Sergei Dolgov/iStock
Ehtoonjälkeinen palvelus
(Joh. 15:1–7)
Evankeliumissa Herra sanoo opetuslapsilleen olevansa tosi viinipuu. Hänen Isänsä on puutarhuri. Jokainen oksa, joka ei kanna hedelmää, leikataan pois. Hedelmää tuottavat oksat taas puhdistetaan liioista versoista, jotta ne tuottaisivat enemmän hedelmää.
Jeesus sanoo heidän jo olevan puhtaita, koska hänen sanansa on puhdistanut heidät. Heidän tulee vain pysyä hänessä, niin hän pysyy heissä. Oksa tuottaa hedelmää vain pysymällä puussa. Ilman häntä he eivät saa mitään aikaan. Irronneet oksat heitetään pois ja ne kuivuvat. Lopulta ne viskataan tuleen.
Jos he pysyvät hänessä ja hänen sanansa pysyy heissä, he voivat pyytää mitä tahansa, ja he saavat sen.
***
Kristillisen elämänvaelluksen perusta on yhteys Jeesukseen ja hänen opetukseensa. Sen mukaisesti meidät on kutsuttu pysymään hänessä. Tämä tie johtaa kirkon ja pyhien mysteerien eli sakramenttien yhteyteen, sisäisen kasvamisen polulle.
Pyhät apostolit seurasivat Jeesusta ja kasvoivat hänen tuntemisessaan niin paljon, että saattoivat anoa Herralta mitä tahtoivat. Jumalan tunteminen sai heidät pyytämään Herran tahdon mukaan.
Meidän matkamme on yhä kesken, mutta pysymällä Kristuksen ja Kirkon yhteydessä, voimme kasvaa ihmisyytemme täyteen määrään, kukin sellaiseksi kuin meidät on tarkoitettu.
Minisaarna: Kuka antaisi lapselleen kiven, kun tämä pyytää leipää
Torstai 15.2.2024. Suuren paaston ensimmäisen viikon torstai. Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonin 4. osa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Sergei Dolgov/iStock
Ehtoonjälkeinen palvelus
(Matt. 7:7–11)
Evankeliumissa Jeesus kertoo, että ihminen saa, kun hän pyytää, löytää, kun hän etsii ja hänelle avataan, kun hän kolkuttaa.
Kukaan ei anna pojalleen kiveä tämän pyytäessä leipää tai käärmettä tämän pyytäessä kalaa. Jos kerran pahat ihmiset antavat lapsilleen kaikkea hyvää, paljon enemmän taivaallinen Isä antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.
***
Jokainen voi löytää elämän tien pyytäessään, etsiessään ja kolkuttaessaan. Tie Jumalan valtakuntaan on avattu kaikkien ulottuville.
Jos kerran pahaa tekevätkin osaavat olla hyviä, paljon suurempi on Jumalan laupeus niitä kohtaan, jotka etsivät häneltä apua.
Tämä lupaus ei tarkoita kaikilta koetuksilta ja murheilta välttymistä. Auttaja ja lohduttaja on kuitenkin niissäkin lähellä. Hän tuntee sen, mikä koituu sielujemme pelastukseksi.
(Matt. 7:1–8 luetaan Matteuksen toisen viikon lauantaina ja Matt. 7:7–8 yhdessä Mark. 11:22–26 kanssa suuren paaston ensimmäisen viikon keskiviikkona.)
Edom Tadesse arvostaa Suomen rauhaa ja mahdollisuuksia, mutta toivoisi lisää yhdessäoloa
Edom Tadesse tuli siskonsa kanssa Etopiasta Suomeen vuonna 2009. Lapsuuden kulttuuri kulkee aina mukana elämässä, mutta Suomessa on koti ja paljon arvokkaita asioita.
– Suomessa saa elää turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä, jossa jokainen voi löytää oman elämäntapansa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Mari Vainio | Kuva: Edom Tadessen oma albumi
Edom Tadesse ja sisar tulivat äidin luo Suomeen marraskuussa. Tuolloin pimeä, lumen täyttämä ympäristö oli täynnä jouluvaloja ja kaupat pullollaan tavaraa. 13-vuotias tyttö tunsi saapuneensa todelliseen satumaahan.
– En ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Joka vuosi, kun joulu tulee, muistan tämän ensimmäisen valloittavan tunnelman.
Juuri silloin sää ei ollut kovin kylmä, ja valojen ihana loiste valaisi pimeää vuodenaikaa. Kylmyyteen Edom sanoo tottuneensa vuosien myötä: paljon vain vaatetta kerroksittain päälle. Kyllä siitä selviää!
Kaiken kaikkiaan nyt 27-vuotias nainen tuntuu asettuneen Suomeen hyvin. Tällä hetkellä koti on Espoossa.
Tärkeintä sopeutumisessa uuteen ympäristöön on ollut oppia suomen kieli. Aluksi oma elinpiiri oli pieni: nuori Edom kävi läheisessä ruokakaupassa ja yritti tehdä ostoksia englannin kielellä.
– Huomasin heti, etteivät ihmiset pitäneet siitä, Edom sanoo.
– Ymmärsin sen enkä loukkaantunut. Kokemus kannusti minua opiskelemaan suomen kieltä entistä enemmän. Olen halunnut oppia puhumaan sitä kieltä, mitä ympärilläni puhutaan.
Tadesse aloitti maassamme koulunkäynnin yläasteella, josta hän siirtyi lukioon. Sen jälkeen hän opiskeli matkailualaa. Kohta, muutaman kurssin jälkeen, hän valmistuu vielä sosionomiksi.
Nimittely loppui ystävällisyydellä
Syrjintää Edom ei juurikaan muista kokeneensa, mutta yksi tapaus tulee mieleen.
– Olimme kerran ystävieni kanssa Suomenlinnassa kesäisellä retkellä ja söimme yhdessä. Yksi ihminen tuli nimittelemään meitä. Emme suuttuneet vaan kerroimme itsestämme ja vastasimme hänen kysymyksiinsä. Hän kiinnostui ruoistamme ja lopulta pyysimme hänet syömään kanssamme.
Ystävällisyys siis palkittiin ystävällisyydellä.
– Elämää voi jakaa rauhassa yhdessä. On tärkeää miettiä, miten itse voi reagoida asioihin.
Tätä nykyä Suomessa olo on luonnollista.
– Kotonani olen saanut kasvaa vapaasti ja elää niin kuin kaikki muutkin nuoret ihmiset täällä elävät. Perhe on luottanut minuun ja tiedän, että he ovat aina tukenani.
Perheyhteys on Tadessen mukaan Etiopiassa vahvempaa kuin Suomessa.
– Vietän varmasti enemmän aikaa perheeni kuin ystävieni kanssa. Perhe on elämäni rikkaus. Me autamme toisiamme, olemme aina olemassa toisiamme varten. Lapsuudenperheeni lisäksi myös mieheni on etiopialainen.
– Vierailen Etiopiassa mielelläni, mutta palaan kuitenkin aina ilolla Suomeen, Edom Tadesse sanoo.
Tärkeän tukensa perheen maahan asettumiselle on antanut myös rovasti Heikki Huttunen.
– Hän on ollut paljon mukana perheemme elämässä rippi-isänä ja yhtenä aikuisena. Hänen kanssaan olen saanut vapaasti puhua kaikenlaisista mieltä askarruttavista asioista. Se on ollut helppoa ja antoisaa.
Edom kertoo myös matkoistaan isä Heikin johtamissa ortodoksisten nuorten ryhmissä. Mieleen on jäänyt muun muassa ekumeeninen matka Tsekin tasavaltaan.
– On ollut hienoa saada tavata erimaalaisia ihmisiä. Se on luonut luottamusta siihen, että voin omana itsenäni, yhtenä muista, lähteä, kokea ja nähdä muita maita.
Kirkko ei juuri nyt ole jatkuvasti läsnä nuoren naisen elämässä, mutta sen arvo kulkee mielen pohjalla.
Etiopiassa ortodoksinen kirkko eli Etiopian ortodoksinen tewahedo-kirkko on maan valtakirkko. Se kuuluu niin kutsuttuihin orientaaliortodoksisiin kirkkoihin, jotka toimivat lähinnä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Etiopian kirkko on orientaaliortodoksisista kirkoista suurin, ja siihen kuuluu noin 50 miljoonaa jäsentä.
Joitain muistoja ja kirkon tapoja lapsuudesta palaa mieleen:
– Liturgia alkaa aamulla jo klo 6 ja kestää nelisen tuntia. Kirkkoon mennessä riisutaan kengät pois. Se on kunnioituksen osoitus. Naiset pukeutuvat leninkiin, hiukset ovat peitettynä eikä kirkossa tule olla kasvoilla liikaa ehostusta.
Kuten yhä usein meilläkin, naiset seisovat kirkossa vasemmalla puolella ja miehet oikealla. Yleensä Etiopian kirkkojen ympärillä on suuri pihamaa, jossa kirkossa kävijät voivat viettää aikaa yhdessä.
Yhdessäoloa – mieluusti ilman alkoholia
Yhdessäolo on oleellinen osa etiopialaista kulttuuria. Sen Edom soisi tulevan enemmän osaksi myös suomalaisten elämää. Täällä ollaan usein liian yksin.
– Sosiaalialan ammattilaisena kaipaan tänne enemmän yhteyttä ihmisten välille, elämän jakamista yhdessä. Etiopialaiset ovat sosiaalisempia, vieraanvaraisempia kuin monet muut kansallisuudet. Siitä olisi hyvä ottaa oppia.
Alkoholi on Edomin mukaan myös turhan usein Suomessa osa yhdessäoloa. Iloita voi muutenkin.
– On myös hyvä huomioida vanhukset.
Vanhuksia ja heidän elämänkokemustaan arvostetaan Edomin mukaan Etiopiassa enemmän kuin Suomessa.
Mutta on Suomessakin paljon hyvää. Arvokkaiden asioiden luetteleminen tuntuu olevan nuorelle naiselle helppoa.
– Lasten ja naisten oikeudet, vammaispalvelut, yleensä se, että täällä ihmiset saavat elää rinnakkain tasavertaisina yksilöinä. Suomessa saa elää turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä, jossa jokainen voi löytää oman elämäntapansa. Jopa nainen voi kulkea täällä turvallisesti yksin.
Tästä hän on kertonut myös muille pakolaisille työtehtävissään Espoossa sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa.
– Kannustan heitä olemaan rohkeita, opettelemaan suomen kieltä, etsimään opiskelupaikan ja työtä. Niiden kautta elämä lähtee hyvin eteenpäin.
Vastaanottokeskuksessa työskennellessään Edom Tadesse kannustaa Suomeen saapuneita opiskelemaan maan kieltä, sillä se helpottaa integroitumista.
Ovia auki elämään
Yli 100 miljoonan asukkaan Etiopiassa elämä ei aina ole helppoa. Maa ei suomalaisille ole kovin tuttu. Ulkoministeriön matkustusta koskeva tiedote (Avaa uuden sivuston) kertoo kuitenkin omaa kieltään: tarpeetonta maahan matkustamista ei suositella. Lisäksi tiedotteessa todetaan, että poliittisista ja etnisistä jännitteistä sekä Pohjois-Etiopian konfliktista johtuen tilanne on epävakaa, ja levottomuudet saattavat lisääntyä. Maassa on paljon sisäisiä pakolaisia, ja ulkona liikkumista tulee välttää pimeän aikaan ja myös päiväsaikaan tulee noudattaa varovaisuutta.
Edomin mukaan suomalaiset muistavat Etiopiasta lähinnä pitkänmatkan juoksijat, erityisesti juoksijalegenda Haile Gebrselassien ja kahvin. Etiopia onkin tällä hetkellä maailman viidenneksi suurin kahvintuottaja.
– Olen kasvanut Suomessa aikuiseksi ja naiseksi. Siten arvoni ovat enemmän suomalaiset. Olen saanut tehdä omat valintani, vaikka taustani ja etiopialaiset tavat ovat minulle myös tärkeitä. Arvostan Suomen kulttuuria, sitä tapaa, miten täällä eletään. Olen kiitollinen siitä, miten minut on otettu vastaan. Oma rohkeuteni on auttanut kohtaamaan asioita.
– Minua on myös autettu paljon; vanhempani, koulun opettajat, ystävät, mieheni ja isä Heikki ovat avanneet ovia elämään, ovat antaneet minulle monia mahdollisuuksia löytää täältä oma paikkani.
Edom Tadesse kertoo vierailleensa Suomeen tulonsa jälkeen Etiopiassa muutaman kerran. Maa on kovasti kehittynyt siitä, kun hän asui siellä lapsena.
– Vierailen Etiopiassa mielelläni, mutta palaan kuitenkin aina ilolla Suomeen. Täällä on kotini. Tulevaisuus näyttää, mitä elämä suo.
Minisaarna: Jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan
Keskiviikko 14.2.2024. Suuren paaston ensimmäisen viikon keskiviikko. Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonin 3. osa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Sergei Dolgov/iStock
Ehtoonjälkeinen palvelus
(Mark. 11:22–26; Matt. 7:7–8)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa uskomaan Jumalaan. Jos joku uskoen käskee vuorta heittäytymään mereen, niin tapahtuu, jos hän ei epäile sydämessään. Sen vuoksi se, mitä opetuslapset rukouksessa pyytävät uskoen jo saaneensa sen, on heidän. Kun he seisovat rukoilemassa, heidän tulee antaa anteeksi kaikki mitä heillä on toista vastaan, sillä silloin myös taivaallinen Isä antaa heille anteeksi. Jos he eivät anna anteeksi, myöskään taivaallinen Isä ei anna anteeksi heidän rikkomuksiaan.
Jokaiselle pyytävälle annetaan, jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
***
Liioitteleva vertauskuva vuoren heittäytymisestä mereen uskon voimalla kuvaa uskon tärkeyttä. Rukoileminen on luonteeltaan uskon todeksi elämistä.
Jeesus sanoo tämän rohkaisten, sillä hän tietää ihmisten heikkouden ja epäilykset. Toimiva rukouselämä, sydämessä tapahtuva Jumalan edessä seisominen, saa voimansa anteeksiantamuksesta.
Rukouksen maailma alkaa avautua, kun annamme anteeksi toisille ja koemme itse Jumalan anteeksiantamuksen voiman. Rukous onkin ihmisiä rakastavan Jumalan kanssa kuljettava hengellisen kasvun matka kohti luomatonta, ikuista Valoa. Tämän tien etsiminen ei jää siunausta vaille.
(Teksti on sama kuin Matteuksen seitsemännentoista viikon keskiviikko ja Luukkaan viidennentoista viikon keskiviikon evankeliumi, mutta nyt sen yhteydessä luetaan myös Matt. 7:7‒8.)
Tiistai 13.2.2024. Suuren paaston ensimmäisen viikon tiistai. Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonin 2. osa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Sergei Dolgov/iStock
Ehtoonjälkeinen palvelus
(Matt. 6:1–13)
Evankeliumissa Herra varoittaa tuomasta hurskaita tekoja ihmisten katseltavaksi, koska muuten he eivät saisi palkkaa taivaalliselta Isältä. Köyhiä auttaessa ei tule pitää siitä meteliä ihmisten edessä, jotta he kiitäisivät siitä. Isä palkitsee salassa hyvää tekevät.
Myöskään rukoillessa ei tule toimia tekopyhien tavoin ja asettua toisten nähtäväksi. Sen sijaan on mentävä omaan huoneeseen, suljettava ovi ja rukoiltava sitten Isää, joka on salassa. Hän näkee sen, mikä on salassa ja palkitsee näin rukoilevat.
Rukoillessa ei tule hokea tyhjää. Isä tietää tarpeet jo edeltä. Esimerkiksi rukouksesta antaa opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen.
***
Todellinen hurskaus ei ole sen esille laittamista, vaan salassa tapahtuvaa auttamista ja rukoilemista.
Tästä periaatteesta opettaa kirkon perinteessä myös salaisen, sydämen rukouksen perinne. Tätä tietä kulkien monet pyhät kilvoittelijat ovat saaneet suuren kunnian Jumalan edessä.
Jeesus antaa rukouselämän malliksi myös valmiin rukouksen. Valmiita rukouksia löydämme myös rukouskirjasta. Ne opettavat meitä keskittymään rukouksessa oleelliseen.
(Sama evankeliumiteksti luetaan maitopyhälaskuviikon lauantaina.)
Metropoliitta Panteleimon: Meillä on taivaallisia ja maallisia ystäviä, joten uskova ei ole koskaan yksin
Ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta. Sen kunniaksi metropoliitta Panteleimon kirjoittaa ystävyydestä, jota tulee vaalia paitsi maan päällä elävien, myös taivaallisten läheistemme suhteen.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Metropoliitta Panteleimon | Kuva: Manuta/iStock, Suomen ortodoksinen kirkko
”Sen lampun huoneeseesi ripustin, se että silloin oisi ystäväsi, kun pilvet kylvää lunta puistoihin ja hämärissä istut yksinäsi…”
Näin alkaa rovasti Aari Surakan runo Rukouslamppu. Kirjoittaja on kiinnittänyt ystävän kotialttarille pienen öljytuikun, ”rukouslampun” valaisemaan sinne asetettujen taivaan asukkaiden, ikoneissa esitettyjen pyhien ihmisten kasvoja. Nämä hahmot ovat niiden edessä rukoilevan taivaallisia ystäviä. Niin, meillä kaikilla on, jos näin haluamme, täällä maan päällä vaeltavien lisäksi myös taivaallisia ystäviä.
Uskova ei ole koskaan yksin
Katson omaa rukousalttariani. Keitä taivaallisia ystäviä sieltä löydän? Ikonien keskellä on Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen, kuva. Hän on Elämän ja kuoleman Herra, kaiken Kaitsija ja Alkuunpanija, jota ilman ei ole mitään ja jota on mahdoton sanoilla ja muilla inhimillisillä määreillä kuvata. Kuitenkin hän haluaa, että kutsumme häntä Isäksi, kuten hän Herran rukouksessa opettaa; ja myös Ystäväksi, kuten hän jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen ja seuraajilleen välittää: ”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.” (Joh. 15:14)
Pyhien kuvien joukosta löydän myös Herran äidin, Neitsyt Marian ikonin. Hän kantaa sylissään poikaansa. He ovat erottamattomat. Äidin anomana saamme osamme Pojan rakkaudesta, kun käännymme hänen puoleensa kaikessa hädässä ja murheessa. Herran Äiti kaitsee taivaan pyhien joukkoa. Uskova ihminen ei ole koskaan yksin. Hänellä on Isä taivaassa ja siellä Neitsyt Maria, pyhien joukossa, puoltajana Poikansa edessä.
Pyhien suojelevaan joukkoon liittyvät keskeisenä myös taivaalliset voimat ja suojelijat eli enkelit. Heidän apuaan tarvitaan päivittäin, ja olemme voineet tuntea sen elämän kulussa aivan kuin käsinkosketeltavalla tavalla. Uskomme mukaan jokaiselle kristitylle annetaan kasteen yhteydessä oma enkeli suojelijaksi ja varjelijaksi elämän tiellä. Matkalle lähdettäessä rukoillaan, että Herra antaisi kulkijalle matkatoveriksi enkelin, kuten hän muinoin antoi Vanhan testamentin Iisakille ja Tobiaalle.
Oma suojeluspyhä osana suurta joukkoa
Vielä on muistettava taivaallisten ystävien joukosta jokaisen oma suojeluspyhä eli se pyhä ihminen, jonka nimeä kannamme. Myös hänen ikoninsa löytyy rukousalttarilta. Oman suojeluspyhäni on marttyyri ja parantaja Panteleimon, sairaiden esirukoilija. Sain tämän nimen munkiksi vihkimisen yhteydessä. Panteleimon oli nuori ja ylväs lääkäri, joka kärsi uskonsa vuoksi marttyyrikuoleman vuonna 306 tuolloisessa Vähässä-Aasiassa. Pyhän ruumis nostettiin mestauksen ajaksi öljypuuhun, ja kun se sieltä sitten hengettömänä irrotettiin, puhkesi puu täyteen hedelmiä. Marttyyrin muistopäivä on 27. heinäkuuta. Se on nimipäiväni, ja silloin muistellaan tavan mukaan taivaallista suojeluspyhää eikä niinkään hänen nimensä kantajaa.
Kirkon pyhät ihmiset eivät ole vain joitakin kauan sitten eläneitä, historiaan jääneitä henkilöitä. Tunnemme myös lähellä omaa aikaamme eläneitä vanhurskaita miehiä ja naisia, jotka Kirkko on lukenut pyhien joukkoon. Eräs heistä on pyhittäjä Johannes Valamolainen, vuonna 1958 kuollut Valamon luostarin veljestön ja monien maallikoiden rippi-isä. Hengellisissä kirjeissään hän ystävänä ja lohduttajana tukee meitä apua tarvitsevia. Näin hän kirjoittaa: ”Sinä huomaat itsessäsi paljon pahaa. Älä ole epätoivoinen. Meidän Herramme Jeesus Kristus tuli maan päälle juuri huonoja varten. Tunnustamme huonoutemme ja pyydämme Herralta armoa ja hän armossaan armahtaa meitä.” (27.2.1949)
Ystävät ovat rikkaus ja lahja
Ystävät, niin taivaalliset kuin maalliset, ovat rikkaus ja meille annettu lahja. Todellisia ystäviä ei voi valita, heidät annetaan meille – tai sitten ei anneta. Aina emme voi itse asiaan vaikuttaa, siksi monimutkaista tämä ihmisen elämä on. Näyttää siltä, että toisilla on runsaasti ystäviä, mutta mistä tiedämme, ovatko he todellisia ystäviä, luotettavia ja aitoja, sellaisia, joille voi luottamuksella kertoa asioita, vai pyrkivätkö he seuraamme pelkästään hyötyäkseen meistä?
On ihmisiä, joilla ei ole lainkaan ystäviä. Kaupungistuminen ja väen väheneminen maalaiskylistä vaikeuttaa ystävyyssuhteiden syntymistä. Toki voimme itsekin edesauttaa uusien ystävien hankintaa. Erilaiset harrastuspiirit, vaikka seurakunnan yhteydessä, kokoavat samanhenkisiä ihmisiä yhteen. Ne ovat turvallisia paikkoja uusien ystävien löytämiseksi. Ihmisten keski-ikä nousee. Yhä useammat kanssaihmisistä ovat vielä iäkkäinä edelleen terveitä ja reippaita. Siinä lienee yksi syy seniorien iltapäivätanssien suosioon. Jokainen voi löytää ystävän hänelle läheisestä toimintapiiristä.
Ystäviä kirjojen lehdiltä
Vielä on olemassa eräs mahdollisuus ystävän löytämiseen ja tunnistamiseen. Hän on saattanut olla lähellämme jo kauan meidän sitä tunnistamatta. Tämä ystävä löytyy kirjahyllystämme tai viimeistään läheisestä kirjastosta. Tarkoitan kirjoja, niiden henkilöitä – ehkäpä teosten kirjoittajaakin. Kaikilla meillä on omat mielikirjamme, minullakin niitä on melkoinen määrä elämän varrella tutuksi tulleita. Otan tässä esiin erään.
Belgialaisella kirjailija Georges Simenonilla on laaja ja monipuolinen tuotanto. Laajalle yleisölle hän lienee tunnetuin salapoliisiromaanien kirjoittajana ja keskeisenä siinä rikoskomisario Maigret-sarja. Vuosien aikana olen onnistunut hankkimaan tuon kymmeniä teoksia käsittävän sarjan suomennokset miltei kokonaisuudessaan.
Säilytän niitä kesäasunnolla ja kertaan rakkaiksi tulleita teoksia muutaman vuoden välein. Komisario Maigret tekee työtään elämän varjoisalla puolella, usein valheellisten kulissien takana olevan maailman keskellä rikoksia selvitellen. Kaiken ympäröivän pahan ahdistamanakin häntä kantaa pyrkimys ymmärtää ja auttaa vaikeuksien keskelle syystä tai syyttä joutunutta, jota rikolliseksi kutsumme. Lukija aistii tämän, tuntee siinä myötätuntoa komisariota kohtaan ja tuntee hänet ystäväkseen. Onhan Maigretilla heikkouksiakin. Joskus hän on liian kovakourainen ja – voi voi, calvadosia tulee nautittua aivan liian paljon, mutta ystävää on helppo ymmärtää ja antaa anteeksi.
Ystävän ylösnousemus
Kirjailija voi myös tulla ystäväksi. Eräs, ja ehkä läheisin näistä kirjailijaystävistä on venäläinen novellisti Anton Pavlovitš Tšehov, myös suuri ”pienen ihmisen” ymmärtäjä. Hän kuoli vuonna 1904 juuri ennen suurten yhteiskunnallisten muutosten alkua Venäjällä.
Lokakuussa 2004 sain vierailla Krimillä Jaltan rantakaupungissa, jossa monien historiallisten muistojen joukossa löytyy myös Tšehovin viimeisten vuosien koti, nyt museona toimiva valkoinen huvila. Silloin tapahtui ihmeitten ihme. Huvilan pihassa seisoessani kirjailija astui ilmielävänä eteeni. Tunnelma oli ainutkertainen ja sanoin selittämätön, kuin vieras toisesta maailmasta. Asialle oli luonnollinen selitys. Huvilalla kuvattiin elokuvaa kirjailijoiden Anton Tšehovin ja Leo Tolstoin tapaamisesta. Siksi näyttelijä-kirjailija käyskenteli talonsa pihalla. Sain vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja kertoa ystävyydestämme. Anton Pavlovitš näytti ymmärtävän ja hyväksyvän ystävyytemme.
Erikoinen kohtaaminen Jaltan huvilan pihassa tuntui silloin ja nyt ajateltuna liian suurelta ja jopa sopimattomalta. Eiköhän liene parempi, jo luonnon järjestyksen mukaan, että edesmenneet ystävämme eivät tule meitä tapailemaan ennen aikojaan, vaan vasta sitten kun ”aikaa ei enää ole ja kaikki rajat elämän ja kuoleman välillä on hävitetty”.
Pääkuva 2: Metropoliitta Panteleimon. Kuva: Suomen ortodoksinen kirkko
Lintuvuori ry on julkaissut pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslaisen suomentamana arkkimandriitta Emilianos Simonopetralaisen (k. 2019) teoksen Jumalanpalvelus. Jumalan näkemistä ja odotusta. Kyseessä on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos vanhus Emilianoksen tuotannosta.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Igumenia Ksenia | Kuva: Mkleopas/Wikimedia Commons, Lintuvuori ry
Kirjan luvut perustuvat arkkimandriitta Emilianos Simonopetralaisen pitämiin opetuspuheisiin. Niiden ote on raikas ja innostunut ja samalla äärettömän syvällinen. Kyseessä on todellinen syventävä sukellus liturgian maailmaan.
Kirjan luvut käsittelevät muun muassa Kirkkoa, liturgiaa, ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa, liturgiaan valmistautumista, liturgian toimittajaa ja liturgisia kokemuksia. Jumalanpalvelusta ja rukousta käsittelevässä luvussa vanhus Emilianos muistuttaa, että rukouksen sisältönä tulee ennen kaikkea olla Jumalan valtakunnan etsiminen ja Jumalan armon varaan jättäytyminen, ei loputon pyyntöjen esittäminen Jumalalle.
Vanhus Emilianokselle liturgia on siirtymistä taivaaseen, eroamista maallisista asioista ja Jumalalle omistautumista. Olemukseltaan liturgia ei ole rukousta, vaan se on antamista ja saamista, se on muistelua ja pohjimmiltaan ajassa ja tilassa tapahtuva Kristuksen elämän toisinto. Vanhus myös muistuttaa, ettemme mene liturgiaan pyytämään asioita emmekä tyydyttämään omia tarpeitamme, vaan menemme vain ja ainoastaan etsimään Kristusta ja osallistumaan ei vain Hänen pyhityksestään vaan myös Hänen rististään. Liturgia on oman itsemme häivyttämistä vastalahjana Kristuksen tyhjentymisestä omaan luontoomme.
Kuva: Lintuvuori ry
”Jätä mielesi Kristuksen temmattavaksi”
Jotta voisimme kokea ja ymmärtää liturgiaa mielemme tulee vanhus Emilianoksen mukaan olla tyhjä: ”Jätä mielesi tyhjäksi, jotta se voisi lentää korkealla – – Jätä mielesi Kristuksen temmattavaksi”, hän opastaa. Lukija huomaa, miten palavasieluisena puhujana tunnetun vanhus Emilianoksen hengellinen innostus tarttuu kirjan sivuiltakin.
Luvussa Liturgia ja askeesi vanhus Emilianos käsittelee antoisalla tavalla askeesia henkilökohtaisena liturgiana, mystisenä yhteytenä Jumalan kanssa. Askeesi on liturgiaan valmistautumista, se on avain, joka valmistaa pappia liturgiaa varten ja avaa hänen olemassaolonsa oven Jumalan käydä sisälle.
Vanhus Emilianos kohdistaa monet opetuksensa liturgiaa toimittaville papeille, mutta yhtä lailla ne koskettavat jokaista liturgiaan osallistujaa ja kaikkia jumalanpalvelusta rakastavia. Ja näiden opetusten myötä ymmärrys ja rakkaus liturgiaan kasvaa entisestään.
Kirjaa kannattaa lukea rauhassa, rukoillen ja tutkiskellen, merkintöjä tehden ja tärkeimpiä kohtia kerraten. Lisäksi tämä kirja kannattaa lukea useamman kerran. Sen hengellinen anti ei tyhjene kertalukemalla. Vanhus Emilianos opettaa ymmärtämään jumalanpalvelukset uudella tavalla, ei pelkkänä pyyntöjen, kiitoksen eikä edes ylistyksen esittämisenä, vaan Jumalan näkemisenä ja odotuksena, niin kuin kirjan alaotsikko kuuluu.
Meille Lintulan luostarin sisarille arkkimandriitta Emilianoksen opetuksilla on erityinen sija. Saimme usein kuulla edesmenneen äiti Kristodulin kertovan vanhuksesta ja siitä hengellisestä innostuksesta, jonka hän synnytti Trikalan alueella ennen siirtymistään Athosvuorelle – samana vuonna, jolloin äiti Kristoduli aloitti luostarielämän Bytoumassa. Lintulaan tultuaan äiti Kristoduli käänsi meille sisarille joskus suullisesti otteita vanhus Emilianoksen opetuspuheista. Nyt ripaus niitä on meidän kaikkien ulottuvilla erinomaisena suomennoksena. Voi vain toivoa, että isä Damaskinos jaksaa jatkaa vanhus Emilianoksen hengellisesti inspiroivien tekstien kääntämistä.
Arkkimandriitta Emilianos: Jumalanpalvelus. Jumalan näkemistä ja odotusta. Julkaisija: Lintuvuori ry, 2023
Kirjaa voi tilata Lintuvuori ry:ltä sähköpostitse osoitteesta lintuvuori.ry@gmail.com. Sisällytä viestiin osoitetiedot ja matkapuhelinnumero. Kirjan hinta on 25 € (+ toimituskulut).
Kuuntele
