Minisaarna

(Joh. 12:19–36)

Evankeliumissa Jeesus kertoo opetuslapsilleen, että oli tullut hetki, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan. Vehnänjyvä putoaa maahan, kuolee ja tuottaa suuren sadon. Elämäänsä rakastavat kadottavat sen, mutta itsensä alttiiksi laittavat saavat osakseen ikuisen elämän. Jeesuksen palvelijoiden tulee seurata häntä.

Jeesus anoo Isää kirkastamaan nimensä hänessä. Ääni taivaasta sanoo näin tapahtuvan. Jeesus kertoo myös, miten tämän maailman ruhtinas syöstään pian vallasta. Kun Jeesus korotetaan maasta, hän vetää kaikki luokseen. Vielä nyt valo on heidän kanssaan vähän aikaa. Heidän tulisi kulkea valossa, ettei pimeys saisi heitä valtaansa ja uskoa häneen tullakseen valon lapsiksi.

***

Ihmisyyden korottaminen taivaaseen tapahtuu Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen perustalla. Jumalan lapseksi tullaan uskomalla Herraan ja seuraamalla häntä kaikissa elämänvaiheissa.

Vapahtaja kutsuu uskomaan häneen ja oppimaan hänestä elämän hyvinä päivinä, jotta synkimmällä hetkellä pimeys ei saisi ketään valtaansa. Tätä kutsutaan kilvoitustieksi. Tätä teitä kirkko ja sen jäsenet on kutsuttu kulkemaan.

Kristus nousi kuolleista!

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Joh. 11:47–57)

Evankeliumissa oppineet kokoontuvat pohtimaan, mitä tehdä Jeesukselle, joka teki paljon tunnustekoja ja jonka toimintaa pidettiin Rooman miehitysvallan vuoksi uhkaavana kansan tulevaisuudelle. Ylipappi Kaifaksen mukaan oli parempi, että yksi mies kuolee kuin koko kansa tuhoutuu. Tämän hän lausui ennustaen, että Jeesus kuolisi koko kansan ja maailman puolesta; kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.

Tästä lähtien oppineiden tavoitteeksi tuli Jeesuksen surmaaminen, minkä vuoksi Jeesus ei voinut enää toimia täysin julkisesti. Monet etsivät Jeesusta pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemista. Oppineet olivat antaneet määräyksen ilmoittaa heille, jos joku tiesi Jeesuksen olinpaikan, jotta he voisivat pidättää hänet.

***

Jeesuksen ihmiseksi tulon tarkoitus oli ristinkuolema ihmisten elämän edestä. Näin hän kukistaisi kuoleman vallan.

Jeesuksen vastustajat toteuttivat tietämättään Jumalan profeettojen edeltä näkemiä asioita.

Mitä elämässä tapahtuukin, kaikki on Jumalan käsissä. Pahat asiat eivät ole Jumalan tahto eikä kenenkään pidä niitä tehdä, mutta Kaikkivaltias tuntee elämämme vaiheet. Osallisuus Kristukseen merkitsee osallisuutta Herraan, joka on kuollut edestämme ja antaa ikuisen elämän.

Kristus nousi kuolleista!

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Sokeana syntyneen sunnuntain aamupalveluksessa

Ylösnousemusevankeliumi VIII

(Joh. 20:11–18)

Evankeliumissa Magdalan Maria itkee Herran tyhjällä haudalla, Enkelit kysyvät häneltä itkun syytä. Maria kertoo, että Herra on viety pois eikä hän tiedä, minne. Kääntyessään hän näkee Jeesuksen seisovan takanaan, mutta luulee tätä puutarhuriksi. Maria pyytää, että saisi Jeesuksen ruumiin takaisin viedäkseen sen pois.

Silloin Jeesus kutsuu Mariaa nimeltä. Maria tunnistaa hänet ja lausuu: Rabbuuni! Opettajani! Maria ei saa kuitenkaan vielä koskea Herraan, koska hän ei ole vielä noussut Isän luo. Jeesus kehottaa häntä kertomaan opetuslapsille, että hän tulisi nousemaan Isän ja heidän Isänsä luo. Maria rientää kertomaan tästä opetuslapsille.

***

Magdalan Maria itkee rakkaudesta Herraan, mutta saa suuren lohdutuksen, kun ylösnoussut Vapahtaja kutsuu häntä nimeltä.

Maria tunnustaa Jeesuksen opettajakseen, ja hänestä tulee Jeesuksen taivaaseen astumisen sanoman ensimmäisiä todistajia.

Itkiessämme sydämemme murheita tai syntejämme Jumalan edessä, ylösnoussut seisoo vierellämme ja kutsuu meitä nimeltä. Opettajamme ja Herramme on murheellisten lohdutus, ylösnousemus ja ilon antaja.

 

Sokeana syntyneen sunnuntain liturgiassa

(Joh. 9:1–38)

Evankeliumissa Jeesus parantaa syntymästään sokean, jonka sokeutta opetuslapset pitävät vanhempien synnin seurauksena. Jeesus kertoo, ettei tästä ollut kyse: niin tapahtui, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Sitten Jeesus sanoo olevansa maailman valo.

Oppineet kuulustelevat parantunutta ja kiistelevät siitä, voiko Jeesus olla Jumalan mies parantaessaan sapattina. Parantunut kummeksuu, etteivät he tiedä, kuka Jeesus on, vaikka tämä paransi hänet. Oppineet ajavat miehen pois syyttäen tätä syntiseksi.

Jeesus kysyy parantamaltaan mieheltä, uskoiko hän Ihmisen Poikaan. Parantunut tunnustaa uskovansa Herraan ja kumartuu maahan.

***

Evankeliumin miehen elämänkohtalo paljastui Jumalan suunnitelmaksi, joka koitui hänen sielunsa pelastukseksi. Sairaus on silti kova koettelemus.

Sokean parantaminen ei lupaa meille parantumista jokaisesta sairaudesta tässä ajassa, mutta julistaa Herran myötätuntoa ja läsnäoloa kaikissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa. Ne voivat johdattaa meidät Vapahtajan luo ja läheisyyteen.

Opetuslapset oppivat näkemään sairauden Jumalan laupeuden silmin. Hurskaina pidetyt taas lankesivat pois Jumalan mielisuosiosta väärien asenteidensa vuoksi. Hengellinen asenteissamme näkyvä sokeus on kavala sielun sairaus, jota jokaisen kristityksi itseään kutsuvan on varottava, ja josta Vapahtaja tuli meidät parantamaan. Todellinen valo on tullut luoksemme.

Kristus nousi kuolleista!

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Joh. 10:27–38)

Evankeliumissa Jeesus kertoo hänen lampaidensa kuulevan hänen ääntänsä. Hän ei kadota yhtäkään heistä, eikä kukaan kykene riistämään heitä häneltä ja hänen Isänsä kädestä. Isä ja Poika ovat yhtä. Jeesus aiotaan kivittää, koska hänen nähtiin tekevän itsensä Jumalaksi, vaikka oli ihminen.

Jeesus viittaa psalmitekstiin, jossa ihmisiä kutsutaan jumaliksi. Hän itse on Isän pyhittämä ja maailmaan lähettämä Jumalan Poika, ei pilkkaaja. Siitä todistavat hänen tekemänsä teot. Heidän tulisi sen vuoksi uskoa edes hänen tekojaan, vaikka he eivät uskoisikaan hänen opetustaan. Silloin he oppivat ymmärtämään, että hän on Isässä ja Isä hänessä.

***

Mitä elämässä tapahtuukin, mikään asia ei voi riistää uskovia Jeesukselta, jos emme itse tahdo lähteä pois.

Monille oli vaikea uskoa Jumalan ainoaan Poikaan ja opetukseen Kolmiyhteisestä Jumalasta, johon Jeesus viittaa puhuessaan hänen ja Isän välisestä ykseydestä.

Jumaluuden ja pelastuksemme salaisuus on ilmoitusta Jumalan Pojasta, joka tuli ihmiseksi, kärsi ja nousi ylös johdattaakseen Jumalan kuviksi tehdyt ihmiset – meidät jokaisen – jälkeen Jumalan kaltaisuuteen todellisiksi ja aidoiksi ihmiseksi.

Kristus nousi kuolleista!

Jaa tämä juttu

Ajassa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 on tuonut Suomeen kymmeniätuhansia ukrainalaisia – heidän joukossaan suuren määrän ortodokseja. Kirkollinen todellisuus on kuitenkin Ukrainassa jakautunut, ja maassa toimii tällä hetkellä kaksi ortodoksista kirkkoa: Ekumeeniselta patriarkaatilta vuonna 2018 autokefalian saanut metropoliitta Epifanioksen johtama kirkko (OCU, Orthodox Church of Ukraine) ja Moskovan patriarkaattiin kuuluva, Kiovan metropoliitta Onufrin johtama kirkko (UOC, Ukrainian Orthodox Church).

Suomen ortodoksinen kirkko toivottaa molempien kirkkojen jäsenet sydämellisesti tervetulleiksi mukaan Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien elämään. Kirkko on käynnistänyt nelivuotisen hankkeen, jolla pyritään kaikin tavoin edistämään Suomeen Ukrainasta saapuneiden kotoutumista sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että paikallisiin ortodoksisiin seurakuntayhteisöihin. Hanketta koordinoi kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetyksen järjestö Filantropia ry.

Kiovan metropoliitta Onufrin johtama kirkko, joka on perustanut Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen yli 80 seurakuntaa läntiseen Eurooppaan, on  ryhtynyt aktiivisesti etsimään Suomesta jalansijaa vedoten ukrainalaisten sielunhoidollisiin tarpeisiin. Metropoliitta Onufri on nimennyt kirkkonsa viralliseksi edustajaksi Suomessa arkkimandriitta Fotijn.

Arkkipiispa Leo korostaa, että Suomi on kokonaisuudessaan Suomen ortodoksisen kirkon autonomista kanonista aluetta.

– Muiden ortodoksisten kirkkojen omasta paikalliskirkostamme kanonisesti irrallaan olevien edustustojen perustaminen autonomiselle alueellemme on kestämätöntä ja kanonisen lain vastaista. Olen ilmoittanut tämän arkkimandriitta Fotijlle ja ohjeistanut hiippakuntani seurakuntia pidättäytymään kanssakäymisestä hänen kanssaan.

Arkkipiispa Leo pitää arkkimandriitta Fotijn pyrkimyksiä kaikin tavoin vahingollisina.

– Suomen ortodoksinen kirkko tunnetaan ortodoksisessa maailmassa aidosti monikulttuurisena ja eheänä kirkkona ja sellaisena aiomme pysyä myös jatkossa. Kirkkomme yhtenäisyyden horjuttaminen ei palvele ukrainalaisten eikä kenenkään muunkaan etua.

Lisätietoja: teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä (jelisei.heikkila@ort.fi)

Kuvituskuva: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo Uspenskin katedraalissa 2022.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Joh. 10:17–28)

Evankeliumissa Jeesus kertoo hänen Isänsä rakastavan häntä, koska hän antaa henkensä saadakseen sen jälleen takaisin. Tämä synnyttää kiistaa. Vastustajat väittävät Jeesuksen olevan pahan hengen vallassa ja järjiltään. Toiset sanovat, ettei pahan hengen vallassa voi puhua näin eikä parantaa sokeita, kuten Jeesus teki.

Temppelijuhlan aikaan Jeesus kulkee Salomonin pylväikössä. Jeesusta pyydetään kertomaan suoraan, onko hän Messias vai ei. Jeesus vastaa sanoneensa sen jo heille, mutta he eivät usko. Hänen tekonsa, jotka hän tekee Isänsä nimessä, todistavat hänestä. He eivät kuitenkaan usko, Jeesus toteaa, koska he eivät ole hänen lampaitaan. Ne sen sijaan, jotka uskovat, saavat ikuisen elämän.

***

Jumalan pelastusilmoituksen salaisuus on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus, joka tuo ikuisen elämän jokaiselle, joka uskoo häneen.

Jumala kutsuu rakkaudessaan jokaista ihmistä liittymään hyvän Paimenen lampaiden, hänen omiensa joukkoon.

Maallisen elämämme ja ikuisen elämämme kannalta kaikkein merkityksellisintä on usko Vapahtajaan ja kirkon yhteyteen tuleminen. Se tarkoittaa kääntymistä ja paluuta rakastavan Jumalan luo, mutta myös tässä yhteydessä pysymistä ja kristittynä elämistä.

Kristus nousi kuolleista!

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Joh. 9:39–10:9)

Evankeliumissa Jeesus ilmaisee tulleensa maailmaan pannakseen täytäntöön tuomion, jonka mukaan sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita. Oppineet epäilevät Jeesuksen tarkoittavan, että he olisivat sokeita, mutta Jeesus sanoo, ettei heitä tuomittaisi, jos he olisivat sokeita, vaan siksi, että he väittivät näkevänsä.

Sitten hän kuvaa, miten se, joka ei mene lammastarhaan portista, on varas ja rosvo. Portista kulkee vain paimen, joka tuntee lampaat nimeltä ja vie ne laitumelle kulkemalla heidän edellään. Vierasta lampaat eivät kuuntele.

Jeesus selittää vertauksensa sanoen olevansa lampaiden portti. Hänen edellään tulleet ovat varkaita ja rosvoja eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Se, joka tulee sisälle Jeesuksen kautta, pelastuu: hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.

***

Hengellisesti sokeat, jotka eivät nähneet eksymistään, ja joiden oli pitänyt johdattaa ihmiset Jumalan luo, ovat Jumalalle vieraita. He ryöstävät heitä uskovat lauman.

Evankeliumi sisältääkin sekä varoituksen että lupauksen. Meidän on varottava eksymistä ja seurattava Herraa, joka on kulkenut edeltämme ja kykenee johdattamaan omansa sisäiseen vapauteen.

Todellinen vapaus löytyy Kristuksen luota kirkosta, Jumalan ihmisten luota. Siksi kirkon kutsumuksena on varjella sitä, että kuuntelemme kaikessa hyvän Paimenemme ääntä ja seuraamme häntä.

Kristus nousi kuolleista!

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Joh. 6:5–14)

Evankeliumissa Jeesus koettelee Filippusta, ja kysyy, mistä he voisivat ostaa suurelle ihmisjoukolle leipää, jotta he saisivat syödäkseen. Filippus toteaa, ettei edes suurella summalla ostettu leipämäärä riittäisi kuin vähäiseen palaseen jokaiselle. Andreas taas kertoo, että eräällä pojalla oli viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta ne eivät mitenkään voisi riittää näin suurelle joukolle.

Ihmisten asetuttua istumaan Jeesus ottaa leivät, kiittää Jumalaa ja jakaa leivät ja kalan. Kaikkien syötyä kyllikseen Jeesus käskee kerätä ylijääneet palaset, ettei mitään jäisi hukkaan. He keräväät leipää kaksitoista täyttä korillista. Tämän nähdessään ihmiset tunnustavat Jeesuksen profeetaksi, jonka oli määrä tulla maailmaan.

***

Jeesuksen tekemä ihme saa ihmiset uskomaan hänet Jumalan lähettämäksi profeetaksi, vaikka he eivät vielä ymmärrä täysin hänen alkuperäänsä. Jeesuksen siunaus saa lahjat lisääntymään eikä kukaan jää nälkäiseksi. Yli jää vielä toisille jaettavaksi.

Kirkossa meidät ruokitaan ehtoollisen lahjoilla. Nämä hengelliset siunaukset enentyvät meissä niin, että meistä tulee kykeneviä jakamaan hyvyyttä ja ajallista apua toisille. Kirkko onkin tarkoitettu siunausten moninkertaiseksi lähteeksi ja uskovat näiden siunausten jakajiksi, mutta tämä toteutuu ainoastaan, jos tahdomme täyttää tehtävämme.

Kristus nousi kuolleista!

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Joh. 8:51–59)

Evankeliumissa Jeesus kertoo, ettei se, joka pitää kiinni hänen sanastaan, näe milloinkaan kuolemaa. Näiden sanojen vuoksi vastustajat sanovat, että Jeesuksessa on paha henki, sillä pyhät isät ja profeetat olivat kuolleet: hänkö olisi heitä suurempi? Jeesus sanoo, ettei hänen kunniansa ole minkään arvoinen, jos hän sen itse kirkastaa. Hänen kunniansa kirkastaa kuitenkin Isä, jota he eivät tunne. Siksi Abrahamkin iloitsi nähdessään hänet edeltä.

Kuulijat kimpaantuvat, koska Jeesus väitti nähneensä Abrahamin, vaikka ei ollut edes viisikymmentävuotias. Silloin Jeesus julistaa, että hän on ollut olemassa jo ennen kuin Abraham oli. Kuulijat alkava poimia kiviä surmatakseen Jeesuksen, mutta hän poistuu temppelistä.

***

Jeesuksen, ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan, alkuperä on ikuisuudesta. Kuulijat eivät ymmärtäneet pyhän Kolminaisuuden mysteeriä ja tahtoivat siksi surmata Herran.

Kaikki, mitä Jeesus teki ja opetti, julisti Jumalan Pojan ihmiseksi tulemista. Tästä suuresta lahjasta iloitsivat pyhät isät ja profeetat jo edeltä.

Se, joka tämän uskoo, ei näe kuolemaa. Hän voittaa omakseen ikuisen elämän ja iloitsee yhdessä Abrahamin kanssa. Evankeliumin ilosanoma onkin uskon ja hengellisen riemun lähde kaikissa elämänvaiheissa.

Kristus nousi kuolleista!

Jaa tämä juttu