Isä Tapio Juntunen Nurmeksen kappeliseurakunnasta on perehtynyt ortodoksisuuteen liittyviin digitaalisiin ilmiöihin ja testannut tutkimusmielessä myös tekoälyn hyödyntämistä esimerkiksi opetuspuheen laatimisessa tai uskontoon liittyvään kysymykseen vastaamisessa.

– Pyysin OpenAI:n tekoälyä kertomaan keskeisimmät piirteet slaavilaisesta nykypäivän kirkkomusiikista ja bysanttilaisesta kirkkomusiikista sekä niiden eroavaisuudet. Vastaus sisälsi oikeita asioita, mutta toki siinä oli joitakin suoranaisia virheitä, omituisuuksia ja epätarkkuuksia. Tentaattorina olisin antanut vastaukselle arvosanaksi kaksi viidestä.

Kone ei korvaa ihmisen kohtaamista

Tekoälyn yhteiskunnallisia vaikutuksia pohtivat ihmiset jakautuvat usein kahteen leiriin, joista toinen uskoo tekoälyn syrjäyttävän ihmisen tekemää työtä merkittävästi. Toinen taas pitää tekoälyä teolliseen vallankumoukseen verrattavana muutosvoimana, joka parantaa tuottavuutta huomattavasti.

– Esimerkiksi koodaamisessa tekoälyä voi hyödyntää tehokkaasti, mutta meidän kirkkoomme liittyvissä kysymyksissä vastaukset, joita se tuottaa, eivät useinkaan ole kovin tarkkoja tai kokonaisvaltaisia, isä Tapio sanoo.

Kirkon toimialalla ei ole nähtävissä tekoälyn mahdollistamaa tuottavuusharppausta, joka välittyisi päivittäiseen seurakuntatyöhön. Siinä on kysymys pitkälti ihmisten kohtaamiseen perustuvasta työstä.

Isä Tapion kokemuksen mukaan tekoäly ei esimerkiksi osaa tuottaa kunnollista opetuspuhetta, ainakaan vielä.

– Olen joskus huvikseni antanut ChatGPT:lle englanninkielisen pyynnön laatia homilia eli opetuspuhe Jumalansynnyttäjän juhlaliturgiaan pyhän Johannes Krysostomoksen retorisella tyylillä, mutta sisältäen helluntailaisen twistin. Lopputulos ei suoranaisesti tyylillisesti muistuttanut Johanneksen homilioita, mutta sieltä löytyi amerikanhelluntailaisessa kontekstissa tyypillisiä huudahduksia kuten ’Hallelujah!’ tai ’Praise the Lord!’.

Isä Tapio ei näe hyvänä sitä, että joskus työläskin opetuspuheiden valmistelu jäisi tekoälyn vastuulle.

– Ei ole suotavaa, että saarnojen valmistelu jätettäisiin tekoälyn harteille. Tekoälyn muiden puutteiden lisäksi silloin jää pois karismaattinen elementti – Pyhän Hengen inspiraatio, sekä kirjoittajan omakohtainen perspektiivi.

Toisaalta mieleen nousee kysymys, eikö Pyhä Henki voisi vaikuttaa myös tekoälyyn? Ja jos niin tapahtuu, kuinka  kirkko voisi sen tunnistaa?

Video syrjäyttää tekstin opetusvälineenä

Isä Tapio ei pidä tekoälypalveluita kovin todennäköisenä tiedonhankintatapana sellaiselle, joka on kiinnostunut hengellisistä asioista. Sen sijaan videoihin keskittyneet sosiaalisen median kanavat näyttäytyvät hänelle merkittävinä opetuksen välineinä tulevaisuudessa. Yleinen trendi näyttää olevan se, että teksti korvautuu videolla.

– Kirjallisten lähteiden käyttö ja lukeminen vähenevät yleisellä tasolla. Tämä käy ilmi esimerkiksi äänikirjojen kasvavasta suosiosta. Lukijoitakin toki edelleen löytyy, mutta kehitys on se, että video hallitsee. Myös seurakuntien nettisivujen kävijävolyymi on rankassa laskusuunnassa. Tietoa haetaan nykyään ensisijaisesti sosiaalisesta mediasta ja esimerkiksi YouTubesta.

Kaivattaisiin siis aktiivista läsnäoloa sosiaalisessa mediassa  ja videomuotoista opettamista. Sosiaalisen median aktiivisen käytön isä Tapio näkee keskeisenä imagokysymyksenä.

– Näkyvyys ja aktiivisuus on tärkeää. Jos joku menee seurakunnan someen ja edellinen päivitys on puolen vuoden takaa ja sitä edellinen vuoden takaa, niin se ei anna vaikutelmaa aktiivisesta yhteisöstä. Seurakunnilla on mahdollisuus tuoda ortodoksista seurakuntaelämää esille mediasisällön kautta ja madaltaa tällä tavalla kirkkoon tutustujien kynnystä tulla mukaan toimintaan.

– Meillä ei ole tarjolla riittävästi laadukasta ja puhuttelevaa opetuksellista videosisältöä. Kuitenkin esimerkiksi isä Rauno (Pietarinen) on tehnyt ansiokasta työtä videoimalla lukuisia ortodoksiakursseja. Isä Raunon videot eivät tosin ole olleet kovin näkyviä, koska niitä ei ole eritysemmin nostettu esille. Lisäksi ne eivät ole olleet kovinkaan korkeatasoisesti tuotettuja – mutta tämä ei ole kritiikkiä isä Raunoa kohtaan, sillä hän tietenkin operoi sillä kalustolla, joka hänellä käytettävissä, eli kännykällä, jossa on striimi päällä.

Isä Tapiolla onkin selkeä toive video- ja someopetuksen kehittämiseksi: hyviä tekijöitä tarvitaan.

– Kirkostamme pitäisi löytyä henkilö tai henkilöitä, joilla olisi ”opetuskarismaa”. Vaaditaan kykyä esittää asiat syvällisesti, mutta samalla kansantajuisesti ja karismaattisesti. Luennointimainen lähestymistapa ei tavoita tai puhuttele katsojia. Netti vaatii poikkeuksellisen vahvaa karismaa, ja esimerkiksi itsestäni siihen ei olisi.

Isä Tapio ei kannata ajatusta, että keitä tahansa pappeja määrättäisiin tuottamaan some-sisältöä vuoron perään. Heikkolaatuisen sisällön tuottaminen on huonompi idea kuin olla tekemättä mitään.

Videomuotoiseen opetukseen panostaminen laadukkaan sisällöntuotannon avulla on mahdollista pienelläkin rahallisella panostuksella.

– Videotallennuksen voi tehdä tarvittaessa kännykällä, mutta mikrofoni olisi kuitenkin hyvä hankkia. Tällöin puhutaan maksimissaan joidenkin satojen eurojen summista. Mutta toki mahdollinen tuotannollinen työ vaatii osaamista ja aikaa.

”Opettaja katsotaan ylimääräiseksi kuluksi”

Peruskoulujärjestelmän uskonnonopetus tarjoaa yhteiskunnallisesti merkittävänä taitona uskonnonukutaitoa. Uskonnonopetuksen ympärillä käytävä yhteiskunnallinen keskustelu ja perusopetuksen säästötarpeet ovat laskeneet oppiaineen arvostusta. Vantaalla ortodoksisen uskonnon opettajana toimiva Johannes Koskinen kertoo työssään kohtaamistaan haasteista.

– Koen, että oman uskonnon opetuksen arvostus on laskenut, syyksi näen yleisen ilmapiirin, jossa vedotaan säästämiseen ja opetusryhmien yhtenäistämiseen. Useampi opettaja katsotaan ylimääräiseksi kuluksi, ja oman uskonnon opetus koetaan ryhmiä erilleen jakavaksi tekijäksi.

Toisaalta yhä heterogeenisempi väestö ja esimerkiksi maahanmuuton myötä lisääntynyt monikulttuurisuus lisäisivät tarvetta eri uskontojen tuntemiselle.

– Uskonnon opetuksen yhteiskunnallinen arvostus on erikoisessa muutoksen tilassa. Toisaalta uskontoja pitäisi tuntea entistä enemmän, ja oman identiteetin rakentamista sekä oman uskonnon tuntemista pidetään tärkeänä, mutta uskonnon opetuksen arvostus taas on yhteiskunnassamme selvässä laskussa.