Minisaarna

Päivän lukujaksot ovat Vanhasta testamentista:

Kuudes hetki Jes. 48:17‒49:4

Ehtoopalvelus 1. Moos. 27:1‒41; San. 19:16‒25

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Liturgiassa

(Mark. 10:32‒45)

Evankeliumissa Jeesus kertoo opetuslapsilleen, miten Ihmisen Poika luovutetaan Jerusalemissa oppineille, tuomitaan kuolemaan ja annetaan pakanoille. Häntä pilkataan, syljetään ja ruoskitaan. Lopulta hänet tapetaan, mutta hän nousee kuolleista kolmen päivän kuluttua.

Jaakob ja Johannes pyytävät Jeesukselta, että saisivat istua hänen vierelleen Kristuksen kirkkauden tullessa. Jeesus sanoo, etteivät he tiedä, mitä he pyytävät, ja kysyy, voivatko he juoda saman maljan ja ottaa saman kasteen kuin hän. He myöntävät voivansa. Jeesus sanoo näin tapahtuvan, mutta hänen vierellään istuminen ei ole hänen vallassaan, sillä ne sijat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.

Muut opetuslapset närkästyvät tästä. Jeesus sanoo hallitsijoiden etsivän valtaa, mutta niin ei saa olla heidän keskuudessaan: joka tahtoo tulla suureksi ja ensimmäiseksi, sen on oltava toisten palvelija ja orja. Ihmisen Poikakaan ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.

***

Jeesus kertoo opetuslapsilleen kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. He taas pohtivat kunniasijoja.

Kirkon synnyn jälkeen apostolit seurasivat Vapahtajan kärsimystietä. Tämä tapahtui Herran tavoin toisia palvellen, ei valtaa etsien.

Kirkossa tämän maailman arvojen on tarkoitus kääntyä päinvastaisiksi. Kristityn kutsumus on ensimmäiseksi tuleminen palvelemalla. Jeesuksen sanat varoittavat meitä etsimästä valtaa. Jumalan valtakunnan portti on matala: se avautuu niille, jotka nöyrtyvät palvelemaan.

(Maria Egyptiläiseen liittyen tänä sunnuntain luetaan Luuk. 7:36‒50, joka luetaan myös Luukkaan neljännen viikon maanantaina.)

Pyhittäjä Maria Egyptiläinen

(Luuk. 7:36–50)

Evankeliumissa Jeesus kutsutaan fariseuksen kotiin. Paikalle saapuu myös syntinen nainen, joka pesee kyynelin Jeesuksen jalat ja kuivaa ne hiuksillaan. Fariseus ajattelee, ettei Jeesus voi olla profeetta, koska ei ymmärrä millainen nainen häneen koski. Silloin Jeesus kertoo vertauksen kahdesta miehestä, joille rahanlainaaja antaa pienen ja suuren velan anteeksi. Sitten hän kysyy, kumpi miehistä rakasti rahanlainaajaa enemmän. Kun fariseus vastaa, että se, joka sai enemmän anteeksi, Jeesus kertoo syntisen naisen ottaneen hänet vastaan fariseusta paremmin. Naiselle Jeesus sanoo tämän saaneen syntinsä anteeksi uskonsa vuoksi: se, joka saa paljon anteeksi, rakastaa paljon.

***

Tänään muistelemme Maria Egyptiläistä, joka vietti syntistä elämää, kunnes kääntyi ja vetäytyi kilvoituselämään erämaahan vuosikymmeniksi. Se, joka sai paljon anteeksi, rakasti paljon.

Evankeliumin fariseus ja pöytävieraat hämmentyivät Jeesuksen anteeksiantavaa tekoa. Syntinen nainen vain palveli Herraa.

Evankeliumi kutsuu meitä syntejään katuvien joukkoon. Kirkko on tarkoitettu syntisten sairaalaksi, ei omahyväisten notkuvaksi pitopöydäksi. Jumalan Pojan anteeksiantamus muuttaa kovat sydämemme, kun seuraamme syntisen naisen katumuksen esimerkkiä.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Mark. 8:27‒31)

Evankeliumissa Jeesus lähtee opetuslastensa kanssa Filippoksen Kesarean kyliin. Jeesus kysyy matkalla opetuslapsiltaan, kuka hän ihmisten mielestä on. He kertovat, että toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä profeetta Elia, toisten mielestä joku profeetoista. Sitten Jeesus kysyy, kuka hän heidän mielestään on. Pietari vastaa Jeesuksen olevan Messias. Jeesus varoittaa ankarasti kertomasta tästä kenellekään.

Sitten hän selittää, miten Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon: kansan vanhimmat ja oppineet hylkäävät hänet ja hänet surmataan, mutta hän nousee kolmen päivän kuluttua kuolleista.

***

Ihmiset eivät ymmärtäneet kuka Jeesus oli ja sekoittivat hänet tunnettuihin Jumalan profeettoihin. Pietari kuitenkin lausui julki opetuslasten uskon siihen, että Jeesus on luvattu Messias.

He eivät saaneet vielä kertoa avoimesti tästä kenellekään, sillä ristiinnaulitsemisen aika ei ollut vielä tullut. Jeesus kuitenkin kertoo heille, mitä Ihmisen Pojalle eli ihmiseksi tulleelle Jumalan Pojalle tulisi tapahtumaan.

Se, kuka Jeesus on, avautuu ristin ja ylösnousemuksen kautta. Uskosta tähän totuuteen tulemme osallisiksi pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta.

(Samana päivänä toimitettavassa akastistospalveluksessa Jumalansynnyttäjälle luetaan Luuk. 10:38–42; 11:27–28, joka luetaan myös Jumalansynnyttäjän syntymän ja temppelintuomisen liturgioissa.)

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Musiikkitoimittaja Risto Nordell esittelee sävelin ja sanoin Jumalansynnyttäjälle sävellettyä musiikkia ortodoksisessa, luterilaisessa ja katolisessa perinteessä. Tilaisuus pidetään Uspenskin katedraalin kryptassa (Pormestarinrinne 1) 17.3. kello 16.  Pääsymaksu 10€ kerätään  Uspenskin katedraalille lahjoitettavaksi. Tilaisuuden jälkeen noin klo 17.00 toimitetaan Uspenskin katedraalissa paastonajan ehtoopalvelus.

Tilaisuuden järjestää Uspenskin katedraalin ystävät ry.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsingin ortodoksinen seurakunta (Avaa uuden sivuston).

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Bulgarian patriarkka Neofitos (Simeon Nikolov Dimitrov) on kuollut 13.3.2024. Hän oli kuollessaan 78-vuotias.

Hän valmistui pappisseminaarista vuonna 1965. Munkiksi hänet vihittiin vuonna 1975 ja papiksi seuraavana vuonna. Arkkimandriitan arvon hän sai vuonna 1977.

Piispaksi Neofitos vihittiin vuonna 1985 ja patriarkaksi vuonna 2013.

Saata, Herra, lepoon palvelijasi!

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Päivän lukujaksot ovat Vanhasta testamentista:

Kuudes hetki Jes. 45:11‒17

Ehtoopalvelus 1. Moos. 22:1‒18; San. 17:17‒18:5

Jaa tämä juttu

Ajassa

Ortodoksisessa kirkossa katumus on yksi seitsemästä sakramentista. Jokainen katumuksen sakramentti on merkkipaalu kristityn elämässä, koska siinä ei ole kyse vain syntien tunnustamisesta papille, vaan aidosta pyrkimyksestä päivittää elämän suunta. Katumuksen sakramenttia on kutsuttu hämäävästi myös synnintunnustukseksi, vaikka todellisuudessa kyse on sisäisestä parantumisesta ja katuvan ihmisen eheytymisestä.

Siksi aidon katumuksen edellytyksenä on tietoisuus oman syntisen elämäntavan aiheuttamasta vajavaisuudesta, joka on pelastuksen esteenä. Tämä tietoisuus vaati vakavaa pohdintaa ja arviointia, missä ja miten on poikettu Jumalan tahdosta – ja mikä olisi tämän poikkeaman vaatima korjausliike.

Jokainen ”onnistunut” katumuksen sakramentti on mahdollisuus orientoitua uudelleen. Siksi kyseistä sakramenttia ei voida toimittaa pienelle lapselle tai syyntakeettomalle ihmiselle. Katumuksen sakramentti edellyttää ei vain läsnäoloa, vaan aktiivista osallistumista ja dynaamista muutosta parempaan.

Keskeisenä mittapuuna katuvan elämän arvioinnissa on hänen omatuntonsa, joka ”autonomisesti” osoittaa, missä on toimittu väärin. Synnistä ei voi päästä eroon, ellei sitä edes tunnisteta synniksi. Seuravassa käydään vaihe vaiheelta läpi, millä tavalla katumuksen sakramenttiin on hyvä valmistautua.

Valmistautumisen vaiheita:

  1. Synnin tunnistaminen ja rukous. Katumuksen sakramentti alkaa hyvissä ajoin ennen varsinaista papin kanssa tapaamista. Katumuksen sakramenttiin valmistaudutaan ensisijaisesti herkistymällä omantunnon äänelle, joka auttaa tunnistamaan rikkomukset Jumalaa, lähimmäistä ja itseä vastaan. Tämän useasti takkuilevan arviointiprosessin aikana on syytä turvautua Jumalan ohjaukseen rukoilemalla, että Hän auttaisi katuvan näkemään oman toimintansa ja elämänsä sen oikeassa, mahdollisimman objektiivisessa valossa. Tosin tarvittaessa katumukseen saa tukea sakramenttia toimittavalta papilta.

  2. ”Syntilista” vaiko ei? Moni pohtii, kannattaako jo kotona laatia ”syntilista” katumuksen sakramenttia varten muistin virkistämiseksi. Jotkut antavat listan luettavaksi papille tai lukevat sen itse ääneen sakramentin yhteydessä. Tätä käytäntöä ei voi sanoa kovin hyödylliseksi, koska rikkomukset, jotka ”tuppaavat unohtumaan”, eivät todellisuudessa koettele riittävästi omaatuntoa, jos ne eivät jää mieleen ilman muistilappua. Tämä tarkoittaa, ettei ihminen todellisuudessa koe niitä synneiksi, eikä hän näin ollen pysty osoittamaan aitoa katumusta niiden suhteen. Katumuksen sakramentin yhteydessä käsitellään vain ne asiat, jotka raskauttavat mieltä ja sydäntä – eivät niinkään muistia tai kirjoitusvälineitä.  Katumuksessa Jumalan edessä ja papin läsnä ollessa määrä ei korvaa laatua. Onnistuneen katumuksen merkkejä ovat ihmisen eheytymisen, elämäntavan muutos ja rakkauden enentäminen.

  3. Ajan sopiminen. Katumuksen sakramentista on syytä sopia hyvissä ajoin joko henkilökohtaisesti papin kanssa tai varaamalla aika seurakunnan kansliasta. Toisinaan seurakunnissa ilmoitetaan yleisiä aikoja, jolloin on mahdollista tulla ripittäytymään, ja samassa yhteydessä mainitaan yleensä katumuksen sakramentin toimittavan papin nimi. Tämä on käytäntönä monin paikoin etenkin esimerkiksi joulupaaston tai suuren paaston aikaan.

  4. Katumuksen sakramenttiin osallistuminen. Papin rooli katumuksen sakramentissa on itse asiassa vaatimaton. Todellinen katumus tapahtuu ripittäytyvän muutoksessa, joka on hänen oman kilvoittelunsa ja hänessä vaikuttavan Jumalan armon aikaansaannos. Katumuksen sakramentissa toimittava pappi ei siis ole ”synneistä päästäjä”, vain todistaja, joka auttaa katuvaa Jumalan palvelijaa syntiensä ”ulkoistamisessa”. Itse sovinto tapahtuu siis katuvan ja Jumalan välillä, kun taas pappi todistaa katuvan aidon aikeen Jumalan edessä, kun katuva pyrkii eroon synneiksi tunnustamistaan teoista ja toiminta- tai ajatustavoista. Pappi sinetöi nämä pyrkimykset lukemalla niin kutsutun synninpäästörukouksen.

    Hyvä tietää: Katumuksen sakramentin toimittavaa pappia sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Pappi ei saa missään tilanteessa rikkoa rippisalaisuutta. Tästä ainoa poikkeus on tilanne, jolloin ripittäytyjä ilmaisee selkeästi aikovansa vahingoittaa toista ihmistä. Siinä tapauksessa papin on saatettava kyseinen suunnitelma viranomaisten tietoon niin, että katuvan henkilöllisyys ei paljastu. Näin ollen katumuksen yhteydessä papin kanssa läpikäydyt asiat ovat lähtökohtaisesti salaisia.

    Usein rippiin liittyy myös hengellinen ohjaus, jolloin pappi ohjeistaa katuvaa sen suhteen, miten tämän tulisi jatkaa kilvoitusta katumuksen jälkeen. Tämän takia tavaksi on muodostunut ripittäytyä aina samalla papilla, jonka ohjeiden on koettu parhaiten vastaavan kunkin kristityn omia käsityksiä ja kokemuksia. Näin syntyy rippisuhde.

Opetuksen ydinsisältöä

Kääntyminen ja parannus ovat niin Vanhan Testamentin kuin Kristuksenkin opetuksen keskiössä. Elämän suunnan muuttaminen eli kääntyminen ja pelastuksen polulle palaaminen tarkoittavat Raamatussa ihmisen alistumista Jumalan tahtoon. Katumuksen ytimessä on käyttäytymisen muutos ja elämälle uuden suunnan ottaminen.

Myöhemmässä vaiheessa alettiin erottaa sisäinen kääntymys ulkoisista teoista, joihin se johtaa. Näin ollen Raamatun kreikankielisessä tekstissä katumuksesta käytetään kahta toisiaan täydentävää eri verbiä. Toinen niistä tarkoittaa käytöksen muutosta, ja toinen taas ilmentää sisäistä muuttumista.  

Jeesus Kristus lähetti opetuslapsia, jotta nämä kehottaisivat ihmisiä kääntymiseen (Mark.6:12). Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus vahvisti heidän tehtäväkseen: ”Ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (Luuk. 24:47), luvaten ”jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi” (Joh.20:23). Apostolien teot -kirjassa ja apostolien lähetyskirjeessä kerrotaan, miten tämä Herran käsky toteutettiin. 

Valmistautumista myös tuomiopäivään

Kertaluonteinen kaste sinetöi kääntymisen synnistä ja Jumalan tykö paluun. Tässä sakramentissa saatua armoa ei voi uusia (Hepr. 6:6). Mutta kerran kastetut voivat jälleen langeta syntiin. Tämän seurakunta koki jo apostolisella kaudella.

Siksi Jumalan yhteyteen palauttamisen ja pelastuksen ehtona on edelleen katumus, kääntyminen ja muutos. Siihen apostoli Pietari kehottaa esimerkiksi noituutta harjoittanutta Simonia (Ap.teot 8:22).

Myös apostoli Jaakob kehottaa ohjaamaan takaisiin totuudesta eksynyttä (Jaak. 5:19). Apostoli Paavali iloitsee katumusta osoittaneista korinttilaisista (2. Kor. 7:8), vaikka epäileekin, josko kaikki ovat katuneet ”sitä saastaisuutta, siveettömyyttä ja hillittömyyttä, jossa ovat eläneet” (2. Kor.12:21). Hän myös antaa Timoteukselle tehtäväksi ”lempeästi ojentaa vastustelevia”, jotta Jumala antaisi heidän mielensä muuttua (2.Tim.2:25).

Myös Johanneksen Ilmestyskirjassa on lukuisia kehotuksia katumukseen ja mielenmuutokseen heille, jotka ovat menettäneet uskon alkuperäisen palon (Ilm.2:5, 16, 21-; 3:3,19). Vaikka edellä mainituissa teksteissä katumuksen sakramenttia ei nimetä suoraan, niissä selvästi puhutaan katumuksen, synnistä kääntymisen ja mielenmuutoksen hyveestä kristillisessä elämässä, joka ikään kuin jatkaa kasteessa tapahtunutta paluutta Jumalan tykö.

Katumus valmistaa ihmistä Jumalan Viimeiseen tuomioon, joka on koko historian kulun päämäärä. Se, että Jumala ei vielä pane sitä täytäntöön, kertoo Hänen pitkämielisyydestään, koska Hän ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät” (2.Piet.3:9). 

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Päivän lukujaksot ovat Vanhasta testamentista:

Kuudes hetki Jes. 42:5‒16

Ehtoopalvelus 1. Moos. 18:20‒33; San. 16:17‒17:17

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Päivän lukujaksot ovat Vanhasta testamentista:

Kuudes hetki Jes. 41:4‒5, 8‒14

Ehtoopalvelus 1. Moos. 17:1‒9; San. 15:20‒16:9

Jaa tämä juttu