(Matt. 6:31–34; 7:9–11)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa, ettei kenenkään tule murehtia pakanoiden tavoin sitä, mitä hän söisi tai joisi tai mistä saisi vaatetuksen, sillä taivaallinen Isä tietää jokaisen tarvitsevan kaikkea tätä. Ensisijaisesti tulee etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, jolloin annetaan myös kaikki muu. Jokaiselle päivälle riittää oma murheensa eikä huomisesta tule huolehtia.

Jeesus muistuttaa, ettei isäkään anna pojalleen kiveä tämän pyytäessä leipää tai käärmettä, kun tämä pyytää kalaa. Jos kerran pahat ihmiset antavat lapsilleen kaikkea hyvää, paljon enemmän Taivaallinen Isä antaa niille, jotka sitä häneltä pyytävät.

***

Jokainen ihminen tarvitsee elämään perustarpeita, mutta yletön murehtiminen niistä ei ole evankeliumin mukaista.

Siksi tulee etsiä ensin Jumalan valtakuntaa. Silloin arkiset huolet asettuvat omiin uomiinsa ja oikeisiin mittasuhteisiin.

Jeesuksen sanat eivät ole suunnattu maailman kriisien vuoksi kärsiville ihmisille. Hän puhuu periaatteesta, jonka mukaan tulee etsiä ensisijaisesti Jumalan valtakuntaa ja turvata häneen. Aineellisen asettuessa oikeaan suhteeseen siitä on myös helpompi antaa tarvitseville.

Pääkuva: Pyhät apostolit Pietari ja Paavali. 

Liturgiassa

(Matt. 10:32–33, 37–38; 19:27–30)

Evankeliumissa Jeesus sanoo tunnustavansa omikseen Isänsä edessä taivaissa ne, jotka tunnustautuvat hänen omikseen ihmisten edessä. Siksi ihmisen tulee rakastaa Jumalaa enemmän kuin ketään toista ja ottaa risti kannettavakseen kohtaamastaan vastustuksesta välittämättä.

Jeesus lupaa opetuslasten saavan suuren osan taivaassa, sillä jokainen, joka evankeliumin tähden luopuu läheisistään tai omastaan, saa moninkertaisesti takaisin. Monet ensimmäiset tulevat kuitenkin olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.

***

Kristityn ensisijainen kutsumus on Vapahtajan seuraaminen. Jeesuksen seuraaminen kutsuu rohkeuteen, mutta myös nöyryyteen. Herran seuraaminen ei kuitenkaan tarkoita vapautta kaikista velvollisuuksista, vaan vääristä valinnoista.

Ristin kantaminen elämän valinnoissa tuo mukanaan suuren siunauksen ja voi muuttaa kokonaisia perheitä, yhteisöjä ja yhteiskuntia. Ristin kantaminen auttaa myös kirkkoa säilyttämään päämääränsä.

Ristiin tarttumalla, omaa elämänpolkua kulkemalla yhdessä Vapahtajan kanssa myös viime hetkellä matkaan lähteneet voivat tulla ensimmäisiksi. Tästä todistaa monien pyhien elämä.

(Matt. 5:33–41)

Evankeliumissa Jeesus muistuttaa väärän valan kieltävästä käskystä. Hän neuvoo opetuslapsiaan olemaan kokonaan vannomatta sen enempää taivaan, maan kuin Jerusaleminkaan kautta, sillä taivas on Jumalan valtaistuin ja maa hänen jalkojensa astinlauta. Jerusalem taas on suuren kuinkaan kaupunki.

Kenenkään ei tule vannoa myöskään päänsä kautta, sillä kuka pystyy muutamaan valkoista hiusta mustaksi ja päinvastoin. On parempi vasta ei tai kyllä. Heidän ei pidä maksaa pahaa pahalla. On parempi kääntää toinen poski. Toisten kanssa ei kannata käydä oikeutta, vaikka menettäisi omaansa: jos joku pyytää kulkemaan virstan kanssaan, on parempi kulkea kaksi.

***

Jeesus kehottaa yksinkertaiseen rehellisyyteen ja totuudellisuuteen. Vannominen on vahingoksi, kun mieli etsii oikopolkuja.

Pahaakaan vastaan kannata taistella vääryyden asein. Siksi on parempi etsiä sovintoa, jos se on itsestä kiinni. Tulemalla vastaan voi voittaa paljon.

Evankeliumin sana ei tarkoita, etteikö pahuutta vastaan pitäisi joskus nousta toisten hyvää etsien. Se kehottaa meitä varjelemaan mielemme ja sydämemme, kun kyse on keskinäisistä ongelmista.

(Matt. 5:27–32)

Evankeliumissa Jeesus muistuttaa Jumalan käskyn mukaan varomaan aviorikosta edes sydämessä. Hän kehottaa mieluummin repäisemään ruumiin jäsenen irti, ettei koko ruumis joutuisi synnin tähden helvettiin. Jeesus sanoo, ettei puolison hylkääminen muun kuin aviorikoksen tähden ole luvallista.

***

Uskottomuus toista kohtaan on suuri synti, jota meitä kehotetaan varomaan. Se haavoittaa itseä, puolisoa, mahdollisia lapsia, perhekuntia ja yhteisöjä.

Evankeliumi osoittaa periaatteen. Eroja kuitenkin tapahtuu eri syistä. Niistä toiset ovat evankeliumin mukaan puolustettavia, toiset taas rikkomuksia lähimpiä kohtaan. Kirkko kutsuu katumukseen silloin, kun eri rikkomuksemme haavoittavat toista. Kirkko myös lohduttaa haavoitettuja.

Kirkko etsii sekä katuvan että haavoitetun kanssa tietä sovintoon Jumalan ja ihmisten kanssa. Herran sanat myös kutsuvat vaalimaan avioliittoa.

(Matt. 5:20–26)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan noudattamaan Jumalan tahtoa paremmin kuin kansan viisaimmat ja oppineimmat päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Hän muistuttaa kymmenestä käskystä, mutta kehottaa noudattamaan niitä paremmin, etsimättä tekosyitä kiertää Jumalan tahtoa. Heidän on myös sovittava riitansa ja vasta sitten palveltava Jumalaa sekä tarjottava sovintoa matkalla oikeuteen, ettei tuomari lähettäisi heitä vankilaan. Sieltä he eivät pääse pois ennen kuin ovat maksaneet kaiken velkansa.

***

Tekopyhyys ei ole kristillistä. Siksi meitä kutsutaan etsimään aidosti Jumalan tahtoa ja elämään sen mukaan.

Jumala kutsuu meitä myös sovintoon toisten kanssa. Anteeksiantamaton mieli voi saattaa meidät sielun vankilaan rikottuamme lähimmäistä vastaan kovalla sydämellämme.

Laupias sydän voittaa itsekin omakseen laupeuden. Evankeliumissa Jeesus kutsuu meitä nöyrään itsetutkisteluun.

(Matt. 4:23–5:13)

Evankeliumissa Jeesus julistaa evankeliumia kaikkialla ja parantaa ihmisten vaivoja. Hänen luokseen tuodaan kärsiviä ihmisiä ja pahojen henkien vaivaamia, ja hän parantaa heidät. Monet kulkevat hänen matkassaan. Jeesus saarnaa vuorelta kansanjoukolle.

Sitten hän opettaa opetuslapsiaan muistuttaen, kuinka autuaita ovat köyhät, murheelliset, kärsivälliset, vanhurskautta kaipaavat, armolliset, rauhantekijät ja uskon tähden vainotut. He saavat osakseen suuret siunaukset. Siksi heidän tulee vainoissakin iloita, sillä he seuraavat kärsimyksissään profeettojen tietä. He ovat maan suola, jonka on säilytettävä makunsa.

***

Hyvä elämä saavutetaan Vapahtajan yhteydessä etsimällä evankeliumissa kuvattuja siunauksia. Tämä merkitsee myös suostumista vainoihin, elämän koettelemuksiin ja erilaisiin ihmiselämän kärsimyksiin Jumalan tahdon mukaan.

Kirkko on vainottujen ja ahdistettujen kirkko, ja siksi sairaiden parannus ja Hyvän Paimenen sairaala. Tehtävämme on elämällämme todistaa, että kirkko on todella Jumalan laupeuden ja ihmisrakkauden koti.

Me emme välttämättä joudu vainottaviksi niin kuin monet pyhät marttyyrit, mutta jokaisella uskovalla on omat murheensa ja oma kilvoituksensa. Niiden keskellä autuutta eli ikionnellisuutta, Jumalan hyvyyttä ja palvelevaa mieltä etsivät voittavat omakseen Jumalan valtakunnan. Tarvitaan vain vielä hetki kärsivällisyyttä koetuksissa, jotta uuden elämän suola säilyttää meissä makunsa.

Kuva: Pyhän Kolminaisuuden juhlan, helluntain ikoni analogilla Lahden ortodoksisessa kirkossa.