Minisaarna

Tiistai 1.10.2024

Jumalanäidin suojelus (Pokrova)

Luukkaan kolmannen viikon tiistai

Viikonpäivän teksti

(Luuk. 6:37–45)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa, ettei tule tuomita ketään, ettei itse joutuisi tuomittavaksi eikä julistaa ketään syylliseksi, ettei itse tulisi syylliseksi. Vapaaksi päästävät vapautetaan, antamalla saa itsekin runsain mitoin. Jokaiselle mitataan sen mukaan, miten hän on itse toisille mitannut.

Sokea ei voi taluttaa sokeaa putoamatta itsekin kuoppaan. Oppilas ei ole opettajaansa etevämpi, mutta voi kasvaa opettajansa veroiseksi. Tekopyhä on sellainen, joka näkee roskan toisen silmässä, mutta ei hirttä omassaan. Ensin pitää puhdistaa oma silmä voidakseen auttaa toista. Hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää, eikä huono hyvää. Puu tunnetaan hedelmästään. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastoa esiin hyvää, paha pahuutensa varastosta pahaa. Suu puhuu sen mukaan, mitä sydän on täynnä.

***
Toisten tuomitsemisesta ja arvostelusta ei seuraa mitään hyvää, ja silti teemme usein niin. Tästä me saamme hyvää tai pahaa ansiomme mukaan.

Toisten tuomiseminen on tekopyhyyttä, sillä se osoittaa, ettemme kykene näkemään omia rikkomuksiamme. Tekopyhinä emme voi olla kenellekään avuksi.

Tekopyhyytemme paljastuu usein puheistamme. On hyvä etsiä sisimmän hyvyyden varastoista hyvää ja pyrkiä puhumaan sitä, mikä rakentaa eikä hajota.

Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhla kertoo Konstantinopolin pelastumista saraseenien hyökkäykseltä 900-luvulla. Houkka Andreas näki näyssä, miten Neitsyt Maria suojeli kaupunkia hunnullaan. Vaikka kaupunki kukistui myöhemmin, juhla muistuttaa Jumalanäidin ja pyhien esirukousten voimasta etsiessämme Jumalan valtakuntaa ja hyvyyttä.

(Jumalanäidin suojelukseen liittyen tänä sunnuntaina luetaan myös Luuk. 10:38–42, 11:27–28, joka luetaan toistuvasti Neitsyt Marian juhliin liittyen)

Keskiviikko 2.10.2024

Luukkaan kolmannen viikon keskiviikko

(Luuk. 6:46–7:1)

Evankeliumissa Jeesus ihmettelee, miksi ihmiset kutsuvat häntä Herraksi, mutta eivät tee, mitä hän sanoo.

Se, joka kuulee hänen sanansa ja tekee niiden mukaan, on kuin rakentaja, joka kaivaa syvälle ja laskee talonsa perustuksen kalliolle. Tulvavesien syöksyessä taloa vasten se ei hyvin rakennettuna horju. Se taas, joka kuulee, mutta ei tee, on kuin rakentaja, joka rakentaa talon ilman perustusta. Tulvavesien syöksyessä hänen talonsa sortuu välittömästi.

***
Evankeliumin mukainen elämä ei ole pelkästään suun tunnustusta, vaan myös pyrkimystä tehdä mitä Herra kehottaa.

Kutsumuksemme on tulla taitaviksi rakentajiksi. Jumalan tahtoa päivittäin seuraamalla ja opettelemalla isotkaan elämän myrskyt eivät saa taloa sortumaan.

Tästä todistavat kirkon lukuisat pyhät ihmiset rohkaisuksi meille, joiden matka on vielä kesken. Rakentaessaan sielunsa majaa he korjasivat Jumalan armon vahvistamana sen, mikä työskennellessä epäonnistui.

Torstai 3.10.2024

Luukkaan kolmannen viikon torstai

(Luuk. 7:17–30)

Evankeliumissa Johannes Kastaja lähettää oppilaansa kysymään Jeesukselta, onko hän se edeltä luvattu. Jeesus, joka oli juuri parantanut ja auttanut monia, kehottaa kertomaan Johannekselle profeetta Jesajan sanoin, miten sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma: ikionnellinen on se, joka ei häntä torju.

Jeesus kysyy ihmisiltä, millaista miestä he lähtivät katsomaan: tuulessa huojuvaa ruokoa, rikasta miestä vai profeettaa? Johannes on enemmän kuin profeetta, ja profeetta Jesajan mukaan Herran sanansaattaja, joka raivaa tien Herralle. Yksinään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi. Silti vähäisinkin Jumalan valtakunnassa on häntä suurempi.

Monet tunnustivat Johanneksen opetuksen ja ottivat vastaan kasteen, mutta kansan oppineet asettuivat Jumalan tahtoa vastaan ottamatta suostumatta kastettaviksi.

***

Johannes Kastaja oli merkittävä Herran edelläkävijä, joka itsekin odotti luvatun Messiaan tuloa ja tutki hänestä annettuja lupauksia.

Jumalan valitsemilla pyhillä ihmisillä on ollut tärkeä tehtävä kirkon historiassa. Jokainen heistä palveli Jumalaa kutsumuksensa mukaan.

Sama mahdollisuus on annettu kaikille ihmisille. Jokainen on kutsuttu kasvamaan Jumalan palvelijaksi. Vähäisinkin Jumalan valtakunnassa voi saavuttaa mitä suurimman aseman Jumalan armosta.

Perjantai 4.10.2024

Luukkaan kolmannen viikon perjantai

(Luuk. 7:31–35)

Evankeliumissa Jeesus vertaa sukupolvensa ihmisiä torilla istuviin lapsiin, jotka huutavat ja kertovat soittaneensa huilua, mutta ihmiset eivät tanssineet. Kun he sitten pitivät valittajaisia, ihmiset eivät itkeneet.

Kun Johannes Kastaja saapui eikä syönyt leipää eikä juonut viiniä, he väittivät, että hänessä on paha henki. Kun Ihmisen Poika saapui ja söi ja joi, he syyttivät häntä syömäriksi ja juomariksi, veronkerääjien ja syntisten ystäväksi. Viisauden tunnustavat kuitenkin oikeaksi kaikki Viisauden lapset.

***

Jeesuksen ajan ihmiset olivat häilyväisiä. Johannes Kastaja oli heille liian askeettinen, Jeesusta he taas pitivät syömärinä ja juomarina, syntisten ystävänä.

Me tuskin eroamme Jeesuksen aikalaisista. Vapahtaja kutsuu meitä tulemaan Viisauden lapsiksi ja näkemään asiat oikeassa valossa.

Herra tullut luoksemme syntisten ystävänä. Kirkko on pyhien kilvoittelijoiden yhteisö ja ennen kaikkea syntisten sairaala.

Lauantai 5.10.2024

Luukkaan kolmannen viikon lauantai

(Luuk. 5:27–32)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa Leevi-nimisen veronkerääjän ja kutsuu hänet: ”Seuraa minua.”. Leevi jättää kaiken ja lähtee seuraamaan Jeesusta.

Leevi järjestää kotonaan suuret pidot Jeesukselle. Vieraiden joukossa on veronkerääjiä ja muita vieraita. Kansan oppineet suuttuvat tästä ja ihmettelevät, miten Jeesuksen oppilaat saattoivat syödä veronkerääjien ja muiden syntisten kanssa.

Jeesus sanoo heille, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Hän ei ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.

***

Jeesuksen kutsun ottivat vastaan syntiset ja halveksitut ihmiset. Hurskaina pidetyt torjuivat hänet liian tuttavallisena langenneiden kanssa.

Syntiset pääsivät aterialle Herran pöydässä. Näin sairaat löysivät parantajan ja syntiset kääntymisen siunauksen.

Tämä on kuva myös kirkosta ja sen ehtoollispöydästä. Kirkossa Jeesus kutsuu syntisiä: ”Seuraa minua.”

Sunnuntai 6.10.2024

Luukkaan kolmas sunnuntai

(Luuk. 7:11–16)

Evankeliumissa Kristus säälii itkevää leskiäitiä, jonka ainoa lapsi on kuollut. Kärsivän maailman suru liikuttaa Vapahtajaa ja saa hänet toimimaan. Kuoleman valtias Jeesus herättää nuorukaisen kuin kevyestä unesta ja antaa hänet takaisin surevalle äidille. Ihmiset alkavat ylistää Jumalaa iloiten siitä, että Jumala on tullut kansansa avuksi.

***
Ihme on eräs niistä tunnusteoista, joita Jeesus teki julistustyönsä aikana. Samankaltaisista tapahtumista ovat myös kirkon pyhät ihmiset todistaneet.

Jumalan Poika, jonka kuolemaa myös hänen äitinsä Neitsyt Maria joutuisi pian itkemään, osoitti olevansa kuoleman katkeran vallan kukistaja. Leskiäidin kokema ihme ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kuolleet rakkaat annettaisiin välittömästi takaisin, kun suru ja kipu laskee painavan viittansa yllemme.

Ihme julistaa tulevaa ylösnousemusta, voittoa kuolemasta ja jälleennäkemisen toivoa. Läheisen kuollessa surun määrä on valtava, mutta ei loputon eikä ikuinen. Vapahtaja tuntee sekä surun että kuoleman raskaan taakan. Lohduttaja pysyy lähellä.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Tiistai 1.10.2024

Jumalanäidin suojelus (Pokrova)

Luukkaan kolmannen viikon tiistai

Viikonpäivän teksti

(Luuk. 6:37–45)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa, ettei tule tuomita ketään, jotta ei itse joutuisi tuomittavaksi eikä julistaa ketään syylliseksi, ettei itse tulisi syylliseksi. Vapaaksi päästävät vapautetaan, antamalla saa itsekin runsain mitoin. Jokaiselle mitataan sen mukaan, miten hän on itse toisille mitannut.

Sokea ei voi taluttaa sokeaa putoamatta itsekin kuoppaan. Oppilas ei ole opettajaansa etevämpi, mutta voi kasvaa opettajansa veroiseksi. Tekopyhä on sellainen, joka näkee roskan toisen silmässä, mutta ei hirttä omassaan.

Ensin pitää puhdistaa oma silmä voidakseen auttaa toista. Hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää, eikä huono hyvää. Puu tunnetaan hedelmästään. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha pahuutensa varastosta pahaa. Suu puhuu sen mukaan, mitä sydän on täynnä.

***

Toisten tuomitsemisesta ja arvostelusta ei seuraa mitään hyvää, ja silti teemme usein niin. Tästä me saamme hyvää tai pahaa ansiomme mukaan.

Toisten tuomiseminen on tekopyhyyttä, sillä se osoittaa, ettemme kykene näkemään omia rikkomuksiamme. Tekopyhinä emme voi olla kenellekään avuksi.

Tekopyhyytemme paljastuu usein puheistamme. On hyvä etsiä sisimmän hyvyyden varastoista hyvää ja pyrkiä puhumaan sitä, mikä rakentaa eikä hajota.

Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhla kertoo Konstantinopolin pelastumista saraseenien hyökkäykseltä 900-luvulla. Houkka Andreas näki näyssä, miten Neitsyt Maria suojeli kaupunkia hunnullaan. Vaikka kaupunki kukistui myöhemmin, juhla muistuttaa Jumalanäidin ja pyhien esirukousten voimasta etsiessämme Jumalan valtakuntaa ja hyvyyttä.

(Jumalanäidin suojelukseen liittyen tänä sunnuntaina luetaan myös Luuk. 10:38–42, 11:27–28, joka luetaan toistuvasti Neitsyt Marian juhliin liittyen)

Pääkuva ylhäällä: Pokrova-ikoni Ukrainasta, 1800-luku.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Oulun metropoliitta Elia on tehnyt päätöksensä sen suhteen, onko hän käytettävissä, kun Suomen ortodoksiseen kirkkoon valitaan uusi arkkipiispa – ja vastaus on kyllä. Arkkipiispan vaali on määrä toimittaa kirkolliskokouksessa marraskuussa Valamon luostarissa.

Metropoliitta Elian Facebook-sivuille on ilmestynyt seuraava päivitys:

”Hyvää pyhän Johannes Teologin juhlapäivää, joka on samalla kaikkien teologien juhlapäivä! 

Minulta kysytään jatkuvasti, olenko käytettävissä marraskuussa uutta arkkipiispaa valittaessa. Olen aiemmin kesällä sanonut, etten vielä sano juuta enkä jaata. Pohdin kesän aikana asiaa monelta kannalta, ja voin sanoa, että ihan helppo päätös ei ollut. 

Valintaprosessihan menee niin, että kirkolliskokousedustajat ehdottavat haluamiansa henkilöitä, joista piispainkokous sitten valitsee ehdokkaat varsinaiseen vaaliin. Tätä ennen on tietenkin varmistettava, että ko. henkilö on antanut suostumuksensa.”

Haminan piispa Sergei Valamossa 2022
Nykyinen Haminan piispa Sergei toimi aiemmin pitkään Valamon luostarin johtajana. Kuva: Pentti Potkonen

Aamun Koitto tavoitti metropoliitta Elian henkilökohtaisesti, ja hän vahvisti asian kertaalleen.

Metropoliitta Elia perustelee päätöstään lyhyesti:

”Olen tarkkaan harkittuani asiaa päättänyt suostua, koska moni edustaja on jo pyytänyt minua ehdokkaaksi. Tämän enempää en halua asiaa kommentoida. Lopulta kaikki on Jumalan käsissä. Ohjatkoon Pyhä Henki päätöksentekoa valittaessa kirkollemme uutta arkkipiispaa.”

Tätä ennen myös Haminan piispa Sergei on ilmoittanut olevansa käytettävissä, kun uutta arkkipiispaa valitaan. Sen sijaan Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ei ole toistaiseksi ilmoittanut kantaansa.

MP Arseni kesällä 2023 Valamon luostarissa
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ei ole toistaiseksi ilmoittanut kantaansa. Kuva: Kaj Appelberg

Pääkuva ylhäällä: Oulun metropoliitta Elia ilmoitti päätöksestään pyhän apostoli Johannes Teologin muistopäivän (26.9.) aikoihin. Kuva: Artturi Hirvonen

Jaa tämä juttu

Ajassa

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksessa 24. syyskuuta 2024 käsiteltiin muun muassa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon irtisanoutumista ja toimessa olevien piispojen valmiutta osallistua tulevan arkkipiispan vaaliin.

Kokouksessa todettiin, että Konstantinopolin äitikirkon Pyhä Synodi oli 18.5. 2024 istunnossaan hyväksynyt arkkipiispa Leon toiveen irtisanoutumisesta, joka tulee voimaan marraskuussa Valamon luostarissa pidettävässä kirkolliskokouksessa. Uuden arkkipiispan vaali on määrä toimittaa kirkolliskokouksen yhteydessä.

Arkkipiispa Leon esityksessä todettiin, että koska Ekumeeninen patriarkaatti on jo edellä mainituin tavoin tuonut julki oman kantansa, ei piispainkokouksella ole siihen lisättävää. Päätösesityksen mukaan arkkipiispa Leo voi hoitaa tehtäviään normaalisti, kunnes uusi arkkipiispa valitaan.

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin vastaesityksen mukaan piispainkokous ei olisi tällä hetkellä ollut toimivaltainen käsittelemään arkkipiispan valintaan liittyviä kysymyksiä, koska arkkipiispan tehtävä ei ole vielä tullut avoimeksi. Vastaesitys ei kuitenkaan saanut kannatusta, joten päätös oli arkkipiispa Leon esityksen mukainen.

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen muodostavat kirkon toimessa olevat piispat: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Oulun metropoliitta Elia ja Haminan piispa Sergei.

Arkkipiispa Leo kävelee puutarhassa
Eläkkeelle jäävä Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo on palvellut kirkkoamme pappina ja piispana yli 50 vuotta. Kuva: Pentti Potkonen

Toimessa olevat piispat vahvoilla

Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus vahvistaa kirkolliskokouksen asialistan lokakuussa. Asialistalle odotetaan myös arkkipiispan vaalia. Toteutuessaan arkkipiispan vaali toimitetaan 28. marraskuuta.

Kirkolliskokousedustajiin lukeutuu piispojen lisäksi papiston ja kanttoreiden edustajia sekä maallikoita.

Uuden arkkipiispan vaaliprosessi alkaa kirkolliskokouksen suljetulla täysistunnolla, jossa kirkolliskokousedustajat voivat esittää vaalissa ehdolle laitettavia henkilöitä. Lopullisen ehdokasasettelun tekee piispainkokous. Ehdokkaita voi olla enintään kolme. 

Piispainkokouksen kokoonpano riippuu ehdokasasettelun osalta siitä, ketkä ovat ehdolla: itse ehdolla oleva piispa ei voi luonnollisestikaan voi osallistua ehdokasasettelun tekemiseen. Mikäli ehdolla olevien joukossa on nykyisiä piispoja, piispainkokousta täydennetään. Käytännössä piispainkokousta voivat täydentää tarvittaessa eläkkeellä olevat tai ulkomailta kutsuttavat piispat. Eläkkeellä olevia kirkkomme piispoja ovat metropoliitta Ambrosius ja metropoliitta Panteleimon.

Vaalipäivänä toimitetaan liturgia, jonka jälkeen vaali toimitetaan suljetulla lippuäänestyksellä Valamon luostarin pääkirkossa. Kaikilla kirkolliskokousedustajilla on äänioikeus.

Arkkipiispan valinta vahvistetaan Konstantinopolin Ekumeenisssa patriarkaatissa.

Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan on muiden ortodoksisen kirkon piispojen tapaan oltava naimaton mies. Teoriassa piispaksi voitaisiin valita myös maallikko, mutta todennäköisempää on, että valinta tehdään pappisvihkimyksen ja teologisen koulutuksen saaneiden joukosta.

Todennäköisiä ehdokkaita uudeksi arkkipiispaksi ovat Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Oulun metropoliitta Elia ja Haminan piispa Sergei.

Edellä mainituista  piispa Sergei on kertonut olevansa käytettävissä tehtävään. Metropoliitta Arseni on ilmoittanut, että hän harkitsee kantaansa, ja metropoliitta Elia ilmoitti Facebook-tilillään seuraavaa:

”Olen tarkkaan harkittuani asiaa päättänyt suostua, koska moni edustaja on jo pyytänyt minua ehdokkaaksi. Tämän enempää en halua asiaa kommentoida.”

Uusi arkkipiispa asetetaan toimeensa 15. joulukuuta Uspenskin katedraalissa Helsingissä.

 

Pääkuva 1 ylhäällä: Piispan mitra. Kuva: Esko Jämsä

Pääkuva 2: Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous vasemmalta oikealle: Haminan piispa Sergei, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo ja Oulun metropoliitta Elia.  Kirkkomme toimessa olevat piispat kuvattiin marraskuussa 2023 Valamon luostarin pääkirkossa. Kuva: Vladimir Sokratilin

 

Juttua muokattu 26.9.2024 klo 13:43 lyhentämällä otsikkoa korvaamalla sanat ”uusi arkkipiispa” sanalla ”hänet”. Lisäksi klo 15:54 juttuun on lisätty metropoliitta Elian ilmoitus, jonka mukaan hän on käytettävissä arkkipiispan tehtävään. Aiemmin hän oli ilmoittanut, ettei halua kommentoida asiaa. Juttuun on lisätty 27.9.2024 klo 12:54 tieto, että toteutuessaan arkkipiispan vaali toimitetaan 28.11.2024.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Viime päivinä eri tiedotusvälineet ovat uutisoineet Karjalan kielen seuraan liittyvistä törkeistä rikosepäilyistä. Esimerkiksi Yle (Avaa uuden sivuston) kertoi uutisessaan, että rikosnimikkeinä ovat törkeä avustuspetos, törkeä petos ja epäilty törkeä kirjanpitorikos. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Savon Sanomat (Avaa uuden sivuston).

Epäiltyinä on seitsemän seuran entistä hallituksen jäsentä. Karjalan kielen seura ajautui konkurssiin neljä vuotta sitten.

Hallituksen puheenjohtajana toimi Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Arkkipiispa Leo ei ole halunnut kommentoida viimeisimpiä uutisia aiheesta millään tavoin. Karjalan kielen seuran toiminta ei ole liittynyt Suomen ortodoksisen kirkon toimintaan, vaan kyseessä on ollut arkkipiispa Leon osalta hänen vapaa-aikaansa kuuluva asia.

Epäillyt teot sijoittuvat vuosien 2017 ja 2020 välille.

Kuvituskuva ylhäällä: Mirko Stödter/Pixabay

Juttua on muokattu 26.9.2024 klo 17:04 kertomalla, että aiheesta uutisoi ensimmäisenä Savon Sanomat.

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Karjalankielinen Pajojoukko Bratanat on tänään julkaissut Pilbazie -digiep:n (Avaa uuden sivuston)kaikissa suoratoistopalveluissa. Digitallenne koostuu suistamolaisista kansanlauluista, jotka yhtye on sovittanut bratanatyyliin.

Viikon vuotin ja Huold on äijäl -kappaleet on Simo Härkönen tallentanut kansakoulunopettaja, itkijä Sanni Pyörnilältä. Tulen syndy -kappaleen tallensi fonografille Pedri Shemeikalta vuonna 1905 kansanmusiikintukija ja säveltäjä Armas Launis. Herkkä tuutulaulu Tuutine tuuti on lähtöisin Suistamon Leppäsyrjässä eläneeltä kanteleensoittaja-runonlaulaja Iivana Lösöseltä.

Vaikka Pilbazie -digiep koostuu varsinaiskarjalaksi/suvikarjalaksi lauletuista suistamolaisista kansanlauluista, yhtyeen ohjelmistossa on kappaleita kaikilla karjalan kielimuodoilla. Niitä kuullaan yhtyeen esiintymisissä sekä accapellana että soitinsovituksin. Lauluyhtyeen muodostavat: Marko Meijer, Timo Mokkila, Mika Saatsi ja Mikael Shemeikka. Pilbazie -digiep:n on tuottanut ja julkaissut Karjalahipsteri.

Lisätietoa: mika@karjalahipsteri.com, +358 40 2208848

Juttua on korjattu 4.11.2024 klo 15:35 kertomalla, että Tulen syndy -kappaleen tallensi fonografille Pedri Shemeikalta vuonna 1905 kansanmusiikintukija ja säveltäjä Armas Launis. Alpo Sailo taas oli kuvanveistäjä, joka veisti Pedri Shemeikasta patsaan Sortavalaan 1935. 

Jaa tämä juttu

Ajassa

Varhaisimmat kristinuskoon yhdistetyt kuva-aiheet ovat säilyneet Rooman katakombeissa. Sieltä ei löydy ristejä. Suosittuja aiheita olivat ankkuri, kala, kyyhkynen ja laiva, samoin rukoileva ihmishahmo.

Antiikin maailmassa ristiinnaulitseminen edusti äärimmäisen väkivaltaista kuolemaa, joten ensimmäiset kristityt näyttävät välttäneen siihen viittaavan ristin esittämistä.

Ristiinnaulitsemisessa on kyse erilaisista Välimeren ja Lähi-idän alueilla tunnetuista rangaistuskäytännöistä, joihin liittyi tuomitun ripustaminen jollakin tavalla, usein elävänä, joskus jo kuolleena. Mainintoja löytyy niin kreikkalaisilta kuin roomalaisilta kirjoittajilta ja Vanhasta testamentista, jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Juutalainen historioitsija Josefus kertoi roomalaisten toteuttamista ristiinnaulitsemisista Palestiinassa eri kapinoiden aikana.

On kysytty, miksi ja keihin sitä käytettiin. Valloitettujen alueiden kapinalliset, tieverkoston turvallisuutta ja siten taloutta ja kauppaa horjuttavat ryövärit sekä kapinoivat orjat on mainittu kolmena keskeisenä ryhmänä, joita rangaistiin ristiinnaulitsemisella. Yksi näkemys onkin, että roomalaiset käyttivät sitä varsinkin valtakunnan vakautta uhanneiden ihmisten teloituksiin.

Tämä näkyy evankeliumien kuvauksissa. Markuksen evankeliumissa mainitaan, että Pilatuksen vapauttama Barabbas kuului joukkoon, joka oli osallistunut kapinaan. Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut mainitaan evankeliumeissa ryöväreiksi.

Tavoitteena oli rangaistuksen ankaruus, julkinen nöyryytys ja pelotevaikutus.

Varhaisia pohdintoja rististä

Jeesuksen kuolema haastoi hänen seuraajansa. Uuden testamentin kirjoituksissa heijastuu, että ristiin liittyi häpeää. Toisaalta juuri ristissä nähtiin Jumalan voima. Ristin nähtiin edustavan sovintoa ja kuoleman voittamista. Paavalille risti muodosti olennaisen yhteyden Kristukseen, tämän kuolemaan ja siten uuteen elämään.

Ristisymboliikan kannalta tärkeä teema on useiden varhaisten teologien kehittelemä Aadam/Kristus-rinnastus. Aadam toi maailmaan kuoleman, Kristus vei sen pois. Samalla paratiisin puu rinnastuu ristinpuuhun esimerkiksi Kyrillos Jerusalemilaisen ja Efraim Syyrialaisen ajattelussa.

Uuden testamentin ulkopuolisissa evankeliumeissa risti alkaa kirjaimellisesti elää omaa elämäänsä. Pietarin evankeliumissa pääsiäisaamuna haudasta nousee ylösnousseen kanssa jättimäinen kävelevä ja puhuva risti.

Ristiinnaulitseminen kuva ovessa Santa Sabina
Varhaisimmat säilyneet kuvat Jeesuksesta ristillä ovat Rooman pyhän Sabinan kirkon oven kolme ristiinnaulitun asennossa seisovaa hahmoa 400-luvulta ja syyrialaisen Rabbulan evankeliumikäsikirjoituksen kuva 500-luvun lopulta. Kuva: Wikimedia Commons

Ristin muoto toistuu eri tavoin

Risti on kuviona yksinkertainen ja selkeä. Jotkut kirkkoisät huomasivat, että ristin muoto toistuu eri tavoin ympärillämme: rakennuksissa, laivan mastoissa, ihmisen kehossa.

Ristiin yhdistettiin suojeleva merkitys. Ristinmerkin tekemisen mainitsee jo Tertullianus 200-luvun tienoilla.

Yksi varhaisimmista ristiinnaulitun kuvista, jossa näyttää olevan kytkös kristinuskoon, on pilakuva. Roomasta löytynyt, vuoden 200 tienoille ajoitettu graffiti esittää ristiinnaulittua aasinpäistä hahmoa ja sen edessä seisovaa miestä. Kuvaan on kreikaksi raapustettu ”Aleksamenos palvoo jumalaa”.

Kristillisiksi tulkittaviin kuviin risti ilmaantuu vasta 300-luvun puolivälin tienoilla. Varhaisimpia ovat muutamat sarkofagit, joissa esitetään Jeesuksen elämän tapahtumia. Yhdessä tyhjä risti on seppelöity eli se on kuvattu kuin roomalainen standardi eli sotilastunnus – seppele tässä yhteydessä on voiton merkki, ja kuvasto on muutenkin sotilaallista.

Varhaisimmat säilyneet kuvat Jeesuksesta ristillä ovat Rooman pyhän Sabinan kirkon oven kolme ristiinnaulitun asennossa seisovaa hahmoa 400-luvulta ja syyrialaisen Rabbulan evankeliumikäsikirjoituksen kuva 500-luvun lopulta. Jotakuinkin samalta ajalta ovat peräisin ensimmäiset maininnat kaularisteistä ja niiden käyttämisestä amuletteina.

Sarkofagikontekstissa seppelöity risti kuvaa voittoa kuolemasta. Varhaiset kuvat eivät visualisoi Jeesuksen kärsimystä, eikä idän kirkoissa niin tehdä vieläkään.

Aleksamenos-graffiti
Aleksamenos-graffiti. Kuva: Wikimedia Commons

Ristin tie voiton merkiksi

Tutkijat nostavat esiin erityisesti kaksi tapahtumaa, joiden vaikutuksesta risti todella voitti paikkansa kristittyjen keskeisenä symbolina ja pyhänä esineenä.

Ensimmäinen on keisari Konstantinuksen voittoa ennustava näky. Siinä hän näki jonkinlaisen Kristus-symbolin ja kuuli sanat ”Tässä merkissä voitat”. Toinen tärkeä tapahtuma oli Konstantinuksen äidin Helenan matka Pyhälle maalle ja pyhän ristin löytyminen. Ristiä säilytettiin Jerusalemissa ja sille muodostui oma juhlapäivänsä, 14. syyskuuta. Pyhiinvaeltaja Egeria mainitsee matkakuvauksessaan pyhän ristin, sen kunnioittamisen ja pyhän ristin muistojuhlan.

Niin Konstantinuksen näyllä kuin ristin löytämisellä oli keisarillinen yhteys, johon liittyi kokemus jumalallisesta suojeluksesta ja kosmisesta voitosta. Yhteys keisarivaltaan hiipui, ja risti saavutti keskeisen aseman kristinuskon tunnuksena.

Pääkuva ylhäällä: Syyrialaisen Rabbulan evankeliumikäsikirjoituksen kuva 500-luvun lopulta. 

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Kirkkoa pitkään kanttorina palvelleen dir. cant. Jarmo Lehdon naisäänille säveltämä Panihida saa marraskuun ensimmäisenä päivänä kantaesityksensä Kemijärvellä Vocaliisat-kuoron esittämänä. Kuoro laulaa teoksen marraskuun alkupäivinä myös Oulussa ja Rovaniemellä, ja 8.11. teos saapuu Jarmo Lehdon pitkäaikaiseen kotikirkkoon, Uspenskin katedraaliin.

Mitä miettii säveltäjä itse kantaesityksen edellä? Aamun Koitto kysyi ja Jarmo Lehto vastasi kirjeellä, joka ansaitsee tulla julkaistuksi sellaisenaan:

”Työ on tehty ja sävellys on esittämistä vailla valmis.

Nyt eläkkeellä ollessani olen saanut huomata, että luova työni ja harrastukset asettuvat kivasti levon luomaan yhteyteen. Lepo on ikään kuin työn tapahtumapaikka. Tarkoitan tällä sitä, että luovuus on nykyisin tapahtunut levosta käsin kannetuksi. Musiikin työssä on tullut tarve pelkistää asioita. Tämä on nykyisin minulle sitä oikeaa sielun rytmiä ja hitautta. Sielu ikään kuin asettuu omaan rytmiinsä ja löytää oikean aaltopituuden. Sielun rytmi on yllättävän hidas. Sitä rytmiä ei ole helppo kuulla, jos on jatkuvasti kiireen ja melun ympäröimä.

Säveltäjä Jarmo Lehto lähikuvassa
Jarmo Lehto. Kuva: Tatu Kantomaa

Usein ruuhkavuosien varrella kanttorin ja kirkkomuusikon työ vei minut mukaansa, tai oikeammin: kuinka usein olenkaan antanut työn ja urakehitykseni viedä minut mukaansa ja temmata minut sielulle tuntemattomaan ja vieraaseen nopeuteen. Tehokkuutta yliarvostavassa kulttuurissamme ja miksei kirkon työssäkin voi menettää yhteyden omaan rytmiin ja astua sellaiseen rytmiin, joka synnyttää kiireen. Sana kiire on kuitenkin ihmisen itsensä luoma tila. Varsinaisesti kiirettähän ei edes ole olemassa. Kiire on vain sana tai siis tila, joka syntyy vain vääristä valinnoista. Mutta se on myös tila, jossa luovan ihmisen sielu aina pakenee.

Entisenä seurakunnan työntekijänä yritän muistaa, että oikeanlainen läsnäolomme kumpuaa siitä, että sielu on paikalla. Kun sielu on paikalla ja kohdallaan, silloin meillä itsellämme on mihin liittyä ja silloin meihin voi myös liittyä. Työ onnistuu ja on parasta silloin kun se on levollista, keskittynyttä ja läsnä olevaa työtä, sellaista, joka vain on, sen sijaan että sitä pyrkisi hillittömästi toteuttamaan.

Panihidan säveltäminen oli minulle eräänlainen kasvuprosessi, henkinen matka. Panihidaa säveltäessäni (syksy 2022–kevät 2024) jouduin avaamaan jo valmiita lauluja uudestaan. Miksi? Siksi, että läheisiä ystäviäni siirtyi tuonilmaisiin. Aloin käydä kavereiden hautajaisissa ja nähdä kuolemaa eri perspektiivistä kuin 50 aikana, jolloin olen toiminut kanttorina. Mieleeni tulee opiskelutoveri, kanttori Tatjana Wileniuksen hautaus viime vuonna, kun olin laulamassa hautausmaan kirkossa lehterillä. Tatjana oli toivonut arkkuunsa laskettavan jokaiselta ystävältään yhden ruusun. Lisäksi hän toivoi, että ´olkaa iloisella mielellä hänen muistotilaisuudessaan´. Tilaisuuden jälkeen kotimatkalla ajattelin, että eihän  hautaustoimituksen musiikki voi  eikä saa olla kauttaaltaan niin surullista g-molli-resitatiivia kuin mitä se juuri nyt on. Kotona istahdin tietokoneen ääreen, avasin nuotinnusohjelman, muistin Tatjanan valoisan suhtautumisen kuolemaan ja aloin muuttaa sävellyksiäni iloisempiin sävellajeihin. Kas, näin helppoa se olikin!

Rovaniemellä vuonna 2022, Eino Leinon runoihin säveltämäni kantaesityskonsertin jälkeen, kuorokaronkassa, olin luvannut kuoronjohtaja Anniina Kerviselle ja Vocaliisoille säveltää lisää naiskuoromusiikkia, jopa kokonaisen illan mittaisen konsertin kaikilla mausteilla. Luokaamme siis naiskuorolle vaikka uusi Requiem – tai miksei jopa ortodoksinen Panihida, mukaan lukien soolot ja esilukijat, kaikilla mausteilla!

No, huh! Taisin ryhtyä mahdottomaan, ajattelin kotona. Tähän mahdottomaan ryhtyessäni oli pakko turvautua toiseen mahdottomaan eli Jumalaan. Tehtävä ylitti siis minun voimavarani ja kykyni. Niinpä turvauduin johonkin, joka ylitti omat voimavarani. Tästä syntyi oma rukoukseni työhön ryhdyttäessä.

Joku on sanonut, että rohkeus on rukoukseksi muuttunutta pelkoa. Panihidaa säveltäessäni tajusin omien voimavarojeni rajallisuuden ollessani itselleni inhimillisesti katsoen ylivoimaisen tehtävän edessä. Olin kuitenkin tilanteessa, jota en voinut laistaa eikä paeta, vaan minun oli kohdattava se, mikä tuntui ylivoimaiselta. Kun saa yhteyden syvyyteensä, oman olemuksensa keskukseen, alkaa tekemisissään ohjautua tästä keskuksesta. Kaikkeen työhön ja tekemiseen tulee syvyyden väri. Tähän uskon.

Joku on sanonut, että rohkeus on rukoukseksi muuttunutta pelkoa.

Lähinnä konserttikäyttöön tarkoitettu sävellyskokonaisuus poikkeaa hieman kirkkomme nykyisin käytössä olevasta panihidatraditiosta, koska koko teos – myös diakonin osuudet – esitetään naisäänillä. Suurin osa lauluista on useimpien naiskuorojen suhteellisen helposti omaksuttavissa. Ne sopeutunevat myös jumalanpalvelusten tavanomaiseen musiikilliseen linjaan. Muutamat sävellykset vaativat onnistuakseen normaalia suuremman ja taitavamman kuoron. Muutamat panihidan lauluista ovat solisteille mutkikkaampia sävelkudoksen osalta tai laajojen äänialojen vuoksi soveliaita vain hengellisen musiikin konsertteihin. Tulen liittämään teokseen vielä jälkikäteen yhden katismaveisun Totisesti kaikki on turhuutta. Laulu antaa vielä odottaa viimeistelyä eikä valmistu syksyn konsertteihin.

Tunnen entuudestaan kohtalaisen hyvin Vocaliisat-kuoron äänialat. Kuoronjohtaja Anniina-serkun kanssa olemme voineet pitää prosessin aikana mutkattomia palavereja ja kuunnelleet toistemme ajatuksia musiikin tulkinnoista.

Näkisin, että musiikillinen luovuus on parhaimmillaan sitä, että on aina aidosti läsnä omana persoonanaan siinä, mitä tekee. Kun persoona värittää tekemistä, syntyy aina luonnollista ja tervettä painetta synnyttää jotain uutta. Koen, että uuden synnyttämiseen tarvitaan aina rohkeutta. Kukaan ei ole luova olematta samalla rohkea, sillä luovuuden hinta on haavoittuvaisuus. Antaessaan persoonansa näkyä tekemisessään ihminen ottaa aina riskin. Luovuushan on oikeastaan sitä, että uhmataan olemassa olevia rakenteita ja uskalletaan ajatella ja tehdä asioita uudella tavalla.

Noin 700-luvulla eläneen pyhän Johannes Damaskolaisen kirjoittamat tunnetut hautaustoimituksen tekstit edesmenneitten puolesta liittyvät kuolemaan; niissä on toivon ja rakkauden sanoman kantavaa voimaa, joka puhuttelee nykyihmistä.

Toivon, että tulevissa Panihida-konserteissa voisimme yhdessä muistella rakkaita edesmenneitä läheisiämme rukoillen heille ikuista rauhaa ja iankaikkista muistoa.”

Tervetuloa konsertteihin!

Jarmo Lehto: Panihida

Vocaliisat, johtaa Anniina Kervinen

Perjantai 1.11. klo 18 Kemijärven kirkko

Lauantai 2.11. klo 15 Pyhän Kolminaisuuden katedraali, Oulu

Tiistai 5.11. klo 18 Rovaniemen kirkko

Perjantai 8.11. klo 18 Uspenskin katedraali, Helsinki

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 23.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON MAANANTAI

(Luuk. 4:38–44)

Evankeliumissa Jeesus parantaa Simonin kovassa kuumeessa olevan anopin ja tämä alkaa palvella vieraitaan. Illan tultua monia sairaita tuodaan Jeesuksen luo ja hän parantaa heidät laskemalla kätensä heidän päälleen.

Jeesus ajaa pois pahoja henkiä, jotka tunnistavat hänet Jumalan Pojaksi. Jeesus ei salli heidän paljastaa kuka hän on.

Aamun tultua Jeesus menee yksinäisyyteen, mutta ihmiset tulevat hänen luokseen. Jeesus kertoo, että hänen vietävä ilosanoma myös muihin kaupunkeihin, koska sitä varten hänet on lähetetty. Sitten hän saarnaa Juudean synagogissa.

***

Jeesus kohtaa Pietarin anopin. Parannuttuaan tämä alkaa palvella toisia. Tämä saa toisetkin tulemaan Jeesuksen luo apua etsien.

Pahuus ei kykene vastustamaan Jumalan Pojan valtaa. Pahan valtojen on vaiettava.

Jumalan Poika tulee jokaisen luo julistaen hyvää sanomaa Jumalan ihmisrakkaudesta ja ikuisesta Jumalan valtakunnasta. Yhtäkään ei ole unohdettu.

(Johannes Kastajan sikiämiseen liittyen luetaan Luuk. 1:5‒25, joka luetaan osana hänen syntymänsä juhlaan liittyviä tekstejä.)

 

Tiistai 24.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON TIISTAI

(Luuk. 5:12–16)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa spitaalisen miehen, joka anoo Jeesusta, jos tämä vain tahtoo, parantamaan hänet. Jeesus sanoo: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.” Mies paranee välittömästi. Jeesus kieltää kertomasta tästä kenellekään ja käskee miestä uhraamaan Mooseksen lain mukaisen uhrin puhdistumisestaan.

Sanoma Jeesuksesta leviää kuitenkin yhä laajemmalle ja ihmiset kokoontuvat sankoin joukoin hänen luokseen. Jeesus vetäytyy autiolle seudulle rukoilemaan.

***

Jumalan hyvä tahtoa ihmisiä kohtaan tulee esiin, kun Jeesus tahtoo parantaa sairastavan.

Sanoma tästä leviää laajalle ja Jeesus päättää vetäytyä autiolle seudulle rukoilemaan.

Kaikki eivät silti kohtaa Jeesusta parantajana. Parantunut mieskin kohtasi aikaan kuoleman. Jeesuksen teko kertoo kuitenkin siitä, että Jeesus kykenee kukistamaan synnin sairauden ja johtamaan meidät ikuiseen elämään.

 

Keskiviikko 25.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON KESKIVIIKKO

(Luuk. 5:33–39)

Evankeliumissa oppineet ihmettelevät miksi heidän ja Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, mutta Jeesuksen oppilaat syövät ja juovat. Jeesus vastaa, ettei häävieraista voi käskeä paastoamaan, kun sulhanen on heidän kanssaan. Tulee kuitenkin aika, jolloin sulhanen otetaan pois ja he paastoavat.

Jeesus kertoo vertauksen siitä, ettei uudesta viitasta leikata paikkaa vanhaan viittaan, sillä silloin molemmat menisivät pilalle. Samoin uutta viiniä ei lasketa vanhoihin leileihin, koska leilit hajoaisivat ja viini menisi hukkaan. Uusi viini on laskettava uusiin leileihin. Kukaan ei halua juoda vanhentunutta viiniä maistettuaan hyvää uutta viiniä.

***

Jeesuksen opetuslapset paastosivat, kun kirkko syntyi. Tästä syystä kirkko viettää lukuisia paastopäiviä ja -aikoja.

Kirkon syntyessä koitti kokonaan uusi aika ja järjestys, joka perustui vanhoille Jumalan lupauksille. Kirkko on kuin uusi ehjä vaate ja kuin uusi leili, johon uusi viini laitetaan.

Paastoten etsimme mahdollisuutta pukeutua Jumalan mielen mukaiseen pukuun ja maistaaksemme katumuksella uudistettuina ehtoollisen uutta elämää tuottavaa viiniä.

 

Torstai 26.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON TORSTAI

Apostoli ja evankelista Johannes Teologi

Viikonpäivän teksti

(Luuk. 6:12–19)

Evankeliumissa Jeesus rukoilee vuorella koko yön. Aamulla hän kutsuu oppilaansa ja valitsee heistä kaksitoista ja nimeää heidät apostoleiksi. Joukossa on myös Juudas, josta tuli kavaltaja.

Sitten he laskeutuvat alas vuorelta. Jeesus opettaa laajalta alueelta saapuneita ihmisiä, parantaa sairaita ja ajaa pois pahoja henkiä. Jokainen yrittää väentungoksessa koskea Jeesusta, sillä hänestä lähtee parantavaa voimaa.

***

Kirkon perustus on apostolinen. Ensimmäisten oppilaiden joukossa oli myös Vapahtajan kavaltaja.

Opetuslapset astuvat alas kirkon alun suurelta vuorelta ja kohtaavat Jeesuksen kanssa sairaat ja pahan kiusaamat. He tahtovat koskettaa Herraa löytääkseen avun.

Kirkko on kuin korkea apostolinen vuori, joka on laskettu jokaisen apua etsivän ulottuville. Sen keskuksena on Jeesus Kristus, syntisten ja kiusattujen auttaja.

(Varsinaisesti tänään luetaan Johannes Teologin juhlaan liittyen Joh. 19:25‒37, 21:24‒25, joka luetaan muun muassa toisaalla kirkkovuoden tekstejä eri jaksoissa)
 

Perjantai 27.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON PERJANTAI

(Luuk. 6:17–23)

Evankeliumissa Jeesus opettaa, parantaa sairaita ja ajaa pois pahoja henkiä. Ihmiset yrittävät koskea häntä, koska hänestä lähtee parantavaa voimaa.

Jeesus kertoo opetuslapsilleen, että autuaita eli ikionnellisia ovat köyhät, joiden on taivasten valtakunta, nälkäiset, jotka ravitaan ja itkevät, jotka saavat nauraa. He ovat onnellisia, kun heitä vihataan ja herjataan Ihmisen Pojan tähden, erotetaan toisten joukosta ja kun heidän nimeänsäkin inhotaan. Heidän tulee silloin hyppiä riemusta, sillä palkka, jonka he saavat taivaassa, on suuri.

***

Etsiessämme Jumalan valtakuntaa, Jeesus osoittaa, että se on tarkoitettu köyhille, nälkäisille, murheellisille, Jeesuksen tähden vihatuille ja herjatuille sekä toisten joukosta erotetuille ja ihmisten inhoamille.

He saavat suuren palkan Jumalan luona taivaassa, heidät ravitaan, he saavat nauraa ja he saavat hyppiä riemusta.

Tästä taivaallisesta ilosta todistavat monet pyhät marttyyrit ja tunnustajat. Kirkon rikkaus ja ilo kasvavat heikkoudesta, ei vallasta ja voimasta.

 

Lauantai 28.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON LAUANTAI

(Luuk. 5:17–26)

Evankeliumissa oppineet laajalta alueelta tulevat kuuntelemaan Jeesusta, joka parantaa sairaita. Eräät miehet tuovat paareilla halvaantuneen ja laskevat hänet tungoksen takia katon kautta Jeesuksen eteen. Heidän uskonsa vuosi Jeesus sanoo halvaantuneelle: ”Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Oppineet ajattelevat Jeesuksen pilkkaavan Jumalaa, koska vain Jumala saattoi antaa syntejä anteeksi. Jeesus tietää heidän ajatuksensa ja kysyy: Kumpi on helpompaa, antaa syntejä anteeksi vai käskeä halvaantunutta nousemaan? Jeesus käskee halvaantunutta nousemaan, ottamaan vuoteensa menemään kotiinsa, jotta he tietäisivät, että Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi. Tämän nähtyään ihmiset ylistävät Jumalaa ja ovat pelon vallassa nähtyään sellaista mitä oli vaikea uskoa todeksi.

***

Jeesus tahtoo tekemällään ihmeellä opettaa, että hänellä on valta antaa synnit anteeksi. Siten syntien anteeksiantamus ja yhteys elävään Jumalan on tärkeämpää kuin ajallinen terveys tai hyvinvointi.

Sairauden keskellä meillä on kuitenkin kaipaus terveyteen. Tämä ei kuitenkaan ole vallassamme. Me emme myöskään itse tiedä kumpi on parasta pelastuksellemme, sairaus vai terveys.

Syntien anteeksiantamuksen voi kokea missä elämäntilanteessa tahansa ja näin vakuuttua Jumalan ihmisrakkaudesta ja pelastavasta tahdosta. Hengellinen terveys, pelastuksen lahja, kasvaa syntien anteeksiantamuksen voimasta.

 

Sunnuntai 29.9.2024

LUUKKAAN TOINEN SUNNUNTAI

(Luuk. 6:31–36)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa tekemään ihmisille samalla tavoin kuin toivoisi heidän tekevän itselle. Rakkauden osoittaminen ja hyvän tekeminen lähimmille on luonnollista kaikille, mutta rakkaus vihamiestä kohtaan on jumalallista vaikutusta. Tällaisten ihmisten palkka on suuri. He osoittautuvat Korkeimman lapsiksi, sillä myös Jumala on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Siksi jokaisen tulee olla valmis armahtamaan toisia niin kuin taivaallinen Isä armahtaa.

***

Evankeliumi kertoo, miten Jumala osoittaa rakkautta, laupeutta ja suojelustaan häntä vastaan rikkoneita ihmisiä kohtaan.

Jumalan tahto on, että tämän rakkauden koskettamat ihmiset elävät samalla tavoin, vaikka se ei ole aina helppoa.

Jeesuksen sanat kutsuvat tutkimaan omia asenteita ja muistamaan itse koettua Jumalan laupeutta. Monien pyhien ihmisten esimerkki todistaa, että hyvän tekemisen palkka on suuri. Tätä tietä kulkiessaan heistä on tullut aitoja ihmisiä, Korkeimman lapsia kaikessa.

 

Maanantai 30.9.2024

LUUKKAAN KOLMANNEN VIIKON MAANANTAI

(Luuk. 6:24–30)

Evankeliumissa Jeesus surkuttelee rikkaita, jotka ovat jo onnensa saaneet ja ovat kylläisiä. He joutuvat lopulta näkemään nälkää. He ovat myös nauravia, mutta joutuvat lopulta suremaan ja itkemään. Voi teitä, Jeesus sanoo, kun ihmiset puhuvat teistä hyvää, sillä samoin tehtiin aikanaan väärille profeetoille.

Jeesus kehottaa rakastamaan vihamiehiä ja tekemään hyvää heitä vihaaville, siunaamaan heitä kiroavia ja rukoilemaan heitä parjaavien puolesta. Heidän tulee kääntää toinenkin poski lyöjälle ja antaa jopa paitansakin sille, joka on vienyt viitan. Jeesus kehottaa antamaan jokaiselle, joka pyytää, vaatimatta takaisin mitään toisen viemää.

***

Rikas voi paljon, mutta ei kykene keräämään vauraudellaan ikuisia aarteita.

Niitä kerätään laupeudella ja kärsivällisyydellä, suostumalla antamaan omastaan tarvitseville.

Näillä sanoillaan Jeesus ei kiinnitä huomiota niihin, jotka vievät petoksillaan köyhältä viimeisen lantinkin. Hän kiinnittää huomion siihen, että kostamme toisille heidän pahat tekonsa ja emme anna avuntarvitsijalle mitään, vaikka sydän ja Jumala siihen kehottaa.

Jaa tämä juttu