Minisaarna: Jeesukselta tivataan, onko hän Messias vai ei
Perjantai 3.5.2024. Pääsiäisajan viidennen viikon perjantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Heikki Santasalo
(Joh. 10:17–28)
Evankeliumissa Jeesus kertoo hänen Isänsä rakastavan häntä, koska hän antaa henkensä saadakseen sen jälleen takaisin. Tämä synnyttää kiistaa. Vastustajat väittävät Jeesuksen olevan pahan hengen vallassa ja järjiltään. Toiset sanovat, ettei pahan hengen vallassa voi puhua näin eikä parantaa sokeita, kuten Jeesus teki.
Temppelijuhlan aikaan Jeesus kulkee Salomonin pylväikössä. Jeesusta pyydetään kertomaan suoraan, onko hän Messias vai ei. Jeesus vastaa sanoneensa sen jo heille, mutta he eivät usko. Hänen tekonsa, jotka hän tekee Isänsä nimessä, todistavat hänestä. He eivät kuitenkaan usko, Jeesus toteaa, koska he eivät ole hänen lampaitaan. Ne sen sijaan, jotka uskovat, saavat ikuisen elämän.
***
Jumalan pelastusilmoituksen salaisuus on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus, joka tuo ikuisen elämän jokaiselle, joka uskoo häneen.
Jumala kutsuu rakkaudessaan jokaista ihmistä liittymään hyvän Paimenen lampaiden, hänen omiensa joukkoon.
Maallisen elämämme ja ikuisen elämämme kannalta kaikkein merkityksellisintä on usko Vapahtajaan ja kirkon yhteyteen tuleminen. Se tarkoittaa kääntymistä ja paluuta rakastavan Jumalan luo, mutta myös tässä yhteydessä pysymistä ja kristittynä elämistä.
Minisaarna: Hengellisesti sokeat johdattavat ihmisiä harhaan
Torstai 2.5.2024. Pääsiäisajan viidennen viikon torstai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Heikki Santasalo
(Joh. 9:39–10:9)
Evankeliumissa Jeesus ilmaisee tulleensa maailmaan pannakseen täytäntöön tuomion, jonka mukaan sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita. Oppineet epäilevät Jeesuksen tarkoittavan, että he olisivat sokeita, mutta Jeesus sanoo, ettei heitä tuomittaisi, jos he olisivat sokeita, vaan siksi, että he väittivät näkevänsä.
Sitten hän kuvaa, miten se, joka ei mene lammastarhaan portista, on varas ja rosvo. Portista kulkee vain paimen, joka tuntee lampaat nimeltä ja vie ne laitumelle kulkemalla heidän edellään. Vierasta lampaat eivät kuuntele.
Jeesus selittää vertauksensa sanoen olevansa lampaiden portti. Hänen edellään tulleet ovat varkaita ja rosvoja eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Se, joka tulee sisälle Jeesuksen kautta, pelastuu: hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.
***
Hengellisesti sokeat, jotka eivät nähneet eksymistään, ja joiden oli pitänyt johdattaa ihmiset Jumalan luo, ovat Jumalalle vieraita. He ryöstävät heitä uskovat lauman.
Evankeliumi sisältääkin sekä varoituksen että lupauksen. Meidän on varottava eksymistä ja seurattava Herraa, joka on kulkenut edeltämme ja kykenee johdattamaan omansa sisäiseen vapauteen.
Todellinen vapaus löytyy Kristuksen luota kirkosta, Jumalan ihmisten luota. Siksi kirkon kutsumuksena on varjella sitä, että kuuntelemme kaikessa hyvän Paimenemme ääntä ja seuraamme häntä.
Minisaarna: Jeesus ruokkii väkijoukon viidellä leivällä ja kahdella kalalla
Keskiviikko 1.5.2024. Pääsiäisajan viidennen viikon keskiviikko.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Heikki Santasalo
(Joh. 6:5–14)
Evankeliumissa Jeesus koettelee Filippusta, ja kysyy, mistä he voisivat ostaa suurelle ihmisjoukolle leipää, jotta he saisivat syödäkseen. Filippus toteaa, ettei edes suurella summalla ostettu leipämäärä riittäisi kuin vähäiseen palaseen jokaiselle. Andreas taas kertoo, että eräällä pojalla oli viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta ne eivät mitenkään voisi riittää näin suurelle joukolle.
Ihmisten asetuttua istumaan Jeesus ottaa leivät, kiittää Jumalaa ja jakaa leivät ja kalan. Kaikkien syötyä kyllikseen Jeesus käskee kerätä ylijääneet palaset, ettei mitään jäisi hukkaan. He keräväät leipää kaksitoista täyttä korillista. Tämän nähdessään ihmiset tunnustavat Jeesuksen profeetaksi, jonka oli määrä tulla maailmaan.
***
Jeesuksen tekemä ihme saa ihmiset uskomaan hänet Jumalan lähettämäksi profeetaksi, vaikka he eivät vielä ymmärrä täysin hänen alkuperäänsä. Jeesuksen siunaus saa lahjat lisääntymään eikä kukaan jää nälkäiseksi. Yli jää vielä toisille jaettavaksi.
Kirkossa meidät ruokitaan ehtoollisen lahjoilla. Nämä hengelliset siunaukset enentyvät meissä niin, että meistä tulee kykeneviä jakamaan hyvyyttä ja ajallista apua toisille. Kirkko onkin tarkoitettu siunausten moninkertaiseksi lähteeksi ja uskovat näiden siunausten jakajiksi, mutta tämä toteutuu ainoastaan, jos tahdomme täyttää tehtävämme.
Minisaarna: Jeesus julistaa olleensa olemassa jo ennen Abrahamia, mikä nostattaa vihaa
Tiistai 30.4.2024. Pääsiäisajan viidennen viikon tiistai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Heikki Santasalo
(Joh. 8:51–59)
Evankeliumissa Jeesus kertoo, ettei se, joka pitää kiinni hänen sanastaan, näe milloinkaan kuolemaa. Näiden sanojen vuoksi vastustajat sanovat, että Jeesuksessa on paha henki, sillä pyhät isät ja profeetat olivat kuolleet: hänkö olisi heitä suurempi? Jeesus sanoo, ettei hänen kunniansa ole minkään arvoinen, jos hän sen itse kirkastaa. Hänen kunniansa kirkastaa kuitenkin Isä, jota he eivät tunne. Siksi Abrahamkin iloitsi nähdessään hänet edeltä.
Kuulijat kimpaantuvat, koska Jeesus väitti nähneensä Abrahamin, vaikka ei ollut edes viisikymmentävuotias. Silloin Jeesus julistaa, että hän on ollut olemassa jo ennen kuin Abraham oli. Kuulijat alkava poimia kiviä surmatakseen Jeesuksen, mutta hän poistuu temppelistä.
***
Jeesuksen, ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan, alkuperä on ikuisuudesta. Kuulijat eivät ymmärtäneet pyhän Kolminaisuuden mysteeriä ja tahtoivat siksi surmata Herran.
Kaikki, mitä Jeesus teki ja opetti, julisti Jumalan Pojan ihmiseksi tulemista. Tästä suuresta lahjasta iloitsivat pyhät isät ja profeetat jo edeltä.
Se, joka tämän uskoo, ei näe kuolemaa. Hän voittaa omakseen ikuisen elämän ja iloitsee yhdessä Abrahamin kanssa. Evankeliumin ilosanoma onkin uskon ja hengellisen riemun lähde kaikissa elämänvaiheissa.
Musiikki- ja kulttuuritoimittaja Risto Nordell: Kristinuskon tunteminen on keskeinen osa yleissivistystä
Yle Radio 1:ltä viikoittain kuuluva klassiseen musiikkiin erikoistunut ohjelma Riston Valinta on saavuttanut suuren suosion. Niinpä musiikki- ja kulttuuritoimittaja Risto Nordellin rauhallinen radioääni on monelle tuttu.
Ortodoksisen kirkon jäsen Nordell on ollut kaksitoista vuotta, mutta on jo saavuttanut hyvin harvinaisen tunnustuksen: Suomessa vuonna 2023 vieraillut ekumeeninen patriarkka Bartolomeos myönsi Nordellille arkontin arvonimen (arkon).
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Seppo Simola | Kuva: Risto Nordellin oma albumi
Monelle meistä musiikki- ja kulttuuritoimittaja Risto Nordellin rauhallinen radioääni on tuttu ja mieluisa. Yle Radio 1:ltä viikoittain kuuluva klassiseen musiikkiin erikoistunut ohjelma Riston Valinta on saavuttanut suuren suosion. Musiikin lomassa vilahtelee viittauksia ortodoksiseen uskoon ja kristinuskoon ylipäänsä. Välillä kristinuskon ”tuputtamisesta” tulee kielteistä palautetta.
– En yritä käännyttää ketään, mutta kristinuskon tunteminen on keskeinen osa yleissivistystä ja luo kontekstin musiikkiin, toteaa toimittajakonkari.
Aiemmin Nordell palveli klassisen musiikin kuuntelijoita ohjelmallaan Luostarin puutarhassa. Molemmat ohjelmat ovat koulutusrahasto KOURAn palkitsemia. Vuodesta 1988 jatkuneen Yleisradio-uransa aikana 65-vuotias musiikin maisteri on ehtinyt toimittaa montaa muutakin musiikkiohjelmaa.
– Puhun ohjelmissani paljon kristillisestä kulttuurista yksinkertaisesti siksi, koska kristinusko on tuottanut suuren määrän länsimaista kulttuuria.
Vihkiminen arkontiksi oli harvinainen tunnustus
Ortodoksisen kirkon jäsen Nordell on ollut kaksitoista vuotta, mutta on jo saavuttanut hyvin harvinaisen tunnustuksen. Vieraillessaan Suomessa vuonna 2023 ekumeeninen patriarkka Bartolomeos huomioi Nordellia arkontin arvonimellä (arkon). Se on Ekumeenisen patriarkaatin korkein mahdollinen arvonimi maallikkojäsenelle. Arkontin arvonimen on saanut Suomessa kautta aikojen alle kymmenen henkeä.
– Patriarkan puheesta kävi ilmi, että sain tämän harvinaisen tunnustuksen ortodoksisen kirkon hyväksi tekemästäni työstä toimittajana. Olen antanut ortodoksisen uskon kuulua ohjelmissani.
Arkontit ovat tavallaan ortodoksisen kirkon ”suurlähettiläitä”. Risto Nordell tuntee itsensä nöyräksi näin korkean huomionosoituksen edessä.
– Ymmärrän hyvin, että varsin tuoreen ortodoksin vihkiminen arkontiksi herätti keskustelua ja hämmennystäkin. Arkonttina en kuitenkaan ole himpun vertaa muita parempi kristitty.
Huomattavan kokenut sanankäyttäjä oli vakavan paikan edessä, kun tuli kiitospuheen aika.
Vieraillessaan Suomessa syyskuussa 2023 ekumeeninen patriarkka Bartolomeos huomioi Risto Nordellia ja Aleksi Härköstä (taaempana oik.) arkontin arvonimellä (arkon). Se on Ekumeenisen patriarkaatin korkein mahdollinen arvonimi maallikkojäsenelle. Kuva: Pentti Potkonen
Rokkibändistä klassisen musiikin uralle
Vaan paljon ehti tapahtua ennen kuin koulun bändissä rokkia soittavasta salolaisesta teinistä tuli klassisen musiikin ja kulttuurin pitkäaikainen ammattilainen sekä korkeasti palkittu ortodoksi.
– Alkusysäys klassiseen musiikkiin oli Salon musiikkikaupasta ostamani Sibeliuksen ensimmäisen sinfonian levytys.
Nuorukainen lähti Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan solistista laulua. Äänialakseen musiikkimies toteaa naurahtaen ”tunkkaisen bassobaritonin”.
– Huomasin, että leipä ei tule pöytään laulamalla. Minulla on myös yksinlaulun lehtorin pätevyys, mutta opettajan pesti maaseudulla ei olisi tuntunut omalta.
Musiikin parista löytyi elämäntyön ohella myös vaimo.
– Eräässä kuorokaronkassa satuin istumaan viehättävän nuoren sopraanon viereen, jonka lauluun olin kiinnittänyt huomiota produktiossa, jossa molemmat lauloimme.
Vuoden 1985 karonkasta alkoi yhä jatkuva kahden nuoren tarina, ja pariskunnalla on kaksi aikuista lasta.
Pitkä ura Yleisradiossa
Opiskelujensa loppuvaiheessa Nordell kirjoitti Helsingin Sanomiin ja Suomen kuvalehteen musiikkiarvosteluja. Ura Yleisradiossa urkeni viransijaisuuden kautta vuonna 1988 jo hieman ennen valmistumista Sibelius-Akatemiasta.
– Aluksi tein freelancerina Äänirauta -ohjelmaa. Kuoro- ja harrastemusiikin toimittajana arvioin Yleisradioon lähetettyjä kuorojen demonauhoja.
Radiotyö on ehtinyt mullistua melkoisesti Nordellin toimittajan uran aikana. Radiotalossa käydään lähinnä tekemässä lähetykset tai joissakin palavereissa.
– Kun aloin toimittaa Luostarin puutarhassa -ohjelmaa, se oli ensimmäinen yhden toimittajan oma klassisen musiikin ohjelma. Tein ohjelmaa kymmenen vuotta.
– Toimitan Riston Valintaa nyt 17:ttä vuotta. Saan ohjelmastani kuuntelijoilta toistuvasti niin hyvää palautetta, että minua välillä suorastaan nolottaa.
Ohjelmassaan Nordell soittaa klassista musiikkia kaikilta aikakausilta, vaikka keskiajan, renessanssin ja barokin musiikki on lähinnä sydäntä.
– Bachissa on koko elämä – huumori ja vakavuus, maallisuus ja hengellisyys. Hänen musiikkiaan ottaisin mukaani autiolle saarelle. Myös kirkkomusiikin suuri vaikuttaja Palestrina (Giovanni Pierluigi da Palestrina) on lähellä sydäntäni.
Musiikin lomassa Nordell haastattelee kiinnostavia ihmisiä ja puhuu paljon muustakin kuin musiikista. Kuuntelijoille ovat tulleet tutuiksi niin Rooma, Espoon kalavedet kuin ne lukuisat Itämeren satamatkin, joihin veneharrastaja on seilannut pienellä moottoripurjehtijallaan yhdessä vaimonsa kanssa.
– Musiikissa on läsnä koko elämän kirjo. Ohjelmissani yhdistän klassista musiikkia tavalliseen elämään. Musiikin kautta voin puhua vaikkapa juurileivonnasta tai kalastuksesta.
Konkarin työaika on vapaasti sijoitettavissa, ja etätyö tuli koronan aikana perusoletukseksi.
– Voin laatia ohjelmakäsikirjoitusta vaikkapa sunnuntaina ja lähteä sitten maanantaina siikoja narraamaan Espoon lähivesille. Työ ja vapaa-aika voivat olla suloisesti sekaisin.
Tämän kuvan nähtyään lienee selvää, mikä on Risto Nordellin rakas harrastus – tai yksi niistä.
Tie ortodoksisuuteen aukeni
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun saakka Risto Nordell oli tavallinen luterilainen. Raamattu ja kristinusko tulivat tosin tavallista tarkemmin tutuiksi laulunopiskeluun liittyen.
– En tuntenut erityistä tarvetta harjoittaa uskontoa. Lähinnä jouluisin kävin kirkossa.
Merkittävä käännekohta oli kuuntelijalta saatu Pyhää Kristoforosta esittävä ikoni.
– Hämmästyin kovasti, että mitä ihmettä tällainen koiranpäinen ihminen oikein merkitsee?
Niinpä kunnon toimittaja alkoi selvittää asiaa.
– Luin ja luin ja luin. Pohdin, että keitä nämä ortodoksit oikein ovat?
Kirjoista ei kuitenkaan löytänyt kaikkia vastauksia, vaan heräsi tarve osallistua ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Syksyinen mökkireissu vuonna 2011 muuttuikin kirkkomatkaksi.
– Huomasin netistä, että Turun ortodoksisessa kirkossa on vigilia kello 18. Lähdin sinne aivan spontaanisti.
Kun pyhyys koskettaa
Ortodoksinen musiikki ja kulttuuri eivät olleet ennalta tuttuja, mutta utelias kirkkovieras tunsi sellaisen pyhyyden kosketuksen, jollaista ei ollut luterilaisessa kirkossa koskaan kokenut.
– Kuulin kaunista laulua, ja ympärilläni leijaili hyvä tuoksu. Valtava, selittämätön hyvä olon tunne täytti minut.
Tutustuminen ortodoksisuuteen jatkui Helsingissä Uspenskin katedraalin vigilioissa.
– Liturgioissa kurkistelin aluksi ujosti pylvään takaa, kun muu kirkkoväki meni ehtoolliselle.
Ensikosketuksen jälkeen Nordell jatkoi aktiivisesti käyntejään jumalanpalveluksissa ja koki lopulta koko kirkkovuoden ortodoksien parissa. Merkityksellinen oli myös munkki Serafim Seppälän kirja Tie ylösnousemukseen, jonka ortodoksisuuteen utelias toimittaja sai munkin serkulta.
– Syksyllä tulee täyteen kaksitoista vuotta ortodoksina. Minut mirhavoideltiin Ristin ylentämisen juhlassa vuonna 2012. Kumminani oli Seija Lappalainen.
Aktiivisena ortodoksina
Ortodoksiseen kirkkoon liittymistään Nordell luonnehtii valtavaksi murrokseksi. Liittyminen tuntui kotiinpaluulta.
– Kilvoittelijana olen huono, mutta aktiivinen. Yritystä on, mutta tulos ei välttämättä ole aina hyvä. Huomaan sen esimerkiksi paaston aikana. Huominen voi onneksi aina olla tätä päivää parempi.
Kahdentoista ortodoksina eletyn vuoden aikana Nordell on ehtinyt tehdä ja kokea kirkon piirissä paljon. Tuoreelle ortodoksille alkoi heti kasaantua kirkollisia luottamustoimia Valamon ystävien puheenjohtajuudesta Ortodoksiviestin toimitusneuvostoon sekä Helsingin seurakunnanneuvostosta Valamo-säätiön valtuuskuntaan ja aina kirkolliskokousedustajaksi asti.
– Kokemattomalle ortodoksille vyöryi liikaa asioita päälle, etenkin liikaa erilaisia maallisia kähinöitä.
Luottamustoimista luopuminen antaa enemmän aikaa olla tavallinen kirkon jäsen.
– On mukavaa olla vain tavallinen Risto, joka käy usein kirkossa.
Katse tulevaan
Eläkkeellelähtösuunnitelmien sijasta konkaritoimittajan päässä muhii uusia ohjelmaideoita.
– Suunnittelen Neitsyt Maria -teemailtaa, joissa häntä käsiteltäisiin kuvataiteen, musiikin ja teologian näkökulmasta. Ilman hänestä tehtyä taidetta länsimaisessa kulttuurihistoriassa olisi valtava aukko.
Minisaarna: Jumalasta lähtenyt kuulee, mitä Jumala puhuu
Maanantai 29.4.2024. Pääsiäisajan viidennen viikon maanantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Heikki Santasalo
(Joh. 8:42–51)
Evankeliumissa Jeesus sanoo, että hänen kuulijansa rakastaisivat häntä, jos Jumala oli todella heidän Isänsä, sillä hän on lähtöisin Jumalan luota. He eivät kuitenkaan ymmärrä eivätkä siedä Jeesuksen puhetta, koska ovat lähtöisin Saatanasta, joka on heidän isänsä ja jonka halua he haluavat tyydyttää.
Saatana on ollut murhaaja alusta asti ja on kaukana itselleen vieraasta totuudesta, valheen isä. He eivät tahdo kuunnella Jeesusta, koska hän kertoo totuuden. Kukaan ei voi osoittaa hänen tehneen syntiä, mutta siltikään he eivät tahdo uskoa häneen. Jumalasta lähtenyt kuitenkin kuulee, mitä Jumala puhuu, mutta he eivät kykene kuulemaan, koska eivät ole Jumalasta.
Tämän kuultuaan kuulijat syyttävät Jeesusta samarialaiseksi ja väittävät, että hänessä on paha henki. Näin ei ole, Jeesus sanoo, sillä hän kunnioittaa Isäänsä, mutta he sen sijaan häpäisevät häntä. Se taas, joka pitää kiinni hänen sanastaan, ei milloinkaan näe kuolemaa.
***
Kiista Jeesuksen ja hänen vastustajiensa välillä oli kärjistymässä. Monet asettuivat sielunvihollisen puolelle, koska eivät tahtoneet kääntyä pahuudestaan ja uskoa Herraan.
Kutsu Jeesuksen seuraamiseen on kaikille sama. Herran sanan, hänen opetuksensa seuraaminen, on päivittäin tapahtuvaa totuuteen astumista.
Kaikille niille, jotka tahtovat seurata – kulkea kilvoitustietä – ihmisiä rakastavaa Herraa, Vapahtaja lupaa ikuisen elämän lahjan. Sielunvihollisen ja kuoleman valta on kukistunut.
Minisaarna: Samarialaisen naisen sunnuntai antaa jo aavistuksen helluntain tapahtumista
Sunnuntai 28.4.2024. Samarialaisen naisen sunnuntai. Pääsiäisajan viides sunnuntai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Schuppi/Wikimedia Commons
Samarialaisen naisen sunnuntain aamupalveluksessa
Ylösnousemusevankeliumi VII
(Joh. 20:1–10)
Evankeliumissa Magdalan Maria tulee ensimmäisenä Jeesuksen haudalle ja näkee kiven pois vieritettynä. Hän kertoo siitä Pietarille ja Jeesuksen rakkaimmalle opetuslapselle sanoen haudan olevan tyhjä, ja ettei hän tiedä, minne Jeesuksen ruumis on pantu.
Pietari ja se toinen opetuslapsi rientävät haudalle. Pietari kurkistaa hautaan ja näkee siellä tyhjät käärinliinat ja hikinauhan. Myös toinen opetuslapsi kurkistaa sisään, näkee liinat ja uskoo. Sitä ennen opetuslapset eivät vielä olleet uskoneet Jeesuksen nousevan kuolleista. Opetuslapset palaavat majapaikkaansa.
***
Tyhjät, kuollutta varten tehdyt käärinliinat todistivat ylösnousemuksesta, kuoleman voittamisesta.
Opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, vakuuttui ja uskoi nähtyään käärinliinojen todistuksen. Hautaamista varten valmistetut, ihmisten tekemät liinat todistivat luodulle ihmiselle luomattoman ylösnousemuksesta. Kuolema ei voinut hallita Herraa.
***
Kaikki, mitä kirkossa kuulemme ja näemme – evankeliumi, ikonit, suitsutus, ehtoollisen lahjat ja monet muut pyhät asiat – todistavat ja julistavat, että Kristus on noussut kuolleista. Uskoessamme kuolema ei enää hallitse meitä, sillä tiedämme pääsevämme Herran luo.
Samarialaisen naisen sunnuntain liturgiassa
(Joh. 4:5–42)
Evankeliumissa Jeesus kertoo kaivon luona samarialaiselle naiselle ikuisen elämän vedestä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Jeesus näkee naisen rikkonaisen elämän, ja nainen tunnistaa hänet profeetaksi.
Silloin Jeesus kertoo ajasta, jolloin Jumalaa ei kumarreta enää vain samarialaisten (Garissimin) vuorella ja valitun kansan vuorella Jerusalemissa: kaikki oikeat rukoilijat tulevat rukoilemaan Isää hengessä ja totuudessa. Kun Jeesus paljastaa naiselle olevansa luvattu Messias, tämä rientää kertomaan siitä toisille.
Opetuslapsilleen Jeesus kertoo, miten he saavat korjata toisen kylvämää satoa. Monet paikalle saapuneet samarialaiset uskovat Jeesukseen ja todistavat, että hän on todella maailman pelastaja.
***
Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaaminen kertoo jo edeltä helluntaina tapahtuvasta evankeliumin murtautumisesta koko maailmaan Pyhän Hengen voimasta. Näin syntyy pelastuksen kirkko, jonka elämän perustana ovat Jeesuksen iankaikkisen elämän sanat.
Kirkko on kuin Garissimin vuori ja Jerusalemin temppeli; kaikki kansat ja erilaiset ihmiset yhteen kokoava yhteisö. Kirkossa kuulemme koko maailman pelastajan äänen ja jaamme pelastuksen lahjan.
Vapahtaja kutsuu meitä kasvamaan rukouksen hengessä ja totuudessa, mutta myös kutsumaan muita Vapahtajan luo ketään väheksymättä. Ylösnoussut Vapahtaja on tehnyt jo edeltä valmistavan työn hänen kutsuunsa vastaavien ihmisten sydämissä.
Minisaarna: Me olemme jo vapautettuja, vaikka matkamme on vielä kesken
Lauantai 27.4.2024. Pääsiäisajan neljännen viikon lauantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Heikki Santasalo
(Joh. 8:31–42)
Evankeliumissa Jeesus sanoo häneen uskoville, että he ovat todellisia opetuslapsia, jos he pysyvät kuuliaisina hänen sanalleen. Näin he oppivat tuntemaan totuuden, ja totuus tekee heistä vapaita.
Kuulijat ihmettelevät tätä ja sanovat jo olevansa vapaita Abrahamin jälkeläisiä, eivät kenenkään orjia. Jeesus sanoo heille, että jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy kuitenkaan talossa ikuisesti, vaan poika pysyy. Siksi heistä tulee vapaita, kun Poika vapauttaa heidät.
Jeesus sanoo, ettei usko ollut saanut heissä sijaa, sillä monet heistä tahtoivat tappaa hänet, vaikka heidän olisi tullut Abrahamin lapsina tehdä hänen tekojaan. Silloin kuulijat sanovat, että heillä on vain yksi isä, Jumala; he eivät ole porton poikia. Jos Jumala olisi heidän isänsä, Jeesus vastaa, he rakastaisivat häntä, sillä hän on lähtöisin Jumalasta ja tulee hänen luotaan.
***
Monet ihmiset uskoivat pintapuolisesti Jeesukseen, mutta lopulta torjuivat hänet. He eivät kyenneet hyväksymään Jeesuksen alkuperää neitseestä syntyneenä Jumalan Poikana eivätkä vapautua syntiensä orjuudesta.
Evankeliumin sanoma kutsuu meitä vapauteen, elämään Jumalaan uskoen ja hänen mielensä mukaisia tekoja tehden.
Tällainen palveleva usko synnyttää ja vahvistaa rakkautta Herraa ja hänen kirkkoaan kohtaan, sillä Jumalan Poika pysyy talossaan ikuisesti. Matkamme on yhä kesken, mutta olemme jo vapautettuja.
Minisaarna: Kristillinen elämä alkaa uskosta Herraan ja kasvaa kirkon yhteydessä
Perjantai 26.4.2024. Pääsiäisajan neljännen viikon perjantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Heikki Santasalo
(Joh. 8:21–30)
Evankeliumissa Jeesus ilmaisee menevänsä pois. Silloin ihmiset etsisivät häntä, mutta kuolisivat synteihinsä, koska he eivät pääsisi sinne, minne hän menee. Tämä herätti epäilyksiä, että Jeesus aikoi surmata itsensä.
Sitten Jeesus kertoo tarkemmin heidän olevan lähtöisin alhaalta, kun hän taas oli ylhäältä. He kuuluivat maailmaan, Jeesus taas ei: elleivät he uskoisi häneen, he kuolisivat synteihinsä. Tämän he tulisivat ymmärtämään paremmin korotettuaan Ihmisen Pojan. Jeesuksen lähettäjä on hänen kanssaan, ja hän puhuu sen, mitä Isä on hänelle opettanut ja tekee hänen mielensä mukaan.
Tämän kuultuaan monet uskovat Jeesukseen.
***
Jeesus kertoo kuulijoilleen menevänsä pian pois. Tällä hän ilmaisi, että hänet surmattaisiin pian.
Elleivät ihmiset uskoisi häneen, he eivät löytäisi tietä Isän luo ja kuolisivat synteihinsä. He jäisivät tämän maailman lapsiksi.
Ne taas, jotka tämän kuultuaan uskovat Jeesukseen, löytävät ikuisen elämän, tulevat taivaan valtakunnan lapsiksi ja astuvat Jumalan tahdon seuraamisen polulle. Kristillinen elämä alkaa uskosta Herraan ja kasvaa hänen ruumiinsa, kirkon, yhteydessä.