(Joh. 10:17–28)

Evankeliumissa Jeesus kertoo hänen Isänsä rakastavan häntä, koska hän antaa henkensä saadakseen sen jälleen takaisin. Tämä synnyttää kiistaa. Vastustajat väittävät Jeesuksen olevan pahan hengen vallassa ja järjiltään. Toiset sanovat, ettei pahan hengen vallassa voi puhua näin eikä parantaa sokeita, kuten Jeesus teki.

Temppelijuhlan aikaan Jeesus kulkee Salomonin pylväikössä. Jeesusta pyydetään kertomaan suoraan, onko hän Messias vai ei. Jeesus vastaa sanoneensa sen jo heille, mutta he eivät usko. Hänen tekonsa, jotka hän tekee Isänsä nimessä, todistavat hänestä. He eivät kuitenkaan usko, Jeesus toteaa, koska he eivät ole hänen lampaitaan. Ne sen sijaan, jotka uskovat, saavat ikuisen elämän.

***

Jumalan pelastusilmoituksen salaisuus on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus, joka tuo ikuisen elämän jokaiselle, joka uskoo häneen.

Jumala kutsuu rakkaudessaan jokaista ihmistä liittymään hyvän Paimenen lampaiden, hänen omiensa joukkoon.

Maallisen elämämme ja ikuisen elämämme kannalta kaikkein merkityksellisintä on usko Vapahtajaan ja kirkon yhteyteen tuleminen. Se tarkoittaa kääntymistä ja paluuta rakastavan Jumalan luo, mutta myös tässä yhteydessä pysymistä ja kristittynä elämistä.

Kristus nousi kuolleista!

(Joh. 9:39–10:9)

Evankeliumissa Jeesus ilmaisee tulleensa maailmaan pannakseen täytäntöön tuomion, jonka mukaan sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita. Oppineet epäilevät Jeesuksen tarkoittavan, että he olisivat sokeita, mutta Jeesus sanoo, ettei heitä tuomittaisi, jos he olisivat sokeita, vaan siksi, että he väittivät näkevänsä.

Sitten hän kuvaa, miten se, joka ei mene lammastarhaan portista, on varas ja rosvo. Portista kulkee vain paimen, joka tuntee lampaat nimeltä ja vie ne laitumelle kulkemalla heidän edellään. Vierasta lampaat eivät kuuntele.

Jeesus selittää vertauksensa sanoen olevansa lampaiden portti. Hänen edellään tulleet ovat varkaita ja rosvoja eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Se, joka tulee sisälle Jeesuksen kautta, pelastuu: hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.

***

Hengellisesti sokeat, jotka eivät nähneet eksymistään, ja joiden oli pitänyt johdattaa ihmiset Jumalan luo, ovat Jumalalle vieraita. He ryöstävät heitä uskovat lauman.

Evankeliumi sisältääkin sekä varoituksen että lupauksen. Meidän on varottava eksymistä ja seurattava Herraa, joka on kulkenut edeltämme ja kykenee johdattamaan omansa sisäiseen vapauteen.

Todellinen vapaus löytyy Kristuksen luota kirkosta, Jumalan ihmisten luota. Siksi kirkon kutsumuksena on varjella sitä, että kuuntelemme kaikessa hyvän Paimenemme ääntä ja seuraamme häntä.

Kristus nousi kuolleista!

(Joh. 6:5–14)

Evankeliumissa Jeesus koettelee Filippusta, ja kysyy, mistä he voisivat ostaa suurelle ihmisjoukolle leipää, jotta he saisivat syödäkseen. Filippus toteaa, ettei edes suurella summalla ostettu leipämäärä riittäisi kuin vähäiseen palaseen jokaiselle. Andreas taas kertoo, että eräällä pojalla oli viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta ne eivät mitenkään voisi riittää näin suurelle joukolle.

Ihmisten asetuttua istumaan Jeesus ottaa leivät, kiittää Jumalaa ja jakaa leivät ja kalan. Kaikkien syötyä kyllikseen Jeesus käskee kerätä ylijääneet palaset, ettei mitään jäisi hukkaan. He keräväät leipää kaksitoista täyttä korillista. Tämän nähdessään ihmiset tunnustavat Jeesuksen profeetaksi, jonka oli määrä tulla maailmaan.

***

Jeesuksen tekemä ihme saa ihmiset uskomaan hänet Jumalan lähettämäksi profeetaksi, vaikka he eivät vielä ymmärrä täysin hänen alkuperäänsä. Jeesuksen siunaus saa lahjat lisääntymään eikä kukaan jää nälkäiseksi. Yli jää vielä toisille jaettavaksi.

Kirkossa meidät ruokitaan ehtoollisen lahjoilla. Nämä hengelliset siunaukset enentyvät meissä niin, että meistä tulee kykeneviä jakamaan hyvyyttä ja ajallista apua toisille. Kirkko onkin tarkoitettu siunausten moninkertaiseksi lähteeksi ja uskovat näiden siunausten jakajiksi, mutta tämä toteutuu ainoastaan, jos tahdomme täyttää tehtävämme.

Kristus nousi kuolleista!

(Joh. 8:51–59)

Evankeliumissa Jeesus kertoo, ettei se, joka pitää kiinni hänen sanastaan, näe milloinkaan kuolemaa. Näiden sanojen vuoksi vastustajat sanovat, että Jeesuksessa on paha henki, sillä pyhät isät ja profeetat olivat kuolleet: hänkö olisi heitä suurempi? Jeesus sanoo, ettei hänen kunniansa ole minkään arvoinen, jos hän sen itse kirkastaa. Hänen kunniansa kirkastaa kuitenkin Isä, jota he eivät tunne. Siksi Abrahamkin iloitsi nähdessään hänet edeltä.

Kuulijat kimpaantuvat, koska Jeesus väitti nähneensä Abrahamin, vaikka ei ollut edes viisikymmentävuotias. Silloin Jeesus julistaa, että hän on ollut olemassa jo ennen kuin Abraham oli. Kuulijat alkava poimia kiviä surmatakseen Jeesuksen, mutta hän poistuu temppelistä.

***

Jeesuksen, ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan, alkuperä on ikuisuudesta. Kuulijat eivät ymmärtäneet pyhän Kolminaisuuden mysteeriä ja tahtoivat siksi surmata Herran.

Kaikki, mitä Jeesus teki ja opetti, julisti Jumalan Pojan ihmiseksi tulemista. Tästä suuresta lahjasta iloitsivat pyhät isät ja profeetat jo edeltä.

Se, joka tämän uskoo, ei näe kuolemaa. Hän voittaa omakseen ikuisen elämän ja iloitsee yhdessä Abrahamin kanssa. Evankeliumin ilosanoma onkin uskon ja hengellisen riemun lähde kaikissa elämänvaiheissa.

Kristus nousi kuolleista!

(Joh. 8:42–51)

Evankeliumissa Jeesus sanoo, että hänen kuulijansa rakastaisivat häntä, jos Jumala oli todella heidän Isänsä, sillä hän on lähtöisin Jumalan luota. He eivät kuitenkaan ymmärrä eivätkä siedä Jeesuksen puhetta, koska ovat lähtöisin Saatanasta, joka on heidän isänsä ja jonka halua he haluavat tyydyttää.

Saatana on ollut murhaaja alusta asti ja on kaukana itselleen vieraasta totuudesta, valheen isä. He eivät tahdo kuunnella Jeesusta, koska hän kertoo totuuden. Kukaan ei voi osoittaa hänen tehneen syntiä, mutta siltikään he eivät tahdo uskoa häneen. Jumalasta lähtenyt kuitenkin kuulee, mitä Jumala puhuu, mutta he eivät kykene kuulemaan, koska eivät ole Jumalasta.

Tämän kuultuaan kuulijat syyttävät Jeesusta samarialaiseksi ja väittävät, että hänessä on paha henki. Näin ei ole, Jeesus sanoo, sillä hän kunnioittaa Isäänsä, mutta he sen sijaan häpäisevät häntä. Se taas, joka pitää kiinni hänen sanastaan, ei milloinkaan näe kuolemaa.

***

Kiista Jeesuksen ja hänen vastustajiensa välillä oli kärjistymässä. Monet asettuivat sielunvihollisen puolelle, koska eivät tahtoneet kääntyä pahuudestaan ja uskoa Herraan.

Kutsu Jeesuksen seuraamiseen on kaikille sama. Herran sanan, hänen opetuksensa seuraaminen, on päivittäin tapahtuvaa totuuteen astumista.

Kaikille niille, jotka tahtovat seurata – kulkea kilvoitustietä – ihmisiä rakastavaa Herraa, Vapahtaja lupaa ikuisen elämän lahjan. Sielunvihollisen ja kuoleman valta on kukistunut.

Kristus nousi kuolleista!

Samarialaisen naisen sunnuntain aamupalveluksessa

Ylösnousemusevankeliumi VII

(Joh. 20:1–10)

Evankeliumissa Magdalan Maria tulee ensimmäisenä Jeesuksen haudalle ja näkee kiven pois vieritettynä. Hän kertoo siitä Pietarille ja Jeesuksen rakkaimmalle opetuslapselle sanoen haudan olevan tyhjä, ja ettei hän tiedä, minne Jeesuksen ruumis on pantu.

Pietari ja se toinen opetuslapsi rientävät haudalle. Pietari kurkistaa hautaan ja näkee siellä tyhjät käärinliinat ja hikinauhan. Myös toinen opetuslapsi kurkistaa sisään, näkee liinat ja uskoo. Sitä ennen opetuslapset eivät vielä olleet uskoneet Jeesuksen nousevan kuolleista. Opetuslapset palaavat majapaikkaansa.

***

Tyhjät, kuollutta varten tehdyt käärinliinat todistivat ylösnousemuksesta, kuoleman voittamisesta.

Opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, vakuuttui ja uskoi nähtyään käärinliinojen todistuksen. Hautaamista varten valmistetut, ihmisten tekemät liinat todistivat luodulle ihmiselle luomattoman ylösnousemuksesta. Kuolema ei voinut hallita Herraa.

***

Kaikki, mitä kirkossa kuulemme ja näemme – evankeliumi, ikonit, suitsutus, ehtoollisen lahjat ja monet muut pyhät asiat – todistavat ja julistavat, että Kristus on noussut kuolleista. Uskoessamme kuolema ei enää hallitse meitä, sillä tiedämme pääsevämme Herran luo.

Samarialaisen naisen sunnuntain liturgiassa

(Joh. 4:5–42)

Evankeliumissa Jeesus kertoo kaivon luona samarialaiselle naiselle ikuisen elämän vedestä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Jeesus näkee naisen rikkonaisen elämän, ja nainen tunnistaa hänet profeetaksi.

Silloin Jeesus kertoo ajasta, jolloin Jumalaa ei kumarreta enää vain samarialaisten (Garissimin) vuorella ja valitun kansan vuorella Jerusalemissa: kaikki oikeat rukoilijat tulevat rukoilemaan Isää hengessä ja totuudessa. Kun Jeesus paljastaa naiselle olevansa luvattu Messias, tämä rientää kertomaan siitä toisille.

Opetuslapsilleen Jeesus kertoo, miten he saavat korjata toisen kylvämää satoa. Monet paikalle saapuneet samarialaiset uskovat Jeesukseen ja todistavat, että hän on todella maailman pelastaja.

***

Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaaminen kertoo jo edeltä helluntaina tapahtuvasta evankeliumin murtautumisesta koko maailmaan Pyhän Hengen voimasta. Näin syntyy pelastuksen kirkko, jonka elämän perustana ovat Jeesuksen iankaikkisen elämän sanat.

Kirkko on kuin Garissimin vuori ja Jerusalemin temppeli; kaikki kansat ja erilaiset ihmiset yhteen kokoava yhteisö. Kirkossa kuulemme koko maailman pelastajan äänen ja jaamme pelastuksen lahjan.

Vapahtaja kutsuu meitä kasvamaan rukouksen hengessä ja totuudessa, mutta myös kutsumaan muita Vapahtajan luo ketään väheksymättä. Ylösnoussut Vapahtaja on tehnyt jo edeltä valmistavan työn hänen kutsuunsa vastaavien ihmisten sydämissä.

Kristus nousi kuolleista!

(Joh. 8:31–42)

Evankeliumissa Jeesus sanoo häneen uskoville, että he ovat todellisia opetuslapsia, jos he pysyvät kuuliaisina hänen sanalleen. Näin he oppivat tuntemaan totuuden, ja totuus tekee heistä vapaita.

Kuulijat ihmettelevät tätä ja sanovat jo olevansa vapaita Abrahamin jälkeläisiä, eivät kenenkään orjia. Jeesus sanoo heille, että jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy kuitenkaan talossa ikuisesti, vaan poika pysyy. Siksi heistä tulee vapaita, kun Poika vapauttaa heidät.

Jeesus sanoo, ettei usko ollut saanut heissä sijaa, sillä monet heistä tahtoivat tappaa hänet, vaikka heidän olisi tullut Abrahamin lapsina tehdä hänen tekojaan. Silloin kuulijat sanovat, että heillä on vain yksi isä, Jumala; he eivät ole porton poikia. Jos Jumala olisi heidän isänsä, Jeesus vastaa, he rakastaisivat häntä, sillä hän on lähtöisin Jumalasta ja tulee hänen luotaan.

***

Monet ihmiset uskoivat pintapuolisesti Jeesukseen, mutta lopulta torjuivat hänet. He eivät kyenneet hyväksymään Jeesuksen alkuperää neitseestä syntyneenä Jumalan Poikana eivätkä vapautua syntiensä orjuudesta.

Evankeliumin sanoma kutsuu meitä vapauteen, elämään Jumalaan uskoen ja hänen mielensä mukaisia tekoja tehden.

Tällainen palveleva usko synnyttää ja vahvistaa rakkautta Herraa ja hänen kirkkoaan kohtaan, sillä Jumalan Poika pysyy talossaan ikuisesti. Matkamme on yhä kesken, mutta olemme jo vapautettuja.

Kristus nousi kuolleista!

(Joh. 8:21–30)

Evankeliumissa Jeesus ilmaisee menevänsä pois. Silloin ihmiset etsisivät häntä, mutta kuolisivat synteihinsä, koska he eivät pääsisi sinne, minne hän menee. Tämä herätti epäilyksiä, että Jeesus aikoi surmata itsensä.

Sitten Jeesus kertoo tarkemmin heidän olevan lähtöisin alhaalta, kun hän taas oli ylhäältä. He kuuluivat maailmaan, Jeesus taas ei: elleivät he uskoisi häneen, he kuolisivat synteihinsä. Tämän he tulisivat ymmärtämään paremmin korotettuaan Ihmisen Pojan. Jeesuksen lähettäjä on hänen kanssaan, ja hän puhuu sen, mitä Isä on hänelle opettanut ja tekee hänen mielensä mukaan.

Tämän kuultuaan monet uskovat Jeesukseen.

***

Jeesus kertoo kuulijoilleen menevänsä pian pois. Tällä hän ilmaisi, että hänet surmattaisiin pian.

Elleivät ihmiset uskoisi häneen, he eivät löytäisi tietä Isän luo ja kuolisivat synteihinsä. He jäisivät tämän maailman lapsiksi.

Ne taas, jotka tämän kuultuaan uskovat Jeesukseen, löytävät ikuisen elämän, tulevat taivaan valtakunnan lapsiksi ja astuvat Jumalan tahdon seuraamisen polulle. Kristillinen elämä alkaa uskosta Herraan ja kasvaa hänen ruumiinsa, kirkon, yhteydessä.

Kristus nousi kuolleista!