Minisaarna: Hyvin alkanut matka on kuljettu vasta sitten, kun päästään perille
Keskiviikko 19.6.2024. Matteuksen viidennen viikon keskiviikko.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 12:38–45)
Evankeliumissa oppineet pyytävät Jeesukselta merkkiä. Jeesus sanoo, että ainoa heille annettava merkki on Joonan merkki. Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä aivan kuin Ihmisen Poika on maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven asukkaat kääntyivät Joonan saarnan kuullessaan ja tulevat siksi tuomiolle tämän sukupolven kanssa.
Myös etelän kuningatar langettaa heille tuomion, sillä hän kuunteli Salomon viisautta, ja nyt heidän joukossaan on Salomoa suurempi. Saastainen henkikin etsii ihmisestä lähdettyään uutta asuinsijaa, kunnes palaa kotiinsa. Löydettyään huoneen siistittynä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä. Näin ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Näin käy myös tämän pahan sukupolven.
***
Monet niistä, joiden olisi pitänyt tuntea Jumalan totuus, eivät tahtoneet ottaa vastaan Jeesusta, vaikka olivat etsineet Jumalan tahtoa koko elämänsä ja tunsivat Kirjoitukset. Siksi heidän lopullinen tilansa oli lopulta huonompi kuin matkan alussa.
Vapahtaja kehottaa varomaan evankeliumissa kuvatun pahan sukupolven kulkemaa tietä. Aito katumus johtaa nöyrästi ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan luo, vailla itseriittoisuutta ja Vapahtajan seuraa etsien.
Hyvin alkanut matka on kuljettu vasta sitten, kun päästään perille saakka, olivatpa matkan koetukset minkälaisia tahansa.
Minisaarna: Jeesuksen puolella olevat kokoavat, eivät hajota
Tiistai 18.6.2024. Matteuksen viidennen viikon tiistai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 12:14–16, 22–30)
Evankeliumissa kansan oppineimmat suunnittelevat Jeesuksen raivaamista pois tieltä. Tästä kuultuaan Jeesus poistuu muualle suuren väkijoukon seuratessa häntä.
Jeesus parantaa sokean ja mykän, pahan hengen vaivaaman miehen. Ihmiset pohtivat, voisiko hän olla Daavidin Poika, mutta oppineet väittävät hänen tekevän ihmeitä paholaisen voimalla. Jeesus käsittää heidän ajatuksensa ja sanoo itseänsä vastaan taistelevan valtakunnan tuhoutuvan: Saatana on noussut itseään vastaan, jos hän tekee ihmeitä paholaisen voimalla.
Jos Jeesus karkotti pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloin Jumalan valtakunta on tullut heidän luokseen. Se, joka ei ole hänen puolellaan, on häntä vastaan, ja joka ei hänen kanssaan kokoa, se hajottaa.
***
Oppineet tahtoivat löytää syyn päästä Jeesuksesta eroon ja siksi he syyttivät hänen toimivan pahan hengen voimalla.
Tämä ei kuitenkaan ollut totta, sillä silloinhan paholainen olisi sotinut itseään vastaan. Ihmeteot todistivat, että Jumalan valtakunta oli nyt tullut lähelle.
Jeesus kutsuu seuraansa: hänen puolellaan olevat kokoavat, eivät hajota. Kirkkokin on yhteen kokoava Pyhän Hengen yhteisö. Riitely ja kirkon hajottaminen työntävät kokoamisen sijaan pois Jeesuksen luota. Vapahtaja kutsuu meitä kokoamaan yhdessä hänen kanssaan.
Kesän Aamun Koitto ilmestyy juhannukseksi – jakeluajat vaihtelevat eri puolilla Suomea
Kesän Aamun Koitto on kolahdellut jo moniin postilaatikoihin, mutta jakeluajoissa on vaihtelua eri puolilla Suomea. Postin jakelulupauksen mukaisesti lehti pitäisi saapua ortodoksisiin talouksiin viimeistään juhannukseksi.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Susanna Somppi
Kesän Aamun Koitto on kolahdellut jo moniin postilaatikoihin, ja se tarjoaa kosolti mielenkiintoista luettavaa: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo kiittää kirkkokansaa sydämellisesti kaikista yhteisistä vuosista, Thaimaasta Suomeen adoptoitu kirkontorniteknikko Supavit Nummelin kertoo omaperäisen elämäntarinansa ja ikonimaalari Helena Nikkanen valottaa arkeaan Anaforan ortodoksisessa luostariyhteisössä Egyptissä. Lisäksi Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni kokosi pitkän listan kesäluettavaa, joka kiinnostaa ortodokseja – ja miksei muitakin!
Mikäli lehti ei ole vielä saapunut, voit odotella rauhassa juhannuksen kynnykselle, sillä se jaellaan hiukan eri aikaan eri puolilla Suomea. Jos lehteä ei kuitenkaan ala kuulua, kannattaa tarkistaa, että osoite on ajan tasalla, eli mahdollinen muuttoilmoitus on tehty. Jos olet epävarma, voit olla yhteydessä: keskusrekisteri@ort.fi – lehden toimitus ei pääse katselemaan osoitetietoja.
Lehti lähetetään paitsi ortodoksisiin kotitalouksiin, myös ortodoksisiin seurakuntiin. Näin ollen voit pyytää lehteä omasta seurakunnastasi, mikäli se on kadonnut jakelun aikana. Jos ongelma on toistuva, voit ottaa yhteyttä: aamunkoitto@ort.fi. Lehden jakelusta vastaa Posti.
Kirja-arvio: Sensuroitu-teos valottaa Raamatun tekstien muotoutumista
Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari ovat kirjoittaneet paljon keskustelua herättäneen kirjan Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023). Raamatuntutkijoina Mäkipelto ja Huotari ovat erikoistuneet Vanhan testamentin käsikirjoitusten tutkimukseen. Lisäksi Mäkipelto on psykologi ja tietotubettaja ja Huotari Suomen Pipliaseuran raamatunkäytön asiantuntija ja evankelis-luterilaisen kirkon pappi.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Ulla Tervahauta | Kuva: Tommi Tukiainen/Otava
Kirjoittajien tavoitteena on tarjota suurelle yleisölle käsitys siitä, millaista monimuotoisuutta löytyy Raamatun eri kirjoitusten joukossa ja Raamatun käsikirjoitusten välillä – suurimman osan historiastaan Raamattu ei ole ollut sellainen yksien kansien väliin painettu kirja, jollaisena me tunnemme sen. Juutalaisten ja kristittyjen yhteisöjen käytössä on ollut monenlaisia valikoimia erilaisia käsikirjoituksia.
Sensuroitu jakaantuu neljään päälukuun. Ensin valotetaan Raamatun luonnetta pitkän ajan kuluessa muotoutuneena kirjakokoelmana. Lukija saa tietoa esimerkiksi siitä, miten käsikirjoituksia kopioineet kirjurit työstivät tekstejä niin tarkoituksellisesti kuin vahingossa. Kirjoittajat puhuvat tahallisista muutoksista ja tahattomista virheistä. Tahallisia, toisin sanoen suunnitelmallisia, tekstin muutoksia ovat esimerkiksi lisäykset, poistot, uudelleen kirjoittamiset ja tekstin siirtäminen toiseen kohtaan.
Toisessa luvussa esitellään Vanhan testamentin käsikirjoitusten eroja. Vertailemalla eri päätyyppeihin kuuluvia tekstejä päästään tekemään havaintoja siitä, miten tekstit ovat aikojen saatossa muuttuneet. Kuningas Daavidiin liittyvien tekstien muokkaamisesta kertovaa jaksoa on kiinnostava lukea. Moni muistaa kertomuksen, jossa nuori paimenpoika Daavid surmaa jättimäisen Goljatin lingollaan. Mäkitalo ja Huotari havainnollistavat, miten niin Goljat kuin kertomuksen dramatiikka ovat aikojen saatossa kasvaneet. Daavidin kyseenalaisia piirteitä taas pyrittiin pienentämään.
Kolmas luku käsittelee Uuden testamentin esimerkkejä, joiden avulla valotetaan evankeliumien syntyyn liittyviä esimerkkejä. Evankeliumivertailu ja tekstikritiikki eivät ole sama asia, mutta kirjoittajat tarjoavat lukijalle perustietoja evankeliumien syntyhistoriasta helposti lähestyttävässä muodossa.
Viimeisessä luvussa pohditaan Raamatun muuttumista esimerkiksi sitä käännettäessä. Edelleenkään ei ole yhtä ja samaa Raamattua, vaikka näin helposti voisi luulla. Ortodoksisessa perinteessä keskeinen Septuaginta on Heprealaisen Raamatun jo antiikin aikana laadittu kreikankielinen käännös – tosin Suomessa ortodoksit ja luterilaiset lukevat samaa hepreasta ja osin arameasta käännettyä Vanhaa testamenttia. Septuagintasta on suomennettu ainoastaan psalmit, joita luetaan palveluksissa.
Tekstikritiikkiä harjoitettiin jo antiikin maailmassa – moni kirkkoisä oli taitava tekstikriitikko ja raamatuntutkija – mutta tekstikritiikillä ja eksegetiikalla on juuret protestanttisessakin perinteessä. Tämä näkyy modernin tekstikritiikin tavoitteessa. Usein etsitään alkuperäisintä ja varhaisinta tekstimuotoa.
Varhaisimman tekstimuodon tavoittelu ei kuitenkaan ole ainoa tapa tutkia käsikirjoituksia. Kuten myös Sensuroitu osoittaa, käsikirjoituksia vertailemalla voidaan saada tietoa tekstien muutoksista ja eri aikoina tärkeistä tulkinnoista. Tekstikriitikko harjaantuu kysymään miksi- ja miten-kysymyksiä ja siten pohtimaan tekstien kopioitsijoiden tavoitteita.
Kirja sisältää perustiedot Raamatun tekstien tutkimisesta ja paljon esimerkkejä. Kirja toimii erinomaisesti näinkin, mutta jäin miettimään, olisiko lukijalle voinut kertoa yleisemmin luku- ja kirjoitustaidosta antiikin maailmassa, kirjojen kopioimisen menetelmistä ja siitä, miten kirjoja luettiin. Kun on kyse Raamatusta, ovat liturgiset käytännöt erottamaton osa tekstien käyttöä. Etu- ja takaesilehdillä on kuvat neljästä käsikirjoituksesta – kuvia olisi voinut olla enemmänkin.
Sensuroitu on helposti lähestyttävä katsaus siihen, miten kulttuurimme keskeisiin teoksiin kuuluva Raamattu on syntynyt. Yleisemmin se muistuttaa taidosta, jota voi soveltaa kaikkien tekstien äärellä: kiinnittämään huomiota tekstien nyansseihin ja kirjoittajien tarkoitusperiin.
Ville Mäkipelto; Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia. 225 s., Otava 2023.
Maanantai 17.6.2024. Matteuksen viidennen viikon maanantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 12:9–13)
Evankeliumissa Jeesus kohtaa miehen, jonka käsi on surkastunut. Hän keskustelee oppineiden kanssa, voiko sairaan parantaa lepopäivänä. Jeesus vastaa ja sanoo, että jos jollakulla on lammas ja se putoaa kaivoon, hän varmaankin nostaa sen ylös myös lepopäivänä: ihminen on paljon arvokkaampi, ja siksi sapattina on lupa tehdä hyvää. Sitten Jeesus parantaa miehen käden.
***
Pyhäpäivä on tarkoitettu Jumalan kohtaamista varten. Joillekin Jeesuksen aikalaisille se merkitsi erityisesti tiukkaa sääntöjen noudattamista.
Lepopäivään liittyvät käskyt eivät kuitenkaan kieltäneet hyvän tekemistä, sillä hyvyyden teot ovat paitsi luvallisia, myös pyhiä. Myös hyvän tekeminen pyhittää lepopäivän.
Vapahtaja muistuttaa meitä varomaan hurskastelua ja erilaisten sääntöjen kirjaimellista noudattamista niin, että unohdamme, kuinka paljon tärkeämpää on hyvän tekeminen silloin, kun se on tarpeen. Jeesus itse antoi tästä esimerkin.
Minisaarna: Jeesuksen sanat ovat varoitus ensin kutsutuille, etteivät he eksy pelastuksen tieltä
Sunnuntai 16.6.2024. Matteuksen neljäs sunnuntai. Neljäs helluntain jälkeinen sunnuntai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
Liturgiassa
(Matt. 8:5–13)
Evankeliumissa roomalaisen miehitysjoukon sadanpäällikkö pyytää Jeesusta parantamaan hänen palvelijansa. Päällikön mukaan Jeesuksen tarvitsee sanoa vain sana, niin palvelija paranee. Jeesus hämmästyy miehen uskoa ja kertoo, miten idästä ja lännestä tulee monia, jotka käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Ne, joiden piti periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Tämän sanottuaan Jeesus kertoo palvelijan parantuneen.
***
Idästä ja lännestä saapuvat kuvaavat kirkon syntyä. Jeesuksen sanat ovat varoitus ensin kutsutuille, etteivät he eksy pois Jumalan ilmoittamalta pelastuksen tieltä.
Jumalan valtakunta voi avautua hetkessä sille, joka kääntyy luottaen Jeesuksen puoleen valittujen eksyessä ja jäädessä ulkopuolelle.
Vapahtajan sanat sisältävät lupauksen uskon lahjasta, joka kasvaa kirkon yhteydessä ja osallisuudessa pyhien ateriaan, ehtoolliseen.
Minisaarna: Jeesus kehottaa meitä seuraamaan häntä ja jättämään tekosyyt pois
Lauantai 15.6.2024. Matteuksen neljännen viikon lauantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 8:14–23)
Evankeliumissa Jeesus menee Pietarin kotiin, jossa tämän anoppi makaa kovassa kuumeessa ja parantaa hänet. Illan tultua Jeesuksen luo tuodaan monia pahojen henkien vaivaamia. Jeesus parantaa myös heidät, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana, jonka mukaan hän kantoi meidän tautimme ja otti taakakseen meidän sairautemme.
Eräs lainopettaja tulee Jeesuksen luo ja sanoo seuraavansa häntä, minne hän meneekin. Jeesus vastaa, että ketuilla on luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, mihin hän päänsä kallistaisi. Eräs toinen pyytää, että Jeesus sallii hänen käydä hautaamassa ensin isänsä, mutta Jeesus vastaa: ”Seuraa minua! Anna kuolleiden haudata kuolleensa.”
***
Tunnusteoillaan Jeesus osoittaa valtansa. Niissä toteutui profeetan ennustus.
Jeesuksen tunnusteot saivat monet hakeutumaan hänen seuraansa. Jotkut heistä lupailivat liikoja, jotkut taas etsivät tekosyitä lykätä elämänmuutosta.
Jeesus kehotti yksinkertaisesti seuraamaan häntä ja jättämään tekosyyt sikseen. Uusi elämä tulee todeksi Kristuksen ja kirkon yhteydessä. On aika jättää epäröinti.
Minisaarna: Jumala tahtoo armahtavaisuutta, ei uhrimenoja
Perjantai 14.6.2024. Matteuksen neljännen viikon perjantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 12:1–8)
Evankeliumissa Jeesus kulkee sapattina viljapellon reunaa. Nälkäiset opetuslapset katkovat tähkäpäitä ruoakseen. Fariseukset moittivat heitä, koska he tekevät työtä lepopäivänä.
Jeesus vastaa heille kuvaten Daavidia, joka sotamiehineen söi temppelin näkyleivät, jotka oli varattu ainoastaan papeille. Samalla tavoin papitkin tekevät sapattina työtä temppelissä ja ovat syyttömiä. Sitten Jeesus sanoo, että tässä heillä on enemmän kuin temppeli. Oppineiden pitäisi ymmärtää, että Jumala tahtoo armahtavaisuutta, ei uhrimenoja. Siksi heidän ei pidä tuomita syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin Herra.
***
Jumalan tuntemisen perusta on laupeudessa, ei toisten ihmisten tuomitsemisessa.
Jumalan käskyjä ei ollut tarkoitettu toisten arvostelemiseen, vaan oman elämäntavan ja asenteiden muutokseen. Väärä asenne hämärtää käsityksen Jumalan tahdosta.
Laupeus toisia kohtaan löytyy Jeesuksen luota, sillä hän on kaiken Herra. Jumala odottaa meiltä armeliaisuutta, ei vain muodollisten toimitusten täyttämistä sekä Herran tuntemista, ei hänen kieltämistään toisia tuomitsemalla.
Transsukupuolisten kirkollinen vihkiminen: piispainkokouksen aiempi päätös kirvoitti nimettömän vastineen
Vastineen on allekirjoittanut muun muassa ”joukko ortodoksisen kirkon jäseniä”, joista tiedetään vain, että he eivät ole ”Suomen ortodoksisen kirkon työntekijöitä eivätkä papistoa”. Piispainkokous kiitti vastineesta ja päätti laatia sen perusteella uuden, tarkemmin perustellun selonteon aiheesta.
Vastineen laatijoiden mukaan edellä mainitun päätöksen perusteluissa ja päätöstä avaavassa dokumentissa esitetään virheellisiä ja puutteellisia näkemyksiä sukupuolen moninaisuudesta, minkä lisäksi dokumentissa on sekoitettu sukupuoli ja seksuaalisuus. Vastineessa todetaan, että päätöksen toteuttamisessa kirkon käytännön työssä on useita ongelmia.
Vastineessa todetaan muun muassa, että sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen eivät ole sama asia, eivätkä ne ole toisiinsa kytköksissä. Lisäksi huomautetaan, että lähes 2 000 ihmistä hakeutuu vuosittain sukupuoli-identiteettiä koskeviin tutkimuksiin, ja että transsukupuolisuuden esiintyvyys on lähteestä riippuen keskimäärin 0,5–1,3 prosenttia väestöstä. Vastaavasti Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistä olisi transsukupuolisia noin 250–700 henkilöä.
Sukupuoli korjataan – ei vaihdeta
Loukkaavaksi ja perusteettomaksi on koettu muun muassa se, että piispainkokouksen päätöksen perusteluissa puhutaan sukupuolen vaihtamisesta: ”Sukupuolta ei vaihdeta, vaan tarvittaessa korjataan”, vastineessa huomautetaan.
”Käytännössä korjausprosessin myötä paitsi korjataan ihmisen keho vastaamaan hänen sukupuolikokemustaan, samalla myös lääkärit korjaavat aikaisemman, syntymässä tehdyn arvion ihmisen sukupuolesta. Korjausprosessin jälkeen henkilön ulkonaisesta olemuksesta ei useinkaan huomaa mitään sukupuolen korjaukseen viittaavaa.”
Lisäksi vastineessa todetaan myös:
”Ottaessaan kantaa transsukupuolisten ihmisten (Avaa uuden sivuston) avioliittoon vihkimisestä piispainkokous perusteluissaan puhuu lähes koko ajan harhaanjohtavasti ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. Ihmisen sukupuoli ei ole sama asia kuin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen, eikä näitä asioita tule sotkea keskenään.”
Seuraa johtopäätös, jonka mukaan ”transtaustaisten ihmisten heteroavioliiton kieltämistä (keskenään tai cis-puolison (Avaa uuden sivuston) kanssa) ei voi näin ollen millään tavalla perustella samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittojen kieltämisellä, koska kyseessä ei ole samaa sukupuolta olevien ihmisten liitto. Kyse on naisen ja miehen välisestä avioliitosta täysin samoin kuin cis-ihmisten kohdalla.”
Vastineessa painotetaan niin ikään, että useat transihmiset kokevat olevansa heteroseksuaaleja, joten kirkon on mahdotonta määritellä heidän seksuaalista suuntautumistaan toisella tavalla kuin he itse. Vastaava tilanne on cis-ihmisten kohdalla, jotka seurustelevat vastakkaista sukupuolta olevan transihmisen kanssa.
Transsukupuolisuus ei useinkaan näy päällepäin
Vastineessa nostetaan esiin myös piispainkokouksen päätöksen aiheuttamat käytännön ongelmat kirkon työssä. Siinä tuodaan esiin, ettei inter- tai transsukupuolisuus useinkaan näy ihmisestä ulospäin.
”Alkaako kirkko arvioimaan, kuka on riittävän feminiininen nainen tai maskuliininen mies? Jos kriteeristö ei täyty, kyseenalaistetaanko henkilön sukupuoli? – – – Haluaisimme uskoa, että kukaan pappi ei tällaiseen ole valmis työssään ryhtymään. Kenelläkään ei ole myöskään velvoitetta jakaa yksityisiä ja arkaluontoisia terveystietojaan papin kanssa – ei edes rippi-isän.”
Tällaiseksi arkaluontoiseksi tiedoksi vastineessa nimetään esimerkiksi henkilön syntymässä määritetty sukupuoli. Tällaisen tiedon levittäminen paitsi loukkaa henkilön yksityisyyttä, voi pahimmillaan altistaa hänet syrjinnälle tai jopa vaarantaa hänen turvallisuutensa.
Loppupuolella todetaan, että Kirkko ei voi väittää tunnustavansa jokaisen ihmisen täydellisen samanarvoisuuden samalla, kun se toisaalta kyseenalaistaa ihmisen sukupuolen.
Vastine päättyy pyyntöön, että piispainkokous tunnustaisi esitetyt perustelut ihmisen sukupuolen moninaisuudesta sekä sen, että sukupuoli ja seksuaalisuus ovat eri asioita eivätkä korreloi keskenään. Kaiken esitetyn perusteella vastineen laatijat pyytävät lisäksi, että piispainkokous vetäisi päätöksensä takaisin ja ottaisi asian uudelleen harkittavaksi.
Piispainkokous kiitti vastineesta ja päätti laatia sen perusteella uuden, tarkemmin perustellun selonteon aiheesta.
Kuuntele
