Vuosi Gazan sodan syttymisestä 7.10. – arkkipiispa Leo ja piispa Raimo Goyarrola kutsuvat rukoukseen ja paastoon rauhan puolesta
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo ja Helsingin piispa Raimo Goyarrola | Kuva: Jyri Pitkänen
Kristuksessa rakkaat sisaret ja veljet,
Näinä synkkinä aikoina yhdistämme äänemme rauhan puolesta. Väkivallan kierre Lähi-idässä täyttää sydämemme syvällä huolella ja surulla. Sodan pimeys uhkaa nielaista kokonaisia kansoja, ja konfliktin kurimukseen syöksyy yhä uusia viattomia uhreja – erityisesti lapsia ja nuoria, joiden elämä on vasta alussa. Jo vuoden ajan, Gazan konfliktin syttymisestä lähtien, olemme seuranneet järkyttyneinä, kuinka kuoleman kulkue jatkaa loputonta marssiaan.
Pyhä Efraim Syyrialainen opetti, että toivo on kuin taimi ihmisen sydämessä. Vaikka murheet ja vastoinkäymiset painaisivat sen maahan, se pyrkii aina kurottautumaan kohti taivasta, kohti valoa. Samalla tavoin meidänkin on synkimpinä hetkinämme suunnattava katseemme ylöspäin ja etsittävä toivoa. Juuri silloin, kun tunnemme itsemme kaikkein heikoimmiksi ja voimattomimmiksi, Jumalan voima voi parhaiten vaikuttaa meihin ja meidän kauttamme.
Rukoilemme lakkaamatta kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan ja sovinnon puolesta. Rukoilemme konfliktialueiden kirkkojen esipaimenten ja kaikkien siellä asuvien ihmisten turvallisuuden puolesta. Rukoilemme Jumalalta pikaista loppua väkivallalle, vankien vapautusta ja koko Lähi-idän jälleenrakennusta jokaisen ihmisen yhtäläistä ja ääretöntä arvokkuutta kunnioittaen. Kantakaamme rukouksissamme kaikkia sodan ja väkivallan uhreja ja heidän läheisiään.
Meidän kristittyjen on toimittava määrätietoisesti elämän puolesta kuolemaa vastaan. Meidän on yhä uudelleen julistettava pääsiäisen ilosanomaa: Kristuksessa kuolema on menettänyt valtansa. Saamme turvautua ylösnousemuksen toivoon jo tässä ajassa, vaikka lopullinen voitto kuolemasta koittaakin vasta aikojen täyttymyksessä.
Kehotammekin seurakuntiamme yhdistymään liturgioissa ja messuissa rukoukseen rauhan puolesta tulevana sunnuntaina 6. lokakuuta. Maanantaina 7. lokakuuta tulee kuluneeksi vuosi Gazan sodan syttymisestä. Yhtykäämme silloin kaikki yhdessä rukoukseen ja paastoon rauhan puolesta maailmassa paavi Franciscuksen ehdotuksen mukaisesti.
Älkäämme unohtako myöskään kärsiviä veljiämme ja sisariamme Ukrainassa, missä niin ikään kaivataan kipeästi oikeudenmukaista rauhaa ja pakkosiirrettyjen lasten kotiinpaluuta.
Luottakaamme siihen, että Jumala ei hylkää kansaansa. Hän kääntää lopulta murheemme iloksi. Toivon kipinä jaksaa hehkua, kun muistamme, että kaiken takana on Hänen johdatuksensa.
Rauhaa ja kolmiyhteisen Jumalan siunausta rukoillen,
+ Leo Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Suomen ortodoksinen kirkko
+ Raimo Goyarrola Helsingin piispa Katolinen kirkko Suomessa
Pääkuva ylhäällä: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo
Tuore barometri: Työilmapiirissä on eroja seurakuntien välillä – joka kolmannessa olisi parannettavaa
Seurakuntien välillä on huomattavia eroja toiminta- ja keskustelukulttuurin suhteen, kertoo tuore barometri. Samoin siitä ilmenee, että pappien toimintaan ollaan tyytyväisempiä kuin piispojen. Tutkimuksessa kartoitettiin myös kirkon toimijoiden suhtautumista naisdiakonaattiin ja seksuaalivähemmistöjen asemaan.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Eri kuvaajia
Suomen ortodoksisen kirkon barometri Kirkko muutoksessa (Avaa uuden sivuston)julkaistiin äskettäin. Sen kohderyhmänä ovat kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt. Noin 400 hengen kohderyhmästä barometrikyselyyn vastasi 113 henkilöä.
Hämmentävää on, että tulokset tuntuvat osittain ristiriitaisilta: vaikka tutkimuksen perusteella kirkossa toimivat ihmiset arvostavat toisiaan, on niin ikään viitteitä siitä, että luottamushenkilöiden, työntekijöiden ja seurakuntalaisten keskinäisissä suhteissa on parannettavaa.
– Barometrin avovastauksissa tuli esille muun muassa mainintoja siitä, että luottamushenkilöt eivät välttämättä luota seurakunnan työntekijöihin. Luottamuspula voi olla myös molemminpuolinen. Avoin keskustelu ja toisen näkökulman kuuleminen ja kunnioittaminen ovat varmasti yksi ratkaisu, jonka toteuttaminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty, tutkija Talvikki Ahonen sanoo.
Vaikka yli puolet vastaajista oli tyytyväisiä ryhmien väliseen vuorovaikutukseen, moni toivoo, että sitä olisi enemmän. Vastaajien toisistaan poikkeavat käsitykset osoittavat myös, että tilanne vaihtelee seurakunnittain, ja niiden välillä voi olla isojakin eroja. Jopa noin kolmanneksessa seurakunnista esiintyy ristiriitoja, keskinäistä epäluottamusta ja hankalaksi koettua työskentelyilmapiiriä.
– Tutkimusta tarvittaisiin eri puolilta maailmaa tulleiden ortodoksien sopeutumisesta Suomen kirkkoon, tutkija Talvikki Ahonen sanoo. Kuva: KK-kuva
Pappeihin ollaan tyytyväisiä, piispoihin ei niinkään
Tutkimuksesta ilmenee myös, että pappien katsotaan onnistuneen tehtävässään piispoja paremmin. Täysin tai jokseenkin samaa mieltä pappien onnistumisesta oli noin kolme neljästä (73 %) vastaajasta, kun taas piispojen katsoi onnistuneen 33 prosenttia kaikista vastaajista.
Tässäkin maallikko näkee ristiriidan: piispoja kunnioitetaan julkisesti, mutta kuitenkin suuri osa on tyytymättömiä heidän toimintaansa. Mistä tyytymättömyys piispoihin johtuu, kaipaisi niin ikään lisäselvitystä.
– Sellaista tutkimusta ei ole, joka tarjoaisi näihin kysymyksiin suoria vastauksia. Jonkinlaisia suuntaa antavia arvioita on kuitenkin mahdollista tehdä. Piispainkokouksen sisäiset kiistat ovat olleet pitkään yleisesti tiedossa, ja esimerkiksi Karjalan kielen seuran johtoon kohdistuvia rikosepäilyjä on jo pitempään käsitelty kirkon ulkopuolisissa medioissa. Nämä tekijät heijastunevat arvioon piispojen onnistumisesta, professori Pekka Metso arvelee.
Hän löytää kuitenkin muitakin seikkoja, jotka saattavat osaltaan selittää masentavaa tutkimustulosta.
– On mahdollista, että kirkon piirissä ei tunneta piispojen koko työkenttää tai havaita sen laajuutta. Voi olla, että kirkkoa kohtaan tunnettu pettymys tai turhautuminen kohdistetaan piispoihin kirkon johtajina – samoin kuin missä tahansa yhteisössä. Siinä, missä paikallisyhteisöt ja papiston väliset verkostot ovat usein tiiviitä ja läheisiä, piispat saattavat jäädä kirkon arjessa etäisiksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että piispat eivät hoitaisi tehtäviään.
Ortodoksisen kirkon piirissä toimivat tunnistavat varmasti kaikki ilmiön, jossa piispoihin kohdistetaan mitä moninaisimpia toiveita myös asioissa, joissa heillä ei ole toimivaltaa.
Taloudellisten paineiden puristuksessa
Kritiikkiä sai eritoten Suomen ortodoksisessa kirkossa 2000-luvulla toteutettu hallinnonuudistus. Sen osana on toteutettu seurakuntaliitoksia, muutettu hiippakuntien rajoja, siirretty aiemmin seurakunnilla olleita tehtäviä kirkon keskushallinnolle ja perustettu kirkon palvelukeskus. Vain joka kuudes vastaaja (16 %) katsoi, että hallinnonuudistus on muuttanut kirkon toimintaa myönteisesti. Kielteisimmin hallinnonuudistuksen vaikutuksiin suhtautuivat hengellisen työn tekijät, joista 44 prosenttia oli täysin eri mieltä uudistuksen myönteisyyden suhteen.
Seurakunnissa kannetaan huolta muuttotappiosta, jäsenmäärän laskemisesta ja verotulojen pienenemisestä. Monissa seurakunnissa keskustellaan myös pyhäkköjen karsimisesta taloudellisten paineiden myötä. Tämä luo ristiriidan sen kanssa, että kirkon toimijat ovat sitoutuneita suojelemaan aineellista kulttuuriperintöä; kirkkorakennukset, ikonit, tekstiilit ja muut esineet halutaan säilyttää myös tuleville sukupolville.
Ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä koskevat asenteet kertovat muutosvalmiudesta kaikissa vastaajaryhmissä. Ympäristökasvatusta tuli vastaajien mielestä korostaa kirkon opetus- ja kasvatustyössä.
Keskustelu- ja hallintokulttuurissa parannettavaa
Tutkimustulosten perusteella on tunnistettavissa myös kirkkomme selkeitä vahvuuksia.
– Sitoutuminen jumalanpalveluselämään, kirkon perinteen arvostaminen ja kirkkoyhteisöä kohtaan koettu kiintymys ja rakkaus ovat tukeva perusta, jolta käsin kirkossa voidaan kohdata rohkeasti ja luovasti erilaisia ajasta nousevia kysymyksiä ja ongelmia. Kirkkomme keskeisiä voimavaroja ovat läheiset paikallisyhteisöt, sitoutuneisuus kirkkoon ja työntekijöiden vahva kollegiaalisuus, summaa Ahonen.
Tätä taustaa vasten on hiukan paradoksaalista, että toisaalta haasteiksi muodostuvat henkilöstön työssäjaksaminen ja luottamushenkilöiden hyvinvointi luottamustehtävässä.
– Näiden taustalla vaikuttavat kielteiset kokemukset kirkon keskustelu- ja hallintokulttuurista, joissa seurakuntien kesken on huomattavia eroja, Ahonen selventää.
Professori Pekka Metson mielestä olisi syytä selvittää kolttasaamelaisten kokemuksia ortodoksisen kirkon jäsenyydestä ja heidän kulttuurinsa merkityksestä kirkossa. Kuva: Talvikki Ahonen
Diakonissat ja seksuaalivähemmistöt puhuttavat
Ortodoksisessa kirkossa naiset eivät voi toimia piispoina, pappeina ja diakoneina, jos kohta idän kirkossa tunnettiin ensimmäisellä vuosituhannella myös diakonissan virka. Niinpä barometrissa kysyttiin myös vastaajien suhtautumista naisten vihkimiseen diakonissoiksi, ja yli 70 prosenttia vastaajista piti tällaista selvitystä tärkeänä. Vuoden 2024 kirkolliskokoukselle onkin tehty aloite edellä mainitusta selvityksestä ja asiaa on määrä käsitellä marraskuussa.
– Historiallisesti diakonissan virka on ollut oma erillinen virkansa, joiltain osin rinnakkainen diakonin viralle, mutta ei kuitenkaan sen “feminiininen” vastine. Diakonissavihkimyksen luonne, virassa toimimisen kriteerit ja tehtävänkuva on vaihdellut ajassa ja paikassa suurestikin, jolloin kirkon perinnekään ei tarjoa yksiselitteistä vastausta siitä, mitä diakonissa nykyajassa voisi tai ei voisi olla, Metso toteaa.
Kirkon virallinen kanta samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimistä kohtaan on kielteinen, mutta kirkon johdossa asenteet samaa sukupuolta olevia pareja kohtaan ovat 2000-luvulla muuttuneet hyväksyvämmiksi.
Peräti kolme neljästä vastaajasta halusi parantaa seksuaalivähemmistöjen asemaa kirkossa. Puolet vastaajista olisi jopa valmis siihen, että ortodoksisessa kirkossa siunattaisiin myös samaa sukupuolta olevien avioliitot.
– Parisuhteen siunaaminen ei tarkoita avioliittoon vihkimistä, johon vain pieni osa vastaajista olisi valmis. Vaikka kirkon toimijat eivät muuttaisi avioliittoa koskevaa käytäntöä, on heillä voimakasta halua etsiä uudenlaisia keinoja seksuaalivähemmistöjen huomioimiseen kirkossa, Pekka Metso toteaa.
Kaikista vastaajista täysin samaa mieltä samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisen kanssa oli vain 5 prosenttia vastaajista ja jokseenkin samaa mieltä 10 prosenttia.
Tähänastisten tutkimustulosten perusteella tutkimuksen toteuttajat pitävät epätodennäköisenä, että Suomen ortodoksisessa kirkossa tapahtuisi muutos avioliittoa koskevassa opetuksessa ja vihkimiskäytännössä.
– Kreetan yleisortodoksisen kokouksen jälkeen (2016) ortodoksisten kirkkojen piirissä on tuotu esille avioliittokäsityksen pysyvyyttä. Tämä on myös Ekumeenisen patriarkaatin viesti Kreetan kokouksen jälkeen Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokoukselle. Se, että avioliitto nähtäisiin jatkossakin vain miehen ja naisen välisenä, ei luonnollisesti estä etsimästä muunlaisia keinoja vahvistaa seksuaalivähemmistöjen huomioimista Suomen ortodoksisessa kirkossa ja sen seurakunnissa.
Metson mielestä tärkeää olisi kuunnella ihmisiä, joita asia koskee henkilökohtaisesti.
– Ehkä meillä Suomessa seuraava askel ei olisikaan miettiä, mitä toimenpiteitä on mahdollista tehdä tai mitä ei voida tehdä, vaan käynnistää keskustelu, jossa ovat mukana seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kirkon jäsenet. Tällä tavoin kasvatettaisiin ymmärrystä heidän kokemuksistaan, tarpeistaan ja toiveistaan, Pekka Metso sanoo.
– Kysymykset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista saatetaan tulkita puoluepoliittisiksi, ja siten ohittaa niiden ihmisoikeudellinen ulottuvuus.
Barometrin toimeksiantaja on Suomen ortodoksinen kirkko. Toteutuksesta vastasivat professori Pekka Metso ja apulaisprofessori Maria Takala-Roszczenko Itä-Suomen yliopistosta sekä tutkija Talvikki Ahonen Helsingin yliopistosta.
Tule seuraamaan webinaaria!
Olet tervetullut seuraamaan Kirkko muutoksessa. Suomen ortodoksisen kirkon barometri 2024 – webinaaria, jossa esitellään barometrin tuloksia ja keskustellaan niistä. Webinaari järjestetään sunnuntaina 27.10.2024 klo 15-16:30 verkossa.
Webinaariin osallistuminen edellyttää ennakkoilmoittautumista Webropol-lomakkeella. Ilmoittautuminen on auki perjantaihin 25.10. klo 12 saakka. Osallistumislinkki lähetetään ilmoittautuneille sähköpostitse päivää ennen webinaaria. Linkki lomakkeeseen: https://link.webropol.com/s/barometriwebinaari (Avaa uuden sivuston)
15:00-15:25 Suomen ortodoksisen kirkon barometrin 2024 toteutus, sisältö ja tulokset: tutkijat Pekka Metso, Maria Takala-Roszczenko & Talvikki Ahonen
15:25-15:50 Kommenttipuheenvuorot: kirkolliskokousedustaja Kim Kilpinen, kanttori Kaisa Pahkala & kasvatustyöntekijä Antti Potkonen
15:50-16:00 Luterilaisen kirkon näkökulmia barometriin: johtaja (Kirkon tutkimus ja koulutus) Hanna Salomäki
16:00-16:15 Puhujien keskustelu
16:15-16:30 Barometrista kohti kirkon uutta strategiakautta: Oulun metropoliitta Elia
Webinaarin päätös
Kuvituskuva ylhäällä: Barometri osoittaa, että ortodoksisen kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt ovat vahvasti juurtuneet ortodoksiseen perinteeseen: useimmat heistä esimerkiksi rukoilevat päivittäin. Kuva: Oskanov/iStock
Juttua on täydennetty 3.10.2024 klo 11:09 ajankohdan ja ilmoittautumisen osalta.
Pääministeri Petteri Orpo vieraili Valamon luostarissa – keskustelut koskivat luontoa ja veljestön kasvua
Pääministeri Petteri Orpon vierailukohteisiin maanantaina 30. syyskuuta lukeutui muun muassa Valamon luostari. Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael kertoi pääministerille lisääntyneestä kiinnostuksesta luostaria kohtaan, mutta myös eräs huolenaihe nousi esiin.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Sirpa Koriala
Pääministeri Petteri Orpo vieraili 30. syyskuuta Valamon luostarissa vastassa oli luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael. Pääministerin nautti seurueineen lounasta Trapesa-ravintolan Keisarin kabinetissa. Lounaalle osallistui myös Heinäveden kunnan edustajia. Pääministerin seurue jatko matkaansa maanantaina iltapävällä.
– Keskusteluissa oli hyvin paljon esillä puhtaan luonnon merkitys niin osana sitä rauhan kokemusta, joka luostarissa vierailijoille on tärkeä, mutta myös osana koko Heinäveden matkailua, kertoi igumeni Mikael Aamun Koitolle vieraiden lähdettyä.
Ennen Valamon luostarii saapumistaan pääministeri Orpo vieraili Palokin koskilla, joiden vapauttamisesta parhaillaan käydään paljon keskustelua. Palokin padon ennallistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Aamun Koitto kertoi painetun lehden numerossaan 1/2024 padon ennallistamishankkeesta (Avaa uuden sivuston) sekä sen mahdollisista vaikutuksista Palokissa sijaitsevaan Lintulan luostariin.
– Kerroin Valamon luostarin toiminnasta, veljestön kasvusta ja lisääntyneestä kiinnostuksesta niin hengellisiä asioita kuin luostariakin kohtaan erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. Toin esille myös huolen kansanopistojen rahoituksen säilymisestä, igumeni Mikael sanoi.
Minisaarnat 1.–6.10.2024: Vapahtaja kutsuu meitä tulemaan Viisauden lapsiksi
Isä Marko Mäkisen laatimat Minisaarnat ajalle 1.–7.10.2024.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Ari Sirviö/Suomen ortodoksinen kirkko
Tiistai 1.10.2024
Jumalanäidin suojelus (Pokrova)
Luukkaan kolmannen viikon tiistai
Viikonpäivän teksti
(Luuk. 6:37–45)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa, ettei tule tuomita ketään, ettei itse joutuisi tuomittavaksi eikä julistaa ketään syylliseksi, ettei itse tulisi syylliseksi. Vapaaksi päästävät vapautetaan, antamalla saa itsekin runsain mitoin. Jokaiselle mitataan sen mukaan, miten hän on itse toisille mitannut.
Sokea ei voi taluttaa sokeaa putoamatta itsekin kuoppaan. Oppilas ei ole opettajaansa etevämpi, mutta voi kasvaa opettajansa veroiseksi. Tekopyhä on sellainen, joka näkee roskan toisen silmässä, mutta ei hirttä omassaan. Ensin pitää puhdistaa oma silmä voidakseen auttaa toista. Hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää, eikä huono hyvää. Puu tunnetaan hedelmästään. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastoa esiin hyvää, paha pahuutensa varastosta pahaa. Suu puhuu sen mukaan, mitä sydän on täynnä.
*** Toisten tuomitsemisesta ja arvostelusta ei seuraa mitään hyvää, ja silti teemme usein niin. Tästä me saamme hyvää tai pahaa ansiomme mukaan.
Toisten tuomiseminen on tekopyhyyttä, sillä se osoittaa, ettemme kykene näkemään omia rikkomuksiamme. Tekopyhinä emme voi olla kenellekään avuksi.
Tekopyhyytemme paljastuu usein puheistamme. On hyvä etsiä sisimmän hyvyyden varastoista hyvää ja pyrkiä puhumaan sitä, mikä rakentaa eikä hajota.
Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhla kertoo Konstantinopolin pelastumista saraseenien hyökkäykseltä 900-luvulla. Houkka Andreas näki näyssä, miten Neitsyt Maria suojeli kaupunkia hunnullaan. Vaikka kaupunki kukistui myöhemmin, juhla muistuttaa Jumalanäidin ja pyhien esirukousten voimasta etsiessämme Jumalan valtakuntaa ja hyvyyttä.
(Jumalanäidin suojelukseen liittyen tänä sunnuntaina luetaan myös Luuk. 10:38–42, 11:27–28, joka luetaan toistuvasti Neitsyt Marian juhliin liittyen)
Keskiviikko 2.10.2024
Luukkaan kolmannen viikon keskiviikko
(Luuk. 6:46–7:1)
Evankeliumissa Jeesus ihmettelee, miksi ihmiset kutsuvat häntä Herraksi, mutta eivät tee, mitä hän sanoo.
Se, joka kuulee hänen sanansa ja tekee niiden mukaan, on kuin rakentaja, joka kaivaa syvälle ja laskee talonsa perustuksen kalliolle. Tulvavesien syöksyessä taloa vasten se ei hyvin rakennettuna horju. Se taas, joka kuulee, mutta ei tee, on kuin rakentaja, joka rakentaa talon ilman perustusta. Tulvavesien syöksyessä hänen talonsa sortuu välittömästi.
*** Evankeliumin mukainen elämä ei ole pelkästään suun tunnustusta, vaan myös pyrkimystä tehdä mitä Herra kehottaa.
Kutsumuksemme on tulla taitaviksi rakentajiksi. Jumalan tahtoa päivittäin seuraamalla ja opettelemalla isotkaan elämän myrskyt eivät saa taloa sortumaan.
Tästä todistavat kirkon lukuisat pyhät ihmiset rohkaisuksi meille, joiden matka on vielä kesken. Rakentaessaan sielunsa majaa he korjasivat Jumalan armon vahvistamana sen, mikä työskennellessä epäonnistui.
Torstai 3.10.2024
Luukkaan kolmannen viikon torstai
(Luuk. 7:17–30)
Evankeliumissa Johannes Kastaja lähettää oppilaansa kysymään Jeesukselta, onko hän se edeltä luvattu. Jeesus, joka oli juuri parantanut ja auttanut monia, kehottaa kertomaan Johannekselle profeetta Jesajan sanoin, miten sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma: ikionnellinen on se, joka ei häntä torju.
Jeesus kysyy ihmisiltä, millaista miestä he lähtivät katsomaan: tuulessa huojuvaa ruokoa, rikasta miestä vai profeettaa? Johannes on enemmän kuin profeetta, ja profeetta Jesajan mukaan Herran sanansaattaja, joka raivaa tien Herralle. Yksinään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi. Silti vähäisinkin Jumalan valtakunnassa on häntä suurempi.
Monet tunnustivat Johanneksen opetuksen ja ottivat vastaan kasteen, mutta kansan oppineet asettuivat Jumalan tahtoa vastaan ottamatta suostumatta kastettaviksi.
***
Johannes Kastaja oli merkittävä Herran edelläkävijä, joka itsekin odotti luvatun Messiaan tuloa ja tutki hänestä annettuja lupauksia.
Jumalan valitsemilla pyhillä ihmisillä on ollut tärkeä tehtävä kirkon historiassa. Jokainen heistä palveli Jumalaa kutsumuksensa mukaan.
Sama mahdollisuus on annettu kaikille ihmisille. Jokainen on kutsuttu kasvamaan Jumalan palvelijaksi. Vähäisinkin Jumalan valtakunnassa voi saavuttaa mitä suurimman aseman Jumalan armosta.
Perjantai 4.10.2024
Luukkaan kolmannen viikon perjantai
(Luuk. 7:31–35)
Evankeliumissa Jeesus vertaa sukupolvensa ihmisiä torilla istuviin lapsiin, jotka huutavat ja kertovat soittaneensa huilua, mutta ihmiset eivät tanssineet. Kun he sitten pitivät valittajaisia, ihmiset eivät itkeneet.
Kun Johannes Kastaja saapui eikä syönyt leipää eikä juonut viiniä, he väittivät, että hänessä on paha henki. Kun Ihmisen Poika saapui ja söi ja joi, he syyttivät häntä syömäriksi ja juomariksi, veronkerääjien ja syntisten ystäväksi. Viisauden tunnustavat kuitenkin oikeaksi kaikki Viisauden lapset.
***
Jeesuksen ajan ihmiset olivat häilyväisiä. Johannes Kastaja oli heille liian askeettinen, Jeesusta he taas pitivät syömärinä ja juomarina, syntisten ystävänä.
Me tuskin eroamme Jeesuksen aikalaisista. Vapahtaja kutsuu meitä tulemaan Viisauden lapsiksi ja näkemään asiat oikeassa valossa.
Herra tullut luoksemme syntisten ystävänä. Kirkko on pyhien kilvoittelijoiden yhteisö ja ennen kaikkea syntisten sairaala.
Lauantai 5.10.2024
Luukkaan kolmannen viikon lauantai
(Luuk. 5:27–32)
Evankeliumissa Jeesus kohtaa Leevi-nimisen veronkerääjän ja kutsuu hänet: ”Seuraa minua.”. Leevi jättää kaiken ja lähtee seuraamaan Jeesusta.
Leevi järjestää kotonaan suuret pidot Jeesukselle. Vieraiden joukossa on veronkerääjiä ja muita vieraita. Kansan oppineet suuttuvat tästä ja ihmettelevät, miten Jeesuksen oppilaat saattoivat syödä veronkerääjien ja muiden syntisten kanssa.
Jeesus sanoo heille, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Hän ei ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.
***
Jeesuksen kutsun ottivat vastaan syntiset ja halveksitut ihmiset. Hurskaina pidetyt torjuivat hänet liian tuttavallisena langenneiden kanssa.
Syntiset pääsivät aterialle Herran pöydässä. Näin sairaat löysivät parantajan ja syntiset kääntymisen siunauksen.
Tämä on kuva myös kirkosta ja sen ehtoollispöydästä. Kirkossa Jeesus kutsuu syntisiä: ”Seuraa minua.”
Sunnuntai 6.10.2024
Luukkaan kolmas sunnuntai
(Luuk. 7:11–16)
Evankeliumissa Kristus säälii itkevää leskiäitiä, jonka ainoa lapsi on kuollut. Kärsivän maailman suru liikuttaa Vapahtajaa ja saa hänet toimimaan. Kuoleman valtias Jeesus herättää nuorukaisen kuin kevyestä unesta ja antaa hänet takaisin surevalle äidille. Ihmiset alkavat ylistää Jumalaa iloiten siitä, että Jumala on tullut kansansa avuksi.
*** Ihme on eräs niistä tunnusteoista, joita Jeesus teki julistustyönsä aikana. Samankaltaisista tapahtumista ovat myös kirkon pyhät ihmiset todistaneet.
Jumalan Poika, jonka kuolemaa myös hänen äitinsä Neitsyt Maria joutuisi pian itkemään, osoitti olevansa kuoleman katkeran vallan kukistaja. Leskiäidin kokema ihme ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kuolleet rakkaat annettaisiin välittömästi takaisin, kun suru ja kipu laskee painavan viittansa yllemme.
Ihme julistaa tulevaa ylösnousemusta, voittoa kuolemasta ja jälleennäkemisen toivoa. Läheisen kuollessa surun määrä on valtava, mutta ei loputon eikä ikuinen. Vapahtaja tuntee sekä surun että kuoleman raskaan taakan. Lohduttaja pysyy lähellä.
Jumalanäidin suojeluksen juhla muistuttaa Neitsyt Marian ja pyhien esirukousten voimasta
Jumalanäidin suojeluksen juhlaa (Pokrova) vietetään lokakuun ensimmäisenä päivänä. Juhlapäivän Minisaarnan on laatinut isä Marko Mäkinen.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
Tiistai 1.10.2024
Jumalanäidin suojelus (Pokrova)
Luukkaan kolmannen viikon tiistai
Viikonpäivän teksti
(Luuk. 6:37–45)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa, ettei tule tuomita ketään, jotta ei itse joutuisi tuomittavaksi eikä julistaa ketään syylliseksi, ettei itse tulisi syylliseksi. Vapaaksi päästävät vapautetaan, antamalla saa itsekin runsain mitoin. Jokaiselle mitataan sen mukaan, miten hän on itse toisille mitannut.
Sokea ei voi taluttaa sokeaa putoamatta itsekin kuoppaan. Oppilas ei ole opettajaansa etevämpi, mutta voi kasvaa opettajansa veroiseksi. Tekopyhä on sellainen, joka näkee roskan toisen silmässä, mutta ei hirttä omassaan.
Ensin pitää puhdistaa oma silmä voidakseen auttaa toista. Hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää, eikä huono hyvää. Puu tunnetaan hedelmästään. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha pahuutensa varastosta pahaa. Suu puhuu sen mukaan, mitä sydän on täynnä.
***
Toisten tuomitsemisesta ja arvostelusta ei seuraa mitään hyvää, ja silti teemme usein niin. Tästä me saamme hyvää tai pahaa ansiomme mukaan.
Toisten tuomiseminen on tekopyhyyttä, sillä se osoittaa, ettemme kykene näkemään omia rikkomuksiamme. Tekopyhinä emme voi olla kenellekään avuksi.
Tekopyhyytemme paljastuu usein puheistamme. On hyvä etsiä sisimmän hyvyyden varastoista hyvää ja pyrkiä puhumaan sitä, mikä rakentaa eikä hajota.
Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhla kertoo Konstantinopolin pelastumista saraseenien hyökkäykseltä 900-luvulla. Houkka Andreas näki näyssä, miten Neitsyt Maria suojeli kaupunkia hunnullaan. Vaikka kaupunki kukistui myöhemmin, juhla muistuttaa Jumalanäidin ja pyhien esirukousten voimasta etsiessämme Jumalan valtakuntaa ja hyvyyttä.
(Jumalanäidin suojelukseen liittyen tänä sunnuntaina luetaan myös Luuk. 10:38–42, 11:27–28, joka luetaan toistuvasti Neitsyt Marian juhliin liittyen)
Nyt myös Oulun metropoliitta Elia ilmoitti olevansa käytettävissä arkkipiispan tehtävään
Aiemmin Oulun metropoliitta Elia ei ole halunnut kommentoida asiaa. Sen sijaan Haminan piispa Sergei on kertonut jo aiemmin olevansa käytettävissä, kun Suomen ortodoksiselle kirkolle valitaan uusi arkkipiispa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Artturi Hirvonen
Oulun metropoliitta Elia on tehnyt päätöksensä sen suhteen, onko hän käytettävissä, kun Suomen ortodoksiseen kirkkoon valitaan uusi arkkipiispa – ja vastaus on kyllä. Arkkipiispan vaali on määrä toimittaa kirkolliskokouksessa marraskuussa Valamon luostarissa.
Metropoliitta Elian Facebook-sivuille on ilmestynyt seuraava päivitys:
”Hyvää pyhän Johannes Teologin juhlapäivää, joka on samalla kaikkien teologien juhlapäivä!
Minulta kysytään jatkuvasti, olenko käytettävissä marraskuussa uutta arkkipiispaa valittaessa. Olen aiemmin kesällä sanonut, etten vielä sano juuta enkä jaata. Pohdin kesän aikana asiaa monelta kannalta, ja voin sanoa, että ihan helppo päätös ei ollut.
Valintaprosessihan menee niin, että kirkolliskokousedustajat ehdottavat haluamiansa henkilöitä, joista piispainkokous sitten valitsee ehdokkaat varsinaiseen vaaliin. Tätä ennen on tietenkin varmistettava, että ko. henkilö on antanut suostumuksensa.”
Nykyinen Haminan piispa Sergei toimi aiemmin pitkään Valamon luostarin johtajana. Kuva: Pentti Potkonen
Aamun Koitto tavoitti metropoliitta Elian henkilökohtaisesti, ja hän vahvisti asian kertaalleen.
”Olen tarkkaan harkittuani asiaa päättänyt suostua, koska moni edustaja on jo pyytänyt minua ehdokkaaksi. Tämän enempää en halua asiaa kommentoida. Lopulta kaikki on Jumalan käsissä. Ohjatkoon Pyhä Henki päätöksentekoa valittaessa kirkollemme uutta arkkipiispaa.”
Tätä ennen myös Haminan piispa Sergei on ilmoittanut olevansa käytettävissä, kun uutta arkkipiispaa valitaan. Sen sijaan Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ei ole toistaiseksi ilmoittanut kantaansa.
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ei ole toistaiseksi ilmoittanut kantaansa. Kuva: Kaj Appelberg
Pääkuva ylhäällä: Oulun metropoliitta Elia ilmoitti päätöksestään pyhän apostoli Johannes Teologin muistopäivän (26.9.) aikoihin. Kuva: Artturi Hirvonen
Kokouksessa todettiin, että Konstantinopolin äitikirkon Pyhä Synodi oli 18.5. 2024 istunnossaan hyväksynyt arkkipiispa Leon toiveen irtisanoutumisesta, joka tulee voimaan marraskuussa Valamon luostarissa pidettävässä kirkolliskokouksessa. Uuden arkkipiispan vaali on määrä toimittaa kirkolliskokouksen yhteydessä.
Arkkipiispa Leon esityksessä todettiin, että koska Ekumeeninen patriarkaatti on jo edellä mainituin tavoin tuonut julki oman kantansa, ei piispainkokouksella ole siihen lisättävää. Päätösesityksen mukaan arkkipiispa Leo voi hoitaa tehtäviään normaalisti, kunnes uusi arkkipiispa valitaan.
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin vastaesityksen mukaan piispainkokous ei olisi tällä hetkellä ollut toimivaltainen käsittelemään arkkipiispan valintaan liittyviä kysymyksiä, koska arkkipiispan tehtävä ei ole vielä tullut avoimeksi. Vastaesitys ei kuitenkaan saanut kannatusta, joten päätös oli arkkipiispa Leon esityksen mukainen.
Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen muodostavat kirkon toimessa olevat piispat: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Oulun metropoliitta Elia ja Haminan piispa Sergei.
Eläkkeelle jäävä Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo on palvellut kirkkoamme pappina ja piispana yli 50 vuotta. Kuva: Pentti Potkonen
Toimessa olevat piispat vahvoilla
Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus vahvistaa kirkolliskokouksen asialistan lokakuussa. Asialistalle odotetaan myös arkkipiispan vaalia. Toteutuessaan arkkipiispan vaali toimitetaan 28. marraskuuta.
Kirkolliskokousedustajiin lukeutuu piispojen lisäksi papiston ja kanttoreiden edustajia sekä maallikoita.
Uuden arkkipiispan vaaliprosessi alkaa kirkolliskokouksen suljetulla täysistunnolla, jossa kirkolliskokousedustajat voivat esittää vaalissa ehdolle laitettavia henkilöitä. Lopullisen ehdokasasettelun tekee piispainkokous. Ehdokkaita voi olla enintään kolme.
Piispainkokouksen kokoonpano riippuu ehdokasasettelun osalta siitä, ketkä ovat ehdolla: itse ehdolla oleva piispa ei voi luonnollisestikaan voi osallistua ehdokasasettelun tekemiseen. Mikäli ehdolla olevien joukossa on nykyisiä piispoja, piispainkokousta täydennetään. Käytännössä piispainkokousta voivat täydentää tarvittaessa eläkkeellä olevat tai ulkomailta kutsuttavat piispat. Eläkkeellä olevia kirkkomme piispoja ovat metropoliitta Ambrosius ja metropoliitta Panteleimon.
Vaalipäivänä toimitetaan liturgia, jonka jälkeen vaali toimitetaan suljetulla lippuäänestyksellä Valamon luostarin pääkirkossa. Kaikilla kirkolliskokousedustajilla on äänioikeus.
Arkkipiispan valinta vahvistetaan Konstantinopolin Ekumeenisssa patriarkaatissa.
Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan on muiden ortodoksisen kirkon piispojen tapaan oltava naimaton mies. Teoriassa piispaksi voitaisiin valita myös maallikko, mutta todennäköisempää on, että valinta tehdään pappisvihkimyksen ja teologisen koulutuksen saaneiden joukosta.
Todennäköisiä ehdokkaita uudeksi arkkipiispaksi ovat Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Oulun metropoliitta Elia ja Haminan piispa Sergei.
Edellä mainituista piispa Sergei on kertonut olevansa käytettävissä tehtävään. Metropoliitta Arseni on ilmoittanut, että hän harkitsee kantaansa, ja metropoliitta Elia ilmoitti Facebook-tilillään seuraavaa:
”Olen tarkkaan harkittuani asiaa päättänyt suostua, koska moni edustaja on jo pyytänyt minua ehdokkaaksi. Tämän enempää en halua asiaa kommentoida.”
Uusi arkkipiispa asetetaan toimeensa 15. joulukuuta Uspenskin katedraalissa Helsingissä.
Pääkuva 1 ylhäällä: Piispan mitra. Kuva: Esko Jämsä
Pääkuva 2: Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous vasemmalta oikealle: Haminan piispa Sergei, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo ja Oulun metropoliitta Elia. Kirkkomme toimessa olevat piispat kuvattiin marraskuussa 2023 Valamon luostarin pääkirkossa. Kuva: Vladimir Sokratilin
Juttua muokattu 26.9.2024 klo 13:43 lyhentämällä otsikkoa korvaamalla sanat ”uusi arkkipiispa” sanalla ”hänet”. Lisäksi klo 15:54 juttuun on lisätty metropoliitta Elian ilmoitus, jonka mukaan hän on käytettävissä arkkipiispan tehtävään. Aiemmin hän oli ilmoittanut, ettei halua kommentoida asiaa. Juttuun on lisätty 27.9.2024 klo 12:54 tieto, että toteutuessaan arkkipiispan vaali toimitetaan 28.11.2024.
Viime päivinä eri tiedotusvälineet ovat uutisoineet Karjalan kielen seuraan liittyvistä törkeistä rikosepäilyistä. Esimerkiksi Yle (Avaa uuden sivuston) kertoi uutisessaan, että rikosnimikkeinä ovat törkeä avustuspetos, törkeä petos ja epäilty törkeä kirjanpitorikos. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Savon Sanomat (Avaa uuden sivuston).
Epäiltyinä on seitsemän seuran entistä hallituksen jäsentä. Karjalan kielen seura ajautui konkurssiin neljä vuotta sitten.
Hallituksen puheenjohtajana toimi Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Arkkipiispa Leo ei ole halunnut kommentoida viimeisimpiä uutisia aiheesta millään tavoin. Karjalan kielen seuran toiminta ei ole liittynyt Suomen ortodoksisen kirkon toimintaan, vaan kyseessä on ollut arkkipiispa Leon osalta hänen vapaa-aikaansa kuuluva asia.
Epäillyt teot sijoittuvat vuosien 2017 ja 2020 välille.
Kuvituskuva ylhäällä: Mirko Stödter/Pixabay
Juttua on muokattu 26.9.2024 klo 17:04 kertomalla, että aiheesta uutisoi ensimmäisenä Savon Sanomat.
Karjalankielinen Pajojoukko Bratanat julkaisi digitallenteella suistamolaisia kansanlauluja
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Karjalankielinen Pajojoukko Bratanat on tänään julkaissut Pilbazie -digiep:n (Avaa uuden sivuston)kaikissa suoratoistopalveluissa. Digitallenne koostuu suistamolaisista kansanlauluista, jotka yhtye on sovittanut bratanatyyliin.
Viikon vuotin ja Huold on äijäl -kappaleet on Simo Härkönen tallentanut kansakoulunopettaja, itkijä Sanni Pyörnilältä. Tulen syndy -kappaleen tallensi fonografille Pedri Shemeikalta vuonna 1905 kansanmusiikintukija ja säveltäjä Armas Launis. Herkkä tuutulaulu Tuutine tuuti on lähtöisin Suistamon Leppäsyrjässä eläneeltä kanteleensoittaja-runonlaulaja Iivana Lösöseltä.
Vaikka Pilbazie -digiep koostuu varsinaiskarjalaksi/suvikarjalaksi lauletuista suistamolaisista kansanlauluista, yhtyeen ohjelmistossa on kappaleita kaikilla karjalan kielimuodoilla. Niitä kuullaan yhtyeen esiintymisissä sekä accapellana että soitinsovituksin. Lauluyhtyeen muodostavat: MarkoMeijer, Timo Mokkila, Mika Saatsi ja Mikael Shemeikka. Pilbazie -digiep:n on tuottanut ja julkaissut Karjalahipsteri.
Juttua on korjattu 4.11.2024 klo 15:35 kertomalla, että Tulen syndy -kappaleen tallensi fonografille Pedri Shemeikalta vuonna 1905 kansanmusiikintukija ja säveltäjä Armas Launis. Alpo Sailo taas oli kuvanveistäjä, joka veisti Pedri Shemeikasta patsaan Sortavalaan 1935.
Kuuntele
