(Matt. 5:33–41)

Evankeliumissa Jeesus muistuttaa väärän valan kieltävästä käskystä. Hän neuvoo opetuslapsiaan olemaan kokonaan vannomatta sen enempää taivaan, maan kuin Jerusaleminkaan kautta, sillä taivas on Jumalan valtaistuin ja maa hänen jalkojensa astinlauta. Jerusalem taas on suuren kuinkaan kaupunki.

Kenenkään ei tule vannoa myöskään päänsä kautta, sillä kuka pystyy muutamaan valkoista hiusta mustaksi ja päinvastoin. On parempi vasta ei tai kyllä. Heidän ei pidä maksaa pahaa pahalla. On parempi kääntää toinen poski. Toisten kanssa ei kannata käydä oikeutta, vaikka menettäisi omaansa: jos joku pyytää kulkemaan virstan kanssaan, on parempi kulkea kaksi.

***

Jeesus kehottaa yksinkertaiseen rehellisyyteen ja totuudellisuuteen. Vannominen on vahingoksi, kun mieli etsii oikopolkuja.

Pahaakaan vastaan kannata taistella vääryyden asein. Siksi on parempi etsiä sovintoa, jos se on itsestä kiinni. Tulemalla vastaan voi voittaa paljon.

Evankeliumin sana ei tarkoita, etteikö pahuutta vastaan pitäisi joskus nousta toisten hyvää etsien. Se kehottaa meitä varjelemaan mielemme ja sydämemme, kun kyse on keskinäisistä ongelmista.

(Matt. 5:27–32)

Evankeliumissa Jeesus muistuttaa Jumalan käskyn mukaan varomaan aviorikosta edes sydämessä. Hän kehottaa mieluummin repäisemään ruumiin jäsenen irti, ettei koko ruumis joutuisi synnin tähden helvettiin. Jeesus sanoo, ettei puolison hylkääminen muun kuin aviorikoksen tähden ole luvallista.

***

Uskottomuus toista kohtaan on suuri synti, jota meitä kehotetaan varomaan. Se haavoittaa itseä, puolisoa, mahdollisia lapsia, perhekuntia ja yhteisöjä.

Evankeliumi osoittaa periaatteen. Eroja kuitenkin tapahtuu eri syistä. Niistä toiset ovat evankeliumin mukaan puolustettavia, toiset taas rikkomuksia lähimpiä kohtaan. Kirkko kutsuu katumukseen silloin, kun eri rikkomuksemme haavoittavat toista. Kirkko myös lohduttaa haavoitettuja.

Kirkko etsii sekä katuvan että haavoitetun kanssa tietä sovintoon Jumalan ja ihmisten kanssa. Herran sanat myös kutsuvat vaalimaan avioliittoa.

(Matt. 5:20–26)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan noudattamaan Jumalan tahtoa paremmin kuin kansan viisaimmat ja oppineimmat päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Hän muistuttaa kymmenestä käskystä, mutta kehottaa noudattamaan niitä paremmin, etsimättä tekosyitä kiertää Jumalan tahtoa. Heidän on myös sovittava riitansa ja vasta sitten palveltava Jumalaa sekä tarjottava sovintoa matkalla oikeuteen, ettei tuomari lähettäisi heitä vankilaan. Sieltä he eivät pääse pois ennen kuin ovat maksaneet kaiken velkansa.

***

Tekopyhyys ei ole kristillistä. Siksi meitä kutsutaan etsimään aidosti Jumalan tahtoa ja elämään sen mukaan.

Jumala kutsuu meitä myös sovintoon toisten kanssa. Anteeksiantamaton mieli voi saattaa meidät sielun vankilaan rikottuamme lähimmäistä vastaan kovalla sydämellämme.

Laupias sydän voittaa itsekin omakseen laupeuden. Evankeliumissa Jeesus kutsuu meitä nöyrään itsetutkisteluun.

(Matt. 4:23–5:13)

Evankeliumissa Jeesus julistaa evankeliumia kaikkialla ja parantaa ihmisten vaivoja. Hänen luokseen tuodaan kärsiviä ihmisiä ja pahojen henkien vaivaamia, ja hän parantaa heidät. Monet kulkevat hänen matkassaan. Jeesus saarnaa vuorelta kansanjoukolle.

Sitten hän opettaa opetuslapsiaan muistuttaen, kuinka autuaita ovat köyhät, murheelliset, kärsivälliset, vanhurskautta kaipaavat, armolliset, rauhantekijät ja uskon tähden vainotut. He saavat osakseen suuret siunaukset. Siksi heidän tulee vainoissakin iloita, sillä he seuraavat kärsimyksissään profeettojen tietä. He ovat maan suola, jonka on säilytettävä makunsa.

***

Hyvä elämä saavutetaan Vapahtajan yhteydessä etsimällä evankeliumissa kuvattuja siunauksia. Tämä merkitsee myös suostumista vainoihin, elämän koettelemuksiin ja erilaisiin ihmiselämän kärsimyksiin Jumalan tahdon mukaan.

Kirkko on vainottujen ja ahdistettujen kirkko, ja siksi sairaiden parannus ja Hyvän Paimenen sairaala. Tehtävämme on elämällämme todistaa, että kirkko on todella Jumalan laupeuden ja ihmisrakkauden koti.

Me emme välttämättä joudu vainottaviksi niin kuin monet pyhät marttyyrit, mutta jokaisella uskovalla on omat murheensa ja oma kilvoituksensa. Niiden keskellä autuutta eli ikionnellisuutta, Jumalan hyvyyttä ja palvelevaa mieltä etsivät voittavat omakseen Jumalan valtakunnan. Tarvitaan vain vielä hetki kärsivällisyyttä koetuksissa, jotta uuden elämän suola säilyttää meissä makunsa.

Kuva: Pyhän Kolminaisuuden juhlan, helluntain ikoni analogilla Lahden ortodoksisessa kirkossa. 

(Matt. 18:10–20)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa olemaan halveksumatta yhtäkään näistä vähäisimmistä, sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan kadonneita.

Jos paimenella on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä laumaa vuorille ja lähde etsimään eksynyttä? Sen löydettyään hän iloitsee enemmän kuin koko laumasta, joka ei ollut eksyksissä. Taivaallinen Isä ei tahdo, että yksikään joutuisi hukkaan.

Syntiä tekevän kanssa on ensin keskusteltava kahden kesken. Kaikki, mitä opetuslapset sitovat tai päästävät maan päällä, on sidottu tai vapautettu taivaassa. Samoin mitä kaksi tai kolme sopii yhdessä rukoilevansa, sen he saavat Isältä taivaissa, sillä Jeesus itse on heidän keskellään.

***

Kirkon hautauspalveluksessa lauletaan ”Pyhien joukko löysi elämän lähteen ja paratiisin oven – jospa minäkin löytäisin katumuksen kautta sen tien. Minä olen kadonnut lammas. Kutsu minut jälleen tykösi ja pelasta minut.”

Evankeliumi kutsuu välittämiseen ja huolenpitoon. Ketään ei pidä unohtaa tai halveksia. Vaikeita asioita kohdattaessakin on etsittävä toisen parasta.

Oikea tie voidaan löytää yhdessä. Siksi evankeliumi kutsuu myös yhteiseen rukoukseen. Silloin Jeesus itse on omiensa keskellä ja kuulee. Tämä tarkoittaa sitä, että meidät on kutsuttu yksityisen hengellisen elämän lisäksi yhteisölliseen elämään.

(Joh. 21:15–25)

Evankeliumissa Jeesus kysyy Pietarilta kolmesti, rakastiko tämä häntä. Pietari vastaan kolmesti rakastavansa, mutta tulee murheelliseksi, koska Jeesus kysyy tätä toistuvasti. Jeesus kehottaa häntä kaitsemaan hänen lampaitaan. Sitten hän kertoo, miten Pietari nuorena kulki tahtonsa mukaan, mutta vanhaksi tultua hänet sitoisi toinen, joka vie hänet sinne, minne hän ei tahdo. Tällä Jeesus ilmaisi millä tavalla Pietari tulisi kuolemaan.

Pietari kysyy, kuka tulee kavaltamaan Jeesuksen ja miten Jeesuksen rakkaimmalle opetuslapselle kävisi. Jeesus ei vastaa tähän, vaan kehottaa Pietaria seuramaan häntä.

Teoksen viimeisessä jakeessa Johannes, evankeliumin kirjoittaja, mainitsee Jeesuksen tehneen paljon muutakin, mutta jos kaikki kirjoitettaisiin kirjaan, ne tuskin mahtuisivat koko maailmaan.

***

Pietari sai Herralta tehtävän kaitsea hänen lampaitaan. Sen sijaan, että hän utelisi, miten toisille kävisi, hänen oli pyrittävä itse seuraamaan Herraa jopa kärsimykseen ja kuolemaan asti.

Jumala on antanut jokaiselle uskovalle oman kutsumuksensa. Tehtävämme ei ole vertailla toisiamme, vaan vaeltaa Herraa seuraten. Jokainen on Jumalalle arvokas.

Apostoli ja evankelista Johanneksen evankeliumin päättävät jakeet ilmaisevat, että evankeliumeihin on tallennettu vain osa Herran suurista teoista. Monet asiat ovat Kirkon suullista perinnettä, mutta myös Herran eläviä tekoja, itse koettua ja todeksi elettyä, kun seuraamme Vapahtajaa, joka kysyy: ”Rakastatko minua?”

(Tämän päivän vainajien muistelupalveluksessa luetaan Joh. 5:24–30, joka luetaan myös pääsiäisajan toisen viikon torstaina)