Arki & ihmiset

Kimmo Prättälä, 55, on monille Valamon luostarissa kävijöille ja pyhiinvaeltajille tuttu hahmo. Hän käy usein jumalanpalveluksissa, mutta viettää aikaa luostarissa myös muuten – asuuhan hän ikääntyvän äitinsä kanssa kivenheiton päässä Karviossa.

Prättälä on työskennellyt Valamossa paitsi palkattuna siivoojana, myös talkoolaisena vuosien ajan. Elämä olisi muuten mallillaan, mutta yksi asia puuttuu: kumppani olisi mukava löytää, ja varsinainen lottovoitto olisi, jos tämäkin olisi ortodoksi. Tämä ei ole kuitenkaan ehdoton vaatimus, joskin kristillinen elämänasenne olisi toivottava ominaisuus.

– Toki Valamon luostarissa käy paljon talkoolaisia, mutta ongelmana on, että he viipyvät kerrallaan vain parisen viikkoa, joten syvempi tutustuminen on vaikeaa.

Prättälä on liittynyt myös Facebookissa Ortodoksisinkut-ryhmään, josta Aamun Koitto kertoi jo vuonna 2021. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tärpännyt, vaikka Prättälä ei aseta kumppanille pitkää vaatimuslistaa.

– Jos nyt jokin ikähaarukka pitää asettaa, niin se voisi olla vaikkapa 30–60 vuoden välillä. Sinänsä iällä ei ole minulle merkitystä, vaan paljon tärkeämpi on luonne; toivoisin, että toinen olisi kiltti, muita huomioon ottava ja rehellinen.

Prättälä osaa arvostaa empaattista luonnetta etenkin, koska hänellä on ollut terveydellisiä haasteita nuoresta saakka: takana on peräti yhdeksän leikkausta. Lisäksi hän on ollut nuorempana koulukiusattu.

– Aika kovia kokemuksia on ollut. Toki vieläkin on ihmisiä, jotka voivat puhua pahaa selän takana, mutta yritän suhtautua myönteisesti kaikkiin lähimmäisiin samoin kuin tulevaisuuteen, Kimmo Prättälä sanoo.

Ortodoksisuus on lääkinnyt haavoja, joita koettu henkinen väkivalta aiheutti. Prättälä toteaa, että kiusaamisen jäljet eivät haihdu täysin milloinkaan, mutta niiden kanssa on täytynyt oppia elämään. Ortodoksinen usko merkitsee hänelle suvaitsevaisuutta ja mielenrauhaa.

Valokuvia näyttelyksi asti

Ajatus yksinäisestä tulevaisuudesta on masentava, mutta toisaalta Prättälä ei suinkaan ole alistunut: hänellä on monia harrastuksia, minkä lisäksi hän on varsin liikkuvaista laatua: milloin some-päivityksiä putkahtaa Savonlinnasta, milloin Helsingistä tai muualta Suomesta.

Kuitenkin Kimmo Prättälä osaa myös hiljentyä muuallakin kuin jumalanpalveluksissa: kesäpaikka Kerimäellä on oiva paikka nauttia luonnosta ja kalastella.

– Olen kuitenkin miettinyt pitkään, että jotain elämästäni puuttuu. Olisi mukavaa jakaa asioita ja elämyksiä jonkun kanssa. Nautin luonnosta, mökkeilystä ja kalastamisesta, minkä lisäksi esimerkiksi rekkatapahtumat ovat lähellä sydäntä.

Lisäksi Prättälä harrastaa valokuvausta, ja jo yli 15 vuoden ajan kännykkään ja pilvipalveluihin on tallentunut etenkin maisema- ja vesistökuvia – jopa näyttelyksi asti. Valamon opiston tiloissa oli esillä 30 luontoaiheista otosta vuonna 2021. Näyttelyn kuraattorina toimi Kimmon ystävä Jukka-Pekka Wuorikoski. Tuolloin näyttelyn avajaisiin osallistui viitisenkymmentä ihmistä – heidän joukossaan tuolloinen luostarin igumeni, arkkimandriitta ja sittemmin Haminan piispa Sergei. Tänä päivänä Prättälän valokuvia voi ihailla Facebookin lisäksi Instagramissa, missä hänellä on 955 seuraajaa.

Kimmo Prättälä harrastaa myös näyttelemistä: esimerkiksi muutaman vuoden takainen Tuomo Salmelan käsikirjoittama ja ohjaama Mestari tulee -näytelmä kertoi Jeesuksen syntymän aikaisista tapahtumista.

Yli 50-vuotiaat parisuhteessa olevat ovat tyytyväisempiä

Väestöliiton Perhebarometrin (2021) mukaan yhä useampi suomalainen rakastuu ja löytää uuden kumppanin yli 50-vuotiaana. Tutkimuksen mukaan ikääntyvät suomalaiset paitsi eroavat, myös pariutuvat aiempaa useammin: ensimmäisiä avoliittoja solmitaan yhä useammin 50 ikävuoden jälkeen. Myöhemmällä iällä pariutuvat ja eroavat ovat kuitenkin useimmiten henkilöitä, joilla on useampia parisuhteita takanaan.

Kimmo Prättälän kokemus heijastelee tutkimustuloksia, joiden mukaan nykyinen parisuhdetilanne on yhteydessä ihmisten kokemaan onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Parisuhteessa elävät yli 50-vuotiaat ovat yleensä tyytyväisempiä elämäänsä ja kokevat terveytensä paremmaksi kuin ihmiset ilman parisuhdetta. Sinkkuvastaajista reilusti alle puolet piti ilman kumppania elämistä ihanteellisena (Avaa uuden sivuston), jos oli mahdollisuus valita.

 

Pääkuva ylhäällä: Valamon luostari on Kimmo Prättälälle merkityksellinen paikka. Hän vieraili luostarissa ensi kertaa vuonna 1978.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 26.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon maanantai.

(Mark. 5:24–34)

Evankeliumissa verenvuototaudista vuosia kärsinyt nainen, joka oli kuullut Jeesuksesta, päättää koskettaa salaa Jeesuksen viitan lievettä, jotta hän parantuisi. Kosketettuaan nainen paranee välittömästi.

Jeesus tunnistaa kosketuksen ja kysyy, kuka häntä kosketti, mutta opetuslapset ihmettelevät kysymystä, koska he olivat väentungoksen keskellä. Nainen vapisee pelosta, tulee Jeesuksen luo, heittäytyy maahan ja kertoo totuudenmukaisesti kaiken. Jeesus sanoo hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.”

***

Sairastava nainen kosketti Jeesusta luottamuksensa vuoksi, vaikka oli uskonnollisen lain mukaan epäpuhdas. Kirkossa monet ihmiset ovat kokeneet ihmeitä koskettuaan pyhiä ikoneja ja pyhäinjäännöksiä.

Jumalan Poikana Jeesus tunnisti mitä tapahtui. Nainen vapisi pelosta rikottuaan lain käskyä, mutta kertoi kaiken Jeesukselle.

Ajallinen ihme opettaa meitä uskomaan ja luottamaan Herraan. Ihmeet tapahtuvat Jumalan Pojan tahdon ja tietämyksen mukaan. Usko Herraan ja hänen kaikkitietävyyteensä tuo mukanaan suuren rauhan.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Tiistai 27.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon tiistai.

(Mark. 6:1–7)

Evankeliumissa Jeesus saapuu opetuslapsineen kotikaupunkiinsa ja opettaa synagogassa. Ihmiset ihmettelevät, mistä tämä viisaus on peräisin ja mitä ovat hänen tekemänsä voimateot: hänhän oli rakennusmies, Marian Poika, Jaakobin, Juudaksen ja Simonin veli ja hänen sisarensa asuivat heidän keskuudessaan. Tästä syystä he torjuivat Jeesuksen.

Jeesus sanoo, ettei profeetta ole missään niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaisten parissa ja omassa kodissaan. Tästä syytä Jeesus ei voinut tehdä siellä montaakaan voimatekoa. Ihmisten epäusko hämmästytti Jeesusta.

Jeesus kulki opettaen kylästä kylään. Hän kutsui kaksitoista opetuslastaan, lähetti heidät matkaan kaksittain ja antoi heille vallan ajaa ihmisistä pahoja henkiä.

***
Nasaretissa Jeesusta pidettiin vain tavallisena puuseppänä. Epäusko, jota Jeesuskin ihmetteli, sumensi heidän mielensä.

Ilosanoma vietiin muihin kyliin, joissa ihmiset olivat vastaanottavaisempia. Jeesus lähetti myös opetuslapsensa ja valmensi heitä näin tulevaan lähetystehtävään.

Herra ihmettelee hänet torjuvaa epäuskoa. Evankeliumin mukainen usko voi olla horjuvaa, mutta saa anomaan apua Jeesukselta ja pysymään hänen yhteydessään kaikissa elämänvaiheissa. Tällainen usko on Herralle mieluista.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Keskiviikko 28.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon keskiviikko.

(Mark. 6:7–13)

Evankeliumissa Jeesus lähettää kaksitoista opetuslastaan matkaan kaksittain ja antaa heille vallan ajaa ihmisistä saastaisia henkiä. He eivät saa ottaa mukaansa muuta kuin sauvan, eivät leipää, laukkua, rahaa tai kahta paitaa. Mihin taloon he majoittuisivat, sinne heidän tulisi jäädä asumaan lähtöönsä saakka. Jos jossakin ei oteta heitä vastaan eikä heitä kuunnella, heidän pitää lähteä sieltä ja pudistaa pöly jaloistaan todisteeksi heitä vastaan. Sodoman ja Gomorran maa pääsisivät tuomiopäivänä helpommalla kuin sellainen kaupunki.

Opetuslapset lähtevät matkaan ja julistavat, että kaikkien tulee kääntyä. He karkottavat pahoja henkiä, voitelevat öljyllä sairaita ja parantavat heidät.

***
Jeesus valmentaa opetuslapsiaan apostolin tehtävään kansojen keskuudessa ja tuleviin koetuksiin. Apostolien sanoman torjuvat ihmiset ovat tuomiopäivänä huonommassa asemassa kuin paheelliset Sodoma ja Gomorra.

Apostolien esimerkin mukaan kirkon apostolista tehtävää hoitavat piispat, ja heidän kanssaan kaikki uskovat on kutsuttu kilvoittelemaan omaisuuteen kiintymättä.

Apostolien tavoin kirkko kutsuu meitä kääntymykseen ja toimittaaa sairaanvoitelun sakramenttia

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Torstai 29.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon torstai.

(Mark. 6:30–45)

Evankeliumissa apostolit kokoontuvat Jeesuksen luo ja kertovat mitä ovat tehneet ja opettaneet. Jeesus kutsuu heidät kanssaan yksinäiseen paikkaan lepäämään, mutta ihmiset seuraavat heitä sankoin joukoin. Jeesus säälii väkijoukkoa, koska he olivat kuin lammas ilman paimenta ja opettaa heitä.

Illan tultua Jeesus kehottaa opetuslapsia ruokkimaan kansanjoukon. Heillä oli kuitenkin vain viisi leipää ja kaksi kalaa eikä tarpeeksi rahaa ostaa ruokaa. Jeesus kehottaa jakamaan väen ruokakuntiin, ottaa leivät ja kalat ja lausuu kiitosrukouksen. Kaikki saavat syödä kyllikseen. Leiväntähteitä jää yli kaksitoista täyttä korillista. Myös kalaa jää yli, vaikka pelkästään miehiä oli läsnä viisituhatta.

***

Opetuslapset oppivat kertomaan asiansa Jeesukselle. Herra kutsuu heidät myös lepäämään.

Levosta ei tule tällä kertaa mitään, sillä Hyvä Paimen näki kansanjoukon olevan vailla paimenta. Jeesus ruokkii heidät ensin sanoillaan, sitten tunnusteollaan.

Kirkko on kutsuttu ruokkimaan sanoin ja laupeuden teoin. Sen, mitä meiltä puuttuu, voi Vapahtaja moninkertaistaa, kun luotamme häneen. Näin voimme kokea moninkertaistumisen ihmeen yhä uudestaan ja tulla Jumalan ihmeistä osallisiksi.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

(Johannes Edelläkävijän mestauksen muistoon liittyen luetaan Mark. 6:14‒30)

Perjantai 30.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon perjantai.

(Mark. 6:45–53)

Evankeliumissa Jeesus jää yksin vuorelle rukoilemaan opetuslasten matkatessa veneellä järven yli. Opetuslapsilla on vaikeuksia soutaa vastatuulessa.

Neljännen yövartion aikaan Jeesus kävelee vettä pitkin heidän luokseen. Opetuslapset huutavat pelosta, mutta Jeesus sanoo: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Jeesuksen astuessa veneeseen tuuli tyyntyy. Opetuslapset ovat hämmästyksestä suunniltaan, sillä edes leipien moninkertaistumisen ihme ei ollut avannut heidän silmiään: he olivat vielä sydämestään paatuneita.

***

Opetuslapset olivat jo lähteneet Jeesuksen matkaan. Silti heillä oli vaikeuksia ylittää sydämen paatumuksen esteet.

Jeesus osoittaa heille valtasuuruutensa. Hän kykenee ylittämään kaikki esteet ja vaikeudet. Tämän sisäistäminen vaati opetuslapsiltakin aikaa.

Vapahtaja on kärsivällinen myös meidän sydäntemme paatumuksen kanssa. Usko kasvaa ja vahvistuu, kun lähdemme Jeesuksen seuraan, pysymme hänen yhteydessään ja kuuntelemme hänen opetustaan. Tästä syystä meitä kutsutaan pysymään kirkon yhteydessä, Jeesuksen oppilaiden seurassa.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Lauantai 31.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon lauantai.

(Matt. 24:1–13)

Evankeliumissa opetuslapset tulevat Jeesuksen luo haluten näyttää hänelle temppelin rakennuksia. Jeesus sanoo heille, että kaikki tämä revitään maahan jättämättä kiveä kiven päälle.

Öljymäellä opetuslapset tulevat Jeesuksen luo kysyen, milloin tämä tapahtuu ja mikä on merkkinä hänen tulostaan ja maailmanlopusta. Jeesus varoittaa, ettei heidän pidä antaa kenenkään eksyttää itseään, sillä monet tulevat esiintymään hänen nimellään sanoen olevansa Messias. He eksyttävät monia. Kun he kuulevat viestejä sodista, sen ei saa antaa pelästyttää. Niin täytyy käydä, mutta loppu ei ole vielä käsillä. Kansat nousevat toisiaan vastaan, tulee nälänhätää ja maanjäristyksiä. Tämä on synnytystuskien alkua.

He joutuvat ahtaalle ja monia heistä surmataan. Heitä vihataan Jeesuksen nimen tähden. Tällöin monet luopuvat, he kavaltavat ja vihaavat toisiaan. Monta väärää profeetta ilmaantuu, ja he eksyttävät monia. Laittomuuden lisääntyessä monien rakkaus kylmenee, mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.

***

Kirkon synty merkitsi viimeisten aikojen alkua ja Jumalan lupausten täyttymyksen koittamista. Silti kaikki ei asetu kohdalleen hetkessä.

Jumalan valtakunnan aika koittaa monien synnytystuskien kautta. Opetuslapsille ja lukuisille pyhille ihmisille se on merkinnyt vainoa ja marttyyriutta.

Vapahtaja kutsuu kestävyyteen, uskollisuuteen ja rakkauden säilyttämiseen aikakausien myllerryksissä. Se, joka etsii näitä ja pysyy niissä vahvana Jumalan laupeuden avulla, pelastuu.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Alla Levchenko, Oksana Nadych sekä Svetlana Kulyk saapuivat huhtikuussa 2022 lastensa kanssa maahamme Etelä-Ukrainasta, Mykolavejin kaupungista. Sota pakotti tekemään vaikean ja samalla elämää helpottavan ratkaisun.

Oksanan mies lähti sotaan heti sen ensimmäisinä päivinä Venäjän hyökättyä maahan 24. helmikuuta. Allan puoliso sai käskyn lähteä sotaan 9. maaliskuuta, vaikka hänet sitä ennen oli vapautettu sotatoimiin osallistumisesta. Maaliskuun 18. päivänä 2022 mies kuoli pommituksessa, joka osui puolustusvoimien kasarmiin.

Alla kertoo elämästä sodan jaloissa. Mikään arjessa ei ollut enää normaalia. Hän työskenteli aiemmin tilastotieteilijänä maakunnan virastossa, Svetlana taas oli supermarketin myyntipäällikkö, ja Oksana työskenteli samassa paikassa kirjanpitäjänä. Aluksi yritettiin tehdä etätyötä, mutta lopulta niistäkin oli päästettävä irti. Tärkeintä oli vain selviytyä joka hetkestä. Elämä vaati jatkuvaa varuillaan oloa. 

– Nukuimme vaatteet päällä, ja koko ajan tavarat olivat pakattuina mahdollista äkillistä lähtöä varten, dokumentit ja rahat olivat lähellä nopeasti mukaan napattaviksi. 

Joskus elämässä oli päiviä, jotka perhe joutui kokonaan viettämään kylmässä kellarissa ulkovaatteet päällä. Pahimpina hetkinä myös yöt vietettiin kellarin maalattialla, jonka päälle oli asetettu vain ritilät ja patjat. Kellari oli hyvin kylmä ja kostea tila. Nukkuminen oli mahdotonta. 

– Jos aamulla oli rauhallista, lapset pääsivät hetkeksi ylös nukkumaan. Pommitusten tauotessa pyrittiin keittiössä laittamaan lämmintä ruokaa. Usein ateriointi jäi kesken pommitusten jälleen jatkuessa. 

Koko kaupunki pimennettiin, eikä kotonakaan saanut pitää valoja päällä. Peitot ikkunoissa estivät pienimmänkin valonsäteen ulospääsyn.

Sairaalassa sairaanhoitajana työskennellyt Olena Levchenko pysyi muun henkilökunnan kanssa sairaalassa koko ajan ilmahyökkäyksistä huolimatta. 

– Leikkauksia tehtiin kahden leikkaustiimin voimin jatkuvasti ympäri vuorokauden, hän kertoo. 

– Sairaalaan saapui lukuisia ambulansseja, yleensä aina 6–8 ambulanssia yhtä aikaa. Tilanne piti arvioida nopeasti ja järjestää heti. 

Valoja ei voitu pitää päällä sairaalassakaan. Myös siellä ikkunat pimennettiin peitoilla. Pimeyden keskellä jokainen teki haavoittuneitten eteen parhaansa. Kaikki työskentelivät oman jaksamisensa äärirajoilla.

Pakomatkalle tuntemattomaan

Vähitellen naiset alkoivat kuulla juttuja ympäröivistä miehitetyistä kylistä – ja siitä, mitä niissä tapahtui. He alkoivat pelätä lastensa puolesta ja päättivät lähteä pakoon.

Svetlanalla on pikkubussi, jolla naiset lähtivät lasten kanssa kohti Odessaa. Sieltä he pääsivät junalla Länsi-Ukrainaan, Puolan rajalle.

Vielä junassa he eivät tienneet mihin matka vie; ehkä Saksaan, Bulgariaan tai Italiaan.

Olenan potilaalla oli Suomessa ystävä, joka auttoi järjestämään paperit maahamme. Sitä kautta löytyi myös Seija Lukkala, jonka kotiin Vihdin Oinasjoella ryhmä asettui asumaan.

Lukkala oli aiemmin majoittanut luonaan myös irakilaisia pakolaisia.  Asia hoitui Facebookista löytyneen Kotimajoittajat- ryhmän kautta.

Iloa jaetusta elämästä

Keväällä 2022 Seija Lukkala kertoi Aamun Koiton haastattelussa yhteisestä, jaetusta elämästä. Juuri edellisenä viikonloppuna he olivat retkeilleet keväisessä Hangossa.  Alla, Oksana ja Olena olivat aloittaneet työt läheisellä Illilän vihannestilalla. Svetlana oli tuolloin vielä liian sairas työskennelläkseen.

Lapset kävivät Ojakkalassa koulua, johon oli perustettu ukrainalaisten oma valmisteleva luokka. Ryhmässä oli 26 eri ikäistä lasta. Osan aikaa kaikki työskentelevät yhdessä, osan päivästä pienemmissä ryhmissä iän mukaan. Luokassa oli kaksi opettajaa ja kaksi avustajaa, jotka puhuivat suomen lisäksi vain englantia. 

11-vuotias Maksim-poika osasi piankin luetella pitkän rimpsun numeroita, ja ”kiitos” huikattiin monesta suusta luontevasti. Samanaikaisesti lapset pyrkivät seuraamaan etänä myös ukrainalaisen koulun opetusta.

Kirkkoyhteydestä kysyttäessä Alla vastasi kauniisti, etteivät he ole olleet maassaan kaikkein kirkollisimpia ihmisiä, mutta sen jälkeen, kun tytär Daryna meni kotimaassa pyhäkouluun, alkoi koko perhe lähentyä kirkon traditiota.

Kääntäjänä haastattelussa toiminut isä Heikki Huttunen muistutti siitä, että mittapuu voi tässä olla suomalaisiin verrattuna hieman erilainen: Ukraina on kirkossakäynnin tilastojen mukaan Euroopan uskonnollisin maa. Isä Heikki muistutti myös siitä, kuinka sota aktivoi rukousta ja jumalanpalveluksiin osallistumista.

– Niin kuin kaikkialla, kun elämässä on kaikki hyvin, pysytään kirkosta etäämmällä. Tuska ja kärsimys taas lähentävät ihmistä kirkkoon, sanoi myös Alla.

Seija Lukkalan mukaan naisten elämästä yli puolet oli koko ajan sukulaisten luona sodassa, mieli ei koskaan asetu kokonaan tänne.

Alla ei suostu tuntemaan tilanteesta vihaa. Melkein kaikilla ukrainalaisilla on sukulaisia Venäjällä, ja venäläisillä näin ollen Ukrainassa. Viimeiseen asti Ukrainassa toivottiin, ettei hyökkäystä tule. Alla halusi uskoa rauhanomaiseen ratkaisuun. Monet venäläisetkin olivat sotaa vastaan.

Alla näkee juuri tässä kohdin kirkon suuren arvon: elämässä tulee aina olla mukana sovinto ja anteeksianto.

 

Pääkuva ylhäällä: Alla Levchenko, Oksana Nadych sekä Svetlana Kulyk saapuivat huhtikuussa 2022 lastensa kanssa Suomeen Etelä-Ukrainasta, Mykolavejin kaupungista. 

Juttu on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa keväällä 2022, ja nyt se tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville Ukrainan itsenäisyyspäivän kunniaksi vuonna 2024.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Ukrainan itsenäisyyspäivänä 24.8. tulee kuluneeksi kaksi ja puoli vuotta Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamisesta Ukrainassa. Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä (Unioninkatu 31, Helsinki) toimitetaan tuolloin kello 14 kolmen kirkkokunnan yhteinen ekumeeninen rukouspalvelus rauhan puolesta Ukrainassa (Avaa uuden sivuston).

Näin ollen Helsingin ortodoksinen seurakunta kutsuu yhdessä katolilaisen kirkon Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan ja evankelisluterilaisen kirkon Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa yhteiseen rukoukseen rauhan puolesta Ukrainassa. Jumalanpalvelusta voi seurata myös suoratoistona, sillä palvelus lähetetään Pyhän Kolminaisuuden kirkon YouTube-kanavalle.

Rukouspalveluksessa laulaa ukrainalaisen yhteisön oma kuoro, Pyhän profeetta Elian kirkon kuoro. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä ja osana Senaatintorin Ukrainan itsenäisyyspäivän kello 13 alkavaa tapahtumaa.

Jokaisessa palveluksessa rukoillaan rauhaa

Suomen ortodoksisen kirkon jokaisessa jumalanpalveluksessa on jo kahden ja puolen vuoden ajan rukoiltu rauhaa ja ”Ukrainassa käytävästä sodasta kärsivien puolesta, että Herra pelastaisi heidät”. Viime lokakuusta lähtien rukous on lausuttu myös Lähi-Idässä ja Gazassa sodasta kärsivien puolesta.

Suomen ortodoksinen kirkko on yksimielisesti tuominnut Venäjän hyökkäyssodan heti sodan alettua. Kirkkomme piispat ovat kutsuneet rukoilemaan rauhaa Ukrainaan ja tukemaan ukrainalaisia pakolaisia. Arkkipiispa Leo kutsui myös ukrainalaisia sotapakolaisia vieraikseen huhtikuussa 2022. Arkkipiispa Leo on myös useaan otteeseen kovasanaisesti tuominnut Moskovan patriarkka Kirillin sotaa lietsovat puheet sekä vedonnut patriarkka Kirilliin, että tämä tuomitsisi sodan.

Paitsi rukouksin, Ukrainaa voi muistaa lisäksi esimerkiksi Filantropia ry:n kriisiapukeräyksen kautta (Avaa uuden sivuston).

Hyvää itsenäisyyspäivää, Ukraina! З днем незалежності, Україно!

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

– Tulen joka aamu tänne herkuttelemaan, Raimo Snellman naurahtaa työhuoneellaan kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä. Aamiaisen Snellman toki syö kotonaan, mutta töissä hän herkuttelee silmillään – kultaa katselemalla – sillä Snellman on kultaajamestari.

Hän on ollut virallisesti eläkkeellä jo kymmenen vuotta, mutta työ omassa yrityksessä, Kultaus Oy Snellmanissa, jatkuu yhä. Reilut neljäkymmentä vuotta alalla ei ole himmentänyt hohtoa.

– Kun avaan työhuoneeni oven, minun täytyy aina hengähtää pari kertaa, kun näen kultaa. Sama reaktio tulee, kun menen hyvin tehdyn ikonostaasin eteen, Raimo Snellman toteaa.

Suomen ortodoksisten kirkkojen ikonostaasit Snellman tuntee hyvin, sillä hän on konservoinut niistä toistakymmentä. Esimerkiksi Ilomantsissa, Polvijärvellä, Tampereella ja Kuopiossa nautitaan hänen kätensä jäljestä.

Uspenskin katedraalin kupoleista osa on Snellmanin kultaamia. Tällä hetkellä yritystä työllistävät muun muassa Viron apostolinen ortodoksinen kirkko sekä useat Suomen valtion omistamat kohteet, joita Snellmanilla ei ole lupa yksilöidä.

Raimon lisäksi yrityksessä on mukana hänen sukulaispoikansa Mikko Snellman, jonka Raimo on kouluttanut alalle oppisopimuksella. Nyt Mikkokin on kultaajamestari.

– Lupasin Mikolle, että jos jaksat tehdä mestarintutkinnon, annan sinulle puolet valtakuntaa. Annoin 49 prosenttia. Minun jälkeeni Mikosta tulee täysi omistaja, Raimo kertoo.

Ikonostaasi vie yhteyteen pyhyyden kanssa

Kuopiolaissyntyinen Raimo Snellman päätyi kultaajaksi, koska ei kutsumukseltaan muuta voinut. Polku ei ollut aivan suora. Lukion jälkeen Snellman lähti Uumajaan opiskelemaan englannin kieltä ja sieltä Ruotsin valtion stipendillä yliopistoon Walesiin.

Serkkutyttö asui Lontoossa, ja sinne Raimokin matkusti usein viikonloppuisin. Hän kävi mielellään maineikkaiden huutokauppakamareiden näytöissä katsomassa hienoja esineitä. Monissa oli kultauksia. Sothebyltä jäivät mieleen vihreät jadeveistokset, joista riippui kultaisia ketjuja ja amuletteja. 

– Se oli sellaista kauneuden ihannointia.

Kotimaassa Snellman jatkoi harrastusta ja löysi muun muassa ortodoksisten kirkkojen ikonostaasit. Ne olivat hienoja mutta huonosti kohdeltuja. Niille ei ollut hoitajaa, sillä kultaajien ammattikunta oli käytännössä kadonnut Suomesta. Museoviraston väki levitteli käsiään.

– Silloin päätin, että minun täytyy tehdä jotakin. Yliopisto jäi. Sain Kulttuurirahastolta apurahan ja lähdin silloiseen Leningradiin opiskelemaan kultausta. Siellä vanha taito oli tallella.

Pietarissa Snellman asui välillä jopa kuukauden. Suomessa hänellä oli jo perhe, ja hän reissasi väliä omalla autollaan. Elettiin 1980- ja 1990-lukujen vaihdetta, ja Snellmanin opiskeluaikana muun muassa Neuvostoliitto hajosi.

1991 Snellmanin opettaja, mestari Viktor Petrovitsh Slezin tuli vaimonsa ja poikansa kanssa Ilomantsiin. He olivat kaikki kultaajamestareita. Nelikko restauroi yhdessä Ilomantsin kirkon ikonostaasin leipäpalkalla. Snellman oppi alusta lähtien, miten restauroidaan.

– Näin, kun sammunut ikonostaasi palautetaan loistoonsa. Tuli mahtava tunne siitä, mitä ortodoksinen ikonostaasi parhaimmillaan on. Harmoninen taideteos, jonka edessä voi olla pyhää vastaanottavassa tilassa.

Petrovitshin ohjeista varsinkin yksi on jäänyt iäksi Snellmanin mieleen: kävele 20 metrin päähän kohteesta ja hengitä syvään. Jos näkyy liian kirkasta tai harmonian rikkovaa pintaa, mene korjaamaan. Kun sinulta pääsee ihastuksen huudahdus, työ on valmis.

Raimo Snellman ei itse ole ortodoksi, mutta hän on osallistunut usein palveluksiin ja on nähnyt, miten pyhäkköjen kauneus vaikuttaa ihmisiin.

– Kaikella kauniilla, mitä ortodoksisessa kirkossa on, on tarkoitus: rauhoittaa mieli. Kun kirkosta poistuu, on voimaantunut, kiitollinen olo, kiitollisempi kuin mennessä. Kaikki aistit tulee ruokittua.

kultaajamestari Raimo Snellman työssään 2024
Mikko Snellman kultaa Tarton Pyhän Aleksanterin kirkon ristiä ja sen palloa.

Tekniikka sama kuin faraoiden aikana

Kesäkuisena päivänä Snellmanien työhuoneella Mikko tarttuu pensselimäiseen työkaluun, lekariin, ja hieraisee sillä poskeaan. Sitten hän ottaa vihkosta harjaksille ohuttakin ohuemman kultalehden. Ihosta irronnut rasva auttaa lehteä pysymään lekarilla – muuten se lennähtäisi helposti taivaan tuuliin.

Lekarilta Mikko asettelee lehdykän parimetrisen, teräksestä valmistetun ortodoksisen ristin pallomaiselle alaosalle, taputtelee sen varovasti kiinni ja lopuksi kiillottaa voimakkaammalla liikkeellä. Näin Tartossa sijaitsevaan Pyhän Aleksanterin kirkkoon lähtevä risti saa pikku hiljaa kultaisen pinnan. Ristejä kullataan pyhäkköön yhteensä yhdeksän, ja osan niistä Snellmanit ovat jo vieneet paikoilleen.   

Ristin pinta on sivelty erikoispellavaöljyllä. Työtekniikka on ikivanha, sillä samalla tavalla kullattiin jo tuhat vuotta sitten. Snellmanien käyttämä kulta sen sijaan on peräisin Suomen Lapista.

Maailmanmarkkinoilla liikkuvan kullan alkuperä on osittain hämärä. Työolot köyhien maiden kaivoksissa eivät useinkaan kestä päivänvaloa. Teollinen kullankaivaminen tuhoaa luontoa joka paikassa.

Muutama vuosi sitten Raimo Snellman sai idean: mitä jos hän ostaisikin raaka-aineensa suoraan Tankavaaran kullanhuuhtojilta? Silloin hän voisi olla varma, että hänen käyttämänsä kulta on eettistä ja ekologista.

Snellmanit ostivat ensimmäisen kultakilonsa Lapista 2021. Kohta on taas aika lähteä Tankavaaraan ostoksille, nyt jo kolmannen kerran. Kullan he vievät Saksaan, jossa se sulatetaan, valssataan ja lyödään lehtikullaksi.

Esimerkiksi Viron ortodoksisten kirkkojen kunnostustöissä käytetään vain Lapin kultaa. Snellman toivoo, että mahdollisimman moni asiakas Suomessakin valitsisi sen, vaikka se on kalliimpaa kuin tavallinen kulta.

– Kultauksen hinnasta suurin osa muodostuu joka tapauksessa työn osuudesta. Eettinen kulta ei välttämättä nosta kokonaishintaa kovinkaan paljon.

Tunnustusta ammatin kehittämisestä

Ennen kuin kirkon kuparikupoli kullataan, vaaditaan ainakin seitsemän eri pohjustuskerrosta. Ensimmäiseksi ratkaistaan, miten kupari eristetään ilman rikiltä niin, ettei se oksidoidu. Tarkat työvaiheet ovat ammattisalaisuuksia.

– Jos en olisi lähtenyt Venäjälle oppiin, en pystyisi tähän. Sieltä on taito, Raimo Snellman toteaa.

Hänen ansiostaan Porvooseen saatiin aikanaan kultaajakoulutus. Snellmanin yrityksessä on vuosien varrella ollut myös neljä oppisopimuskoulutettavaa. Mestarinkirjan saa, kun on työskennellyt kymmenen vuotta ja tehnyt kaikki tarvittavat työnäytteet.

Snellmanin elämäntyö on saanut myös tunnustusta. Valtio palkitsi hänet täydellä taiteilijaeläkkeellä yhdeksän vuotta sitten. Se tuli ammatin herättämisestä henkiin ja opettamisesta sekä työn monipuolistamisesta. Snellmanit ovat tehneet kultauksia esimerkiksi useiden nimekkäiden taiteilijoiden töihin.

– Moottoripyöräkin on tullut kullattua ja golfpallo, Raimo Snellman lisää.

Nykyisin Snellmanit opettavat myös harrastajia. Kulttuurikeskus Sofian tarjonnasta löytyy pari kertaa vuodessa heidän pitämiään kultauskursseja. Kurssilla kullataan kaksi kipsistä valmistettua kasvoreliefiä.

– Ihmiset ovat aivan pyörryksissä ihastuksesta, kun saavat ne valmiiksi.

 

Pääkuva ylhäällä: Raimo Snellman kertoo, että millimetrin pinoon mahtuu jopa 10 000 kultalehteä.

Tulevan syksyn kultauskurssit järjestetään 28.– 29. syyskuuta sekä 16.–17. marraskuuta. Kurssit täyttyvät nopeasti, joten paikka kannattaa varata ajoissa. Lisätiedot: https://kultaus-snellman.fi/kurssit/ (Avaa uuden sivuston).

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 19.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon maanantai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 4:10–23)

Evankeliumissa Jeesus selittää kylväjävertauksen opetuslapsilleen, joille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuudet. Muut kuulevat asiat vertauksina: profeetta Jesajan sanojen mukaan he eivät nähdessään näe eivätkä huomaa, kuullessaan eivät ymmärrä eivätkä käänny ja saa anteeksi.

Vertaus kuvaa erilaisia ihmisiä, jotka kuulevat Sanan. Tien oheen kylvetyiltä Saatana ottaa kylvön pois. Kallioiselle paikalle kylvetyt ottavat sanoman iloiten vastaan, mutta ahdingon tai vainon vuoksi luopuvat. Ohdakkeisiin kylvetyt ovat niitä, joiden sato tukahtuu maailman rikkauksien petollisiin houkutuksiin ja muihin mielihaluihin. Hyvä maaperä ovat ihmiset, jotka kuulevat Sanan ja tuottavat satoa, kukin oman määränsä.

Jeesus kehottaa laittamaan lampun lampunjalkaan, ei vuoteen alle: kätketyt ovat olemassa siksi, että ne tulisivat julki.

***

Jeesuksen sanat kehottavat hengelliseen valvomiseen ja kestävyyteen elämän vaikeuksissa ja koetuksissa. Hän varoittaa kiintymästä liikaa tämän maailman houkutuksiin.

Jeesus myös lupaa, että sydämiin kylvetty sana kantaa hedelmää pitäessämme siitä kiinni. Jokaisen sato on eri suuruinen, mutta Herralle mieluinen.

Tärkeintä on se, että kylvetty siemen pääsee itämään meissä. Siksi meidän ei tule vertailla toinen toistamme, vaan rohkaista toisiamme kestävyyteen ja kärsivällisyyteen muistaen, että kätketyt asiat eli kantamamme sato tulee lopulta julki. Sadon määrä on Jumalan työn vaikutusta.

Tiistai 20.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon tiistai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 4:24–34)

Evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: sillä mitalla millä ihmiset mittaavat, sillä mitalla ja sen yli heille mitataan. Samoin sille, jolla on, annetaan, mutta sillä, jolla ei ole, otetaan vähäkin pois.

Jeesus kutsuu Jumalan valtakuntaa siemeneksi, joka kylvetään maahan. Kylväjä nukkuu, mutta oras kasvaa itsestään tuottaen suuren sadon. Sitten kylväjä kokoaa sadon.

Jumalan valtakunta on kuin pieni sinapinsiemen. Kasvaessaan siitä tulee taimista suurin ja linnut pesivät sen oksilla.

Jeesus kertoi sanomansa vertauksin, mutta selitti kaiken opetuslapsilleen.

***

Jeesus muistuttaa opetuslapsiaan, että jokainen saa ansionsa mukaan ja että se, jolla on, saa vieläkin enemmän. Tällä hän viittaa sielumme tilaan ja kirkkoon Kristuksen ruumiina.

Jumalan valtakunta kasvaa kuin itsestään. Pienestä siemenestä kasvaa suuri sato. Sydämissä tapahtuvan kasvun saa aikaan Herra.

Meidän on tärkeää muistaa kirkon kasvun vaatimaton alku, jotta osaisimme elää ilosanoman mukaan nöyrästi. Silloin kirkon oksat notkuvat uutta elämää.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Keskiviikko 21.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon keskiviikko. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 4:35–41)

Evankeliumissa Jeesus lähtee illan tultua veneellä vastarannalle. Nousee myrsky, mutta Jeesus vain nukkuu. Opetuslapset huutavat häntä avuksi, etteivät hukkuisi. Jeesus tyynnyttää myrskyn ja nuhtelee heitä pelon ja uskon puutteen takia. Jeesuksen ihmeteko saa opetuslapset pelon valtaan.

***

Jeesus nukkuu pelkäämättä myrskyn voimaa. Niin opetuslapset oppivat Herran antamasta rauhasta.

Myrskyn tyynnyttäminen muistuttaa meitä turvaamaan Herraan kaikissa elämän vaiheissa, luottamaan ja uskomaan häneen.

Jälkeen päin, nähtyämme Jumalan huolenpidon, huomaamme toisinaan saavamme nuhteita turhasta pelosta ja epäuskosta. Näin luottamuksemme kasvaa.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Torstai 22.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon torstai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 5:1–20)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa hautaluolissa asuvan miehen, joka on pahan hengen vallassa ja jota kukaan ei kyennyt kahlitsemaan tai hillitsemään. Mies tunnistaa Jeesuksen Korkeimman Jumalan Pojaksi ja pyytää, ettei tämä kiduttaisi häntä. Jeesus puhuttelee henkiä ja saa tietää niiden nimen: Legioona, sillä niitä oli monta. Henget pyytävät Jeesusta ajamaan ne sikoihin. Kun näin tapahtuu, siat syöksyvät jyrkänteeltä alas.

Sikopaimenet kertovat tapahtuneesta kaikille. Ihmiset ihmettelevät parannettua miestä, joka on täysissä järjissään. Hän pyytää, että saisi jäädä Jeesuksen seuraan, mutta Jeesus kehottaa häntä menemään kotiinsa ja kertomaan suuresta teoista, jonka Herra on armossaan hänelle tehnyt. Mies alkaa julistaa Dekapoliin alueella Jeesuksen teosta. Ihmiset ovat tästä ihmeissään.

***

Jeesuksen tunnusteko tuo julki, että hän voittaa pahuuden voimat. Tapahtumat osoittavat myös, että sielunvihollinen on tullut tuhoamaan.

Miehen omaiset saavat suuren lahjan miehen palatessa parantuneena kotiinsa. Parannetusta miehestä tulee ilosanoman julistaja.

Jokainen kristitty on kutsuttu kertomaan kokemistaan Jumalan hyvistä teoista omalla paikallaan ja tavallaan. Tämä on kaikkien Kristuksen yhteyteen kutsuttujen yhteinen kutsumus asemaan katsomatta.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Perjantai 23.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon perjantai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlan päätöspäivä.

(Mark. 5:22–24, 35–43; 6:1)

Evankeliumissa synagogan esimies Jairos tulee Jeesuksen luo, heittäytyy tämän jalkoihin ja anoo häntä parantamaan kuolemaisillaan olevan kaksitoistavuotiaan tyttärensä. Matkalla miehen kotiin saapuu suruviesti, mutta Jeesus kehottaa Jairosta olemaan pelkäämättä ja uskomaan.

Kodissa on suuri suru ja valitus. Kun Jeesus sanoo tytön ainoastaan nukkuvan, hänelle nauretaan. Jeesus tarttuu kuollutta tyttöä kädestä ja sanoo: ”Tyttö, nouse!” Tyttö nousee välittömästi ylös. Ihmiset ovat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kieltää ankarasti kertomasta tapahtuneesta kenellekään ja käskee antaa tytölle syötävää.

***

Hädissään oleva synagogan esimies saa kehotuksen uskoa. Kuoleman Voittaja saapui kotiin, jossa kuolema oli kovalla kädellä vieraillut.

Jeesuksen teko luo toivoa kuoleman vallassa olevaan maailmaan. Silti kaikki eivät evankeliumikertomuksen tytön tavoin nouse heti kuoltuaan entisen kaltaiseen elämään. Joudumme väistämättä kohtaamaan suuria suruja.

Kuolleista herätetty tyttökin kuoli aikanaan. Tunnusteollaan Jeesus osoitti, että lopulta koittaa ylösnousemuksen ikuinen ja päättymätön päivä. Siksi kuoleman Kukistaja sanoo jokaiselle: ”Älä pelkää, vaan usko.”

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Lauantai 24.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon lauantai.

(Matt. 23:1–12)

Evankeliumissa Jeesus kertoo väkijoukolle ja opetuslapsilleen, että Mooseksen istuin on kansan oppineiden ja opettajien hallussa. Hän kehottaa heitä noudattamaan heidän opetustaan ottamatta mallia heidän teoistaan, sillä he puhuvat toisin kuin tekevät.

Jeesus sanoo heidän köyttävän kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ihmisten kannettavaksi, vaikka eivät halua liikauttaa niitä itse edes sormellaan. He tekevät tämän siksi, että heidät huomattaisiin. Tästä syystä he pukeutuvat näyttävästi, pitävät mielellään kunniasijoja pidoissa ja istuvat palveluksissa etummaisilla istuimilla. He ovat hyvillään, kun heitä kutsutaan opettajiksi.

Näin ei pidä olla opetuslasten keskellä, sillä on vain yksi opettaja, ja he kaikki ovat keskenään veljiä. Ketään ei tule kutsua isäksi, koska on vain yksi Isä, joka on taivaissa. Ketään ei tule kutsua mestariksi, sillä heillä on vain yksi mestari, Kristus. Se joka on suurin, se olkoon toisten palvelija. Se, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, korotetaan.

***

Jeesuksen sanat muistuttavat, että kirkon opettajien on seurattava opetustaan, jotta he eivät ainoastaan köyttäisi kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ihmisten kannettavaksi. Sielunhoitajat tarvitsevat tasapainoa ja arvostelukykyä.

Kirkon opettajien on varottava myös ulkoisen hurskauden viettelyksiä ja kunniasijojen etsimistä, kun eri tehtävät asettavat heidät näkyvälle paikalle. Sielunpaimenet tarvitsevat vaatteekseen nöyryyttä ja vaatimattomuutta.

Kirkossa on sekä maallisia että hengellisiä isiä (Matt. 19:19; 1. Kor. 4:15) Ketään ei kuitenkaan saa väärällä tavalla kutsua isäksi tai mestariksi. Kirkon paimenet on kutsuttu toisten palvelijoiksi. Ne, jotka eivät korota itseään, saavat suuren arvon.

Sunnuntai 25.8.2024. Matteuksen neljästoista sunnuntai. Neljästoista helluntain jälkeinen sunnuntai.

Liturgiassa

(Matt. 22:2–14)

Jeesuksen vertauksessa taivasten valtakunnasta kuningas valmistaa pojalleen häät. Hän lähettää palvelijat viemään kutsuja, mutta kutsutut pahoinpitelevät ja surmaavat joitakin heistä halveksien näin kutsun antajaa. He saavat väkivallanteostaan rangaistuksen.

Sitten kuningas lähettää palvelijat keräämään ihmisiä teiltä ja toreilta. Häähuone täyttyy pahoista ja hyvistä. Eräs kutsun saaneista saapuu kuitenkin ilman häävaatetta ja hänet heitetään ulos pimeyteen. Monet ovat kutsuttuja, Jeesus sanoo, mutta harvat valittuja.

***

Vapahtaja ei sopinut ensiksi kutsuttujen ajatuksiin ja toiveisiin. Siksi juhlakutsu esitettiin pahoille ja hyville; niille, jotka suhtautuivat kutsuun ja kutsun esittäjään myönteisesti. Ulkopuolelle joutui se, joka ei välittänyt pukeutua.

Kirkkoveisussa kuvataan miten nähdessämme Vapahtajan häämajan kaunistettuna huomaamme, ettei meillä ei ole vaatetta mennäksemme sisälle. Silloin voimme anoa Kristusta valaisemaan sielumme puvun ja pelastamaan meidät.

Sielun pukemisella kirkko tarkoittaa erityisesti kastetta, mirhavoitelua, katumuksen sakramenttia ja ehtoollista sekä osallisuutta kirkon elämään. Pöytä on jo katettu. Kutsu esitetty niin hyville kuin pahoillekin.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 12.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon maanantai. Kristuksen kirkastumisen jälkijuhla.

(Mark. 3:6–12)

Evankeliumissa oppineet alkavat suunnitella miten voisivat raivata Jeesuksen pois tieltä. Jeesuksen luokse saapuu ihmisiä laajoilta alueilta. Hän opettaa heitä järven rannalla, ja ihmiset yrittävät koskettaa häntä tungoksessa. Saastaiset henget heittäytyvät Jeesuksen eteen ja tunnustavat hänet Jumalan Pojaksi, mutta Jeesus varoittaa niitä paljastamasta häntä.

***

Jeesuksen ristin tie alkaa hahmottua, kun oppineet alkavat suunnitella keinoja päästäkseen hänestä eroon. Ristiriita kärjistyi, sillä Jeesuksen arvovalta ylitti oppineiden vallan.

Ihmisjoukot tunnistivat Jeesuksen suuruuden. Myös pahat henget tiesivät, että Jeesus on Jumalan Poika.

Oppineiden sokeus varoittaa hengellisestä sokeudesta. Me tarvitsemme Herralta arvostelukyvyn ja hengellisen viisauden lahjojen tuomaa ymmärrystä ja lempeyttä.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Tiistai 13.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon tiistai. Herran kirkastumisjuhlan päätöspäivä.

(Mark. 3:13–21)

Evankeliumissa Jeesus nousee vuorelle ja kutsuu mukaansa valitsemansa oppilaat. Hän lähettää kaksitoista opetuslastaan saarnaamaan ja valtuuttaa heidät karkottamaan saastaisia henkiä. Heidän joukossaan on myös kavaltaja, Juudas Iskariot.

Kun Jeesus palaa kotiinsa opetuslastensa kanssa, hänen luokseen kerääntyy niin paljon kansaa, etteivät he pääse edes syömään. Omaiset luulevat Jeesuksen olevan poissa tolaltaan ja lähtevät tapaamaan häntä voidakseen ottaa hänet huostaansa.

***

Jeesus lähettää opetuslapsensa julistustyöhön. Näin hän valmistaa heitä kirkon tulevaa lähetystehtävää varten.

Jeesuksen tulevaan ristinkuolemaan viittaa hänen kavaltajansa läsnäolo. Rististä ja ylösnousemuksesta tulisi pian kirkon julistuksen perusta.

Kirkon jäseninä meitä kutsumaan elämään ilosanomasta kertoen, jokainen omalla paikallaan ja omalla tavallaan.

Herran Äiti ja velipuolet olivat aluksi hämmennyksissä, mutta heistä tulisi pian evankeliumin todistajia. Jeesus ei säiky epäilyksiämme tai hämmennystämme.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Keskiviikko 14.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon keskiviikko. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen esijuhla.

(Mark. 3:20–27)

Evankeliumissa Jeesuksen luona tungeksii paljon ihmisiä. Jeesuksen omaiset luulevat hänen olevan poissa tolaltaan ja haluavat ottaa hänet huostaansa. Kansan viisaimmat sen sijaan syyttävät, että Jeesus tekee ihmeitä pääpaholaisen voimin.

Jeesus vastaa heille vertauksin ja ihmettelee, miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan: jos valtakunta riitautuu itsensä kanssa, se sortuu. Samoin perhe hajoaa, jos sitä repivät riidat. Siksi väkevän miehen talon voi ryöstää vain, jos sitoo tämän.

***

Jeesuksen ihmeteot herättävät hämmennystä jopa hänen äidissään ja velipuolissaan. Oppineet sen sijaan syyttävät, että hän toimi pahan hengen voimalla.

Jeesus osoittaa vertauksin, ettei näin voi olla, koska silloin sielunvihollinen olisi riitautunut itsensä kanssa.

Vapahtaja on tullut kukistamaan Saatanan teot. Tämä valaa toivoa siihen, että Herra kykenee murtamaan suurimmatkin esteet polulta, joka johtaa ikuiseen elämään – johtuivatpa ne mistä syystä tahansa.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Torstai 15.8.2024. Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen.

(Luuk. 10:38–42, 11:27–28)

Evankeliumissa Jeesus saapuu vieraaksi Martan ja Marian kotiin. Maria asettuu kuuntelemaan Jeesuksen opetusta Martan hääriessä tehtävissään. Martta hätäili monista asioista, vaikka vain yksi oli tarpeen, Jeesus sanoo, mutta Maria oli valinnut hyvän osan.

Myöhemmin eräs nainen väkijoukosta kutsuu Jeesuksen synnyttänyttä ja imettänyttä äitiä autuaaksi. Jeesus sanoo, että autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.

***
Kirkon tradition mukaan Vapahtaja otti Neitsyt Marian ruumiillisesti taivaaseen hänen kuolemansa jälkeen. Apostolit todistavat tätä ihmettä. Maria Jumalanäitinä seurasi samaa tietä kuin ne pyhät, jotka nousivat kuolleista Jeesuksen kuoleman hetkellä, esimakuna tulevasta ylösnousemuksesta (Matt. 27:50–53).

Osallisuus ylösnousemukseen on luvattu Vapahtajaan uskoville. Siihen meitä johdattaa henkilökohtainen kilvoituselämä sekä Jumalan tahdon seuraaminen omassa elämässämme ja kutsumuksessamme.

Oikealle tielle neuvoo esirukouksillaan Jumalan tahtoa seurannut Neitsyt Maria, autuas Äitimme. Meitä neuvovat myös kirkon pyhät ihmiset, kuten esimerkiksi evankeliumissa mainittu Maria, pyhät palvelukset ja mysteerit eli sakramentit. Vapahtajan, Jumalanäidin ja pyhien ihmisten yhteydessä sekä pyhien ehtoollislahjojen osallisuudessa voimme kasvaa, kilvoitella ja löytää ikuisen autuuden, ikionnellisuuden, Jumalan armon suuren lahjan.

Perjantai 16.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon perjantai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 4:1–9)

Evankeliumissa Jeesus kertoo kansalle kylväjävertauksen, jossa osa jyvistä putoaa tien oheen ja linnut syövät ne. Osa putoaa kallioisen paikkaan, ja oras kuivettuu. Osa putoaa ohdakkeisiin ja tukahtuu. Muut putoavat hyvään maahan ja tuottavat määrältään erilaista satoa.

***

Kylväjävertauksessa Jeesus osoittaa, että kylvö tehdään hyvään maahan. Silti osa siemenistä putoaa kylvön ohessa myös huonompaan maaperään.

Myös hyvä maaperä on vaihtelevaa. Kylvetty hyvä maa kantaa eri suuruista satoa.

Huolimatta siitä, että kaikki kylvö ei kanna satoa, ja että hyvänkin maan sato on eri suuruista, kylväjä lähtee matkaan. Jumala tuhlaa laupeuttaan ja rakkauttaan kasvattaakseen meissä hyvää satoa. Hän ei unohda ketään.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Lauantai 17.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon lauantai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Matt. 22:15–22)

Evankeliumissa oppineet neuvottelevat keskenään, miten saisivat Jeesuksen ansaan. He lähettävät oppilaitaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa Jeesuksen luo.

Oppineet sanovat Jeesukselle hänen puhuvan totta ja opettavan Jumalan teitä totuuden mukaan; ihmisistä riippumatta ja tekemättä eroa heidän välillään. Siksi he pyytävät Jeesusta sanomaan, onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei. Jeesus ymmärtää heidän juonensa ja sanoo heitä teeskentelijöiksi ja kysyy, miksi he yrittivät saada häntä ansaan. Sitten hän pyytää näyttämään rahaa, jolla he maksavat veronsa, ja kysyy, kenen kuva siinä on. Kun he vastaavat ”keisarin”, ja Jeesus kehottaa antamaan keisarille sen, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.

Tämän kuullessaan he hämmästyvät, jättävät Jeesuksen rauhaan ja menevät pois.

***
Vastustajat esittivät mairitellen Jeesukselle kysymyksiä, joiden tarkoitus oli saada hänet ansaan ja tuomittavaksi.

Vastauksessaan Jeesus osoittaa, että meillä on velvollisuuksia ihmisiä ja Jumalaa, yhteiskuntaa ja taivasten valtakuntaa kohtaan.

Vastustajat kehuivat Jeesusta, mutta olivat teeskentelijöitä. Jumalaa palvellessamme meidän tulee pyrkiä olemaan aitoja, Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi luotuja ihmisiä toisia kohtaan.

Sunnuntai 18.8.2024. Matteuksen kolmastoista sunnuntai. Kolmastoista helluntain jälkeinen sunnuntai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

Liturgiassa

(Matt. 21:33–42)

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen viinitarhan rakentajasta, joka vuokraa tarhan toisille. Sadonkorjuun aikaan hän lähettää palvelijansa hakemaan osuutensa sadosta. Vuokraviljelijät ottavat palvelijat kiinni, pahoinpitelevät ja tappavat heistä muutamia. Lopulta isäntä lähettää poikansa ajatellen, etteivät he koskisi häneen. Viljelijät kuitenkin surmaavat pojan ajatellen saavansa perinnön itselleen. Sen tähden viinitarha uskottaisiin toisille. Näin kivestä, jonka rakentajat hylkäävät, tulee kulmakivi, ihmeellinen silmissämme.

***

Vertaus kuvaa ihmisten reaktioita Jumalan tekoihin maailmassa. Ne, joiden tehtäväksi uskottiin viinitarhasta huolehtiminen, surmasivat ensin Jumalan lähettämät palvelijat, sitten hänen Poikansa, vaikka heidän olisi pitänyt johdattaa ihmiset Herran luo.

Viinitarha, uskovien joukko, annettiin niiden huolenpitoon, jotka kantoivat hyvän sadon Herralle.

Jokaisella on kirkon viinitarhassa oma pieni ja huomaamattomampi tai suuri ja näkyvämpi tehtävä ja lahjat. Kaikkia tarvitaan. Vertaus on samalla terveellinen muistutus siitä, että tarkoitus on palvella Jumalaa ja lähimmäisiä eikä omia pyrkimyksiä.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Eläkkeellä oleva pohjoiskarjalainen monitaituri Lauri Karhapää ei ole jäänyt laakereillaan lepäämään eikä vaivojaan valittelemaan, vaan on kehittänyt taitojaan edelleen ja opetellut uusia tekniikoita. Karhapäällä on roppakaupalla hyviä ideoita, joita hän myös toteuttaa taitavasti.

– Isä on ahkera ja auttavainen, aina tekemässä jotakin, kuvailee Lauri Karhapäätä hänen tyttärensä Jenna.

Hän kertoo isänsä olevan myönteisesti ajatteleva ihminen, joka näkee asioissa aina niiden valoisatkin puolet, ja jolla on usein pieni pilke silmäkulmassaan.

Kädentaidot kulkevat suvussa

Työuransa Lauri Karhapää teki rakennustöiden parissa. Eräällä työmaalla oli esimies kerran tokaissut, että ”Lassi se tekköö vaikka pellistä housut, kun vaan kokonumeron sannoo!”

Hänen uutteruudestaan ja rakennusalan kattavasta osaamisestaan on osoituksena hänen johtamiensa työmaiden määrä. Karhapää oli viimeisimmäksi 32 vuotta Timanttimiehet-rakennusurakoitsijan palveluksessa, ja sinä aikana hänellä oli vastuullaan tuhansia työmaita. Hän on pyörittänyt yhtä aikaa useampia työmaita ja itsekin osallistunut töihin.

Tuupovaaran Sonkajanrannalla syntynyt Karhapää kertoo olevansa seppäsukua jo neljännessä polvessa. Suvusta löytyy myös nikkarointitaitoa ja kivitöitten osaamista. Ne hommat sujuvat Lauriltakin.

Perhekeskeinen neljän lapsen isä ja seitsenkertainen ukki on asunut pitkään Kontiolahden Puntarikoskella, mutta yhteydet Sonkajanrannalle ovat säilyneet. Suvun perinteiden vaaliminen ja erityisesti Johannes Karhapäähän eli pyhään Johannes Sonkajanrantalaiseen liittyvät asiat ovat Laurille läheisiä ja tärkeitä. Hänellä on paljon sukunsa perimätietoa, jota hän on jakanut etenkin nuoremmille sukupolville. Lisäksi hän on muun muassa laittanut kuntoon Ilomantsissa Kokonniemen kalmistolla olevan Karhapään sukuhaudan muistomerkit.

Karhapään seppäsuvun kunniakkaita perinteitä jatkaa isänsä tapaan puukkoja ja kirveitä tekevä Laurin poika Juhani Karhapää. Hänen tekemänsä puukko oli yleisön suosikki Metsästys ja Kalastus -lehden Suuressa puukkokilpailussa vuonna 2021.

Lauri Karhapään tekemä ristikäsityö
Karhapään komeaa kädenjälkeä on tämä Jaakko ja Johannes Karhapään kotitalon paikan merkkinä Sonkajanrannalla ollut kiviristi. Kuva: Anne-Mari Tiainen

Kalikkatauluja omalla tekniikalla

Kaikissa Lauri Karhapään kädentöissä on ainutlaatuinen idea. Niissä on paljon symboliikkaa, joka ei välttämättä avaudu yhdellä vilkaisulla. Mielenkiintoa herättävät työt kestävät pidempääkin katselua.

Viime vuosina Karhapää on tehnyt itse kehittelemällään tekniikalla kalikkatauluja. Niitten materiaalina ovat esimerkiksi kelosta, haavasta ja koivusta omatekoisen koneen avulla pilkotut palikat, jotka on saatu lohkeamaan puunsyiden mukaisesti. Ne antavat tauluille elävän ja luonnollisen pinnan. Kalikoiden lisäksi teoksissa voi olla yksityiskohtana vaikkapa karhun kynsi tai villisian hammas.

– Näissä on pääosassa puun olemus. Kahta samanlaista kalikkataulua ei tule. Näitä on mennyt paljon lahjoiksi, ja niitä tehdessäni olen aina miettinyt saajaa, että mitkä asiat ja paikat ovat hänelle tärkeitä, selvittää Karhapää.

– Yli sata näitä on tullut tehtyä ja sellaiset 6 000 kalikkaa niihin on mennyt. Suurimmassa taulussa on 740 kalikkaa.

Karhapään abstraktit eli todellisuutta pelkistävät teokset vaativat katsojalta kykyä tehdä tauluista oma tulkintansa, jotta niiden aihe ja sisältö avautuvat. Hyvänä vihjeenä ovat kalikkateosten nimet, kuten Ikimetsä, Kiehiset ja Karhunpolku.

Metsään menevä mies

Kalikkatauluissa näkyy Lauri Karhapään vahva luontosuhde ja rakkain harrastus, metsästys. Hän kuuluu omintakeiseen metsästysseura Tolkeen Äijiin, jonka jäseniä yhdistää luonnon ja perinteiden kunnioittaminen. Metsästys Lari-pystykorvan kanssa Lieksan ja Ilomantsin saloilla on Karhapään sydäntä lähinnä, mutta tutuiksi hänelle ovat tulleet myös metsästysretket Viroon ja Venäjän Karjalaan.

– Metsä kirkkoni olla saa, siteeraa Karhapää Immi Hellénin tunnettua runoa puhuessaan metsän merkityksestä elämässään.

Lauri Karhapää esittelee käsitöitään
Edesmenneelle isälleen 70-vuotislahjaksi Karhapää teki rautaisen muistomerkin. Se kuvaa Nikolain sukujuuria ja ankkuroitumista Sonkajanrannalle sekä hänen asemaansa yhtenä lenkkinä seppäsuvun ketjussa. Kuva: Harri Tuunanen
Kokonniemen hautausmaalla oleva muistomerkki
Johannes Karhapään ja muiden sukulaistensa haudalle Kokonniemen kalmistoon Lauri Karhapää teki muistomerkin metallista ja hautakiville uudet jalustakivet Jaakko ja Johannes Karhapään kotitalon ylimmästä rappukivestä. Kuva: Anne-Mari Tiainen

Pääkuva ylhäällä: Lauri Karhapää esittelee tekemiään Polku-sarjan kalikkatauluja, joihin kuuluu esimerkiksi Sianpolku. Kuva: Harri Tuunanen

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Voimme olla onnellisia siitä, että yhä useammat kirkkomme kuoroista ovat uskaltautuneet levyttämään ortodoksista musiikkia. Yhtä onnellisia voimme olla siitäkin, että musiikkimme on alkanut kiinnostaa myös suomalaisten kamarikuorojen parhaimmistoa. Se edistää meille rakkaan musiikin leviämistä yhtä laajemmalle kuuntelijajoukolle. Tästä erinomainen esimerkki on Saara Aittakummun johtaman Kamarikuoro Kampin Laulun levytys Timo Ruottisen Uspenie-juhlaa varten säveltämästä vigiliapalveluksesta.

Ruottinen on vuosikymmenien aikana merkittävällä tavalla lisännyt suomalaisen ortodoksisen musiikin lukumäärää ja laatua. Timo Ruottisen sävelkieli välttää modernille musiikille tyypillisiä monimutkaisia rakenteita tai harmonioita, jotka jotkut kokevat riitasointuisina. Vaikka musiikki – kuten oikein onkin – lepää vakaasti traditiossa, se on silti persoonallista ja omalakista. Luontevia ja kauniita melodiakaarroksia säestävät kuulaat kolmi- ja nelisointuharmoniat. Tämän takia sävelmät jäävät helposti kuuntelijan mieleen ja mikä parasta: ne sopinevat pienellä harjoittelulla myös osaksi kirkkokuorojen laulamaa liturgista musiikkia. Esimerkkinä Ruottisen sävelkielestä voi mainita vaikka juhlan troparin Oi Jumalansynnyttäjä, joka  on saavuttanut lempeillä harmonioillaan jo klassikon aseman.

Timo Ruottisen Vigilian syntyhistoria ulottuu jo vuosikymmenien päähän. Jotkut veisuista, kuten Alkupsalmi, Ehtooveisu, Aamuruskolaulu ja mainittu juhlan tropari, syntyivät vuonna 1984.

Tämän jälkeen Uspenie-aihe jäi pitkäksi aikaa syrjään Ruottisen tuotannossa. Nykyiseen muotoonsa teos valmistui vuonna 2018. Saman vuoden lokakuussa Uspenskin katedraali, joka on omistettu Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlalle (Uspenie), juhli merkkivuottaan, sillä pyhäkön käyttöön vihkimisestä oli kulunut 150 vuotta. Juhlavigiliassa 14.8. Uspenskin Katedraalikuoro esitti suuren osan teoksesta Varvara Merras-Häyrysen johdolla. 

Kampin Laulun ja Saara Aittakummun esitys on herkkä, kaunis ja kikkailematon. Se tekee oikeutta musiikin rukoukselliselle luonteelle. Vigilian kuuntelu houkuttaa hiljentymään ja sytyttämään tuohuksen kodin ikoninurkkauksessa. Levyn pitäisi kuulua jokaisen ortodoksin levyhyllyyn – ja miksei muidenkin!

Timo Ruottinen: Uspenie – kokoöinen vigilia
Kamarikuoro Kampin Laulu, joht. Saara Aittakumpu
Alba Records  ABC 481

Jaa tämä juttu