Tunnelma oli käsin kosketeltava Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkossa torstaina 28. marraskuuta, kun Suomen ortodoksisen arkkipiispan vaalin ääniä alettiin laskea. Lisäsäväyksensä jännitykseen toi äänestyslippuja availlut rovasti Rauno Pietarinen, joka oli lyhyen tuokion ajan etsivinään silmälasejaan tai sekoittavinaan ”pakkaa”. Kirkkokansa otti isä Raunon kujeilun vastaan hyväntahtoisella naurahtelulla. 

Jo melko pian oli selvää, kenestä tulisi Suomen ortodoksisen kirkon seuraava arkkipiispa, ja niin kirkkokansa kuin lehdistön edustajat alkoivat parveilla Oulun metropoliitta Elian ympärillä. Kohta pääkirkko jo kaikuikin Monia armorikkaita vuosia arkkipiispaksi valitun isä esipaimenen kunniaksi samalla, kun hän siunasi kirkkokansaa käsiristillään. Toisena ehdokkaana oli Haminan piispa Sergei. 

Heti onnitteluiden jälkeen oli vuorossa Talvikirkon puolella järjestetty lehdistötilaisuus, jonne kokoontuikin lukuisia tiedotusvälineiden edustajia. Sen jälkeen haastattelut jatkuivat vielä Trapesan puolella. Myös Aamun Koitto haastatteli isä esipaimenta tuoreeltaan, ja Keisarin kabinetin oven sulkeuduttua yksityistä haastattelutuokiota varten koettiin ikimuistoisia hetkiä.

Yhtäkkiä sekä kirkon viestijöille että isä esipaimenelle itselleen alkoi todella valjeta tapahtuman merkitys. Sanoja ei ihan heti löytynyt, vaikka hetkeä aiemmin metropoliitta oli antanut median tykityksessä sujuvasti selkeäsanaisia vastauksia – ja tällöin yksi kysymys tuntui olevan erityisen suosittu: mikä on arkkipiispaksi valitun näkemys Venäjän hyökkäyssodasta ja maan ortodoksisesta kirkosta sen tukijana? 

Metropoliitta Elian linjaus on varsin selvä: se sama kuin arkkipiispa Leolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on koko ajan ollutkin: Suomen ortodoksinen kirkko tuomitsee yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja Venäjän ortodoksisen kirkon tuen sodalle.

Isä esipaimenen haastattelu julkaistaan Aamun Koitossa myöhemmin.

Metropoliitta Elia matkustaa perjantaina 29.11. Konstantinopoliin, jossa hän osallistuu perjantaina ja lauantaina Ekumeenisen patriarkaatin keskuksessa pyhän apostoli Andreas Ensinkutsutun juhlan palveluksiin. Patriarkaatin Pyhä Synodi kokoontuu sunnuntaina 1.12. ja istunnossa toimitetaan arkkipiispaksi kirkolliskokouksessa valitun kanoninen valinta ja sen vahvistaminen. 

Valittu aloittaa välittömästi arkkipiispan tehtävien hoitamisen ja palaa Suomeen myöhään maanantai-iltana. Valitun mukana matkustavat ylidiakoni Andreas Salminen ja teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä.

Arkkipiispan tehtävään asettaminen tapahtuu Uspenskin katedraalissa 15.12.2024 kello 9 alkavassa liturgiassa.

Pelasta, Herra, palvelijasi!

Kristuksessa rakkaat esipaimenet, hyvät kirkolliskokousedustajat: isät, sisaret ja veljet!

Kirkolliskokous on päättänyt asialistansa käsittelyn. Kirkon työssä tämä oli minulle 49 kirkolliskokousvuosi. Kiitän sydämestäni kaikkia kirkolliskokousedustajia ja ulkomaisia piispavieraitamme antoisista keskusteluista ja huolenkannosta kirkkomme tulevaisuuden puolesta. Erityiskiitokset esitän kirkkomme nuorille kirkolliskokousstuerteille esimerkillisestä toiminnasta ja tutustumisesta kirkkomme päätöksentekoon. Toivotan teille opiskelunintoa ja menestystä tulevaan. Lämmin kiitos myös koko sihteeristölle, palvelukeskuksen väelle ja Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarille erinomaisesta yhteistyöstä ja vieraanvaraisuudesta.

Piispaksi valinta avasi aikoinaan uuden luvun elämässäni, täynnä haasteita mutta ennen kaikkea vastuuta seurakuntien hengellisenä johtajana ja paimenena. Olin vain kolmekymmentävuotias astuessani apulaispiispan virkaan ja pian sen jälkeen kokonaisen uuden hiippakunnan piispaksi. Tässä nuoren piispan vastuullisessa tehtävässä arkkipiispa Paavalin isällinen tuki ja rohkaisu olivat korvaamattomia. Hänen sanansa ”kolmessa hiippakunnassa on eletty ihan kuin aina olisi näin ollut” koin tunnustuksena nuorelle itselleni.

Seuraajalleni haluan puolestani välittää: ”Ole hyvä paimen, joka kulkee laumansa edellä, vierellä ja keskellä. Älä koskaan väsy rukoilemasta sen puolesta.” Luota siihen, että Kristus, paimenten Paimen, kulkee kanssasi ja täyttää sinut omalla rakkaudellaan tähän tehtävään. Hänen armonsa riittää, sillä ”voima tarvitsee heikkoutta ollakseen täydellinen” (2. Kor. 12:9).

Kirkkoisämme usein muistuttavat, että kristittyjen kotien tulee olla kuin pieniä kirkkoja, joissa lasketaan perusta ortodoksiselle uskolle ja elämälle. Uskon vahvasti, että kodin vankan hengellisen perustan turvin on paremmat eväät kestää elämän myrskyt. Kirkkomme tulevaisuuden yhtenä mittatikkuna on, kuinka onnistumme tarjoamaan tuon turvallisen hengellisen kodin, jossa juurtua uskoon ja löytää paikkansa Kristuksen ruumiissa. Tähän tarvitsemme lisää minua nuorempia työntekijöitä – piispoja, pappeja, kanttoreita, uskonnonopettajia ja nuorisotyöntekijöitä – hengellisiksi isiksi ja äideiksi etsijöille. Jokaisen vanhemman kristityn elävä esimerkki uskosta on myös mittaamattoman arvokas.

Hyvät kirkolliskokousedustajat! 

Huomenna me seisomme käännekohdassa. Emme valitse vain uutta johtajaa kirkollemme, vaan esipaimenen, joka ottaa harteilleen vastuun kirkkomme tulevaisuudesta. Tämä on pyhä ja juhlallinen hetki, jossa sukupolvien ketju jatkuu ja kirkko uudistuu Pyhän Hengen voimasta. Luotan tähän Hengen johdatukseen teidän mielissänne ja sydämissänne, jotta saamme kirkollemme paimenen, joka on valmis antamaan kaikkensa laumansa palvelemiseen. Rukoilen hartaasti, että hän saa osakseen saman tuen ja rohkaisun, jota itse aikanani koin astuessani uuteen tehtävään.

Rukoilkaamme Jumalan siunausta kirkollemme ja sen työlle, viisautta ja voimaa uudelle arkkipiispalle sekä meille kaikille yhteiseen ponnistukseen Kristuksen kirkon rakentamiseksi ja lähimmäistemme palvelemiseksi.

Siunatkoon hyvä Jumalamme teitä kaikkia armossaan ja ihmisrakkaudessaan!

Huomenna me seisomme käännekohdassa

Piispainkokous suoritti tiistai-iltapäivän istunnossaan arkkipiispan vaalin ehdokasasettelun, jolloin läsnä olivat Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos sekä kutsuttuna asiantuntijana Kydoniain metropoliitta Athenagoras ja tulkkina rovasti Ioannis Lampropoulos.

Vaaliin ehdolle asetetut piispat eivät voi osallistua ehdokasasettelun tekemiseen. Yksi ennakkosuosikeista, Kuopion ja Karjalan metropolitta Arseni ilmoitti eilen, ettei hän ole käytettävissä arkkipiispaa valittaessa. Ehdokkaaksi esittäminen edellyttää asianomaisen suostumusta.

Jotta piispainkokousta voitaisiin tarvittaessa täydentää, Valamon luostariin oli kutsuttu jo valmiiksi Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos ja Kydoniain metropoliitta Athenagoras. Suomen ortodoksisen kirkon eläkkeellä olevat piispat, metropoliitta Panteleimon sekä metropoliitta Ambrosius olivat ilmoittaneet olevansa estyneet. 

Piispainkokouksen istuntoa edelsi kirkolliskokouksen suljettu täysistunto, jolloin kirkolliskokousedustajat esittivät sopiviksi katsomiaan henkilöitä asetettavaksi ehdolle arkkipiispan vaalissa. Tiistai-iltana ovat vuorossa arkkipiispaehdokkaiden haastattelut.

Arkkipiispan vaali toimitetaan torstaina 28.11. Valamon luostarissa liturgian jälkeen.

Piispainkokouksen pöytäkirja 26.11.2024

Esittelyssä: Metropoliitta Elia

Kajaanista kotisin olevalla Oulun metropoliitta Elialla, 62, on opettajan ja teologin koulutus, ja hän on toiminut 15 vuotta opettajana. Lisäksi hän on toiminut seurakuntapappina ja kirkkoherrana, ja nämä tehtävät ovat tutustuttaneet hänet paitsi hallintoon, myös käytännön seurakuntaelämään.

Metropoliitta Elia kertoo saaneensa myönteistä palautetta ulospäin suuntautuvan luonteensa ja laajan kielitaitonsa vuoksi. Hän taitaa muun muassa ruotsia, englantia, saksaa ja tsekkiä ja on opiskellut ja asunut 12 vuotta ulkomailla. Hänet valittiin vastikään Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtajaksi kolmivuotiskaudelle.

Hänet vihittiin piispaksi ja asetettiin Oulun hiippakunnan piispan tehtävään Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa Oulussa tammikuussa 2015. Siitä lähtien hän on liikkunut tehtävissään välillä Akaa-Sevettijärvi, jolloin välimatkaa kertyy parhaimmillaan jopa yli 1100 kilometriä.

Tässä siteeratut piispojen vastaukset ovat peräisin kyselystä, jonka Aamun Koitto lähetti tulevan arkkipiispan vaalin ennakkosuosikeille. 

– Olen kymmenen piispana olovuotenani solminut paljon yhteyksiä Suomessa ja maailmalla, niin ortodoksisissa kuin ekumeenisissakin piireissä.

Esimiehenä hän uskoo keskustelevaan johtajuuteen. 

– Kirkkomme työntekijät ovat hyvin koulutettuja ja myös motivoituneita. Piispana haluan jatkossakin tukea ja kannustaa heitä. Esihenkilön tehtävä on huolehtia siitä, että seurakuntien työntekijöillä on mahdollisuus tehdä työtään hyvin.

Kysymykseen, miten hän luonnehtisi Venäjän ortodoksisen kirkon asemaa ortodoksisessa maailmassa tällä hetkellä, metropoliitta vastasi:

– Venäjän kirkon osalta on valitettavasti todettava, että vaikka sota Ukrainassa loppuisi, ja vaikka Venäjän kirkon johto vaihtuisi, ei paluuta entisiin suhteisiin voi läheskään heti tapahtua. Siellä niin valtion kuin kirkonkin koko johtava eliitti on sitoutunut ”Venäläinen maailma” -ideologiaan. Se tekee kanssakäymisen kirkkojemme välillä vaikeaksi.

– Kirkollemme luontevat suhteet ovat omaan patriarkaattiimme Konstantinopoliin ja sen alaisiin kirkkoihin Virossa, Liettuassa ja Skandinaviassa.

Naisten asemaa Suomen ortodoksisessa kirkossa hän kommentoi:

– Mielestäni kaikki kirkon työntekijät, myös vapaaehtoiset, tulee siunata tehtäviinsä. Naisten kohdalla on ollut historian kuluessa selkeää epäröintiä, jopa pelkoa. Tämä näkyy muun muassa pyhien kalenterissa naisten harvalukuisuutena (poislukien marttyyrit) ja joidenkin liturgisten tekstien sisällössä. Korjattavaa riittää. Piispainkokouksen on hyvä tehdä asiassa suunnitelma, jonka mukaan edetään.

Löydät metropoliitta Elian laajemman haastattelun täältä.

Esittelyssä: Piispa Sergei

Viinijärveltä syntyisin oleva Haminan piispa Sergei, 59, tunnetaan muun muassa Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin pitkäaikaisena johtajana. Nykyään luostaria johtaa hänen seuraajansa igumeni, arkkimandriitta Mikael.

Hänet valittiin apulaispiispaksi kotiluostarissaan 25. marraskuuta 2021, minkä jälkeen seurasi apulaispiispaksi vihkiminen Uspenskin katedraalissa 16.1.2022 ja muutto Helsinkiin. Piispa Sergei ehti kilvoitella luostarissa 31 vuoden ajan eli yli puolet elämästään. Tästä ajasta hän toimi lähes neljännesvuosisadan Valamon luostarin igumenina eli johtajana. Hän on myös Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunnan hallituksen puheenjohtaja.

– Sitä (toim.huom. Valamoa) voidaan pitää myös keskisuurena yrityksenä, jossa työskentelee sekä luostarin veljestö että palkattu henkilöstö. Pitkä kokemukseni esimiestehtävistä ja haastavien tilanteiden ratkaisuista on kokemuspääomaa, josta olisi hyötyä myös arkkipiispan tehtävässä, piispa Sergei arvioi.

– Luostarivuosien aikana minulle syntyi suhteita eri ortodoksisiin paikalliskirkkoihin niiden päämiesten ja papiston vieraillessa Valamossa. Konstantinopolin patriarkka Bartolomeoksen kutsusta olen ollut mukana hänen seurueessaan virallisella vierailulla Georgian ortodoksiseen kirkkoon. Olen vieraillut patriarkaattimme keskuksessa useita kertoja viime vuosina, joten olen siellä tunnettu. 

Luonnettaan piispa Sergei kuvaili lempeäksi ja harkitsevaksi, mutta pystyvänsä tarvittaessa myös tiukkoihin päätöksiin. 

Kysymykseen, miten hän luonnehtisi Venäjän ortodoksisen kirkon asemaa ortodoksisessa maailmassa tällä hetkellä, piispa Sergei vastasi muun muassa:

– Venäjän kirkko on katkaissut suhteensa kaikkien niiden kirkkojen kanssa, jotka ovat hyväksyneet Ukrainan autokefaalisen kirkon aseman. Aleksandrian patriarkaatin alueella Afrikassa Venäjän kirkko on laittomasti ja kanonien vastaisesti siirtänyt papistoa ja seurakuntia Moskovan patriarkaatin alaisuuteen, mikä hajottaa ortodoksisten kirkkojen ykseyttä.

– Suomen ortodoksisella kirkolla ei ole tällä hetkellä mitään yhteistyötä Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Kirkkomme on tuominnut Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja patriarkka Kirillin sotaa tukevat lausunnot. Venäjän kirkko on paljolti eristäytynyt muusta ortodoksisesta maailmasta eikä suhteiden palautuminen ole näköpiirissä pitkään aikaan. Suomen ortodoksisen kirkon tulee pitää yllä aktiivisia suhteita etenkin omaan Konstantinopolin patriarkaattiin, mutta myös muihin ortodoksisiin paikalliskirkkoihin.

Naisten asemaa hän kommentoi muun muassa:

– Jos verrataan naisten asemaa Suomen ortodoksisessa kirkossa ja muissa ortodoksisissa paikalliskirkoissa, niin voi todeta, että meillä naisten tasa-arvo on toteutunut monin verroin paremmin. Meillä on tänä päivänä naisia korkeissa kirkon hallinnon tehtävissä kuten kirkolliskokouksen, kirkollishallituksen, seurakuntien valtuustojen ja neuvostojen jäseninä. – – – Elettyäni itse yli kolmekymmentä vuotta munkkiluostarissa olen tottunut vahvasti siihen perinteeseen, että miehet ovat alttarissa. Ymmärrän toki myös mainitut* poikkeustapaukset. Naiskanttorit ja muut kirkon naispuoliset työntekijät ja seurakuntien luottamushenkilöt siunataan tehtäviinsä jo nyt useissa seurakunnissamme, ja sen tulisi olla vakiintunut tapa.

Löydät piispa Sergein laajemman haastattelun täältä.
(*ks. kaikki kyselyvastaukset)

Myös näitä heiltä kysyttiin:

Lisäksi piispoilta kysyttiin edellä mainitussa Aamun Koiton kyselyllä heidän näkemyksiään muun muassa naisten ja tyttöjen asemaan, säästökohteisiin, uskonnolliseen ääriajatteluun ja arkkipiispan rooliin yhteiskunnallisena keskustelijana ja arvojohtajana. Löydät loput vastaukset täältä.

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena kirkkona Konstantinopolin patriarkaattiin, jonka päämies on ekumeeninen patriarkka Bartolomeos. Sen sijaan Moskovan patriarkaattia johtaa patriarkka Kirill, joka on näkyvästi asettunut tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Suomen ortodoksien kirkko on tuominnut jyrkästi sekä Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan että patriarkka Kirillin sotaa lietsovat puheet.

Juttua on täydennetty arkkipiispaehdokkaiden esittelyteksteillä 26.11.2024 klo 20:51 ja otsikkoa muutettu vastaavasti. Pääkuva on vaihdettu 27.11.2024 klo 18:09.

Pääkuva ylhäällä: Haminan piispa Sergei (vas.) ja Oulun metropoliitta Elia kirkolliskokouksen aikana Valamon luostarissa 2024.

”Korkeasti Pyhitetty Leo, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa, rakas veli ja meidän Vaatimattomuutemme kanssapalvelija Herrassa, Kunnioitetut patriarkaaliset edustajat – Korkeasti Pyhitetyt Stefanos Tallinnan ja koko Viron metropoliitta sekä Athenagoras, Kydonian metropoliitta, Kunnia-arvoisimmat esipaimenveljet, Kunnioitettu papisto, Arvostetut seurakuntien ja yhteisöjen edustajat sekä kaikki tämän papiston ja maallikoiden kokouksen osanottajat, Kristusta rakastavat Suomen ortodoksisen kirkon uskovaiset: Armo teille kaikille Jumalalta, meidän taivaalliselta Isältämme, ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta, sekä Pyhältä ja Eläväksitekevältä Hengeltä.

Viitaten 22. lokakuuta 2024 päivättyyn patriarkaaliseen kirjeeseemme, jossa hahmoteltiin tulevan arkkipiispanvaalin kanoniset menettelytavat, lähestymme tätä merkittävää siirtymävaihetta Suomen ortodoksisen kirkon historiassa syvällä pastoraalisella huolella. Tämä prosessi edellyttää uskollisuutta pyhille perinteille, jotka on välitetty sukupolvelta toiselle, sekä kirkollisille käytännöille, jotka ovat ohjanneet kirkkoamme pyhien apostolien ajoista lähtien. Tässä pyhässä tehtävässä Ekumeenista patriarkaattia edustavat Korkeasti Pyhitetyt Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos ja Kydonian metropoliitta Athenagoras. Tämä tärkeä tapah-tuma seuraa kirkossanne äskettäin vietettyä autonomian satavuotisjuhlaa, jota meillä oli siunaus ja kunnia juhlistaa kanssanne henkilökohtaisesti viime vuonna tekemällämme vierailulla kauniissa maassanne. Tämä vuosipäivä on merkittävä virstanpylväs, joka osoittaa sekä ortodoksisuuden elinvoimaisuuden maassanne että jumalallisen viisauden ilmenemisen Konstantinopolin Äitikirkon vuonna 1923 myöntämässä Tomoksessa, joka toimii kirkkonne ja Ekumeenisen patriarkaatin suhteen perustuskirjana.

Ortodoksinen kanoninen perinne korostaa erityisesti asianmukaisen järjestyksen säilyttämisen ratkaisevaa tärkeyttä kirkollisissa asioissa, erityisesti hierarkkisessa suksessiossa. Nämä hetket edustavat kriittisiä taitekohtia, joissa apostolisen seuraannon jatkuvuutta on varjeltava erittäin tarkalla hengellisellä arvostelukyvyllä. Raamatun ohjeen ”kaiken pitää kuitenkin tapahtua asianmukaisesti ja hyvässä järjestyksessä.” (1. Kor. 14:40) mukaisesti, Kristuksen Pyhä ja Suuri Kirkko, vuosisataisen ortodoksisten uskovien kaitsemisen kokemuksen ohjaamana, on huolellisen harkinnan ja rukouksen jälkeen laatinut kattavat menettelytavat tämän siirtymän hallinnoimiseksi ja varmistanut sekä kanonisen täsmällisyyden että pastoraalisen herkkyyden ortodoksisen ekklessiologian ajattomien periaatteiden soveltamisessa.

Nämä ohjeet, jotka takaavat yhdenmukaisuuden sekä pyhien kanonien että autonomianne takaavan Tomoksen kirjaimen ja hengen kanssa, tarjoavat puitteet tälle historialliselle hetkelle kirkkonne matkalla, ja ottavat huomioon uskovaistenne tämänhetkiset pastoraaliset tarpeet.

Tässä siirtymävaiheessa meitä muistutetaan apostoli Paavalin sanoista efesolaisille: ”Kristus antoi apostoleja, profeettoja, evankelistoja, ohjaajia ja opettajia valmentamaan hänen pyhiä seuraajiaan palvelustehtävään, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11–12). Tässä apostolisessa hengessä me kaikki yhdessä etenemme pyhässä tehtävässä valita uusi arkkipiispa kaitsemaan Suomen uskovia.

Korkeasti Pyhitetty arkkipiispa Leo, palveltuaan esimerkillisesti ja pastoraalisella antaumuksella, on viisaudessaan ja nöyryydessään pyytänyt saada luopua pyhän virkansa viitasta. Haluamme ilmaista syvän kiitollisuutemme Hänen Korkeudelleen omistautuneesta ja uskollisesta palvelusta. Hän on elänyt tosi paimenen hyveiden mukaisesti ”ohjaten sitä laumaa, jota Jumala on pannut hänet paimentamaan.” (1. Piet. 5:2). Hänen vakaalla johdollaan ortodoksinen todistus Suomessa on vahvistunut ja hänen kaitsemaansa uskovaiset ovat kasvaneet hengellisesti.

Katsoessamme tulevaisuuteen, meitä muistutetaan Herran lupauksesta: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11). Uuden arkkipiispan valinta ei ole pelkästään hallinnollinen muutos vaan myös Suomen ortodoksisen kirkon hengellisen tarkoituksen ja tehtävän uudistumista. Muistakaamme, että ”Jos Jumala ei rakenna taloa, sen rakentajat tekevät turhaa työtä.” (Ps. 127:1). Siksi kutsumme kaikkia uskovia lähestymään tätä pyhää tehtävää rukoillen ja valppaina etsien Pyhän Hengen ohjausta kaikille niille, jotka osallistuvat tähän pyhään valinta- ja vaaliprosessiin ja etsivät kelvollista seuraajaa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispanistuimelle.

Olemme luottavaisia, että rukoustenne kautta Suomen ortodoksinen kirkko jatkaa ortodoksisen uskon julistamista siunatussa maassanne, ”että he kaikki olisivat yhtä – että he olisivat meissä niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Silloin maailma uskoo, että sinä lähetit minut.” (Joh. 17:21). Päättäessämme tämän isällisen kehotuksen, pyydämme teille Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän ja Ainaisen Neitsyen, Valamon Jumalanäidin, pyhän apostoli Andreas Ensinkutsutun, Konstantinopolin Äitikirkon suojeluspyhän, sekä kaikkien Suomen maassa kirkastuneiden pyhien esirukouksia.

Ekumeenisessa patriarkaatissa, 20. marraskuuta 2024
Teidän rakastava veljenne Kristuksessa ja harras esirukoilija Jumalan edessä,

† BARTOLOMEOS
Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispa ja Ekumeeninen patriarkka”

Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous on alkanut Valamon luostarissa.

Ensimmäinen täysistunto alkoi luostarin kulttuurikeskuksen suuressa salissa kello 13 ja siinä kuultiin Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen (Avaa uuden sivuston) ja opetusministeri Anders Adlercreutzin tervehdykset ja arkkipiispa Leon avauspuhe, joka sisälsi hyvin henkilökohtaisia elementtejä.

Hän kertoi sekä tyttärensä syntymästä että sen myötä heränneistä tunteistaan:

”Tyttäreni Tanjan syntymä ja vaimoni Anitan kuolema olivat molemmat käännekohtia, jotka mullistivat elämäni täysin. Muistan elävästi sen pakahduttavan onnen ja kiitollisuuden, kun sain ensimmäistä kertaa pitää pientä tytärtäni sylissäni. Ne silmät, se katse – siinä oli jotain niin syvää ja puhdasta, että se sai kyyneleet silmiini. Siinä hetkessä tajusin, että olin saanut osakseni mittaamattoman arvokkaan lahjan, joka oli samaan aikaan sekä henkeäsalpaavan ihana että pelottavan hauras.”

”Vaimoni kuolema vain pari vuotta myöhemmin pysäytti kirjaimellisesti kaiken ja vei jalat alta. Tuntui kuin itse maa olisi vajonnut pois altani. Päivät kuluivat sumussa itkien pientä tytärtä sylissä pitäen. Ymmärsin, että minun oli jaksettava, Tanjan tähden. Hän tarvitsi minua nyt kaksinkertaisesti, äitinä ja isänä.”

Arkkipiispa Leo kertoi siunanneensa vaimonsa haudan lepoon.

”Niin monta kertaa olin puhunut kuolemasta porttina ikuisuuteen, jälleennäkemisen toivosta, mutta vasta nyt, joutuessani siunaamaan vaimoni haudan lepoon, ymmärsin nuo sanat sydämessäni asti. Anita ei ollut poissa, ei lopullisesti.Tuon tiedon varassa jaksoin sitten toimittaa myös raskaan hautauspalveluksen luottaen siihen, että ero olisi vain väliaikainen.”

Seuraava yllätys koettiin, kun Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ilmoitti puheenvuorossaan, että hän ei ole käytettävissä, kun Suomen ortodoksiselle kirkolle valitaan uusi arkkipiispa torstaina 28.11.2024. Metropoliitta Arseni on ollut tähän saakka yksi ennakkosuosikeista Oulun metropoliitta Elian ja Haminan piispa Sergein ohella.

Metropoliitta Arseni kommentoi kryptisesti

Kaikki metropoliitta Arsenin ratkaisusta kuulleet eivät silti vaikuttaneet yllättyneiltä. Arkkipiispa Leo ei halunnut kommentoida metropoliitta Arsenin päätöstä.

Aamun Koitto kysyi paikan päällä metropoliitta Arsenilta, miltä hänestä tuntuu ratkaisunsa jälkeen.

– No, miltäs näyttää? metropoliitta Arseni esitti vastakysymyksenään ja hymyili leveästi.

Aamun Koitto kysyi myös pääasiallista perustetta päätökselle – oliko kenties olemassa jokin ratkaiseva sysäys?

– Olisivatko Aadam ja Eeva lähteneet pois paratiisista, ellei heidän olisi ollut aivan pakko? Siinä taitaa olla vastaus kysymykseesi.

Kirkolliskokouksessa kuullussa puheenvuorossaan metropoliitta Arseni kritisoi sitä, että joulukuussa eläköityvä arkkipiispa Leo osallistuu seuraajansa valintaan. Hän pitää käytäntöä ortodoksisen maailman perinteen vastaisena.

Sunnuntaina 24.11. Savon Sanomissa (Avaa uuden sivuston) julkaistiin artikkeli, jossa siteerattiin jo etukäteen metropoliitta Arsenin kirkolliskokousta varten laatiman puheen luonnosta. Jäi hämärän peittoon, kuinka kyseinen puheluonnos oli päätynyt Savon Sanomien haltuun.

Metropoliitta Arseni toi esiin myös hänen sihteerinään toimineen henkilön Venäjä-mielisestä kirjoittelusta aiheutuneen kohun ja ihmetteli laajaa tiedottamista asiasta. 

Kohu sai toden teolla alkunsa 13.11. Keskisuomalaisessa julkaistusta artikkelista (Avaa uuden sivuston), jossa kyseinen sihteeri ilmaisi Venäjän ortodoksista kirkkoa ihannoivia näkemyksiään. Outo tapahtumasarja eskaloitui siihen, että sihteeri kohdisti henkeen ja terveyteen liittyvän uhkauksen kirkon palvelukeskuksen johtajaan Jari Rönkköön. Asia on poliisin esitutkinnassa.

Metropoliitta Arseni korosti, että hän itse sanoi alaisensa työsuhteen irti Kuopiossa 13. marraskuuta. Hän myös koki, että häntä on syyllistetty alaisensa mielipiteistä.

Aamun Koitto pyysi 14.11. metropoliitta Arsenia kommentoimaan alaisensa näkemyksiä. Tuolloin hän lausui seuraavaa:

– Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä eri asioista, ja ne meidän on vain hyväksyttävä yksilön näkemyksinä. Ei minulla ole tuohon mitään sanomista, kannattaa varmaan kysyä (häneltä) itseltään, mitä ajattelee ja miten on päätynyt tuohon, metropoliitta Arseni kommentoi.

Hän kiisti käsityksen siitä, että kyseinen sihteeri olisi ollut hänen ”oikea kätensä”, kuten Keskisuomalaisen uutisessa mainittiin.

– Hän ei ole mikään minun oikea käteni, eikä kukaan muukaan.

Maailmanpoliittinen tilanne heijastuu meillekin

Painavan puheenvuoron käytti myös rovasti Rauno Pietarinen. Hän painotti, että Suomen ortodoksisen arkkipiispan valinta osuu erittäin räjähdysherkkään maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Hän vertasi maailmanpolitiikan nykyisiä vaikutuksia virolaissyntyisen arkkipiispa Hermanin aikaan. Arkkipiispa Herman johti kirkkoamme varsin myrskyisinä vuosikymmeninä. Suomen ortodoksisen kirkon siirtyminen Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen vuonna 1923 oli yksi suurista Hermanin piispuuden vuosiin sijoittuneista mullistuksista. 

Isä Rauno toi esiin myös Venäjän pyrkimykset kylvää ristiriitoja ja sanoi sen ortodoksisen kirkon tavoittelevan johtoasemaa ortodoksisessa maailmassa. Aamun Koitto on julkaissut aiemmin jutun, jossa kerrottiin esimerkiksi Moskovan patriarkaatin levittäytymisestä ikivanhan Aleksandrian patriarkaatin alueelle Afrikassa. Myös systemaattisen teologian ja patristiikan professori, arkkimandriitta Serafim Seppälä on kirjoittanut varsin jyrkkäsanaisia näkemyksiä Venäjän kirkon toiminnasta.

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena kirkkona Konstantinopolin patriarkaattiin, jonka päämies on ekumeeninen patriarkka Bartolomeos. Sen sijaan Moskovan patriarkaattia johtaa patriarkka Kirill, joka on näkyvästi asettunut tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. 

Suomen ortodoksien kirkko on tuominnut jyrkästi sekä Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan että patriarkka Kirillin sotaa lietsovat puheet.

Juttua on päivitetty metropoliitta Arsenin puheenvuoron ja kommenttien osalta 25.11.2024 klo 19:14  sekä rovasti Rauno Pietarisen osuudella klo 22:21.