Ajassa

Alla Levchenko, Oksana Nadych sekä Svetlana Kulyk saapuivat huhtikuussa 2022 lastensa kanssa maahamme Etelä-Ukrainasta, Mykolavejin kaupungista. Sota pakotti tekemään vaikean ja samalla elämää helpottavan ratkaisun.

Oksanan mies lähti sotaan heti sen ensimmäisinä päivinä Venäjän hyökättyä maahan 24. helmikuuta. Allan puoliso sai käskyn lähteä sotaan 9. maaliskuuta, vaikka hänet sitä ennen oli vapautettu sotatoimiin osallistumisesta. Maaliskuun 18. päivänä 2022 mies kuoli pommituksessa, joka osui puolustusvoimien kasarmiin.

Alla kertoo elämästä sodan jaloissa. Mikään arjessa ei ollut enää normaalia. Hän työskenteli aiemmin tilastotieteilijänä maakunnan virastossa, Svetlana taas oli supermarketin myyntipäällikkö, ja Oksana työskenteli samassa paikassa kirjanpitäjänä. Aluksi yritettiin tehdä etätyötä, mutta lopulta niistäkin oli päästettävä irti. Tärkeintä oli vain selviytyä joka hetkestä. Elämä vaati jatkuvaa varuillaan oloa. 

– Nukuimme vaatteet päällä, ja koko ajan tavarat olivat pakattuina mahdollista äkillistä lähtöä varten, dokumentit ja rahat olivat lähellä nopeasti mukaan napattaviksi. 

Joskus elämässä oli päiviä, jotka perhe joutui kokonaan viettämään kylmässä kellarissa ulkovaatteet päällä. Pahimpina hetkinä myös yöt vietettiin kellarin maalattialla, jonka päälle oli asetettu vain ritilät ja patjat. Kellari oli hyvin kylmä ja kostea tila. Nukkuminen oli mahdotonta. 

– Jos aamulla oli rauhallista, lapset pääsivät hetkeksi ylös nukkumaan. Pommitusten tauotessa pyrittiin keittiössä laittamaan lämmintä ruokaa. Usein ateriointi jäi kesken pommitusten jälleen jatkuessa. 

Koko kaupunki pimennettiin, eikä kotonakaan saanut pitää valoja päällä. Peitot ikkunoissa estivät pienimmänkin valonsäteen ulospääsyn.

Sairaalassa sairaanhoitajana työskennellyt Olena Levchenko pysyi muun henkilökunnan kanssa sairaalassa koko ajan ilmahyökkäyksistä huolimatta. 

– Leikkauksia tehtiin kahden leikkaustiimin voimin jatkuvasti ympäri vuorokauden, hän kertoo. 

– Sairaalaan saapui lukuisia ambulansseja, yleensä aina 6–8 ambulanssia yhtä aikaa. Tilanne piti arvioida nopeasti ja järjestää heti. 

Valoja ei voitu pitää päällä sairaalassakaan. Myös siellä ikkunat pimennettiin peitoilla. Pimeyden keskellä jokainen teki haavoittuneitten eteen parhaansa. Kaikki työskentelivät oman jaksamisensa äärirajoilla.

Pakomatkalle tuntemattomaan

Vähitellen naiset alkoivat kuulla juttuja ympäröivistä miehitetyistä kylistä – ja siitä, mitä niissä tapahtui. He alkoivat pelätä lastensa puolesta ja päättivät lähteä pakoon.

Svetlanalla on pikkubussi, jolla naiset lähtivät lasten kanssa kohti Odessaa. Sieltä he pääsivät junalla Länsi-Ukrainaan, Puolan rajalle.

Vielä junassa he eivät tienneet mihin matka vie; ehkä Saksaan, Bulgariaan tai Italiaan.

Olenan potilaalla oli Suomessa ystävä, joka auttoi järjestämään paperit maahamme. Sitä kautta löytyi myös Seija Lukkala, jonka kotiin Vihdin Oinasjoella ryhmä asettui asumaan.

Lukkala oli aiemmin majoittanut luonaan myös irakilaisia pakolaisia.  Asia hoitui Facebookista löytyneen Kotimajoittajat- ryhmän kautta.

Iloa jaetusta elämästä

Keväällä 2022 Seija Lukkala kertoi Aamun Koiton haastattelussa yhteisestä, jaetusta elämästä. Juuri edellisenä viikonloppuna he olivat retkeilleet keväisessä Hangossa.  Alla, Oksana ja Olena olivat aloittaneet työt läheisellä Illilän vihannestilalla. Svetlana oli tuolloin vielä liian sairas työskennelläkseen.

Lapset kävivät Ojakkalassa koulua, johon oli perustettu ukrainalaisten oma valmisteleva luokka. Ryhmässä oli 26 eri ikäistä lasta. Osan aikaa kaikki työskentelevät yhdessä, osan päivästä pienemmissä ryhmissä iän mukaan. Luokassa oli kaksi opettajaa ja kaksi avustajaa, jotka puhuivat suomen lisäksi vain englantia. 

11-vuotias Maksim-poika osasi piankin luetella pitkän rimpsun numeroita, ja ”kiitos” huikattiin monesta suusta luontevasti. Samanaikaisesti lapset pyrkivät seuraamaan etänä myös ukrainalaisen koulun opetusta.

Kirkkoyhteydestä kysyttäessä Alla vastasi kauniisti, etteivät he ole olleet maassaan kaikkein kirkollisimpia ihmisiä, mutta sen jälkeen, kun tytär Daryna meni kotimaassa pyhäkouluun, alkoi koko perhe lähentyä kirkon traditiota.

Kääntäjänä haastattelussa toiminut isä Heikki Huttunen muistutti siitä, että mittapuu voi tässä olla suomalaisiin verrattuna hieman erilainen: Ukraina on kirkossakäynnin tilastojen mukaan Euroopan uskonnollisin maa. Isä Heikki muistutti myös siitä, kuinka sota aktivoi rukousta ja jumalanpalveluksiin osallistumista.

– Niin kuin kaikkialla, kun elämässä on kaikki hyvin, pysytään kirkosta etäämmällä. Tuska ja kärsimys taas lähentävät ihmistä kirkkoon, sanoi myös Alla.

Seija Lukkalan mukaan naisten elämästä yli puolet oli koko ajan sukulaisten luona sodassa, mieli ei koskaan asetu kokonaan tänne.

Alla ei suostu tuntemaan tilanteesta vihaa. Melkein kaikilla ukrainalaisilla on sukulaisia Venäjällä, ja venäläisillä näin ollen Ukrainassa. Viimeiseen asti Ukrainassa toivottiin, ettei hyökkäystä tule. Alla halusi uskoa rauhanomaiseen ratkaisuun. Monet venäläisetkin olivat sotaa vastaan.

Alla näkee juuri tässä kohdin kirkon suuren arvon: elämässä tulee aina olla mukana sovinto ja anteeksianto.

 

Pääkuva ylhäällä: Alla Levchenko, Oksana Nadych sekä Svetlana Kulyk saapuivat huhtikuussa 2022 lastensa kanssa Suomeen Etelä-Ukrainasta, Mykolavejin kaupungista. 

Juttu on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa keväällä 2022, ja nyt se tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville Ukrainan itsenäisyyspäivän kunniaksi vuonna 2024.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Ukrainan itsenäisyyspäivänä 24.8. tulee kuluneeksi kaksi ja puoli vuotta Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamisesta Ukrainassa. Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä (Unioninkatu 31, Helsinki) toimitetaan tuolloin kello 14 kolmen kirkkokunnan yhteinen ekumeeninen rukouspalvelus rauhan puolesta Ukrainassa (Avaa uuden sivuston).

Näin ollen Helsingin ortodoksinen seurakunta kutsuu yhdessä katolilaisen kirkon Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan ja evankelisluterilaisen kirkon Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa yhteiseen rukoukseen rauhan puolesta Ukrainassa. Jumalanpalvelusta voi seurata myös suoratoistona, sillä palvelus lähetetään Pyhän Kolminaisuuden kirkon YouTube-kanavalle.

Rukouspalveluksessa laulaa ukrainalaisen yhteisön oma kuoro, Pyhän profeetta Elian kirkon kuoro. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä ja osana Senaatintorin Ukrainan itsenäisyyspäivän kello 13 alkavaa tapahtumaa.

Jokaisessa palveluksessa rukoillaan rauhaa

Suomen ortodoksisen kirkon jokaisessa jumalanpalveluksessa on jo kahden ja puolen vuoden ajan rukoiltu rauhaa ja ”Ukrainassa käytävästä sodasta kärsivien puolesta, että Herra pelastaisi heidät”. Viime lokakuusta lähtien rukous on lausuttu myös Lähi-Idässä ja Gazassa sodasta kärsivien puolesta.

Suomen ortodoksinen kirkko on yksimielisesti tuominnut Venäjän hyökkäyssodan heti sodan alettua. Kirkkomme piispat ovat kutsuneet rukoilemaan rauhaa Ukrainaan ja tukemaan ukrainalaisia pakolaisia. Arkkipiispa Leo kutsui myös ukrainalaisia sotapakolaisia vieraikseen huhtikuussa 2022. Arkkipiispa Leo on myös useaan otteeseen kovasanaisesti tuominnut Moskovan patriarkka Kirillin sotaa lietsovat puheet sekä vedonnut patriarkka Kirilliin, että tämä tuomitsisi sodan.

Paitsi rukouksin, Ukrainaa voi muistaa lisäksi esimerkiksi Filantropia ry:n kriisiapukeräyksen kautta (Avaa uuden sivuston).

Hyvää itsenäisyyspäivää, Ukraina! З днем незалежності, Україно!

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 19.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon maanantai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 4:10–23)

Evankeliumissa Jeesus selittää kylväjävertauksen opetuslapsilleen, joille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuudet. Muut kuulevat asiat vertauksina: profeetta Jesajan sanojen mukaan he eivät nähdessään näe eivätkä huomaa, kuullessaan eivät ymmärrä eivätkä käänny ja saa anteeksi.

Vertaus kuvaa erilaisia ihmisiä, jotka kuulevat Sanan. Tien oheen kylvetyiltä Saatana ottaa kylvön pois. Kallioiselle paikalle kylvetyt ottavat sanoman iloiten vastaan, mutta ahdingon tai vainon vuoksi luopuvat. Ohdakkeisiin kylvetyt ovat niitä, joiden sato tukahtuu maailman rikkauksien petollisiin houkutuksiin ja muihin mielihaluihin. Hyvä maaperä ovat ihmiset, jotka kuulevat Sanan ja tuottavat satoa, kukin oman määränsä.

Jeesus kehottaa laittamaan lampun lampunjalkaan, ei vuoteen alle: kätketyt ovat olemassa siksi, että ne tulisivat julki.

***

Jeesuksen sanat kehottavat hengelliseen valvomiseen ja kestävyyteen elämän vaikeuksissa ja koetuksissa. Hän varoittaa kiintymästä liikaa tämän maailman houkutuksiin.

Jeesus myös lupaa, että sydämiin kylvetty sana kantaa hedelmää pitäessämme siitä kiinni. Jokaisen sato on eri suuruinen, mutta Herralle mieluinen.

Tärkeintä on se, että kylvetty siemen pääsee itämään meissä. Siksi meidän ei tule vertailla toinen toistamme, vaan rohkaista toisiamme kestävyyteen ja kärsivällisyyteen muistaen, että kätketyt asiat eli kantamamme sato tulee lopulta julki. Sadon määrä on Jumalan työn vaikutusta.

Tiistai 20.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon tiistai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 4:24–34)

Evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: sillä mitalla millä ihmiset mittaavat, sillä mitalla ja sen yli heille mitataan. Samoin sille, jolla on, annetaan, mutta sillä, jolla ei ole, otetaan vähäkin pois.

Jeesus kutsuu Jumalan valtakuntaa siemeneksi, joka kylvetään maahan. Kylväjä nukkuu, mutta oras kasvaa itsestään tuottaen suuren sadon. Sitten kylväjä kokoaa sadon.

Jumalan valtakunta on kuin pieni sinapinsiemen. Kasvaessaan siitä tulee taimista suurin ja linnut pesivät sen oksilla.

Jeesus kertoi sanomansa vertauksin, mutta selitti kaiken opetuslapsilleen.

***

Jeesus muistuttaa opetuslapsiaan, että jokainen saa ansionsa mukaan ja että se, jolla on, saa vieläkin enemmän. Tällä hän viittaa sielumme tilaan ja kirkkoon Kristuksen ruumiina.

Jumalan valtakunta kasvaa kuin itsestään. Pienestä siemenestä kasvaa suuri sato. Sydämissä tapahtuvan kasvun saa aikaan Herra.

Meidän on tärkeää muistaa kirkon kasvun vaatimaton alku, jotta osaisimme elää ilosanoman mukaan nöyrästi. Silloin kirkon oksat notkuvat uutta elämää.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Keskiviikko 21.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon keskiviikko. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 4:35–41)

Evankeliumissa Jeesus lähtee illan tultua veneellä vastarannalle. Nousee myrsky, mutta Jeesus vain nukkuu. Opetuslapset huutavat häntä avuksi, etteivät hukkuisi. Jeesus tyynnyttää myrskyn ja nuhtelee heitä pelon ja uskon puutteen takia. Jeesuksen ihmeteko saa opetuslapset pelon valtaan.

***

Jeesus nukkuu pelkäämättä myrskyn voimaa. Niin opetuslapset oppivat Herran antamasta rauhasta.

Myrskyn tyynnyttäminen muistuttaa meitä turvaamaan Herraan kaikissa elämän vaiheissa, luottamaan ja uskomaan häneen.

Jälkeen päin, nähtyämme Jumalan huolenpidon, huomaamme toisinaan saavamme nuhteita turhasta pelosta ja epäuskosta. Näin luottamuksemme kasvaa.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Torstai 22.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon torstai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 5:1–20)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa hautaluolissa asuvan miehen, joka on pahan hengen vallassa ja jota kukaan ei kyennyt kahlitsemaan tai hillitsemään. Mies tunnistaa Jeesuksen Korkeimman Jumalan Pojaksi ja pyytää, ettei tämä kiduttaisi häntä. Jeesus puhuttelee henkiä ja saa tietää niiden nimen: Legioona, sillä niitä oli monta. Henget pyytävät Jeesusta ajamaan ne sikoihin. Kun näin tapahtuu, siat syöksyvät jyrkänteeltä alas.

Sikopaimenet kertovat tapahtuneesta kaikille. Ihmiset ihmettelevät parannettua miestä, joka on täysissä järjissään. Hän pyytää, että saisi jäädä Jeesuksen seuraan, mutta Jeesus kehottaa häntä menemään kotiinsa ja kertomaan suuresta teoista, jonka Herra on armossaan hänelle tehnyt. Mies alkaa julistaa Dekapoliin alueella Jeesuksen teosta. Ihmiset ovat tästä ihmeissään.

***

Jeesuksen tunnusteko tuo julki, että hän voittaa pahuuden voimat. Tapahtumat osoittavat myös, että sielunvihollinen on tullut tuhoamaan.

Miehen omaiset saavat suuren lahjan miehen palatessa parantuneena kotiinsa. Parannetusta miehestä tulee ilosanoman julistaja.

Jokainen kristitty on kutsuttu kertomaan kokemistaan Jumalan hyvistä teoista omalla paikallaan ja tavallaan. Tämä on kaikkien Kristuksen yhteyteen kutsuttujen yhteinen kutsumus asemaan katsomatta.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Perjantai 23.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon perjantai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlan päätöspäivä.

(Mark. 5:22–24, 35–43; 6:1)

Evankeliumissa synagogan esimies Jairos tulee Jeesuksen luo, heittäytyy tämän jalkoihin ja anoo häntä parantamaan kuolemaisillaan olevan kaksitoistavuotiaan tyttärensä. Matkalla miehen kotiin saapuu suruviesti, mutta Jeesus kehottaa Jairosta olemaan pelkäämättä ja uskomaan.

Kodissa on suuri suru ja valitus. Kun Jeesus sanoo tytön ainoastaan nukkuvan, hänelle nauretaan. Jeesus tarttuu kuollutta tyttöä kädestä ja sanoo: ”Tyttö, nouse!” Tyttö nousee välittömästi ylös. Ihmiset ovat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kieltää ankarasti kertomasta tapahtuneesta kenellekään ja käskee antaa tytölle syötävää.

***

Hädissään oleva synagogan esimies saa kehotuksen uskoa. Kuoleman Voittaja saapui kotiin, jossa kuolema oli kovalla kädellä vieraillut.

Jeesuksen teko luo toivoa kuoleman vallassa olevaan maailmaan. Silti kaikki eivät evankeliumikertomuksen tytön tavoin nouse heti kuoltuaan entisen kaltaiseen elämään. Joudumme väistämättä kohtaamaan suuria suruja.

Kuolleista herätetty tyttökin kuoli aikanaan. Tunnusteollaan Jeesus osoitti, että lopulta koittaa ylösnousemuksen ikuinen ja päättymätön päivä. Siksi kuoleman Kukistaja sanoo jokaiselle: ”Älä pelkää, vaan usko.”

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Lauantai 24.8.2024. Matteuksen neljännentoista viikon lauantai.

(Matt. 23:1–12)

Evankeliumissa Jeesus kertoo väkijoukolle ja opetuslapsilleen, että Mooseksen istuin on kansan oppineiden ja opettajien hallussa. Hän kehottaa heitä noudattamaan heidän opetustaan ottamatta mallia heidän teoistaan, sillä he puhuvat toisin kuin tekevät.

Jeesus sanoo heidän köyttävän kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ihmisten kannettavaksi, vaikka eivät halua liikauttaa niitä itse edes sormellaan. He tekevät tämän siksi, että heidät huomattaisiin. Tästä syystä he pukeutuvat näyttävästi, pitävät mielellään kunniasijoja pidoissa ja istuvat palveluksissa etummaisilla istuimilla. He ovat hyvillään, kun heitä kutsutaan opettajiksi.

Näin ei pidä olla opetuslasten keskellä, sillä on vain yksi opettaja, ja he kaikki ovat keskenään veljiä. Ketään ei tule kutsua isäksi, koska on vain yksi Isä, joka on taivaissa. Ketään ei tule kutsua mestariksi, sillä heillä on vain yksi mestari, Kristus. Se joka on suurin, se olkoon toisten palvelija. Se, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, korotetaan.

***

Jeesuksen sanat muistuttavat, että kirkon opettajien on seurattava opetustaan, jotta he eivät ainoastaan köyttäisi kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ihmisten kannettavaksi. Sielunhoitajat tarvitsevat tasapainoa ja arvostelukykyä.

Kirkon opettajien on varottava myös ulkoisen hurskauden viettelyksiä ja kunniasijojen etsimistä, kun eri tehtävät asettavat heidät näkyvälle paikalle. Sielunpaimenet tarvitsevat vaatteekseen nöyryyttä ja vaatimattomuutta.

Kirkossa on sekä maallisia että hengellisiä isiä (Matt. 19:19; 1. Kor. 4:15) Ketään ei kuitenkaan saa väärällä tavalla kutsua isäksi tai mestariksi. Kirkon paimenet on kutsuttu toisten palvelijoiksi. Ne, jotka eivät korota itseään, saavat suuren arvon.

Sunnuntai 25.8.2024. Matteuksen neljästoista sunnuntai. Neljästoista helluntain jälkeinen sunnuntai.

Liturgiassa

(Matt. 22:2–14)

Jeesuksen vertauksessa taivasten valtakunnasta kuningas valmistaa pojalleen häät. Hän lähettää palvelijat viemään kutsuja, mutta kutsutut pahoinpitelevät ja surmaavat joitakin heistä halveksien näin kutsun antajaa. He saavat väkivallanteostaan rangaistuksen.

Sitten kuningas lähettää palvelijat keräämään ihmisiä teiltä ja toreilta. Häähuone täyttyy pahoista ja hyvistä. Eräs kutsun saaneista saapuu kuitenkin ilman häävaatetta ja hänet heitetään ulos pimeyteen. Monet ovat kutsuttuja, Jeesus sanoo, mutta harvat valittuja.

***

Vapahtaja ei sopinut ensiksi kutsuttujen ajatuksiin ja toiveisiin. Siksi juhlakutsu esitettiin pahoille ja hyville; niille, jotka suhtautuivat kutsuun ja kutsun esittäjään myönteisesti. Ulkopuolelle joutui se, joka ei välittänyt pukeutua.

Kirkkoveisussa kuvataan miten nähdessämme Vapahtajan häämajan kaunistettuna huomaamme, ettei meillä ei ole vaatetta mennäksemme sisälle. Silloin voimme anoa Kristusta valaisemaan sielumme puvun ja pelastamaan meidät.

Sielun pukemisella kirkko tarkoittaa erityisesti kastetta, mirhavoitelua, katumuksen sakramenttia ja ehtoollista sekä osallisuutta kirkon elämään. Pöytä on jo katettu. Kutsu esitetty niin hyville kuin pahoillekin.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

– Tulen joka aamu tänne herkuttelemaan, Raimo Snellman naurahtaa työhuoneellaan kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä. Aamiaisen Snellman toki syö kotonaan, mutta töissä hän herkuttelee silmillään – kultaa katselemalla – sillä Snellman on kultaajamestari.

Hän on ollut virallisesti eläkkeellä jo kymmenen vuotta, mutta työ omassa yrityksessä, Kultaus Oy Snellmanissa, jatkuu yhä. Reilut neljäkymmentä vuotta alalla ei ole himmentänyt hohtoa.

– Kun avaan työhuoneeni oven, minun täytyy aina hengähtää pari kertaa, kun näen kultaa. Sama reaktio tulee, kun menen hyvin tehdyn ikonostaasin eteen, Raimo Snellman toteaa.

Suomen ortodoksisten kirkkojen ikonostaasit Snellman tuntee hyvin, sillä hän on konservoinut niistä toistakymmentä. Esimerkiksi Ilomantsissa, Polvijärvellä, Tampereella ja Kuopiossa nautitaan hänen kätensä jäljestä.

Uspenskin katedraalin kupoleista osa on Snellmanin kultaamia. Tällä hetkellä yritystä työllistävät muun muassa Viron apostolinen ortodoksinen kirkko sekä useat Suomen valtion omistamat kohteet, joita Snellmanilla ei ole lupa yksilöidä.

Raimon lisäksi yrityksessä on mukana hänen sukulaispoikansa Mikko Snellman, jonka Raimo on kouluttanut alalle oppisopimuksella. Nyt Mikkokin on kultaajamestari.

– Lupasin Mikolle, että jos jaksat tehdä mestarintutkinnon, annan sinulle puolet valtakuntaa. Annoin 49 prosenttia. Minun jälkeeni Mikosta tulee täysi omistaja, Raimo kertoo.

Ikonostaasi vie yhteyteen pyhyyden kanssa

Kuopiolaissyntyinen Raimo Snellman päätyi kultaajaksi, koska ei kutsumukseltaan muuta voinut. Polku ei ollut aivan suora. Lukion jälkeen Snellman lähti Uumajaan opiskelemaan englannin kieltä ja sieltä Ruotsin valtion stipendillä yliopistoon Walesiin.

Serkkutyttö asui Lontoossa, ja sinne Raimokin matkusti usein viikonloppuisin. Hän kävi mielellään maineikkaiden huutokauppakamareiden näytöissä katsomassa hienoja esineitä. Monissa oli kultauksia. Sothebyltä jäivät mieleen vihreät jadeveistokset, joista riippui kultaisia ketjuja ja amuletteja. 

– Se oli sellaista kauneuden ihannointia.

Kotimaassa Snellman jatkoi harrastusta ja löysi muun muassa ortodoksisten kirkkojen ikonostaasit. Ne olivat hienoja mutta huonosti kohdeltuja. Niille ei ollut hoitajaa, sillä kultaajien ammattikunta oli käytännössä kadonnut Suomesta. Museoviraston väki levitteli käsiään.

– Silloin päätin, että minun täytyy tehdä jotakin. Yliopisto jäi. Sain Kulttuurirahastolta apurahan ja lähdin silloiseen Leningradiin opiskelemaan kultausta. Siellä vanha taito oli tallella.

Pietarissa Snellman asui välillä jopa kuukauden. Suomessa hänellä oli jo perhe, ja hän reissasi väliä omalla autollaan. Elettiin 1980- ja 1990-lukujen vaihdetta, ja Snellmanin opiskeluaikana muun muassa Neuvostoliitto hajosi.

1991 Snellmanin opettaja, mestari Viktor Petrovitsh Slezin tuli vaimonsa ja poikansa kanssa Ilomantsiin. He olivat kaikki kultaajamestareita. Nelikko restauroi yhdessä Ilomantsin kirkon ikonostaasin leipäpalkalla. Snellman oppi alusta lähtien, miten restauroidaan.

– Näin, kun sammunut ikonostaasi palautetaan loistoonsa. Tuli mahtava tunne siitä, mitä ortodoksinen ikonostaasi parhaimmillaan on. Harmoninen taideteos, jonka edessä voi olla pyhää vastaanottavassa tilassa.

Petrovitshin ohjeista varsinkin yksi on jäänyt iäksi Snellmanin mieleen: kävele 20 metrin päähän kohteesta ja hengitä syvään. Jos näkyy liian kirkasta tai harmonian rikkovaa pintaa, mene korjaamaan. Kun sinulta pääsee ihastuksen huudahdus, työ on valmis.

Raimo Snellman ei itse ole ortodoksi, mutta hän on osallistunut usein palveluksiin ja on nähnyt, miten pyhäkköjen kauneus vaikuttaa ihmisiin.

– Kaikella kauniilla, mitä ortodoksisessa kirkossa on, on tarkoitus: rauhoittaa mieli. Kun kirkosta poistuu, on voimaantunut, kiitollinen olo, kiitollisempi kuin mennessä. Kaikki aistit tulee ruokittua.

kultaajamestari Raimo Snellman työssään 2024
Mikko Snellman kultaa Tarton Pyhän Aleksanterin kirkon ristiä ja sen palloa.

Tekniikka sama kuin faraoiden aikana

Kesäkuisena päivänä Snellmanien työhuoneella Mikko tarttuu pensselimäiseen työkaluun, lekariin, ja hieraisee sillä poskeaan. Sitten hän ottaa vihkosta harjaksille ohuttakin ohuemman kultalehden. Ihosta irronnut rasva auttaa lehteä pysymään lekarilla – muuten se lennähtäisi helposti taivaan tuuliin.

Lekarilta Mikko asettelee lehdykän parimetrisen, teräksestä valmistetun ortodoksisen ristin pallomaiselle alaosalle, taputtelee sen varovasti kiinni ja lopuksi kiillottaa voimakkaammalla liikkeellä. Näin Tartossa sijaitsevaan Pyhän Aleksanterin kirkkoon lähtevä risti saa pikku hiljaa kultaisen pinnan. Ristejä kullataan pyhäkköön yhteensä yhdeksän, ja osan niistä Snellmanit ovat jo vieneet paikoilleen.   

Ristin pinta on sivelty erikoispellavaöljyllä. Työtekniikka on ikivanha, sillä samalla tavalla kullattiin jo tuhat vuotta sitten. Snellmanien käyttämä kulta sen sijaan on peräisin Suomen Lapista.

Maailmanmarkkinoilla liikkuvan kullan alkuperä on osittain hämärä. Työolot köyhien maiden kaivoksissa eivät useinkaan kestä päivänvaloa. Teollinen kullankaivaminen tuhoaa luontoa joka paikassa.

Muutama vuosi sitten Raimo Snellman sai idean: mitä jos hän ostaisikin raaka-aineensa suoraan Tankavaaran kullanhuuhtojilta? Silloin hän voisi olla varma, että hänen käyttämänsä kulta on eettistä ja ekologista.

Snellmanit ostivat ensimmäisen kultakilonsa Lapista 2021. Kohta on taas aika lähteä Tankavaaraan ostoksille, nyt jo kolmannen kerran. Kullan he vievät Saksaan, jossa se sulatetaan, valssataan ja lyödään lehtikullaksi.

Esimerkiksi Viron ortodoksisten kirkkojen kunnostustöissä käytetään vain Lapin kultaa. Snellman toivoo, että mahdollisimman moni asiakas Suomessakin valitsisi sen, vaikka se on kalliimpaa kuin tavallinen kulta.

– Kultauksen hinnasta suurin osa muodostuu joka tapauksessa työn osuudesta. Eettinen kulta ei välttämättä nosta kokonaishintaa kovinkaan paljon.

Tunnustusta ammatin kehittämisestä

Ennen kuin kirkon kuparikupoli kullataan, vaaditaan ainakin seitsemän eri pohjustuskerrosta. Ensimmäiseksi ratkaistaan, miten kupari eristetään ilman rikiltä niin, ettei se oksidoidu. Tarkat työvaiheet ovat ammattisalaisuuksia.

– Jos en olisi lähtenyt Venäjälle oppiin, en pystyisi tähän. Sieltä on taito, Raimo Snellman toteaa.

Hänen ansiostaan Porvooseen saatiin aikanaan kultaajakoulutus. Snellmanin yrityksessä on vuosien varrella ollut myös neljä oppisopimuskoulutettavaa. Mestarinkirjan saa, kun on työskennellyt kymmenen vuotta ja tehnyt kaikki tarvittavat työnäytteet.

Snellmanin elämäntyö on saanut myös tunnustusta. Valtio palkitsi hänet täydellä taiteilijaeläkkeellä yhdeksän vuotta sitten. Se tuli ammatin herättämisestä henkiin ja opettamisesta sekä työn monipuolistamisesta. Snellmanit ovat tehneet kultauksia esimerkiksi useiden nimekkäiden taiteilijoiden töihin.

– Moottoripyöräkin on tullut kullattua ja golfpallo, Raimo Snellman lisää.

Nykyisin Snellmanit opettavat myös harrastajia. Kulttuurikeskus Sofian tarjonnasta löytyy pari kertaa vuodessa heidän pitämiään kultauskursseja. Kurssilla kullataan kaksi kipsistä valmistettua kasvoreliefiä.

– Ihmiset ovat aivan pyörryksissä ihastuksesta, kun saavat ne valmiiksi.

 

Pääkuva ylhäällä: Raimo Snellman kertoo, että millimetrin pinoon mahtuu jopa 10 000 kultalehteä.

Tulevan syksyn kultauskurssit järjestetään 28.– 29. syyskuuta sekä 16.–17. marraskuuta. Kurssit täyttyvät nopeasti, joten paikka kannattaa varata ajoissa. Lisätiedot: https://kultaus-snellman.fi/kurssit/ (Avaa uuden sivuston).

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 12.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon maanantai. Kristuksen kirkastumisen jälkijuhla.

(Mark. 3:6–12)

Evankeliumissa oppineet alkavat suunnitella miten voisivat raivata Jeesuksen pois tieltä. Jeesuksen luokse saapuu ihmisiä laajoilta alueilta. Hän opettaa heitä järven rannalla, ja ihmiset yrittävät koskettaa häntä tungoksessa. Saastaiset henget heittäytyvät Jeesuksen eteen ja tunnustavat hänet Jumalan Pojaksi, mutta Jeesus varoittaa niitä paljastamasta häntä.

***

Jeesuksen ristin tie alkaa hahmottua, kun oppineet alkavat suunnitella keinoja päästäkseen hänestä eroon. Ristiriita kärjistyi, sillä Jeesuksen arvovalta ylitti oppineiden vallan.

Ihmisjoukot tunnistivat Jeesuksen suuruuden. Myös pahat henget tiesivät, että Jeesus on Jumalan Poika.

Oppineiden sokeus varoittaa hengellisestä sokeudesta. Me tarvitsemme Herralta arvostelukyvyn ja hengellisen viisauden lahjojen tuomaa ymmärrystä ja lempeyttä.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Tiistai 13.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon tiistai. Herran kirkastumisjuhlan päätöspäivä.

(Mark. 3:13–21)

Evankeliumissa Jeesus nousee vuorelle ja kutsuu mukaansa valitsemansa oppilaat. Hän lähettää kaksitoista opetuslastaan saarnaamaan ja valtuuttaa heidät karkottamaan saastaisia henkiä. Heidän joukossaan on myös kavaltaja, Juudas Iskariot.

Kun Jeesus palaa kotiinsa opetuslastensa kanssa, hänen luokseen kerääntyy niin paljon kansaa, etteivät he pääse edes syömään. Omaiset luulevat Jeesuksen olevan poissa tolaltaan ja lähtevät tapaamaan häntä voidakseen ottaa hänet huostaansa.

***

Jeesus lähettää opetuslapsensa julistustyöhön. Näin hän valmistaa heitä kirkon tulevaa lähetystehtävää varten.

Jeesuksen tulevaan ristinkuolemaan viittaa hänen kavaltajansa läsnäolo. Rististä ja ylösnousemuksesta tulisi pian kirkon julistuksen perusta.

Kirkon jäseninä meitä kutsumaan elämään ilosanomasta kertoen, jokainen omalla paikallaan ja omalla tavallaan.

Herran Äiti ja velipuolet olivat aluksi hämmennyksissä, mutta heistä tulisi pian evankeliumin todistajia. Jeesus ei säiky epäilyksiämme tai hämmennystämme.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Keskiviikko 14.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon keskiviikko. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen esijuhla.

(Mark. 3:20–27)

Evankeliumissa Jeesuksen luona tungeksii paljon ihmisiä. Jeesuksen omaiset luulevat hänen olevan poissa tolaltaan ja haluavat ottaa hänet huostaansa. Kansan viisaimmat sen sijaan syyttävät, että Jeesus tekee ihmeitä pääpaholaisen voimin.

Jeesus vastaa heille vertauksin ja ihmettelee, miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan: jos valtakunta riitautuu itsensä kanssa, se sortuu. Samoin perhe hajoaa, jos sitä repivät riidat. Siksi väkevän miehen talon voi ryöstää vain, jos sitoo tämän.

***

Jeesuksen ihmeteot herättävät hämmennystä jopa hänen äidissään ja velipuolissaan. Oppineet sen sijaan syyttävät, että hän toimi pahan hengen voimalla.

Jeesus osoittaa vertauksin, ettei näin voi olla, koska silloin sielunvihollinen olisi riitautunut itsensä kanssa.

Vapahtaja on tullut kukistamaan Saatanan teot. Tämä valaa toivoa siihen, että Herra kykenee murtamaan suurimmatkin esteet polulta, joka johtaa ikuiseen elämään – johtuivatpa ne mistä syystä tahansa.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Torstai 15.8.2024. Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen.

(Luuk. 10:38–42, 11:27–28)

Evankeliumissa Jeesus saapuu vieraaksi Martan ja Marian kotiin. Maria asettuu kuuntelemaan Jeesuksen opetusta Martan hääriessä tehtävissään. Martta hätäili monista asioista, vaikka vain yksi oli tarpeen, Jeesus sanoo, mutta Maria oli valinnut hyvän osan.

Myöhemmin eräs nainen väkijoukosta kutsuu Jeesuksen synnyttänyttä ja imettänyttä äitiä autuaaksi. Jeesus sanoo, että autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.

***
Kirkon tradition mukaan Vapahtaja otti Neitsyt Marian ruumiillisesti taivaaseen hänen kuolemansa jälkeen. Apostolit todistavat tätä ihmettä. Maria Jumalanäitinä seurasi samaa tietä kuin ne pyhät, jotka nousivat kuolleista Jeesuksen kuoleman hetkellä, esimakuna tulevasta ylösnousemuksesta (Matt. 27:50–53).

Osallisuus ylösnousemukseen on luvattu Vapahtajaan uskoville. Siihen meitä johdattaa henkilökohtainen kilvoituselämä sekä Jumalan tahdon seuraaminen omassa elämässämme ja kutsumuksessamme.

Oikealle tielle neuvoo esirukouksillaan Jumalan tahtoa seurannut Neitsyt Maria, autuas Äitimme. Meitä neuvovat myös kirkon pyhät ihmiset, kuten esimerkiksi evankeliumissa mainittu Maria, pyhät palvelukset ja mysteerit eli sakramentit. Vapahtajan, Jumalanäidin ja pyhien ihmisten yhteydessä sekä pyhien ehtoollislahjojen osallisuudessa voimme kasvaa, kilvoitella ja löytää ikuisen autuuden, ikionnellisuuden, Jumalan armon suuren lahjan.

Perjantai 16.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon perjantai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Mark. 4:1–9)

Evankeliumissa Jeesus kertoo kansalle kylväjävertauksen, jossa osa jyvistä putoaa tien oheen ja linnut syövät ne. Osa putoaa kallioisen paikkaan, ja oras kuivettuu. Osa putoaa ohdakkeisiin ja tukahtuu. Muut putoavat hyvään maahan ja tuottavat määrältään erilaista satoa.

***

Kylväjävertauksessa Jeesus osoittaa, että kylvö tehdään hyvään maahan. Silti osa siemenistä putoaa kylvön ohessa myös huonompaan maaperään.

Myös hyvä maaperä on vaihtelevaa. Kylvetty hyvä maa kantaa eri suuruista satoa.

Huolimatta siitä, että kaikki kylvö ei kanna satoa, ja että hyvänkin maan sato on eri suuruista, kylväjä lähtee matkaan. Jumala tuhlaa laupeuttaan ja rakkauttaan kasvattaakseen meissä hyvää satoa. Hän ei unohda ketään.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Lauantai 17.8.2024. Matteuksen kolmannentoista viikon lauantai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

(Matt. 22:15–22)

Evankeliumissa oppineet neuvottelevat keskenään, miten saisivat Jeesuksen ansaan. He lähettävät oppilaitaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa Jeesuksen luo.

Oppineet sanovat Jeesukselle hänen puhuvan totta ja opettavan Jumalan teitä totuuden mukaan; ihmisistä riippumatta ja tekemättä eroa heidän välillään. Siksi he pyytävät Jeesusta sanomaan, onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei. Jeesus ymmärtää heidän juonensa ja sanoo heitä teeskentelijöiksi ja kysyy, miksi he yrittivät saada häntä ansaan. Sitten hän pyytää näyttämään rahaa, jolla he maksavat veronsa, ja kysyy, kenen kuva siinä on. Kun he vastaavat ”keisarin”, ja Jeesus kehottaa antamaan keisarille sen, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.

Tämän kuullessaan he hämmästyvät, jättävät Jeesuksen rauhaan ja menevät pois.

***
Vastustajat esittivät mairitellen Jeesukselle kysymyksiä, joiden tarkoitus oli saada hänet ansaan ja tuomittavaksi.

Vastauksessaan Jeesus osoittaa, että meillä on velvollisuuksia ihmisiä ja Jumalaa, yhteiskuntaa ja taivasten valtakuntaa kohtaan.

Vastustajat kehuivat Jeesusta, mutta olivat teeskentelijöitä. Jumalaa palvellessamme meidän tulee pyrkiä olemaan aitoja, Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi luotuja ihmisiä toisia kohtaan.

Sunnuntai 18.8.2024. Matteuksen kolmastoista sunnuntai. Kolmastoista helluntain jälkeinen sunnuntai. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkijuhla.

Liturgiassa

(Matt. 21:33–42)

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen viinitarhan rakentajasta, joka vuokraa tarhan toisille. Sadonkorjuun aikaan hän lähettää palvelijansa hakemaan osuutensa sadosta. Vuokraviljelijät ottavat palvelijat kiinni, pahoinpitelevät ja tappavat heistä muutamia. Lopulta isäntä lähettää poikansa ajatellen, etteivät he koskisi häneen. Viljelijät kuitenkin surmaavat pojan ajatellen saavansa perinnön itselleen. Sen tähden viinitarha uskottaisiin toisille. Näin kivestä, jonka rakentajat hylkäävät, tulee kulmakivi, ihmeellinen silmissämme.

***

Vertaus kuvaa ihmisten reaktioita Jumalan tekoihin maailmassa. Ne, joiden tehtäväksi uskottiin viinitarhasta huolehtiminen, surmasivat ensin Jumalan lähettämät palvelijat, sitten hänen Poikansa, vaikka heidän olisi pitänyt johdattaa ihmiset Herran luo.

Viinitarha, uskovien joukko, annettiin niiden huolenpitoon, jotka kantoivat hyvän sadon Herralle.

Jokaisella on kirkon viinitarhassa oma pieni ja huomaamattomampi tai suuri ja näkyvämpi tehtävä ja lahjat. Kaikkia tarvitaan. Vertaus on samalla terveellinen muistutus siitä, että tarkoitus on palvella Jumalaa ja lähimmäisiä eikä omia pyrkimyksiä.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Eläkkeellä oleva pohjoiskarjalainen monitaituri Lauri Karhapää ei ole jäänyt laakereillaan lepäämään eikä vaivojaan valittelemaan, vaan on kehittänyt taitojaan edelleen ja opetellut uusia tekniikoita. Karhapäällä on roppakaupalla hyviä ideoita, joita hän myös toteuttaa taitavasti.

– Isä on ahkera ja auttavainen, aina tekemässä jotakin, kuvailee Lauri Karhapäätä hänen tyttärensä Jenna.

Hän kertoo isänsä olevan myönteisesti ajatteleva ihminen, joka näkee asioissa aina niiden valoisatkin puolet, ja jolla on usein pieni pilke silmäkulmassaan.

Kädentaidot kulkevat suvussa

Työuransa Lauri Karhapää teki rakennustöiden parissa. Eräällä työmaalla oli esimies kerran tokaissut, että ”Lassi se tekköö vaikka pellistä housut, kun vaan kokonumeron sannoo!”

Hänen uutteruudestaan ja rakennusalan kattavasta osaamisestaan on osoituksena hänen johtamiensa työmaiden määrä. Karhapää oli viimeisimmäksi 32 vuotta Timanttimiehet-rakennusurakoitsijan palveluksessa, ja sinä aikana hänellä oli vastuullaan tuhansia työmaita. Hän on pyörittänyt yhtä aikaa useampia työmaita ja itsekin osallistunut töihin.

Tuupovaaran Sonkajanrannalla syntynyt Karhapää kertoo olevansa seppäsukua jo neljännessä polvessa. Suvusta löytyy myös nikkarointitaitoa ja kivitöitten osaamista. Ne hommat sujuvat Lauriltakin.

Perhekeskeinen neljän lapsen isä ja seitsenkertainen ukki on asunut pitkään Kontiolahden Puntarikoskella, mutta yhteydet Sonkajanrannalle ovat säilyneet. Suvun perinteiden vaaliminen ja erityisesti Johannes Karhapäähän eli pyhään Johannes Sonkajanrantalaiseen liittyvät asiat ovat Laurille läheisiä ja tärkeitä. Hänellä on paljon sukunsa perimätietoa, jota hän on jakanut etenkin nuoremmille sukupolville. Lisäksi hän on muun muassa laittanut kuntoon Ilomantsissa Kokonniemen kalmistolla olevan Karhapään sukuhaudan muistomerkit.

Karhapään seppäsuvun kunniakkaita perinteitä jatkaa isänsä tapaan puukkoja ja kirveitä tekevä Laurin poika Juhani Karhapää. Hänen tekemänsä puukko oli yleisön suosikki Metsästys ja Kalastus -lehden Suuressa puukkokilpailussa vuonna 2021.

Lauri Karhapään tekemä ristikäsityö
Karhapään komeaa kädenjälkeä on tämä Jaakko ja Johannes Karhapään kotitalon paikan merkkinä Sonkajanrannalla ollut kiviristi. Kuva: Anne-Mari Tiainen

Kalikkatauluja omalla tekniikalla

Kaikissa Lauri Karhapään kädentöissä on ainutlaatuinen idea. Niissä on paljon symboliikkaa, joka ei välttämättä avaudu yhdellä vilkaisulla. Mielenkiintoa herättävät työt kestävät pidempääkin katselua.

Viime vuosina Karhapää on tehnyt itse kehittelemällään tekniikalla kalikkatauluja. Niitten materiaalina ovat esimerkiksi kelosta, haavasta ja koivusta omatekoisen koneen avulla pilkotut palikat, jotka on saatu lohkeamaan puunsyiden mukaisesti. Ne antavat tauluille elävän ja luonnollisen pinnan. Kalikoiden lisäksi teoksissa voi olla yksityiskohtana vaikkapa karhun kynsi tai villisian hammas.

– Näissä on pääosassa puun olemus. Kahta samanlaista kalikkataulua ei tule. Näitä on mennyt paljon lahjoiksi, ja niitä tehdessäni olen aina miettinyt saajaa, että mitkä asiat ja paikat ovat hänelle tärkeitä, selvittää Karhapää.

– Yli sata näitä on tullut tehtyä ja sellaiset 6 000 kalikkaa niihin on mennyt. Suurimmassa taulussa on 740 kalikkaa.

Karhapään abstraktit eli todellisuutta pelkistävät teokset vaativat katsojalta kykyä tehdä tauluista oma tulkintansa, jotta niiden aihe ja sisältö avautuvat. Hyvänä vihjeenä ovat kalikkateosten nimet, kuten Ikimetsä, Kiehiset ja Karhunpolku.

Metsään menevä mies

Kalikkatauluissa näkyy Lauri Karhapään vahva luontosuhde ja rakkain harrastus, metsästys. Hän kuuluu omintakeiseen metsästysseura Tolkeen Äijiin, jonka jäseniä yhdistää luonnon ja perinteiden kunnioittaminen. Metsästys Lari-pystykorvan kanssa Lieksan ja Ilomantsin saloilla on Karhapään sydäntä lähinnä, mutta tutuiksi hänelle ovat tulleet myös metsästysretket Viroon ja Venäjän Karjalaan.

– Metsä kirkkoni olla saa, siteeraa Karhapää Immi Hellénin tunnettua runoa puhuessaan metsän merkityksestä elämässään.

Lauri Karhapää esittelee käsitöitään
Edesmenneelle isälleen 70-vuotislahjaksi Karhapää teki rautaisen muistomerkin. Se kuvaa Nikolain sukujuuria ja ankkuroitumista Sonkajanrannalle sekä hänen asemaansa yhtenä lenkkinä seppäsuvun ketjussa. Kuva: Harri Tuunanen
Kokonniemen hautausmaalla oleva muistomerkki
Johannes Karhapään ja muiden sukulaistensa haudalle Kokonniemen kalmistoon Lauri Karhapää teki muistomerkin metallista ja hautakiville uudet jalustakivet Jaakko ja Johannes Karhapään kotitalon ylimmästä rappukivestä. Kuva: Anne-Mari Tiainen

Pääkuva ylhäällä: Lauri Karhapää esittelee tekemiään Polku-sarjan kalikkatauluja, joihin kuuluu esimerkiksi Sianpolku. Kuva: Harri Tuunanen

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Voimme olla onnellisia siitä, että yhä useammat kirkkomme kuoroista ovat uskaltautuneet levyttämään ortodoksista musiikkia. Yhtä onnellisia voimme olla siitäkin, että musiikkimme on alkanut kiinnostaa myös suomalaisten kamarikuorojen parhaimmistoa. Se edistää meille rakkaan musiikin leviämistä yhtä laajemmalle kuuntelijajoukolle. Tästä erinomainen esimerkki on Saara Aittakummun johtaman Kamarikuoro Kampin Laulun levytys Timo Ruottisen Uspenie-juhlaa varten säveltämästä vigiliapalveluksesta.

Ruottinen on vuosikymmenien aikana merkittävällä tavalla lisännyt suomalaisen ortodoksisen musiikin lukumäärää ja laatua. Timo Ruottisen sävelkieli välttää modernille musiikille tyypillisiä monimutkaisia rakenteita tai harmonioita, jotka jotkut kokevat riitasointuisina. Vaikka musiikki – kuten oikein onkin – lepää vakaasti traditiossa, se on silti persoonallista ja omalakista. Luontevia ja kauniita melodiakaarroksia säestävät kuulaat kolmi- ja nelisointuharmoniat. Tämän takia sävelmät jäävät helposti kuuntelijan mieleen ja mikä parasta: ne sopinevat pienellä harjoittelulla myös osaksi kirkkokuorojen laulamaa liturgista musiikkia. Esimerkkinä Ruottisen sävelkielestä voi mainita vaikka juhlan troparin Oi Jumalansynnyttäjä, joka  on saavuttanut lempeillä harmonioillaan jo klassikon aseman.

Timo Ruottisen Vigilian syntyhistoria ulottuu jo vuosikymmenien päähän. Jotkut veisuista, kuten Alkupsalmi, Ehtooveisu, Aamuruskolaulu ja mainittu juhlan tropari, syntyivät vuonna 1984.

Tämän jälkeen Uspenie-aihe jäi pitkäksi aikaa syrjään Ruottisen tuotannossa. Nykyiseen muotoonsa teos valmistui vuonna 2018. Saman vuoden lokakuussa Uspenskin katedraali, joka on omistettu Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlalle (Uspenie), juhli merkkivuottaan, sillä pyhäkön käyttöön vihkimisestä oli kulunut 150 vuotta. Juhlavigiliassa 14.8. Uspenskin Katedraalikuoro esitti suuren osan teoksesta Varvara Merras-Häyrysen johdolla. 

Kampin Laulun ja Saara Aittakummun esitys on herkkä, kaunis ja kikkailematon. Se tekee oikeutta musiikin rukoukselliselle luonteelle. Vigilian kuuntelu houkuttaa hiljentymään ja sytyttämään tuohuksen kodin ikoninurkkauksessa. Levyn pitäisi kuulua jokaisen ortodoksin levyhyllyyn – ja miksei muidenkin!

Timo Ruottinen: Uspenie – kokoöinen vigilia
Kamarikuoro Kampin Laulu, joht. Saara Aittakumpu
Alba Records  ABC 481

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Torstai 1.8.2024. Matteuksen yhdennentoista viikon torstai. Kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin esiintuominen. (Jumalanäidin paasto 1.‒14.8.)

(Matt. 24:13–28)

Evankeliumissa Jeesus kertoo oppilailleen, miten se, joka kestää loppuun asti, pelastuu. Tämän valtakunnan evankeliumi julistetaan koko maailmaan todistukseksi kaikille kansoille: sitten tulee loppu.

Kun he näkevät profeetta Danielin ennustaman turmion iljetyksen pyhässä paikassa, Juudeassa asuvien täytyy paeta vuorille noutamatta mitään mukaansa. Jeesus valittaa raskaana olevien ja imettävien kohtaloa ja kehottaa rukoilemaan, ettei pakomatka tapahtuisi talvella tai sapattina. Ahdinko on niin suuri, ettei sellaista ole ennen ollut eikä tule olemaan. Ellei tätä aikaa lyhennettäisi, kukaan ei kestäisi, mutta valittujen tähden sitä lyhennetään.

Jos joku tuolloin sanoo nähneensä Messiaan, heidän ei pidä uskoa. Väärät messiaat ja profeetat ilmaantuvat suurin tunnusteoin ja ihmein johdattaakseen harhaan myös valitut. Jos heille sanotaan, että hän on autiomaassa tai sisällä talossa, sitä ei pidä uskoa. Ihmisen Pojan tulo on näkyvä kuin salaman leimahdus taivaalla. Korppikotkat kokoontuvat sinne missä on raato.

***

Jeesus kehottaa opetuslapsiaan kestävyyteen koetuksissa ja kärsivällisyyteen evankeliumin julistamisessa.

Tämän maailman keskellä he kohtaavat monia vaikeuksia maailman kulkiessa kohti loppuaan. Maailman kuohuessa heidän tulee varoa vääriä opettajia.

Väärät opettajat perustavat sanomansa valheisiin ajan merkeistä. Uskoville sen sijaan on selvää, että kaikki tapahtuu Jumalan tahdon mukaan. Huomio tulee kiinnittää Kristukseen ja kirkon terveeseen opetukseen, ei puheisin milloin mistäkin ajan merkistä ja opettajasta.

(Kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin esiintuomisen juhlaan liittyen tänään luetaan myös Joh. 19:6‒11, 13‒20, 25‒28, 30‒35.)

Perjantai 2.8.2024. Matteuksen yhdennentoista viikon perjantai.

(Matt. 24:27–33, 42–51)

Evankeliumissa Jeesus kertoo, kuinka suuren ahdingon päivien jälkeen aurinko pimenee eikä kuu valaise, tähdet putoavat taivaalta ja taivasten voimat järkkyvät. Taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki, ja maan sukukunnat valittavat nähdessään hänen tulevan taivaan pilvien päällä voimassaan ja kirkkaudessaan. Suuren torven soidessa enkelit kokoavat kaikkialta maan ääristä valitut. Viikunapuu, joka alkaa tulla lehteen, kertoo kesän läheisyydestä. Samoin he tietävät tämän nähdessään ajan olevan lähellä. Heidän tulee valvoa, sillä he eivät tiedä Herran tulon ajankohtaa.

Samoin talon isäntäkin valvoisi, jos tietäisi, milloin varas tulee. Ikionnellinen on se palvelija, joka huolehtii isäntänsä ohjeiden mukaan palvelusväestä ja jonka isäntä löytää näin tekemästä. Jos palvelija laiminlyö tehtävänsä ajatellen, että paluuseen on vielä aikaa, hän yllättyy isännän tullessa ja joutuu paikkaan, jossa itketään ja kiristellään hampaita.

***

Kirkko uskoo Jeesuksen toiseen tulemukseen voimassaan ja kirkkaudessaan. Tällöin Herra kokoaa omansa luokseen.

Erilaiset ajan merkit viittaavat ainoastaan siihen, että lupausten aika vääjäämättä lähenee. Kukaan ihminen ei kuitenkaan tiedä Jeesuksen toisen tulemuksen oikeaa ajankohtaa. Siksi Jeesus kutsuu omiaan valvomaan.

Vertaus tehtävänsä hoitavasta palvelijasta, joka odottaa isäntänsä paluuta, kehottaa kiinnittämään huomiota hengelliseen kasvuun ja toisten palvelemiseen sekä pysymään Kristuksen ja kirkon yhteydessä. Tämä on oikeaa ajan merkkien lukemista.

Lauantai 3.8.2024. Matteuksen yhdennentoista viikon lauantai.

(Matt. 19:3–12)

Evankeliumissa oppineet kysyvät Jeesukselta, saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa. Jeesus muistuttaa Jumalan tehneen ihmisen alun perin mieheksi ja naiseksi: liittyessään toisiinsa kahdesta tulee yksi. Siten sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, ei ihmisen pidä erottaa. Kun oppineet kysyvät, miksi Mooses salli antaa erokirjan, Jeesus vastaa tämän tapahtuneen heidän kovasydämisyytensä takia, vaikka niin ei ollut alun perin. Se, joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden tähden ja menee uudelleen naimisiin tai avioituu miehensä hylkäämän kanssa, tekee aviorikoksen.

Opetuslapset toteavat, että on helpompi olla menemättä naimisiin. Jeesus sanoo, ettei tämä ratkaisu sovellu kaikille, vaan ainoastaan niille, joille se on annettu. Jotkut ovat kohdusta saakka avioon kelpaamattomia, toiset ihmisten sellaisiksi tekemiä. Jotkut taas ovat taivasten valtakunnan tähden ottaneet osakseen naimattomuuden. Se, joka voi valita tämän, valitkoon.

***

Jeesus muistuttaa aviouskollisuuden tärkeydestä. Tämä ei kuitenkaan riipu pelkästään itsestä. Eron tullessa mistä syystä tahansa elämä täytyy järjestellä uudestaan. Luottamus Jumalan apuun auttaa silloin paljon.

Opetuslapset arvelivat Jeesuksen sanat kuultuaan, että oli ehkä parempi olla menemättä naimisiin. Elämä ei kuitenkaan ole näin yksioikoista.

Jeesus osoittaa kolme kilvoitustietä, jotka kirkon elämässä tarkoittavat avioliittoa, naimattomana elämistä tässä maailmassa tai luostarikilvoitusta. Tärkeintä on, että jokainen pyrkii elämään oman kutsumuksensa mukaan. Silloin se koituu siunaukseksi sekä itselle, toisille että kirkolle.

Sunnuntai 4.8.2024. Matteuksen yhdestoista sunnuntai. Yhdestoista helluntain jälkeinen sunnuntai.

Liturgiassa

(Matt. 18:23–35)

Jeesuksen vertauksessa palvelija ei kykene maksamaan suurta velkaansa kuninkaalle. Mies perheineen joutuu velkavankeuteen. Palvelijan pyytäessä kärsivällisyyttä, kuningas antaa velan anteeksi. Pian tämän jälkeen mies lähettää työtoverinsa vankeuteen mitättömän velan vuoksi. Kuultuaan tästä kuningas käskee lähettää armottoman palvelijan ankaraan vankeuteen. Näin myös taivaallinen Isä tekee, Jeesus sanoo, jos emme anna sydämestämme anteeksi toisille.

***

Jumalan suuri anteeksiantamus kutsuu olemaan laupiaita toisia kohtaan. Armottomuus tuhoaa ihmissuhteiden lisäksi myös jumalasuhteen.

Vertauksen periaate on helppo ymmärtää. Vaikeampaa on nähdä asenteita, joilla rikomme lähimmäisiämme vastaan. Nämä asenteet kätkeytyvät usein parhaaksi puhumisen viitan liepeisiin: armahdamme itseämme, mutta emme lähimmäistä. Näin jäämme anteeksiantamattomuuden vangiksi.

Oikealla asenteella on myös seurakuntaa eheyttävä vaikutus, sillä armeliaat ihmiset rakentavat laupiaan kirkon. Sellaisessa yhteisössä löytyy helpommin myös Jumalan laupeus. Muutos on aloitettava itsestä.

Maanantai 5.8.2024. Matteuksen kahdennentoista viikon maanantai. Jeesuksen kirkastumisen esijuhla.

(Mark. 1:9–15)

Evankeliumissa Johannes kastaa Jeesuksen Jordanissa. Sillä hetkellä taivas aukenee, Henki laskeutuu kyyhkysen tavoin Jeesuksen ylle ja ääni taivaasta sanoo: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”

Jeesus viettää neljäkymmentä päivää erämaassa Saatanan kiusattavana ja enkelit huolehtivat hänestä. Johanneksen vangitsemisen jälkeen Jeesus sanoo ajan täyttyneen ja julistaa: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!”

***

Pyhän Hengen laskeutuminen ja taivaasta kuuluva ääni paljastavat Jeesuksen ihmiseksi tulleeksi Jumalan Pojaksi, yhdeksi kolmiyhteisen Jumalan persoonista.

Jeesus kutsuu meitä kääntymään ja uskomaan. Taivasten valtakunta on meitä lähempänä kuin edes ymmärrämme.

Tällä Jumalan ilmoittamalla polulla kohtaamme koko maailman Vapahtajan ja saamme Pyhän Hengen lahjan kasvaaksemme askel kerrallaan kohti Jumalan lasten täyteyttä. Tätä tietä kulkien kasvamme eheiksi.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Tiistai 6.8.2024. Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen.

(Matt. 17:1–9)

Evankeliumissa Jeesus ottaa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukaansa korkealle vuorelle. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttuu hohtavan kirkkaaksi ja vaatteet lumivalkoisiksi. Mooses ja Elia ilmestyvät opetuslapsille. Sen nähdessään Pietari pyytää Herralta, että he saisivat tehdä paikalle kolme majaa. Loistava pilvi verhoaa heidät ja taivaasta kuuluu ääni, joka ilmoittaa: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Opetuslapset heittäytyvät pelon vallassa kasvoilleen, mutta Jeesus sanoo, ettei heidän tarvitse pelätä.

***

Opetuslapset saivat nousta hengellisen kokemuksen korkeuksiin. Mooses, jolle Jumala ilmestyi Siinain vuoren pimeydessä, näyttäytyy Jeesuksen oppilaille. Myös Elia, suuri ihmeiden profeetta, tulee heidän luokseen.

Jumalan salaisuus, joka ilmaistiin Moosekselle Siinain vuoren pimeydessä, loistaa nyt Jumalan Pojan kirkkaudessa Taaborilla. Opetuslasten mystinen kokemus avaa heille Jumalan kirkkauden salaisuuksia Jeesuksen yhteydessä.

Ihminen on tarkoitettu alun perin Jumalan tuntijaksi ja kokijaksi. Se, missä määrin tämä toteutuu elämämme aikana, on Jumalan armon varassa. Meidän osuutemme on olla siellä, missä Vapahtaja on: kirkon pyhällä vuorella ja rukouksen yksinäisyydessä. Teemme kilvoitusmatkaamme yhdessä toisten kanssa, mutta myös yksinämme Vapahtajan seurassa.

Keskiviikko 7.8.2024. Matteuksen kahdennentoista viikon keskiviikko. Kristuksen kirkastumisen jälkijuhla.

(Mark. 1:23–28)

Evankeliumissa Jeesus parantaa Kapernaumin synagogassa saastaisen hengen vallassa olevan miehen. Henki tunnistaa Jeesuksen Nasaretilaiseksi, Jumalan Pyhäksi. Ihmiset hämmästyvät ja ihmettelevät, mistä on kyse, koska Jeesuksella on valta opettaa uudella tavalla, ja koska saastaiset henget tottelevat häntä. Jeesuksen maine leviää kaikkialle Galileaan.

***

Jeesus ei ainoastaan opeta, vaan tekee myös tunnustekoja. Näin hän osoittaa taivaallisen alkuperänsä ja valtansa.

Ajalliset tunnusteot valmistavat tietä tärkeimmälle, kääntymykselle, ja uskoa seuraavalle ikuiselle pelastukselle.

Saastaiset henget tunnistavat Jeesuksen, mutta monet ihmiset ovat ymmällään. Jeesuksen tekemät tunnusteot kutsuvat tunnistamaan ja tunnustamaan hänen valtasuuruutensa, tulemaan hänen opetuslapsekseen.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Torstai 8.8.2024. Matteuksen kahdennentoista viikon torstai. Kristuksen kirkastumisen jälkijuhla.

(Mark. 1:29–35)

Evankeliumissa Jeesus menee Johanneksen ja Jaakobin kanssa Simonin ja Andreaksen kotiin. Hän parantaa Simonin kuumeisen anopin, joka alkaa palvella vieraitaan. Illan tultua Jeesuksen luo tuodaan lukuisia sairaita ja pahojen henkien valtaamia. Kapernaumin asukkaat kerääntyvät oven edustalle. Jeesus parantaa heistä useita, mutta ei anna pahojen henkien puhua, koska ne tuntevat hänet. Varhain aamulla, kun on yhä pimeää, Jeesus lähtee yksinäiseen paikkaan rukoilemaan.

***

Simonin anoppi kohtaa Jeesuksen ja alkaa kestitä vieraitaan kiitollisin mielin. Jeesuksen laupeus saa hänet palvelemaan toisia.

Jeesuksen tunnusteot saavat kansanjoukot kerääntymään hänen luokseen. Jeesus ei anna pahojen henkien paljastaa alkuperäänsä, jotta voisi vapaammin jatkaa julistustyötään.

Jeesus valmistautuu tehtäviinsä rukoillen ja antaa meille esimerkin aamurukousten merkityksestä. Muilta salassa tapahtuva rukous on Jumalan edessä tapahtuvaa sydämen rukousta, keskustelua Herran kanssa.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Perjantai 9.8.2024. Matteuksen kahdennentoista viikon perjantai. Kristuksen kirkastumisen jälkijuhla.

(Mark. 2:18–22)

Evankeliumissa kerrotaan, miten Johanneksen opetuslapset ja kansan oppineet paastoavat. Ihmetystä herättää se, etteivät Jeesuksen opetuslapset toimi samoin. Jeesus kertoo, etteivät häävieraat voi paastota niin kauan kuin sulhanen on heidän kanssaan. Tulee aika, jolloin sulhanen on poissa ja silloin he paastoavat. Kukaan ei ompele kutistumattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan, ettei se repeäisi entistä pahemmin. Uutta viiniäkään ei lasketa vanhoihin leileihin, etteivät ne menisi pilalle.

***

Sulhanen, joka johtaa morsiamen eli häneen uskovat ihmiset Jumalan valtakuntaan, oli saapunut. Paastokilvoittelun aika tulisi kirkon syntymisen jälkeen.

Jeesus tekee eron aikaisempaan muistuttaen näin siitä, että entinen oli katoamassa ja uusi syntymässä. Jumalan Poikana Jeesus toi mukanaan kirkon uuden kankaan ja viinileilin.

Jeesus kutsuu kilvoittelemaan paastossa, opettelemaan askel kerrallaan kestävyyttä ja kasvamaan hengellisesti. Jokainen on tällä matkalla eri kohdassa ja kilvoittelee Jumalan, ei ihmisten edessä.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Lauantai 10.8.2024. Matteuksen kahdennentoista viikon lauantai. Kristuksen kirkastumisen jälkijuhla.

(Matt. 20:29–34)

Evankeliumissa kaksi jerikolaista sokeaa kuulee Jeesuksen kulkevan ohitse. He alkavat huutaa: ”Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!” Ihmiset käskevät heitä olemaan hiljaa, mutta miehet huutavat anomustaan entistä kovemmin. Jeesus pysähtyy ja kysyy, mitä he haluavat hänen heille tekevän. Miehet pyytävät saada näkönsä takaisin. Jeesuksen käy heitä sääliksi, ja hän koskettaa heidän silmiään. Miehet saavat näkönsä ja lähtevät seuraamaan Jeesusta.

***

Jeesuksen apua ja armoa anovat sokeat näkivät hengellisesti enemmän kuin muut. Luottamus Herraan ja hänen apunsa sai heidät myös lähtemään Jeesuksen matkaan.

Jeesuksen tunnusteko ei tarkoita jokaisen vamman, sairauden tai vaivan parantumista tässä ajassa.

Teollaan Jeesus kutsuu heräämään hengellisesti ja seuraamaan häntä. Silloin kaikki elämäntilanteet ja vaiheet voivat koitua sielun pelastukseksi. Tällöin voi löytyä myös oma kutsumus.

Sunnuntai 11.8.2024. Matteuksen kahdestoista sunnuntai. Kahdestoista helluntain jälkeinen sunnuntai. Kristuksen kirkastumisen jälkijuhla.

Liturgiassa

(Matt. 19:16–26)

Evankeliumissa rikas nuorukainen kysyy Jeesukselta, mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Jeesus kehottaa seuraamaan Jumalan käskyjä. Nuorukainen kertoo tehneensä niin ja kysyy, mitä häneltä vielä puuttuu. Jos hän tahtoisi olla täydellinen, Jeesus sanoo, hänen tulisi myydä omaisuutensa ja antaa rahat köyhille kootakseen aarteen taivaaseen. Sitten hänen tulisi seurata Jeesusta.

Tämän kuultuaan nuorukainen lähtee surullisena pois. Jeesus kertoo oppilailleen, miten kamelin on helpompi mennä neulansilmästä kuin rikkaan pelastua. Jumalalle kaikki on silti mahdollista.

***

Nuori mies ymmärsi, että häneltä puuttui jotakin, mutta Jeesuksen vastaus ei miellyttänyt. Hän ei tahtonut luopua ahneudestaan ja sitten seurata Herraa. Ulkoinen hurskaus ei muuttanut itsekästä mieltä.

Jeesuksen sana on varoitus yltäkylläisyydessä eläville, mutta myös muille, sillä köyhyydessä kilvoittelevakin voi langeta. Jeesuksen sanat muistuttavat, ettei minkään saa antaa estää laupeutta ja siitä kumpuavaa Kristuksen seuraamista.

Itsekkyyden este voi tuntua ylitsepääsemättömältä, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. On vain uskallettava ottaa ensimmäinen vaikealta tuntuva askel. Laupias sydän voittaa paljon.

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Näyttelyssä on nähtävillä myös edelleen olemassa olevia kirkkoja, joista yksi on Sortavalan pyhän Nikolaoksen kirkko Riekkalan saarella Rantueen kylässä.

Sortavalan alueen pyhän Nikolaoksen kirkko mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499–1500.

Akateemikko Nikolai Ozeretskovskij mainitsee vuoden 1785 matkakertomuksessaan, että ”venäläistä kirkkoa ei ole kaupungissa (Sortavalassa), vaan se sijaitsee kaksi virstaa kaupungilta ja on hyvin ränsistynyt. Kirkossa on melko paljon seurakuntalaisia, 660 miestä ja 580 naista. He kaikki ovat karjalaisia eivätkä osaa venäjää. Siksi pappi tulkkaa jumalanpalvelusta heidän kielelleen, joilla ei vielä olemassa kirkonkirjoja”. 

Menetetyn Karjalan pyhäkkö valokuvassa
M.Popov: Sortavalan Rantueen kirkko, 1800-luku.

Vuonna 1873 Sortavalaan rakennettiin uusi Pietarin ja Paavalin kirkko, jonka pienoismalli on myös esillä RIISAn näyttelyssä. Rantueen pyhän Nikolaoksen kirkon kellontorni oli putoamaisillaan, joten kirkko purettiin ja paikalle pystytettiin uusi, samanlainen kirkko 1891. Rahoituksen tähän järjesti sortavalainen mesenaatti Elisabeth Hallonblad (o.s. Siitoin (1831–1907), joka oli karjalaisesta, ortodoksisesta kauppiasperheestä. Remontin yhteydessä kirkkoon siirrettiin ikoneja Sortavalan puretusta vanhasta Pietarin ja Paavalin kirkosta.

Arkkipiispa Antoni vihki uuden Nikolaoksen kirkon 2.7.1892. Jumalanpalvelukset toimitettiin tässä lämmittämättömässä kirkossa 6. joulukuuta ja 9. toukokuuta, sekä muina päivinä seurakuntalaisten pyynnöstä. Kirkkoa remontoitiin myös vuonna 1926.

Sodan jälkeen alue luovutettiin Neuvostoliitolle, eikä kirkosta saatu evakuoitua mitään. Kirkon kellontorni purettiin ja rakennuksessa toimivat kerhotalo, kirjasto ja varasto. Vuodesta 1993 lähtien kirkko on kuulunut Laatokan Valamon luostarille.

RIISAn kokoelmaan kuuluu Rantueen kirkon 1700-luvun ehtoollisesineitä ja sakramenttilipas, sekä kirkon ”kuninkaan ovet”, jotka ovat esillä kokoelmanäyttelyssä. Nämä esineet oli luovutettu Valamon luostarin vuonna 1912 perustettuun muinaismuistokokoelmaan, ja ne onnistuttiin sen takia evakuoimaan muiden Valamon museoesineiden kanssa.

Menetetyn Karjalan pyhäkkö valokuvassa
Rantueen kirkko ennen sotaa.

Suomi menetti alueet 1944

Pienoismallien esikuvat ovat ortodoksisia kirkkoja ja tšasounia alueilta, jotka Suomi menetti Neuvostoliitolle Moskovan rauhansopimuksessa 1944.

Näyttelyssä olevat kirkkojen pienoismallit edustavat erilaisia arkkitehtuurityylejä tai niiden yhdistelmiä. Esille asetettavat pienoismallit on valikoitu niiden ainutlaatuisen arkkitehtuurin, muutoin kauniin ulkonäön tai maisemoinnin perusteella.

Pienoismallit on teettänyt Iisalmessa toiminut Evakko Säätiö ja ne on valmistanut mikkeliläinen Malliakopio Ky. RIISA on saanut pienoismallit kokoelmiinsa lahjoituksena Kuopion ortodoksiselta seurakunnalta. Pienoismallit on rakennettu 1:100 suhteella.

Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn amanuenssi.

Pääkuva ylhäällä: Rantueen kirkon sisäkuva. Kuvassa seisoo Sortavalan seurakunnan kirkkoherra Vasili Sobolev.

Menetetyn Karjalan pyhäkkö valokuvassa
M. Popov: Siitoisten hautapatsas Rantueen kirkon vieressä, 1800-luku.
Menetetyn Karjalan pyhäkkö valokuvassa
Kirkon alttaritaulu "Sallikaa lasten tulla luokseni" oli taiteilija Vasili Vereštšaginin maalama.
Vanhan pyhäkön kuninkaan ovet
Rantueen kirkon kuninkaan ovet kuuluvat RIISAn kokoelmanäyttelyyn.
Rantueen kirkon sisäkuva vanhassa valokuvassa
Rantueen kirkko vuonna 1942. Kuvassa vasemmalla on pappismunkki Paavali sotilaspuvussa.
Rantueen kirkko nykyään
Kirkko nykyään. Kuva: Pavel Jakovlev

Jaa tämä juttu