Ajassa

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos kirkkovuoden alkaessa: Tarvitsemme maailmanlaajuista radikaalia asennemuutosta

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos tervehtii kirkkokansaa kirkkovuoden alkaessa 1. syyskuuta 2024.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos Kuva: Jyri Pitkänen

Bartolomeos, Konstantinopolin, Uuden-Rooman arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka Jumalan armosta, koko kirkon täyteydelle: Herramme Jumalamme ja pelastajamme, kaiken olevaisen Luojan, Jeesuksen Kristuksen armoa, rauhaa ja laupeutta teille kaikille.

Mitä arvollisimmat esipaimenveljet ja rakkaat lapset Herrassa,

on kulunut 35 kokonaista vuotta siitä, kun Ekumeenisen patriarkaatin pyhä synodi asetti syyskuun ensimmäisen päivän, kirkkovuoden alun, luonnonympäristön suojelun ja sen puolesta rukoilun päiväksi. Tämä siunattu avaus on saavuttanut laajaa vastakaikua ja tuottanut runsasta satoa. Kristuksen suuren kirkon monitahoiset ekologiset hankkeet keskittyvät tänä päivänä ilmastonmuutoksen, tai paremminkin ilmastokriisin, ilmiön ympärille, ilmiön, joka on aiheuttanut ”planetaarisen hätätilan”.

Kunnioitamme ympäristöliikkeiden panosta, kansainvälisiä sopimuksia ympäristön puolesta, tieteentekijöiden osallisuutta ongelmien ratkaisuun, ympäristökasvatuksen osuutta, ympäristötietoisuuden kasvua ja lukemattomien ihmisten aktivoimista toimimaan – ja aivan erityisesti nuoremman sukupolven edustajia tässä suhteessa. Samalla kuitenkin pidämme kiinni väitteestämme, että tarvitsemme aksiomaattista ”kopernikaanista käännettä”, maailmanlaajuista radikaalia asennemuutosta sekä perusteellista ihmiskunnan ja luonnon välisen suhteen uudelleenarviointia. Muutoin jatkamme vain ekologisen kriisiin katastrofisten seurausten hoitamista, jättäen ongelman juurisyyt koskemattomiksi ja ennalleen.

Ympäristöön kohdistuva uhka on nykymuotoisen sivilisaatiomme kriisin jatketta. Tässä mielessä ongelman onnistuneet ratkaisut eivät voi nousta saman sivilisaation perustavista periaatteista, siitä mikä sivilisaatiollemme on järkevää, sillä juuri nämä periaatteet ja ajatusmallit ovat itse ongelman luoneet. Olemme toistuvasti ilmaisseet vakaumuksemme, että kirkot ja uskonnot kykenevät merkittävästi ohjaamaan elintärkeää hengellistä ja arvostelukyvyn kääntymystä ihmiskunnan ja planeettamme tulevaisuuden tähden. Aito usko hälventää ihmisen häikäilemättömyyden ja titanismin, ihmisen muuttumisen ”ihmisjumalaksi”, joka hävittää kaikki standardit, rajat ja arvot julistamalla itsensä ”kaiken mitaksi” ja välineellistämällä toiset ihmiset ja luonnon omien kyltymättömien tarpeidensa ja oikkujensa työkaluiksi.

Vuosisatoja vanha kokemus opettaa meille, että ilman hengellistä ja arvostelukyvyn ”Arkhimedeen” pistettä ihmiskunta ei pysty välttämään nihilististä ”antropologismia”. Tämä on itse asiassa klassisen hengen perinnettä, jonka jo Platon ilmaisi seuraavan periaatteen kautta: ”Jumalan tulee olla meille kaikessa ylin mitta” (Lait 716c). Tällainen ymmärrys ihmisyydestä ja vastuusta, jotka rakentuvat suhteelle Jumalaan, tulee ilmaistuksi myös kristillisessä opetuksessa Aadamin luomisesta ”Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi”. Sama asia tulee esiin myös inkarnaatiossa, ikuisen Jumalan Sanan omaksuessa ihmisluontomme meidän pelastuksemme ja koko luomakunnan uudistamisen tähden. Kristillinen usko tunnistaa sekä ihmiskunnan että koko luomakunnan äärimmäisen arvon. Tässä hengessä siis ihmispersoonan pyhyyden kunnioittaminen ja ”hyväksi” todetun luomakunnan eheyden suojelu ovat yhtä ja samaa. Usko viisauden ja rakkauden Jumalaan innoittaa ja tukee ihmiskunnan luovia voimia, vahvistaa sitä haasteiden ja koettelemusten edessä ja antaa voimia jopa sellaiseen mikä vaikuttaa olevan inhimillisesti mahdotonta.

Olemme pyrkineet ja yhä edelleen pyrimme kohti suurempaa ortodoksien välistä sekä kaikkien kristittyjen välistä yhteistyötä ihmisyyden ja luomakunnan suojelemiseksi sekä tuomaan edellä mainittuja teemoja uskontodialogiin ja uskontojen yhteistoimintaan. Lisäksi haluamme erityisesti korostaa tarvetta ymmärtää, että nykyinen ekologinen kriisi koskettaa ennen muuta maapallomme köyhimpiä. Ekumeenisen patriarkaatin dokumentissa ”Maailman elämän edestä” tätä kirkon huolta korostettiin ilmastonmuutoksen valossa seuraavasti: ”Erityisesti tänä päivänä meidän on ymmärrettävä, että lähimmäisen palveleminen ja luonnollisesta ympäristöstä huolehtiminen ovat läheisesti ja erottamattomasti kytköksissä toisiinsa. Luomakunnasta huolehtiminen ja Kristuksen ruumiin palveleminen ovat läheisesti ja väistämättä liitoksissa toisiinsa, aivan kuten liitoksissa ovat köyhien taloudelliset olot ja planeettamme ekologinen tila. Tiedemiehet kertovat meille, että nykyisestä ympäristökriisistä kärsivät vakavimmin ne, joilla on kaikkein vähiten. Tämä tarkoittaa, että kysymys ilmastonmuutoksesta on myös kysymys yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisuudesta.” (§76) (Toim. huom.: Voit tutustua Maailman elämän edestä -dokumenttiin täällä: https://ort.fi/kirkko-ajassa/maailman-elaman-edesta/ (Avaa uuden sivuston))

Lopuksi toivotamme teille rakkaat veljet ja rakkaimmat lapset uutta kirkkovuoden alkua, joka olkoon täynnä jumalallisia siunauksia ja tuotteliaisuutta. Välitämme teille kaikille kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän, jonka ihmeitätekevän ikonin (Pammakaristos) juhlaa tänään vietämme, esirukouksien kautta kaiken Luojan ja Jumalan elämää antavaa armoa ja rajatonta laupeutta.

Syyskuun 1. päivänä 2024
+ Bartolomeos
palava esirukoilijanne Jumalan edessä

 

Pääkuva ylhäällä: Ekumeeninen patriarkka Nuuksiossa syyskuussa 2023.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Arkkipiispa Elia Ukrainan täysimittaisen sodan alkamisen vuosipäivänä: Kirkon on uskallettava sanoa, kenen rinnalla se seisoo

Ikonilahjoitus Joensuun seurakuntaan: uudet naispyhien ikonit siunataan ortodoksisuuden sunnuntaina

Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen paimenkirje suuren paaston alkaessa: ”Asketismi on toinen nimitys kristilliselle elämälle”
Näytä kaikki
Kulttuuri

Raakkujen helmillä kaunistettiin aikoinaan ikoneita ja mitroja – nyt niiden suojelu on sydämen asia

Suomussalmen Hukkajoella tapahtuneen raakkutuhon myötä otsikoihin noussut jokihelmisimpukka on ollut vuosisatoja tärkeä osa Karjalan ja itäisen Lapin ortodoksista kulttuuria. Helmet ovat koristaneet niin ikoneja, papiston jumalanpalveluspukuja kuten myös kirkkokansan naisväkeä. Raakkujen ahdingon myötä ne rauhoitettiin, ja samalla on hiipunut myös yksi perinteinen käsityötaito ja kirkkotaidemuoto.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Tapio Tiimonen Kuva: Eri kuvaajia

Helmenpyyntiä on Karjalassa harjoitettu kirjallisten lähteiden perusteella viimeistään 1400-luvulta lähtien, mutta luultavasti helmestys on alkanut huomattavasti aikaisemmin. Kookkaan, kauniin pyöreän ja tasavärisen helmen löytäjälle tiedossa oli usein mojova leivänlisä, ja niinpä pyynti säilyi erityislaatuisena elinkeinona aina vuoteen 1955 asti. 

Ortodoksisen tapakulttuurin yksi globaali ominaispiirre on halu koristella niin kirkkoja kuin niissä käytettävää esineistöä. Kirkon ajatellaan olevan eräänlainen häivähdys tai ennekuva taivasten valtakunnasta, ja niinpä sen kaunistamiseen on nähty vaivaa. Näkyvimmin tämä tulee esille ikoneiden kautta, mutta myös ehtoolliskalustot ja papiston jumalanpalveluspuvut valmistetaan koristeellisiksi. Ajan saatossa eri alueille on kehittynyt omaleimaiset piirteensä. Karjalassa oli tapana käyttää helmiä.

Tihvinän Jumalanäiti -ikoni vuodelta 1764 Käkisalmen ortodoksinen seurakunta
Tihvinän Jumalanäidin ikoni vuodelta 1764, Käkisalmen ortodoksinen seurakunta. Riisassa olevasta tekstistä ilmenee, että "jäljennös on tehty alkuperäisen kokoiseksi 6.11.1764 ja päällyksen on tehnyt ahkeruudella ja rakkaudella hovikirkon lämmittäjä Anton Petrov Lobanovinpoika 26.2.1766." Jokihelmiä on Jumalanäidin maforin koristeena.
Jumalanäidin maforin jokihelmet lähikuvassa
Jumalanäidin maforin jokihelmet lähikuvassa. Kuva: RIISA

Kunnioitus ikoneita, varsinkin ihmeitätekeviksi tunnistettuja, kohtaan on herättänyt ihmisissä halun suojata niitä valmistamalla riisoja. Usein tarkoitukseen on käytetty jaloja tai vähintään arvokkaita metalleja, esimerkiksi lehtikultaa, hopeaa tai hopeoitua kuparia. Pohjoisen syrjäisillä ja verrattain köyhillä alueilla ei näitä ole ollut liiaksi asti saatavilla, joten korpipurojen ja erämaajokien syvyyksistä on pyydetty helmiä korvaamaan tuontimetallia.

Raakun tärkeyttä karjalaisille ortodokseille kuvaa hyvin ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn intendentti Katariina Husson vastaus toimittajan valokuvapyyntöön helmikoristelluista esineistä:

– Kuvia niistä on niin paljon, etten tällaisella aikataululla ehdi niitä käymään läpi.

Esineistöä on siis Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa paljon, ja suurin osa niiden aidoista helmistä on peräisin raakuista. Simpukkalajin pitkään jatkunut heikko tila on johtanut kuitenkin tilanteeseen, ettei toimittaja löydä ketään, jolta kysyä tästä aikoinaan selvästi merkittävästä käsityötaidon ja kirkkotaiteen muodosta.

Karjalaisten ohella myös koltansaamelaiset ovat aikoinaan harjoittaneet helmenpyyntiä. Kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff muistelee:

– Eipä minulla ole helmenpyynnistä kovin paljon sanottavaa, koska se on jo niin kaukaista historiaa. Suonikylässä ja Luttojokivaressa sitä harjoitettiin ja raakkuja käytettiin. Luottojoki oli raakkujoki, mutta se oli silloin, kun Petsamo vielä kuului Suomelle.

Lapissa ja muualla Suomessa helmestys kiellettiin raakun rauhoituksella vuonna 1955, mutta koltilla sota ja alueluovutukset tarkoittivat toiminnan loppumista jo aikaisemmin. Samalla viimeisetkin käsityöperinteet katkesivat.

– Koltilta se loppui silloin, kun Petsamo menetettiin. Sen aikaiset käsityöntaitajat ovat jo poissa.

Ehtoollispeite Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kokoelmista
Pieni ehtoollispeite RIISAn kokoelmista. Ehtoollispeitteillä on tärkeä tehtävä suojata ehtoollislahjoja proskomidin jälkeen. Peiteen on lahjoittanut Valamon luostarille kauppias Vasili Stepanovits Koparin vuonna 1865. Pieneen, ristinmuotoiseen peitteeseen on kuvattu pyhittäjäisät Sergei ja Herman Valamolaiset, kuusiisiipisiä serafeja ja viiniköynnöksiä. Peite on tummanpunaista silkkisamettia. Se on koristettu taidokkaasti kulta- ja helmikirjonnalla. Helmet ovat kooltaan 1–3 mm, muutamat yksittäiset 5 mm. Kuva: RIISA

Viime aikoina esimerkiksi Tenojoen lohen suojelemiseksi asetetut kalastusrajoitukset ovat herättäneet arvostelua ja huolta saamelaisten kalastusperinteen säilymisen kannalta. Kolttien keskuudessa ei Feodoroffin mukaan kuitenkaan ole harmiteltu helmenpyyntiperinteen loppumista, vaan asiaan on suhtauduttu ymmärryksellä.

– En ole kokenut, että se olisi aiheuttanut harmitusta. Asia on ymmärretty hyvin, kun tiedetään, kuinka tärkeä joen ekologiaan kuuluva eliö raakku on, ja kuinka paljon raakun tuhoutuminen vaikuttaa jokeen. Ainakaan omalta sukupolveltani tai vanhemmiltani en ole kuullut, että raakun suojelua harmiteltaisiin. Enemmän harmitti se, että alueet menetettiin.

Viime silauksen antoi Neuvostoliitossa 1960-luvulla rakennettu pato, joka katkaisi kalojen vaellusyhteyden Jäämereen. Tämän myötä raakkujen lisääntymisen kannalta tärkeät lohet hävisivät.

– Luttojoki oli taimen- ja lohijoki aikoinaan, mutta Tuuloman voimalaitospato pilasi sen. Harmittaa, että vesistöjä tuhotaan eikä kalaportaita rakenneta. Luonnonkansalle on aina iso mullistus ja menetys, kun tämmöisiä tehdään. Lutto- ja Tuulomajoki olivat hyvin merkittäviä tulonlähteitä ja elämisen ehto, kun sinne nousi lohta, jota kesällä pyydettiin elääkseen.

Vihreänä patriarkkana tunnettu Ekumeeninen patriarkka Bartholomeos on pitänyt luontoarvoja esillä ja kehottanut kirkkoa pitämään huolta luomakunnasta ja luontosuhteesta. Feodoroff kertookin havainneensa Suomen ortodoksisen kirkon noudattaneen patriarkan kehotusta.

– Viime aikoina kirkon kannanotoissa ja puheissa on näkynyt luonnon monimuotoisuuden arvostaminen ja huoli ilmastonmuutoksesta.

Helmenkalastusta vanhaan aikaan
Karjalassa käytettiin apuna myös lauttoja, joihin tehdyn reiän läpi pyytäjä tähysti joen pohjassa lymyäviä raakkuja. Kuva on otettu vuonna 1894 Vienan Karjalassa Vuokkiniemellä. Kuva: I. K. Inha/Museovirasto

Feodoroff kiittää myös väistyvää arkkipiispaa Leoa.

– Arkkipiispa Leo korosti luontoyhteyttä meidän juhlassamme jumalanpalveluksen yhteydessä pitämässään jäähyväispuheessa ja puhui siitä hienolla tavalla. Hän osasi sanallistaa asioita, jotka ovat meille tärkeitä.

Ajankohtaisille raakku-uutisille Feodoroffilta ei kiitoksia heru. Tapahtumat muistuttavat siitä, kuinka arkielämässä luotoarvojen puolestapuhuja saa vastaansa vastustusta.

– Kyllä tämä raakkujuttu taas avasi silmiä, kuinka luonto nähdään talouden puolelta pelkkänä resurssina. Luonnon arvot ja yksittäisten asioiden merkitys ekologian ja monimuotoisuuden kannalta – juhlapuheissa niistä pidetään huolta, mutta todellisuus on monesti rumaa ja kovaa. Tässä sen huomaa, kun itsekin olen poromies, ja meillä on luontosuhteeseen perustuva elämäntapa. Kun puolustaa luontoarvoja, kohtaa ymmärtämättömyyttä.

Puhtaiden vesien tärkeys ja pyynnin jatkuvuuden turvaaminen on ollut kolttien mielessä jo muinoin. Kirjallisuudesta löytyy nimittäin tieto, että kolttasaamelaiset olisivat suojelleet helmestysvesiään muun muassa kieltämällä puun uittamisen hyvillä raakkuapajilla.

Helmenpyynti oli vielä ennen sotia sangen alkeellista puuhaa. Raakkuja kerättiin puroista ja joista muun muassa tunnustelemalla pohjaa jalalla ja noukkimalla sitten simpukat talteen käsin. Innokkaammat pyytäjät tosin saattoivat käyttää apuna tuohesta tehtyä tähystystötteröä ja puusta veistettyä poimintalautaa. Karjalassa on tiettävästi ollut joidenkin pyytäjien käytössä myös pieniä lauttoja, joilla makoillen on päästy syvempään veteen. Kehittyneimmillään pyyntiväline on ollut raudasta valmistettu kouramainen raakkurauta.

Helmenkalastusta Laatokan Karjalassa 1890-luvulla
Helmenkalastusta Laatokan Karjalassa 1890-luvulla. Pyyntimenetelmä oli alkeellinen, simpukoita etsittiin kahlaamalla. Kuva: Impi Backman/Museovirasto

Helmiä myytiin Venäjälle ja läntiseen Eurooppaan

Karjalaisten ja kolttien harjoittamaa pyyntiä onkin aihetta koskevissa tutkimuksissa pidetty alkeellisena ja vaikutukseltaan vähäisenä, mistä osaltaan kertonee vuosisatoja jatkunut perinne. 

Raakun kannalta pyynti muodostui paikka paikoin ongelmaksi asti vasta sukellusvarusteiden kehittymisen myötä sotien jälkeen. Tällöin kuitenkin sekä koltat että karjalaiset olivat menettäneet perinteiset asuinalueensa ja samalla raakkuvetensä.

Kaikki helmet eivät suinkaan päätyneet kirkolliseen käyttöön, vaan helmille oli markkinoita suurissa kaupungeissa niin Venäjällä kuin läntisessäkin Euroopassa. Kirkkomuseo RIISAn kokoelmissa olevista helmistä suurin osa on vähempiarvoisia, muodoltaan epäsäännöllisiä helmiä. Pyytäjien tavoitelluin saalis oli pyöreä ja kookas helmi, jolla saattoi saada sievoisen tilin. Tutkimuskirjallisuudessa mainitaan vielä 1900-luvulla hyvästä helmestä saadun Lapissa 5 000 markkaa aikana, jolloin poron arvo oli 25 markkaa.

Karjalassa helmikaupan keskukseksi kirjallisuudessa mainitaan Vienan Karjalassa sijaitseva Vienan Kemi ja Solovetskin luostari. Alueella onkin huomattavia jokia, joihin kruunu oli myöntänyt luostarille kalastusoikeuksia hieman samaan tapaan kuin Valamon luostarille etelämpänä.

Protestanttisesta teologisesta perinteestä poiketen ortodoksiseen teologiaan kuuluu käsitys luonnon pyhittämisestä ja kirkastumisesta. Vahva luontosuhde ilmenee voimakkaasti erityisesti teofanian ja temppelijuhlien eli praasniekkojen yhteydessä, kun toimitetaan vedenpyhityksiä. Liturgian suuressa ekteniassa pappi anoo ”suotuisia ilmoja ja runsaita maan hedelmiä”. Kirkko tuntee myös runsaasti pyhitys- ja siunausrukouksia sekä -kaavoja erilaisille luomakunnan osille kuten karjalle, mehiläisille, hedelmätarhoille. Löytyypä Amerikan ortodoksien keskuudesta rukouksia myös hurrikaanien aiheuttamien tuhojen lieventämiseksi.

Luonnon ja maan antimet ovat oleellisesti läsnä ortodoksisessa uskonnonharjoituksessa. Kirkon toiminnan keskus, ehtoollinen, nojaa maan hedelmiin: leipäviljaan ja viiniin. Kirkkoja valaisevat mehiläisvahakynttilät, suitsuttaessa poltetaan pihkaa, sairaanvoitelussa käytetty öljy on peräisin oliiveista. Kaikki kirkon jäsenet liitetään kirkkoon mirhalla voitelun sakramentissa, jossa käytetty mirha keittämiseen käytetään kymmeniä yrttejä.

Kestävään luotosuhteeseen nojaten kaksi pohjoisen vähemmistöuskontoa harjoittavaa vähemmistökansaa – karjalaiset ja koltat – ovat voineet hyödyntää raakkujen antimia koristaakseen itselleen merkityksellistä esineistöä. Vesistörakentaminen, siitä seurannut lohi- ja taimenkantojen romahdus ja metsäojituksen myötä muuttunut vedenlaatu tarkoittavat sitä, ettei tämä enää ole mahdollista. Tärkeämpää on suojella kaikkea sitä, mikä vielä on pelastettavissa.

Piispa Kiprianin Mitra
Sortavalan piispa Kirpianin mitra. Kuva: RIISA

Piispa Kiprianin mitra

Nuorena, vain 35-vuotiaana, menehtynyt Sortavalan piispa Kirpian toimi apulaispiispana vuosina 1913-1914. Nykyään piispa Kiprianille valmistettu mitra kuuluu kirkkomuseo RIISAn kokoelmiin. Päähine on kauttaaltaan koristeltu viiniköynnöksiä esittävällä helmi-, korukivi ja kultakirjonnalla. Mitraan kiinnitetyt ikonit on maalattu helmiäislevyille. Käytetyt helmet ovat makean veden helmiä eli jokihelmisimpukan helmiä. Ne on kiinnitetty mitraan nauhamaisesti sidepistoin. Perimätiedon mukaan helmet ovat peräisin piispan äidin morsiushilkasta.

Pääkuva ylhäällä: Jumalanäidin maforin jokihelmet lähikuvassa. Kuva: RIISA

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Riisan uusi kokoelmanäyttely esittelee kirkkomme historiaa ja kirkkotaidetta

Ukrainalaista uskonnollista taidetta esillä Kulttuurikeskus Sofiassa

Ortodoksiset kirkkolaulupäivät järjestetään Helsingissä huhtikuussa – tutustu ohjelmaan
Näytä kaikki
Minisaarna

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä – juhlan liturgiaa voi seurata myös verkkolähetyksenä

Isä Marko Mäkisen laatima Minisaarna Kaikkeinpyhimmän Valtiattaremme Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymän juhlana 8. syyskuuta 2024.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen Kuva: Adam Ján Figel/Alamy

(Luuk. 10:38–42, 11:27–28)

Evankeliumissa Jeesus saapuu vieraaksi Martan ja Marian kotiin. Maria asettuu kuuntelemaan Jeesuksen opetusta Martan hääriessä tehtävissään. Martta hätäili monista asioista, vaikka vain yksi oli tarpeen, Jeesus sanoo, mutta Maria oli valinnut hyvän osan. Myöhemmin eräs nainen väkijoukosta kutsuu Jeesuksen synnyttänyttä ja imettänyttä äitiä autuaaksi. Jeesus sanoo, että autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.

***

Kirkon perinteen mukaan Neitsyt Maria syntyi lapsettomille Joakimille ja Annalle. Ihmiskunnan pelastuksen aika lähestyi. Iloitsevat vanhemmat lupasivat pyhittää lapsensa Jumalalle.

Mariaa johdattelivat Jumalan mielen mukaiseen elämään rakastavat vanhemmat. Kaikille vanhemmille ja lasten läheisille onkin annettu tärkeä kasvatuksellinen ja rukouksellinen tehtävä.

Evankeliumissa kerrotaan toisesta hyvän osan valinneesta Mariasta. Sellaisen osan valitsi myös Jeesuksen äiti, joka suostui Jumalan tahtoon synnyttääkseen koko maailman Vapahtajan ja jota kirkko siksi ylistää autuaaksi. Neitsyt Marian tavoin autuaita eli ikionnellisia ovat ne, jotka tekevät hyvän valinnan, ottavat vastaan Jumalan sanan ja seuraavat sitä elämänsä kilvoitusmatkalla.

Ristin ylentämistä edeltävä sunnuntai

(Joh. 3:13–17)

Evankeliumissa Jeesus julistaa, ettei kukaan muu ole noussut taivaaseen kuin Ihmisen Poika, joka on sieltä myös tullut. Samoin kuin Mooses kohotti käärmeen autiomaassa, myös Jeesus korotettaisiin ristille ihmisten pelastukseksi. Jumala ilmaisee rakkautensa Pojassaan: yksikään häneen uskova ei joudu tuomittavaksi.

***

Jeesus puhuu ristiinnaulitsemistaan, mutta kertoo edeltä myös taivaaseen ottamisestaan. Ristin kuolemassa toteutuvat Vanhan Testamentin ennustukset ja lupaukset.

Ihmiseksi tullessaan Jumalan Poika omaksui todellisesti ihmisyytemme ja uudisti sen itsessään tehdäkseen meistä Jumalan lapsia. Tämä kertoo Jumalan suuresta rakkaudesta langennutta maailmaa kohtaan.

Jeesuksen sanat ovat lupaus elämänsä suunnan kadottaneille. Isä lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan meidät turmeluksesta, pettymyksestä, katkeruudesta, vihasta, tuomiosta ja kuolemasta. Kunnioitettu risti merkitsee kutsua, paluuta ja särkyneen korjaamista. Risti on elämän puu, rakastavan Jumalan lahja.

Matteuksen kuudestoista sunnuntai

Liturgiassa

Sunnuntain teksti

(Matt. 25:14–30)

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka uskoo omaisuutensa palvelijoidensa hoitoon. Hän antaa jokaiselle eri summan rahaa hoidettavaksi kullekin hänen kykyjensä mukaan.

Suurimman summan saanut kaksinkertaisti summan. Myös toinen hieman vähemmän saanut kaksinkertaisti summan. Vähiten saanut hautasi rahan maahan. Kun isäntä palasi uskolliset palvelijat saivat suuren kiitoksen, paremman aseman ja kutsun herransa ilojuhlaan. Rahan maahan haudannut kertoi isännälle haudanneen rahan maahan peloissaan. Isäntä kutsuu miestä kelvottomaksi ja laiskaksi. Hän kehottaa antamaan rahan sille, joka hankki eniten voittoa.

Jokaiselle, jolla on, annetaan ja hän saa yllin kyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan vähäkin pois. Kelvoton palvelija heitetään ulos pimeyteen.

***

Kirkko ei ole keskinäisen kilpailun arvoasemien tavoittelun ja toisten arvoasemiin luokittelun yhteisö.

Jokaiselle on annettu omat lahjat, kyvyt ja kutsumus. Ne ovat erilaisia, mutta yhtä arvokkaita, vaikka joillakin voi olla näkyvämpi tehtävä.

Jokainen on kutsuttu hoitamaan saamiaan lahjojaan ja kutsumustaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näin jokainen saa kiitoksen ihmisiä rakastavalta Jumalalta. Silloin myös kirkko näyttäytyy ihmisille kaikessa kauneudessaan.

Seuraa juhlan liturgiaa verkkolähetyksenä!

Uspenskin katedraalin jumalanpalveluksia lähetetään suoratoistona Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalle. Löydät kanavan hakusanalla ”Helsingin ortodoksinen seurakunta” tai osoitteesta www.YouTube.com/HelsinginOrtodoksinenSeurakunta.

Verkkolähetykset Uspenskin katedraalista 2024

Syyskuu

Su 8.9. klo 9.55 liturgia, Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymäjuhla

Su 15.9. klo 9.55 liturgia

Su 22.9. klo 9.55 liturgia

Su 29.9. klo 9.55 liturgia

Lokakuu

Su 6.10. klo 9.55 liturgia

Su 13.10. klo 9.55 liturgia

Su 20.10. klo 9.55 liturgia

Su 27.10. klo 9.55 liturgia

Marraskuu

Su 3.11. klo 9.55 liturgia

Su 10.11. klo 9.55 liturgia

Su 17.11. klo 9.55 liturgia

Su 24.11. klo 9.55 liturgia

Joulukuu

Pe 6.12. klo 9 liturgia, Pyhä Nikolaos ihmeidentekijä, Suomen itsenäisyyspäivä

Su 8.12. klo 9.55 liturgia

Su 15.12. Uuden arkkipiispan intronisaatio. Jumalanpalvelukset tarkat tiedot ilmoitetaan lähempänä. Jumalanpalvelus lähetetään kokonaisuudessaan.

Su 22.12. klo 9.55 liturgia

Ke 25.12. klo 9.55 liturgia, Kristuksen syntymäjuhla, ensimmäinen joulupäivä

Verkkolähetyksistä vastaa Digital Palola Oy.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Minisaarna: Ortodoksisuuden sunnuntaina juhlimme voittoa ikonienraastajien harhaopista

Minisaarna: Tuomiosunnuntai

Minisaarna: Tuhlaajapojan sunnuntai
Näytä kaikki
Minisaarna

Minisaarnat 1.–8.9.2024: Evankeliumin mukainen elämä lepää Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen varassa

Isä Marko Mäkisen laatimat Minisaarnat syyskuun 2024 ensimmäiselle viikolle.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen Kuva: Jyri Pitkänen

Sunnuntai 1.9.2024

Matteuksen viidestoista sunnuntai. Indiktio eli kirkkovuoden alku

Liturgiassa

Sunnuntaipäivän teksti

(Matt. 22:35–46)

Evankeliumissa eräs lainopettaja koettelee Jeesusta kysyen, mikä on lain suurin käsky. Jeesus sanoo suurimmaksi ja tärkeimmäksi käskyä, joka kehottaa rakastamaan Herraa Jumalaa koko sielusta ja mielestä. Toinen yhtä tärkeä on käsky, joka kehottaa rakastamaan lähimmäistä kuin itseään. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.

Oppineiden ollessa koolla Jeesus kysyy, kenen poika Messias on. He sanovat tämän olevan Daavidin poika. Jeesus kysyy, miten sitten on mahdollista, että Daavid Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi, joka istuu Herran oikealle puolelle ja jonka jalkojen alle Herra kukistaa hänen vihollisensa.

Kukaan heistä ei kykene vastamaan Jeesukselle eikä kukaan siitä päivästä lähtien rohkene kysyä häneltä enää mitään.

***

Evankeliumin mukainen elämä lepää Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen varassa. Tästä ovat todistaneet lukuisat pyhät ihmiset.

Evankeliumin mukainen usko lepää myös sen totuuden varassa, että Jeesus on ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, sekä Daavidin poika että Daavidin Herra. Siksi kutsumme Neitsyt Mariaa myös Jumalansynnyttäjäksi.

Kolmiyhteisen Jumalan persoona, Jeesus Kristus, oli ihmisrakkaudessaan aikansa oppineiden luona, mutta he eivät tahtoneet tätä ymmärtää. Siksi he joutuivat kysymyksineen vaikenemaan. Meitä kutsutaan kuuntelemaan, ymmärtämään ja elämään Jumalaa ja lähimmäistä rakastaen.

(Kirkkovuoden alkuun liittyen luetaan Luuk. 4:16‒22, joka luetaan myös Luukkaan ensimmäisen viikon torstaina)

Maanantai 2.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon maanantai

(Mark. 6:54–7:8)

Evankeliumissa ihmiset tuovat suurin joukoin sairaita Jeesuksen parannettavaksi ja pyytävät, että he saisivat koskea edes hänen viittansa tupsua. Kaikki, jotka niin tekevät, parantuvat.

Jeesuksen luo tulee oppineita, jotka huomaavat opetuslasten syövän pesemättömin käsin vastoi perinnäissääntöjä, joita he noudattivat tarkoin elämän eri asioissa. He kysyvät Jeesukselta miksi opetuslapset eivät elä näiden sääntöjen mukaan. Jeesus sanoo heitä tekopyhiksi profeetta Jesajan ennustuksen mukaan: tämä kansa kunnioittaa Herraa huulillaan sydämen ollessa kaukana hänestä ja palvelevat Herraa turhaan opettaessaan ihmisten tekemiä oppeja ja käskyjä. Jeesus toteaa heidän hylänneen Jumalan käskyn ihmisten perinnäissääntöjen vuoksi.

***

Jeesuksen ihmeteot todistivat hänen alkuperästään. Kosketus Jumalan Pyhään toi ihmisille avun.

Oppineet eivät tätä ymmärrä. Heidän mielensä askaroi käskyissä ymmärtämättä niiden perimmäisitä pyrkimystä.

Kirkko seuraa Kristuksen käskyjä ja apostolista traditiotaan ja näin säilyttää pyhän uskon perintönsä. Jeesuksen sanat ovat silti varoitus myös meille. Mitä olisi kirkko, joka kunnioittaa Herraa vain muodon vuoksi sydämen ollessa hänestä kaukana? Mitä olisi kirkko, joka sen sijaan opettaisi ainoastaan ihmisten oppeja ja käskyjä?

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Tiistai 3.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon tiistai

(Mark. 7:5–16)

Evankeliumissa Jeesus moittii tekopyhiksi oppineita, jotka arvostelivat opetuslapsia pesemättömin käsin syömisestä. Kuten profeetta Jesaja kirjoitti, he kunnioittivat Herraa huulillaan, eivät sydämestään, ja palvelivat häntä turhaan opettaessaan ihmisoppeja ja -käskyjä. Siksi Jeesus sanoi heidän hylänneen Jumalan käskyn ihmisten laatimien perinnäissääntöjen vuoksi. He tekivät tyhjäksi Jumalan käskyn voidakseen noudattaa omia sääntöjään. Laki esimerkiksi kielsi kiroamasta omaa isää tai äitiä, mutta omilla lisäyksillään lakiin he laiminlöivät heistä huolehtimisen.

Jeesus kutsuu väkijoukon luokseen ja sanoo, ettei ihmistä voi saastuttaa mikään mikä tulee ulkoapäin sisään, vaan se mikä tulee hänen sisältään ulos.

***

Jumalan käskyillä on ihmistä ja elämää suojeleva ja varjeleva merkitys. Oppineet vääristelivät tätä omilla lisäyksillään ja sortuivat tekopyhyyteen aidon pyhyyden seuraamisen sijaan.

Jeesus opettaa ihmisiä näkemään käskyjen perimmäisen merkityksen, sisimmän todellisen muutoksen. Tässä tarvitaan arvostelukyvyn lahjaa.

Tästä syystä myös kirkko korostaa sitä, että käskyjä ja pyhää perinnettä on sovellettava niiden perimmäisen pyrkimyksen valossa. Tässä kohtaa on helppo astua harhaan ja langeta tekopyhyyteen, joka ei rakenna aitoa pyhää elämää.

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Keskiviikko 4.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon keskiviikko

(Mark. 7:14–24)

Evankeliumissa Jeesus opettaa kansaa sanoen, ettei mikään mikä menee ihmiseen ulkopäin voi saastuttaa häntä. Se saastuttaa, mikä tulee ulos sisältä.

Opetuslapset pyytävät jälkeenpäin Jeesusta selittämään arvoitukselliset sanansa. Jeesus ihmettelee heidän ymmärtämättömyyttään ja sanoo, ettei ulkoa tullut voi mennä ihmisen sydämeen, sillä se menee vatsaan. Näin Jeesus opettaa, että kaikki ruoka on puhdasta. Sen sijaan sydämestä lähtevät pahat ajatukset, jotka rikkovat Jumalan käskyjä, tulevat sisältä ja saastuttavat ihmisen.

***

Kirkon aika merkitsi entisten ruokasäädösten kumoutumista. Jo aiemminkin niiden tarkoitus oli opettaa etsimään sydämen puhtautta.

Etsiessämme kirkon yhteydessä evankeliumin mukaista elämää, huomio on kiinnitettävä sisäisen maailmamme muutokseen. Siihen myös ulkoiset ohjeet ja neuvot tähtäävät.

Rikkomukset Jumalaa, lähimmäistä ja itseä vastaan, pahat teot ja asenteet ovat lähtöisin sisältämme. Niitä ei voida korjata pelkästään ulkoisia asioita noudattamalla. Uuteen alkuun tarvitaan mielenmuutosta ja kääntymistä kohti uutta suuntaa, sisimmän uudistumista. Siinä auttaa Vapahtaja.

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Torstai 5.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon torstai

(Mark. 7:24–30)

Evankeliumissa Jeesus menee salaa Tyyroksen alueelle ja kohtaa naisen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki. Nainen pyytää Jeesukselta apua, mutta Herra kehottaa, että hänen tulee antaa lasten syödä ensin: siksi ei ollut oikein heittää heille tarkoitettua ruokaa koiranpennuille. Nainen kuitenkin vastaa, että koiratkin saavat syödä pöydän alle lapsilta putoilevia palasia. Näiden sanojen vuoksi Jeesus parantaa naisen tyttären.

***

Jeesuksen tehtävä alkoi lupausten kansan keskeltä. Silti Jeesus meni salaa pakana-alueille. Tämä ennakoi ilosanoman tulevaa voittokulkua kaikkialla maailmassa.

Jeesus koetteli sanoillaan naisen uskoa. Nainen ei hätkähtänyt, sillä hän luotti saavansa Herralta avun.

Usko joutuu toisinaan koetuksiin. Näiden koetusten tarkoitus on vahvistaa meissä luottamusta Herraan, jota tarvitsemme kohdatessa elämän erilaisia haasteita. Vapahtaja on lähellä ja auttaa.

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Perjantai 6.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon perjantai

(Mark. 8:1–10)

Evankeliumissa Jeesuksen luo kokoontuu jälleen paljon ihmisiä. Herran käy heitä sääliksi, sillä he olivat olleet kauan syömättä eikä heitä voinut matkan pituuden vuoksi lähettää koteihinsa aterialle. Opetuslapset muistuttavat, että näin asumattomalla seudulla on mahdotonta hankkia heille syötävää. Heillä on kuitenkin seitsemän leipää.

Jeesus käskee kansan asettua istumaan, ottaa leivän, lausuu kiitoksen, murtaa leivät ja antaa palat opetuslapsille, jotka jakavat ne kansalle. Jeesus siunaa myös pienen kalan, josta riittää kaikille. Tähteeksi jää seitsemän korillista. Tällä kertaa väkeä oli koolla noin neljätuhatta.

***

Jeesus voi enentää vähätkin lahjat, jotka tuodaan hänen siunattavakseen. Tämän hän tekee rakkaudesta ihmisiä kohtaan.

Samalla tavoin saamme osallistua ehtoollisen lahjasta. Siitä riittää hengellistä syötävää kaikille.

Ihme muistuttaa arjen keskellä nauttimaan elämälle tarpeelliset lahjat rukouksella ja kiitoksella. Näin niistä jaettavaa myös toisille jopa silloin, kun jaettavaa on vähän. Palvellessamme toisia käytännön teoin pääsemme osallisiksi Jumalan ihmeistä ja tulemme todellisesti Kristuksen kirkoksi.

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Lauantai 7.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon lauantai. Jumalansynnyttäjän syntymän esijuhla Ristin ylentämistä edeltävä lauantai

Viikonpäivän teksti

(Matt. 24:34–37, 42–44)

Evankeliumissa Jeesus sanoo, ettei tämä sukupolvi katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta hänen sanansa eivät katoa. Kukaan ei tiedän hetkeä, eivät taivaan enkelit tai edes Poika, vaan ainoastaan Isä.

Samoin kuin kävi Nooan päivinä, käy myös silloin kun Ihmisen Poika tulee. Jeesus kehottaa valvomaan, sillä he eivät tiedä koska heidän Herransa tulee. Jos isäntä tietäisi mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi tämän murtautua taloonsa. Siksi heidän tulee olla valmiina, sillä Ihmisen Poika tulee hetkenä, jota he eivät aavista.

***

Jeesuksen ajan sukupolvi näki kirkon ajan koittavan. Jeesuksen paluun ajankohtaa ei kuitenkaan tiedä kukaan ihminen.

Paluu tapahtuu yllättäen kuin Nooan ajan vedenpaisumus tai kuin varas, joka tulee yöllä.

Kirkkoa ja kristittyjä ei ole kutsuttu laskeskelemaan ajan merkkejä, vaan valvomaan eli pyrkimään askel kerrallaan kohti Jumalan tarkoittamaa ihmisyyttä ja elämää. Näin voimme olla aina valmistautuneita, lähellä ihmisiä rakastavaa Jumalaa.

(Ristin ylentämistä edeltävän lauantain tekstinä luetaan Matt. 10:7‒11:1, joka luetaan myös Matteuksen seitsemännen viikon lauantaina.)

Sunnuntai 8.9.2024

Kaikkeinpyhimmän Valtiattaremme Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä

(Luuk. 10:38–42, 11:27–28)

Evankeliumissa Jeesus saapuu vieraaksi Martan ja Marian kotiin. Maria asettuu kuuntelemaan Jeesuksen opetusta Martan hääriessä tehtävissään. Martta hätäili monista asioista, vaikka vain yksi oli tarpeen, Jeesus sanoo, mutta Maria oli valinnut hyvän osan. Myöhemmin eräs nainen väkijoukosta kutsuu Jeesuksen synnyttänyttä ja imettänyttä äitiä autuaaksi. Jeesus sanoo, että autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.

***

Kirkon perinteen mukaan Neitsyt Maria syntyi lapsettomille Joakimille ja Annalle. Ihmiskunnan pelastuksen aika lähestyi. Iloitsevat vanhemmat lupasivat pyhittää lapsensa Jumalalle.

Mariaa johdattelivat Jumalan mielen mukaiseen elämään rakastavat vanhemmat. Kaikille vanhemmille ja lasten läheisille onkin annettu tärkeä kasvatuksellinen ja rukouksellinen tehtävä.

Evankeliumissa kerrotaan toisesta hyvän osan valinneesta Mariasta. Sellaisen osan valitsi myös Jeesuksen äiti, joka suostui Jumalan tahtoon synnyttääkseen koko maailman Vapahtajan ja jota kirkko siksi ylistää autuaaksi. Neitsyt Marian tavoin autuaita eli ikionnellisia ovat ne, jotka tekevät hyvän valinnan, ottavat vastaan Jumalan sanan ja seuraavat sitä elämänsä kilvoitusmatkalla.

Ristin ylentämistä edeltävä sunnuntai
(Joh. 3:13–17)

Evankeliumissa Jeesus julistaa, ettei kukaan muu ole noussut taivaaseen kuin Ihmisen Poika, joka on sieltä myös tullut. Samoin kuin Mooses kohotti käärmeen autiomaassa, myös Jeesus korotettaisiin ristille ihmisten pelastukseksi. Jumala ilmaisee rakkautensa Pojassaan: yksikään häneen uskova ei joudu tuomittavaksi.

***

Jeesus puhuu ristiinnaulitsemistaan, mutta kertoo edeltä myös taivaaseen ottamisestaan. Ristin kuolemassa toteutuvat Vanhan Testamentin ennustukset ja lupaukset.

Ihmiseksi tullessaan Jumalan Poika omaksui todellisesti ihmisyytemme ja uudisti sen itsessään tehdäkseen meistä Jumalan lapsia. Tämä kertoo Jumalan suuresta rakkaudesta langennutta maailmaa kohtaan.

Jeesuksen sanat ovat lupaus elämänsä suunnan kadottaneille. Isä lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan meidät turmeluksesta, pettymyksestä, katkeruudesta, vihasta, tuomiosta ja kuolemasta. Kunnioitettu risti merkitsee kutsua, paluuta ja särkyneen korjaamista. Risti on elämän puu, rakastavan Jumalan lahja.

Matteuksen kuudestoista sunnuntai

Liturgiassa

Sunnuntain teksti

(Matt. 25:14–30)

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka uskoo omaisuutensa palvelijoidensa hoitoon. Hän antaa jokaiselle eri summan rahaa hoidettavaksi kullekin hänen kykyjensä mukaan.

Suurimman summan saanut kaksinkertaisti summan. Myös toinen hieman vähemmän saanut kaksinkertaisti summan. Vähiten saanut hautasi rahan maahan. Kun isäntä palasi uskolliset palvelijat saivat suuren kiitoksen, paremman aseman ja kutsun herransa ilojuhlaan. Rahan maahan haudannut kertoi isännälle haudanneen rahan maahan peloissaan. Isäntä kutsuu miestä kelvottomaksi ja laiskaksi. Hän kehottaa antamaan rahan sille, joka hankki eniten voittoa.

Jokaiselle, jolla on, annetaan ja hän saa yllin kyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan vähäkin pois. Kelvoton palvelija heitetään ulos pimeyteen.

***

Kirkko ei ole keskinäisen kilpailun arvoasemien tavoittelun ja toisten arvoasemiin luokittelun yhteisö.

Jokaiselle on annettu omat lahjat, kyvyt ja kutsumus. Ne ovat erilaisia, mutta yhtä arvokkaita, vaikka joillakin voi olla näkyvämpi tehtävä.

Jokainen on kutsuttu hoitamaan saamiaan lahjojaan ja kutsumustaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näin jokainen saa kiitoksen ihmisiä rakastavalta Jumalalta. Silloin myös kirkko näyttäytyy ihmisille kaikessa kauneudessaan.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Minisaarna: Ortodoksisuuden sunnuntaina juhlimme voittoa ikonienraastajien harhaopista

Minisaarna: Tuomiosunnuntai

Minisaarna: Tuhlaajapojan sunnuntai
Näytä kaikki
Arki & ihmiset

Ortodoksisia pyhäkköjä piirtävä ukrainalainen Roman, 15, sai oman näyttelyn – haaveena pappisseminaari

Ukrainalaisen Roman Zhugarevin kesä on ollut täynnä kirkollista toimintaa. Kirsikaksi kakun päälle hän sai Ilomantsiin oman näyttelyn, joka esittelee hänen piirtämiään ortodoksisia pyhäkköjä.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Anne-Mari Tiainen Kuva: Eri kuvaajia

Ilomantsissa asuvan ukrainalaisnuorukaisen Roman Zhugarevin kesä sujui mukavasti monenlaisen seurakunnan toiminnan parissa. Kesäkuussa olleen kristinoppileirin jälkeen hän oli heinäkuussa Ilomantsin ortodoksisen kirkon eli Pyhän profeetta Elian kirkon oppaana. Näin hän kertoo ensimmäisestä kesätyöstään:

– Oppaan työskentely oli erittäin mielenkiintoista. Tapasin monia ihmisiä, joiden kanssa puhuin ja kerroin Pyhän profeetta Elian kirkosta. Se oli erittäin mielenkiintoista ja nautinnollista.

Lisäksi Roman osallistui moniin jumalanpalveluksiin eri pyhäköissä. Hän oli mukana myös muutamissa praasniekoissa.

– Iljan praasniekka oli seurakuntamme suurin jumalanpalvelus, kirkkomme täytti 133 vuotta. Olen uskomattoman onnellinen siitä, että olen tämän kirkon ponomori. Olen iloinen, että näin uusia pappeja ja diakoneja. Se oli paras juhla! Roman iloitsee.

Roman Zhugarev piirtää 2024
Nuori taiteilija työssään.

Kirkkolaulua, seminaarivierailu ja pyhäkköpiirroksia

– Kesällä lauloin ensimmäistä kertaa rukouksia jumalanpalveluksessa profeetta Elian kirkossa. Se oli hyvin jännittävää ja ajattelin, etten pystyisi laulamaan hyvin, mutta kaikki onnistui ja jopa nautin siitä kovasti.

Pappisseminaari siintää 15-vuotiaan Romanin tulevaisuuden suunnitelmissa. Kesän aikana hän ehti vierailemaan Joensuun ortodoksisessa seminaarissa ja näki siellä Pyhän Johannes Teologin ja pyhien Karjalan valistajien kirkon.

– Olin Joensuun ortodoksisessa seminaarissa! Se on iso seminaari ja tosi kaunis kirkko. Tunteita on paljon ja he sanoivat minulle seuraavan lauseen: ”Odotamme sinua tulevaisuudessa seminaarissamme”.

– Kun kasvan aikuiseksi, aion ehdottomasti mennä pappisseminaariin, mutta toistaiseksi opettelen mitä ponomari tekee. Tulevaisuudessa opiskelen papiksi ja johdan jumalanpalveluksia ylipäätään, ehkä.

Viimeisimpänä Roman saavutuksena on hänen pyhäkköpiirrostensa näyttely.

– Ensimmäinen kirkkonäyttelyni alkoi 19.8. Ilomantsin kirjastossa. Olen hyvin iloinen, että näyttely alkoi ja kiitos paljon kaikille, jotka auttoivat tässä näyttelyssä. Tunteet ovat epätodellisia. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen avannut näyttelyn ja se on erittäin miellyttävää!

Näyttelyä voi käydä ihailemassa 1.9. saakka Ilomantsin kirjaston aukioloaikoina (Avaa uuden sivuston). 

Romanin piirroksissa näkyy hänen rakkautensa ortodoksiseen kirkkoon ja uskontoon. Piirroksista tunnistaa hyvin mitä pyhäkköjä ne kuvaavat. Kirkkojen ja tsasounien yksityiskohdat, kuten katoilla olevat ristit hän on piirtänyt tarkasti.

Nyt Roman jatkaa peruskoulun kahdeksannella luokalla Ilomantsissa. Lähiajan tavoitteena hänellä on saada valmiiksi peräti sata eri suomalaisen ortodoksisen kirkon ja tsasounan piirrosta. 

Monia armorikkaita vuosia!

Pääkuva ylhäällä: Romanin näyttelyssä oli ensimmäisen viikon aikana käynyt parikymmentä henkilöä. Kuva: Harri Tuunanen

Roman Zhugarev Ilomantsissa 2024
Kesän aikana Roman vieraili tutustumassa Joensuun ortodoksiseen seminaariin ja pyhän Johannes Teologin ja pyhien Karjalan valistajien kirkkoon. Kuva: Roman Zhugarevin albumi
Roman Zhugarev ja ikoni 2024 kuva Harri Tuunanen.jpg Kuvan tyyli
Aamun Koitto teetti Romanilla piirustuksen tilaustyönä. Piirtämispalkkiona Roman sai toiveensa mukaan näyttelytöittensä esille laittamiseen tarvittavat kehykset ja näyttelyn vieraskirjan sekä lisäksi nimikkoikoninsa ja taiteilijatarvikkeita. Kuva: Harri Tuunanen

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Unelmien aika tulee vielä – juuri nyt ukrainalainen Oksana Horbanova elää päivän kerrallaan

Esteetön ja tuoksuton liturgia päätti Lauran ”erämaavaelluksen”

Ortodoksinen moottoripyöräpyhiinvaellus suuntautuu Viroon toukokuussa – ilmoittaudu mukaan!
Näytä kaikki
Ajassa

Ortodoksis-katolinen kulkue Jumalanäidin kunniaksi: ”Kaunis osoitus ekumeenisesta yhteistyöstä”

Sekä ortodoksisessa että katolisessa kirkossa vietetään sunnuntaina 8.9. Neitsyt Marian syntymän juhlaa. Tänä vuonna kirkot myös juhlistavat päivää yhdessä järjestämällä kulkueen Uspenskin katedraalilta (Kanavakatu 1) Pyhän Henrikin katedraalille (Pyhän Henrikin aukio 1).

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen Kuva: Jyri Pitkänen

Idea tapahtumasta syntyi keväällä 2024 piispa Raimo Goyarrolan (Katolinen kirkko Suomessa) ja arkkipiispa Leon (Suomen ortodoksinen kirkko) tapaamisessa ja siitä toivotaan vuosittaista perinnettä.

Piispa Raimo muistuttaa, että tavallisissakin perheissä äidin syntymäpäivä on odotettu ja rakkaudella vietetty juhla:

– Samoin Neitsyt Maria, Jeesuksen äidiksi valittu, saa osakseen taivaallisen juhlan. Katolisina kristittyinä haluamme liittyä tähän juhlaan ja järjestää kauniin kulkueen yhdessä ortodoksisten sisartemme ja veljiemme ja kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat kunnioittaa ja kiittää Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen äitiä hänen uskollisuudestaan Jumalalle ja jatkuvasta esirukouksestaan puolestamme. Näin tämä ensimmäinen ortodoksis-katolinen kulkue tuo esiin lasten syvän rakkauden äitiään kohtaan – lasten, jotka tarvitsevat suojaa ja rohkeutta tässä monimutkaisessa maailmassa, jotta voisimme Marian tavoin välittää Jeesuksen ilosanomaa kaikille ympärillämme.

Arkkipiispa Leo toteaa, että Neitsyt Marian syntymän juhla muistuttaa meitä Jumalan pelastussuunnitelman ihmeellisyydestä:

– Tämä yhteinen kulkueemme Uspenskin katedraalilta Pyhän Henrikin katedraalille symboloi kirkkojemme välistä yhteyttä ja jaettua kunnioitusta Jumalansynnyttäjää kohtaan, jonka kautta Jumalan Sana tuli lihaksi. Tämä mysteeri yhdistää meidät kaikki Kristuksessa. Kulkue on siksikin kaunis osoitus ekumeenisesta yhteistyöstä, ja toivon sen vahvistavan itäisten ja läntisten kristittyjen keskinäistä ymmärrystä ja ystävyyttä Suomessa.

Tapahtuma alkaa Uspenskin katedraalissa kello 14 toimitettavalla rukouspalveluksella Kozelštšanin Jumalansynnyttäjän ikonille. Kulkue kohti Pyhän Henrikin katedraalia lähtee liikkeelle kello 14.30 piispa Raimon (kat) ja piispa Sergein (ort) johdolla. Katolista kuoroa johtaa saaton aikana dominikaaniveli Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond OP ja ortodoksista kuoroa kanttori Larissa Qvintus-Petsalo.

Kulkueen mukana katedraalilta katedraalille kulkee kopio Uspenskin katedraalin hengellisiin aarteisiin kuuluvasta Kozelštšanin ihmeitätekevästä Jumalansynnyttäjän ikonista ja katolinen Fatiman Neitsyt Mariaa esittävä patsas. Kulkueeseen osallistuvia pyydetään ottamaan mukaansa omia Neitsyt Marian ikoneita kulkueessa kannettavaksi.

Pyhän Henrikin katedraalissa toimitetaan lyhyt katolinen hetkipalvelus noin kello 15.30. Sen jälkeen piispa Raimo ja piispa Sergei siunaavat yhdessä kirkkokansaa ja johdattavat kulkueeseen osallistuneet kahvitilaisuuteen seurakuntasalille.

Lämpimästi tervetuloa!

Uutinen julkaistiin ensimmäisenä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).

Kuvituskuva ristisaatosta Helsingissä on syyskuulta 2023.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Arkkipiispa Elia Ukrainan täysimittaisen sodan alkamisen vuosipäivänä: Kirkon on uskallettava sanoa, kenen rinnalla se seisoo

Ikonilahjoitus Joensuun seurakuntaan: uudet naispyhien ikonit siunataan ortodoksisuuden sunnuntaina

Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen paimenkirje suuren paaston alkaessa: ”Asketismi on toinen nimitys kristilliselle elämälle”
Näytä kaikki
Ajassa

170 vuotta täyttävällä Suomenlinnan kirkolla on yli 60-vuotinen historia ortodoksisena kirkkona

Suomenlinnan kirkon historia ulottuu aina 1800-luvun alkupuoliskolle asti. Ruotsi menetti koko Suomen Venäjälle Haminan rauhassa vuonna 1809. Jo pian sen jälkeen virisivät suunnitelmat ortodoksisen varuskuntakirkon rakentamiseksi Viaporiin eli Suomenlinnaan.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen Kuva: Eri kuvaajia

Ensimmäisen suunnitelman teki Carl Ludvig Engel. Suunnitelmaa pidettiin kuitenkin liian kalliina, joten keisari Nikolai I antoi vuonna 1836 tehtävän pietarilaiselle arkkitehdille Konstantin Thonille (Ton), joka suunnitteli samoihin aikoihin myös Kristus Vapahtajan kirkkoa Moskovaan. Lopulliset piirustukset hyväksyttiin monien vaiheiden jälkeen vuonna 1848 ja rakennustyöt käynnistyivät 29.3.1849 kirkon paikalle sijainneiden puutalojen purkamisella – muun muassa oluttehtailija Nikolai Sinebrychoff joutui siirtämään olutkrouvinsa pois kirkon tieltä.

Rakennustöitä valvoi Konstantin Thonin sijaan arkkitehti Ivan Varnek, ja rakentamisen suoritti urakalla omilla työaineillaan ja miehillään helsinkiläinen urakoitsija Johan Lindroos.

Aika ortodoksisena varuskuntakirkkona

Kirkon runko muurattiin tiilestä ja se rapattiin sisältä ja ulkoa. Pohjakaavaltaan kirkko on neliö, alttaripäädyssä on apsis ja vastakkaisessa päädyssä eteishuone. Tasasivuisen kirkon holvattua kattoa ja keskuskupolia kannatti neljä pylvästä, ja avoin kupoli antoi kirkkoon valoa. Keskuskupolin lisäksi katon kulmissa oli neljä pienempää tornia. Korkeutta rakennuksella oli ristin huippuun 42 metriä, pituutta 33 metriä ja leveyttä 22 metriä.

Viaporin kirkon ikonostaasi
Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko sisältä. Kuva: RIISA:n kokoelmat

Alttari oli poikkeuksellisesti pohjoiseen päin. Tähän vaikutti kruununlinna Ehrensvärdin sijainti, sillä näin saatiin kirkko linnoituksen keskiakselille. Kirkkoon oli kolme sisäänkäyntiä. Ulkoseinät oli jaettu puolipilareilla osiin, jotka päättyivät kirkon seinää kiertävään friisilistaan, jonka yläpuolella kiersivät puolikaarevat kokoshnikki-kuviokentät. Myös tornien seinissä, ovien ja ikkunoiden kehyksissä oli koristelua.

Alkuperäinen ulkoväritys oli vaaleanharmaa. Peltikatto oli kuparia ja sinisiksi maalatut kupolit oli koristeltu kullatuilla kuparitähdillä. Katon kullatut ristit saapuivat Pietarista elokuussa 1852.

Sisältä kirkko maalattiin vaaleaksi ja puuosat sävytettiin tammea jäljitellen. Lattiaan hankittiin Tallinnasta kalkkikivilaatat. Alttari oli kuusi askelmaa kirkkosalia korkeammalla. Alttarin alla kellarissa oli kuumailmalämmityslaitteet. Alttarissa oli pieni kamiina, josta saatiin kuumia hiiliä suitsuttamista varten. Pääsisäänkäynnin yläpuolella oli kuorolehteri, josta pääsi kulmatorniin, jossa oli neljä mestari Stukolkin Pietarissa valamaa kelloa. Myöhemmin kirkon kellotorniin asennettiin Suomen suurin kirkonkello, Moskovassa valettu jättiläinen, joka painaa 6 683 kiloa. Myös tämä kello pääsee ääneen juhlapäivän kirkonkellokonsertissa, jossa kirkon alkuperäistä kellosarjaa vastaavia kelloja soittaa kirkontorniteknikko Supavit Nummelin ystävineen.

Valkoisessa, kultakoristeisessa ikonostaasissa oli neljä kerrosta ja yhteensä 39 ikonia. Kahdessa rivissä oli kokovartaloikoneita, yhdessä juhlapäivien ikoneita ja ylimpänä iso ehtoollisen asettamisen ikoni. Akateemikko ja taidemaalari Vitali de Gronckelilta tilattiin ikonostaasiin 23 maalausta kankaalle. Loput ikonit maalasivat Pietarin taideakatemian oppilaat Pavel Ikovin johdolla.

Kirkkoon hankittiin armeijan varoilla Pietarista sakraaliesineitä, lampukoita, lattiakynttelikköjä, ikoneita ja kirkkotekstiilejä. Kirkko valmistui keväällä 1854 ja otettiin välittömästi käyttöön. Kirkon vihkiminen tapahtui suurin juhlallisuuksin 30. elokuuta 1854, ja se pyhitettiin Aleksanteri Nevskin reliikkien siirtämisen muistolle.

Kauppias Kuschberg lahjoitti kirkkoon kullatun 60 kynttilän kattokruunun vuonna 1855. Kupolin holviin kiinnitettiin neljä Vitali de Gronckelin kankaalle maalaamaa soikeaa evankelistojen ikonia. Kirkkosalin ensimmäisiin pylväisiin hankittiin kahdentoista suuren juhlan ikonit kullatuissa hopeariisoissa.

Ajan mittaan kirkko sai monia muitakin merkittäviä lahjoituksia linnoituksen komentajilta, joukko-osastojen upseereilta ja seurakuntalaisilta. Viaporin Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko olikin aikanaan Suomen suuriruhtinaskunnan kaunein ja parhaiten sisustettu kirkko. Kirkkoa nykyisinkin ympäröivä aitaus pystytettiin 1850-luvulla ja se on tehty ruotsinvallan aikaisista tykinputkista ja salmien sulkemiseen käytetyistä ketjuista.

Seurakunnalle palkattiin armeijan varoilla rovastin arvoinen esipappi, pappi ja diakoni, jonka virka muutettiin vuodesta 1867 psalminlukijaksi. Säännöllisten jumalanpalvelusten lisäksi papisto toimitti kirkossa palvelukset tsaariperheen nimi- ja juhlapäivinä sekä linnoituksen vuosijuhlana 28. heinäkuuta, jolloin kuljettiin ristisaatossa Tsaarinpattereille, jossa toimitettiin vedenpyhitys. Papisto huolehti sotilaiden sielunhoidosta ja kirkollisista toimituksista – esimerkiksi panihidoista, avioliittoon vihkimisistä ja kasteista. Hautaukset tapahtuivat kuitenkin kaupungissa. Papit toimivat myös kirjureina sekä ilmoittivat sotilaiden kuolemantapauksista omaisille. Ponomarina ja kirkkovahtina toimivat alemmat sotilasvirkamiehet. 

Viaporin suuri kirkonkello
Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkon kirkon suurin kirkonkello kellotornista poistamisen jälkeen Helsingin Eteläsatamassa vuonna 1920. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja tuntematon.

Pikamuutoksin evankelis-luterilaiseksi varuskuntakirkoksi

Suomen itsenäistyttyä Suomenlinna rakennuksineen siirtyi Suomen puolustusvoimien haltuun. Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkosta tuli maan ensimmäinen takavarikoitu sotilaskirkko, ja heinäkuun alussa 1918 senaatti julisti kirkon evankelis-luterilaiseksi varuskuntakirkoksi.

Itsenäistymisen jälkeisessä poliittisessa ilmapiirissä Helsingistä pyrittiin hävittämään monia venäläisajan muistoja. Suomenlinnan kirkon lisäksi laajaa paheksuntaa herätti Uspenskin katedraali. Esimerkiksi Arkkitehti-lehti huomautti vuonna 1923, että ”pääkaupungin ääriviivastossa” oli kaksi kirkkorakennusta, jotka edustivat ”itämaisen vierasta vaikutusta”.

Luterilaistetun Suomenlinnan kirkon kiireellisimpinä nähdyt korjaus- ja muutostyöt valmistuivat jo vuoden 1918 lopulla. Neljän sivutornin liekkikupolit purettiin ja korvattiin yksinkertaisilla torninhuipuilla. Kirkon muuhun ulkoasuun ei kuitenkaan puututtu, ja päätornin suuri kupolikin jäi vielä paikoilleen. 

Kirkkosaliin rakennettiin saarnastuoli ja penkit lähes 500 hengelle. Ikonostaasin yläosan kappaleesta ja kullatuista, puuleikkauksin koristelluista kuninkaanovista sommiteltiin alttarilaite. Kirkon alkuperäinen sisustus poistettiin lähes kokonaan. Ikonit ja muut esineet luovutettin ortodoksiselle kirkollishallitukselle vasta kirkon muutostöiden jälkeen 1920-luvun lopulla, mutta osa jäi myös valtion museokokoelmiin. 

Ortodoksisen esineistön takavarikoinnin olosuhteet olivat kaiken kaikkiaan sekavat. Tutkija Hanna Kemppi toteaa ajan tapahtumia tutkivassa väitöskirjassaan Kielletty kupoli avattu alttari, että esineiden kokoaminen erilaisiin varastoihin tehtiin tavallisesti kiireessä ja siihen osallistuivat samanaikaisesti useat eri toimijat eikä kenelläkään ollut vuonna 1918 käsitystä kokonaistilanteesta. Sekä esineitä että niitä koskevia asiakirjoja myös hävisi.

Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkonkaan kaikkien esineiden kohtalosta ei ole varmaa tietoa. Arkkipiispa Herman valitsi 1920-luvun lopulla muutamia ikonostaasiin kuuluneita ikoneja, jotka kehystettiin ja sijoitettiin hänen virka-asuntonsa seinille. Kirkosta peräisin olevia ikoneita on sijoitettu myös Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoihin.

Kirkon esineistöä on myös Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kokoelmissa. Nykyisessä kokoelmanäyttelyssä esillä oleva Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkosta peräisin oleva ikoni on yksi arkkipiispa Hermanin virka-asuntoonsa valitsemista ikoneista. Sortavalan piispantalosta ikoni evakuoitiin Kuopioon. Ikoni oli aluksi esillä Ortodoksisessa kirkkomuseossa, mutta se talletettiin väliaikaisesti Tampereelle Pyhän Aleksanteri Nevskin ja pyhän Nikolaoksen kirkkoon, josta se palautettiin museoon vuonna 1989. Ikoni on maalattu muistoksi keisari Aleksanteri III:n ja hänen perheensä selviytymisestä vahingoittumattomana uhkaavasta junaonnettomuudesta Harkovan kuvernementissa, Borkin kylässä 17.10.1888. 1800-luvun loppupuolella valmistettu riisa on kullattua hopeaa. Ikoniin on kuvattu keisarillisen perheen nimikkopyhät.

RIISAn kokoelmissa on myös seitsemän muuta Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkon ikonostaasista peräisin olevaa ikonia ja yksi epigonaatio.

Luterilaisen alttarilaitteen osat päätyivät lopulta kirkon suurempien muutostöiden jälkeen Helsingin Liisankadulle ortodoksisen seurakunnan vintille, jossa ne olivat vielä 1980-luvun loppupuolellakin. Nykyisin ne kuuluvat Kansallismuseon kokoelmiin.

Ikoni Viaporin kirkossa
RIISAn kokoelmanäyttelyssä nykyisin esillä olevaan ikoniin on kuvattu keisarillisen perheen nimikkopyhät: pyhittäjä Ksenia Roomalainen (vasemmalla), ruhtinatar Olga, Apostolienvertainen Magdalan Maria, suuriruhtinas Aleksanteri Nevski, Nikolaos ihmeidentekijä, Georgios Voittaja ja Tverin ruhtinas Mikael. Ikonin yläosassa on kuvattu muunnelma Pokrova-aiheesta siten, että liinaa kannattelevan Jumalanäidin yhteyteen on kuvattu Uuden testamentin Pyhä Kolminaisuus. Ylhäällä on lisäksi profeetta Hoosea vasemmalla ja oikealla mahdollisesti pyhittäjä Andreas Krisisläinen. 1800-luvun loppupuolella valmistettu riisa on kullattua hopeaa. Kuva: RIISA, Henna Hietainen

Kirkko saa nykyisen asunsa 1920-luvun lopulla

Syksyllä 1922 puolustusministeriö julisti arkkitehtikilpailun Suomenlinnan kirkon täydellisestä uudistamisesta. Tarkoituksena oli luoda kirkolle kokonaan uusi luterilainen ulkoasu. Hanna Kemppi toteaakin väitöskirjassaan, että sijainniltaan keskeistä Suomenlinnan kirkkoa ja sen kokemaa muutosta voidaan pitää eräänlaisena kansallistamisen symbolina.

Kilpailun voitti arkkitehti Einar Sjöströmin ehdotus, mutta muutostyöt lykkääntyivät vuosilla rahapulan vuoksi, kunnes eduskunta myönsi hankkeeseen määrärahan vuonna 1926.

Muutostyöt toteutettiin vuosina 1927–1929. Einar Sjöström oli jo kuollut, ja töitä johti arkkitehti Jarl Eklund. Kirkon ulkoasu muuttui lähes täydellisesti. Ulkoseinät muurattiin sileiksi ja rapattiin valkeiksi. Neljä sivutornia poistettiin kokonaan. Päätornin kupoli poistettiin ja torni muotoiltiin nelikulmaiseksi, pienempien kupolien kannat jätettiin vesikaton alle, jossa ne ovat edelleen. Myös kirkon viereinen kellopaviljonki muutettiin ulkoasultaan vastaavaksi. Kirkkosalin ilmettä pelkistettiin poistamalla poistamalla ornamentit ja rappaamalla seinät sileiksi. Kirkko vihittiin käyttöön huhtikuussa 1929.

Laiva- ja lentoliikennettä palveleva majakkavalo sijoitettiin tornin huipulle vuonna 1929. Majakka vilkuttaa neljä lyhyttä välkähdystä eli morseaakkosten H-kirjainta (H kuten Helsinki).

Kirkko palveli muutamia vuosikymmeniä luterilaisena varuskuntakirkkona, kunnes Puolustusvoimat luovutti rakennuksen Helsingin evankelisluterilaisille seurakunnille vuonna 1960. Arkkitehti Veikko Leisténin suunnittelemien laajojen korjausten jälkeen kirkko vihittiin uudelleen käyttöön helmikuussa 1964. Kirkon krypta remontoitiin seurakuntatoimintaa varten 1987. Seurakuntaliitosten myötä kirkko siirtyi vuonna 1999 Tuomiokirkkoseurakunnan käyttöön.

Viaporin kirkko
Ulkokuva kirkosta vuodelta 1918. Kuva: RIISA, kuvaaja Gunnar Lönnqvist

 

Kirkonkellokonsertti juhlistaa merkkipäivää

Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa vietetään sunnuntaina 1.9. Suomenlinnan kirkon 170-vuotisjuhlaa. Juhla alkaa kello 13.30 Supavit Nummelinin huikealla kirkonkellokonsertilla. Juhlamessu alkaa kello 14 ja kirkkokahvien jälkeen aluepappi Yrjö Ikonen luo katsauksen kirkon historiaan ja nykyhetkeen. Suomen ortodoksista kirkkoa edustaa juhlassa Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen.

Lähteet:

Timo Lehtonen: Timo Lehtonen: Vaienneet kellot – Autonomian ajan sotilaskirkot 1809–1917. Omakustanne, 2016.

Hanna Kemppi: Kielletty kupoli avattu alttari. Venäläisyyden häivyttäminen Suomen ortodoksisesta kirkkoarkkitehtuurista 1918–1939. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 123, 2016.

Pääkuva ylhäällä: Viaporin venäläisen varuskunnan 100-vuotisjuhla huhtikuussa 1908, venäläistä sotaväkeä Ison Mustasaaren paraatikentällä. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Juttua muokattu 27.8. 2024 klo 09:57 korjaamalla Konstantin Ton Konstantin Thoniksi, jos kohta myös Ton-kirjoitusmuotoa esiintyy.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Arkkipiispa Elia Ukrainan täysimittaisen sodan alkamisen vuosipäivänä: Kirkon on uskallettava sanoa, kenen rinnalla se seisoo

Ikonilahjoitus Joensuun seurakuntaan: uudet naispyhien ikonit siunataan ortodoksisuuden sunnuntaina

Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen paimenkirje suuren paaston alkaessa: ”Asketismi on toinen nimitys kristilliselle elämälle”
Näytä kaikki
Arki & ihmiset

Kimmo Prättälä etsii parisuhdetta yli 50-vuotiaana – ortodoksinen kumppani olisi kuin lottovoitto

Heinävedellä asusteleva Kimmo Prättälä on kokenut monen muun tavoin, että kumppanin löytäminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa. Prättälän elämää ovat sävyttäneet monet terveydelliset haasteet ja muut vastoinkäymiset, mutta hän ei ole luopunut toivosta.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi Kuva: Kimmo Prättälän oma albumi

Kimmo Prättälä, 55, on monille Valamon luostarissa kävijöille ja pyhiinvaeltajille tuttu hahmo. Hän käy usein jumalanpalveluksissa, mutta viettää aikaa luostarissa myös muuten – asuuhan hän ikääntyvän äitinsä kanssa kivenheiton päässä Karviossa.

Prättälä on työskennellyt Valamossa paitsi palkattuna siivoojana, myös talkoolaisena vuosien ajan. Elämä olisi muuten mallillaan, mutta yksi asia puuttuu: kumppani olisi mukava löytää, ja varsinainen lottovoitto olisi, jos tämäkin olisi ortodoksi. Tämä ei ole kuitenkaan ehdoton vaatimus, joskin kristillinen elämänasenne olisi toivottava ominaisuus.

– Toki Valamon luostarissa käy paljon talkoolaisia, mutta ongelmana on, että he viipyvät kerrallaan vain parisen viikkoa, joten syvempi tutustuminen on vaikeaa.

Prättälä on liittynyt myös Facebookissa Ortodoksisinkut-ryhmään, josta Aamun Koitto kertoi jo vuonna 2021. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tärpännyt, vaikka Prättälä ei aseta kumppanille pitkää vaatimuslistaa.

– Jos nyt jokin ikähaarukka pitää asettaa, niin se voisi olla vaikkapa 30–60 vuoden välillä. Sinänsä iällä ei ole minulle merkitystä, vaan paljon tärkeämpi on luonne; toivoisin, että toinen olisi kiltti, muita huomioon ottava ja rehellinen.

Prättälä osaa arvostaa empaattista luonnetta etenkin, koska hänellä on ollut terveydellisiä haasteita nuoresta saakka: takana on peräti yhdeksän leikkausta. Lisäksi hän on ollut nuorempana koulukiusattu.

– Aika kovia kokemuksia on ollut. Toki vieläkin on ihmisiä, jotka voivat puhua pahaa selän takana, mutta yritän suhtautua myönteisesti kaikkiin lähimmäisiin samoin kuin tulevaisuuteen, Kimmo Prättälä sanoo.

Ortodoksisuus on lääkinnyt haavoja, joita koettu henkinen väkivalta aiheutti. Prättälä toteaa, että kiusaamisen jäljet eivät haihdu täysin milloinkaan, mutta niiden kanssa on täytynyt oppia elämään. Ortodoksinen usko merkitsee hänelle suvaitsevaisuutta ja mielenrauhaa.

Valokuvia näyttelyksi asti

Ajatus yksinäisestä tulevaisuudesta on masentava, mutta toisaalta Prättälä ei suinkaan ole alistunut: hänellä on monia harrastuksia, minkä lisäksi hän on varsin liikkuvaista laatua: milloin some-päivityksiä putkahtaa Savonlinnasta, milloin Helsingistä tai muualta Suomesta.

Kuitenkin Kimmo Prättälä osaa myös hiljentyä muuallakin kuin jumalanpalveluksissa: kesäpaikka Kerimäellä on oiva paikka nauttia luonnosta ja kalastella.

– Olen kuitenkin miettinyt pitkään, että jotain elämästäni puuttuu. Olisi mukavaa jakaa asioita ja elämyksiä jonkun kanssa. Nautin luonnosta, mökkeilystä ja kalastamisesta, minkä lisäksi esimerkiksi rekkatapahtumat ovat lähellä sydäntä.

Lisäksi Prättälä harrastaa valokuvausta, ja jo yli 15 vuoden ajan kännykkään ja pilvipalveluihin on tallentunut etenkin maisema- ja vesistökuvia – jopa näyttelyksi asti. Valamon opiston tiloissa oli esillä 30 luontoaiheista otosta vuonna 2021. Näyttelyn kuraattorina toimi Kimmon ystävä Jukka-Pekka Wuorikoski. Tuolloin näyttelyn avajaisiin osallistui viitisenkymmentä ihmistä – heidän joukossaan tuolloinen luostarin igumeni, arkkimandriitta ja sittemmin Haminan piispa Sergei. Tänä päivänä Prättälän valokuvia voi ihailla Facebookin lisäksi Instagramissa, missä hänellä on 955 seuraajaa.

Kimmo Prättälä harrastaa myös näyttelemistä: esimerkiksi muutaman vuoden takainen Tuomo Salmelan käsikirjoittama ja ohjaama Mestari tulee -näytelmä kertoi Jeesuksen syntymän aikaisista tapahtumista.

Yli 50-vuotiaat parisuhteessa olevat ovat tyytyväisempiä

Väestöliiton Perhebarometrin (2021) mukaan yhä useampi suomalainen rakastuu ja löytää uuden kumppanin yli 50-vuotiaana. Tutkimuksen mukaan ikääntyvät suomalaiset paitsi eroavat, myös pariutuvat aiempaa useammin: ensimmäisiä avoliittoja solmitaan yhä useammin 50 ikävuoden jälkeen. Myöhemmällä iällä pariutuvat ja eroavat ovat kuitenkin useimmiten henkilöitä, joilla on useampia parisuhteita takanaan.

Kimmo Prättälän kokemus heijastelee tutkimustuloksia, joiden mukaan nykyinen parisuhdetilanne on yhteydessä ihmisten kokemaan onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Parisuhteessa elävät yli 50-vuotiaat ovat yleensä tyytyväisempiä elämäänsä ja kokevat terveytensä paremmaksi kuin ihmiset ilman parisuhdetta. Sinkkuvastaajista reilusti alle puolet piti ilman kumppania elämistä ihanteellisena (Avaa uuden sivuston), jos oli mahdollisuus valita.

 

Pääkuva ylhäällä: Valamon luostari on Kimmo Prättälälle merkityksellinen paikka. Hän vieraili luostarissa ensi kertaa vuonna 1978.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Unelmien aika tulee vielä – juuri nyt ukrainalainen Oksana Horbanova elää päivän kerrallaan

Esteetön ja tuoksuton liturgia päätti Lauran ”erämaavaelluksen”

Ortodoksinen moottoripyöräpyhiinvaellus suuntautuu Viroon toukokuussa – ilmoittaudu mukaan!
Näytä kaikki
Minisaarna

Minisaarnat 26.–31.8.2024: Vapahtaja kutsuu kestävyyteen aikakausien myllerryksissä

Isä Marko Mäkisen laatimat Minisaarnat ajalle 26.–31.8.2024.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen Kuva: Jyri Pitkänen

Maanantai 26.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon maanantai.

(Mark. 5:24–34)

Evankeliumissa verenvuototaudista vuosia kärsinyt nainen, joka oli kuullut Jeesuksesta, päättää koskettaa salaa Jeesuksen viitan lievettä, jotta hän parantuisi. Kosketettuaan nainen paranee välittömästi.

Jeesus tunnistaa kosketuksen ja kysyy, kuka häntä kosketti, mutta opetuslapset ihmettelevät kysymystä, koska he olivat väentungoksen keskellä. Nainen vapisee pelosta, tulee Jeesuksen luo, heittäytyy maahan ja kertoo totuudenmukaisesti kaiken. Jeesus sanoo hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.”

***

Sairastava nainen kosketti Jeesusta luottamuksensa vuoksi, vaikka oli uskonnollisen lain mukaan epäpuhdas. Kirkossa monet ihmiset ovat kokeneet ihmeitä koskettuaan pyhiä ikoneja ja pyhäinjäännöksiä.

Jumalan Poikana Jeesus tunnisti mitä tapahtui. Nainen vapisi pelosta rikottuaan lain käskyä, mutta kertoi kaiken Jeesukselle.

Ajallinen ihme opettaa meitä uskomaan ja luottamaan Herraan. Ihmeet tapahtuvat Jumalan Pojan tahdon ja tietämyksen mukaan. Usko Herraan ja hänen kaikkitietävyyteensä tuo mukanaan suuren rauhan.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Tiistai 27.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon tiistai.

(Mark. 6:1–7)

Evankeliumissa Jeesus saapuu opetuslapsineen kotikaupunkiinsa ja opettaa synagogassa. Ihmiset ihmettelevät, mistä tämä viisaus on peräisin ja mitä ovat hänen tekemänsä voimateot: hänhän oli rakennusmies, Marian Poika, Jaakobin, Juudaksen ja Simonin veli ja hänen sisarensa asuivat heidän keskuudessaan. Tästä syystä he torjuivat Jeesuksen.

Jeesus sanoo, ettei profeetta ole missään niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaisten parissa ja omassa kodissaan. Tästä syytä Jeesus ei voinut tehdä siellä montaakaan voimatekoa. Ihmisten epäusko hämmästytti Jeesusta.

Jeesus kulki opettaen kylästä kylään. Hän kutsui kaksitoista opetuslastaan, lähetti heidät matkaan kaksittain ja antoi heille vallan ajaa ihmisistä pahoja henkiä.

***
Nasaretissa Jeesusta pidettiin vain tavallisena puuseppänä. Epäusko, jota Jeesuskin ihmetteli, sumensi heidän mielensä.

Ilosanoma vietiin muihin kyliin, joissa ihmiset olivat vastaanottavaisempia. Jeesus lähetti myös opetuslapsensa ja valmensi heitä näin tulevaan lähetystehtävään.

Herra ihmettelee hänet torjuvaa epäuskoa. Evankeliumin mukainen usko voi olla horjuvaa, mutta saa anomaan apua Jeesukselta ja pysymään hänen yhteydessään kaikissa elämänvaiheissa. Tällainen usko on Herralle mieluista.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Keskiviikko 28.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon keskiviikko.

(Mark. 6:7–13)

Evankeliumissa Jeesus lähettää kaksitoista opetuslastaan matkaan kaksittain ja antaa heille vallan ajaa ihmisistä saastaisia henkiä. He eivät saa ottaa mukaansa muuta kuin sauvan, eivät leipää, laukkua, rahaa tai kahta paitaa. Mihin taloon he majoittuisivat, sinne heidän tulisi jäädä asumaan lähtöönsä saakka. Jos jossakin ei oteta heitä vastaan eikä heitä kuunnella, heidän pitää lähteä sieltä ja pudistaa pöly jaloistaan todisteeksi heitä vastaan. Sodoman ja Gomorran maa pääsisivät tuomiopäivänä helpommalla kuin sellainen kaupunki.

Opetuslapset lähtevät matkaan ja julistavat, että kaikkien tulee kääntyä. He karkottavat pahoja henkiä, voitelevat öljyllä sairaita ja parantavat heidät.

***
Jeesus valmentaa opetuslapsiaan apostolin tehtävään kansojen keskuudessa ja tuleviin koetuksiin. Apostolien sanoman torjuvat ihmiset ovat tuomiopäivänä huonommassa asemassa kuin paheelliset Sodoma ja Gomorra.

Apostolien esimerkin mukaan kirkon apostolista tehtävää hoitavat piispat, ja heidän kanssaan kaikki uskovat on kutsuttu kilvoittelemaan omaisuuteen kiintymättä.

Apostolien tavoin kirkko kutsuu meitä kääntymykseen ja toimittaaa sairaanvoitelun sakramenttia

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Torstai 29.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon torstai.

(Mark. 6:30–45)

Evankeliumissa apostolit kokoontuvat Jeesuksen luo ja kertovat mitä ovat tehneet ja opettaneet. Jeesus kutsuu heidät kanssaan yksinäiseen paikkaan lepäämään, mutta ihmiset seuraavat heitä sankoin joukoin. Jeesus säälii väkijoukkoa, koska he olivat kuin lammas ilman paimenta ja opettaa heitä.

Illan tultua Jeesus kehottaa opetuslapsia ruokkimaan kansanjoukon. Heillä oli kuitenkin vain viisi leipää ja kaksi kalaa eikä tarpeeksi rahaa ostaa ruokaa. Jeesus kehottaa jakamaan väen ruokakuntiin, ottaa leivät ja kalat ja lausuu kiitosrukouksen. Kaikki saavat syödä kyllikseen. Leiväntähteitä jää yli kaksitoista täyttä korillista. Myös kalaa jää yli, vaikka pelkästään miehiä oli läsnä viisituhatta.

***

Opetuslapset oppivat kertomaan asiansa Jeesukselle. Herra kutsuu heidät myös lepäämään.

Levosta ei tule tällä kertaa mitään, sillä Hyvä Paimen näki kansanjoukon olevan vailla paimenta. Jeesus ruokkii heidät ensin sanoillaan, sitten tunnusteollaan.

Kirkko on kutsuttu ruokkimaan sanoin ja laupeuden teoin. Sen, mitä meiltä puuttuu, voi Vapahtaja moninkertaistaa, kun luotamme häneen. Näin voimme kokea moninkertaistumisen ihmeen yhä uudestaan ja tulla Jumalan ihmeistä osallisiksi.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

(Johannes Edelläkävijän mestauksen muistoon liittyen luetaan Mark. 6:14‒30)

Perjantai 30.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon perjantai.

(Mark. 6:45–53)

Evankeliumissa Jeesus jää yksin vuorelle rukoilemaan opetuslasten matkatessa veneellä järven yli. Opetuslapsilla on vaikeuksia soutaa vastatuulessa.

Neljännen yövartion aikaan Jeesus kävelee vettä pitkin heidän luokseen. Opetuslapset huutavat pelosta, mutta Jeesus sanoo: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Jeesuksen astuessa veneeseen tuuli tyyntyy. Opetuslapset ovat hämmästyksestä suunniltaan, sillä edes leipien moninkertaistumisen ihme ei ollut avannut heidän silmiään: he olivat vielä sydämestään paatuneita.

***

Opetuslapset olivat jo lähteneet Jeesuksen matkaan. Silti heillä oli vaikeuksia ylittää sydämen paatumuksen esteet.

Jeesus osoittaa heille valtasuuruutensa. Hän kykenee ylittämään kaikki esteet ja vaikeudet. Tämän sisäistäminen vaati opetuslapsiltakin aikaa.

Vapahtaja on kärsivällinen myös meidän sydäntemme paatumuksen kanssa. Usko kasvaa ja vahvistuu, kun lähdemme Jeesuksen seuraan, pysymme hänen yhteydessään ja kuuntelemme hänen opetustaan. Tästä syystä meitä kutsutaan pysymään kirkon yhteydessä, Jeesuksen oppilaiden seurassa.

(Tämä Raamatun lukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Lauantai 31.8.2024. Matteuksen viidennentoista viikon lauantai.

(Matt. 24:1–13)

Evankeliumissa opetuslapset tulevat Jeesuksen luo haluten näyttää hänelle temppelin rakennuksia. Jeesus sanoo heille, että kaikki tämä revitään maahan jättämättä kiveä kiven päälle.

Öljymäellä opetuslapset tulevat Jeesuksen luo kysyen, milloin tämä tapahtuu ja mikä on merkkinä hänen tulostaan ja maailmanlopusta. Jeesus varoittaa, ettei heidän pidä antaa kenenkään eksyttää itseään, sillä monet tulevat esiintymään hänen nimellään sanoen olevansa Messias. He eksyttävät monia. Kun he kuulevat viestejä sodista, sen ei saa antaa pelästyttää. Niin täytyy käydä, mutta loppu ei ole vielä käsillä. Kansat nousevat toisiaan vastaan, tulee nälänhätää ja maanjäristyksiä. Tämä on synnytystuskien alkua.

He joutuvat ahtaalle ja monia heistä surmataan. Heitä vihataan Jeesuksen nimen tähden. Tällöin monet luopuvat, he kavaltavat ja vihaavat toisiaan. Monta väärää profeetta ilmaantuu, ja he eksyttävät monia. Laittomuuden lisääntyessä monien rakkaus kylmenee, mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.

***

Kirkon synty merkitsi viimeisten aikojen alkua ja Jumalan lupausten täyttymyksen koittamista. Silti kaikki ei asetu kohdalleen hetkessä.

Jumalan valtakunnan aika koittaa monien synnytystuskien kautta. Opetuslapsille ja lukuisille pyhille ihmisille se on merkinnyt vainoa ja marttyyriutta.

Vapahtaja kutsuu kestävyyteen, uskollisuuteen ja rakkauden säilyttämiseen aikakausien myllerryksissä. Se, joka etsii näitä ja pysyy niissä vahvana Jumalan laupeuden avulla, pelastuu.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Minisaarna: Ortodoksisuuden sunnuntaina juhlimme voittoa ikonienraastajien harhaopista

Minisaarna: Tuomiosunnuntai

Minisaarna: Tuhlaajapojan sunnuntai
Näytä kaikki