Ajassa

Viime päivinä eri tiedotusvälineet ovat uutisoineet Karjalan kielen seuraan liittyvistä törkeistä rikosepäilyistä. Esimerkiksi Yle (Avaa uuden sivuston) kertoi uutisessaan, että rikosnimikkeinä ovat törkeä avustuspetos, törkeä petos ja epäilty törkeä kirjanpitorikos. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Savon Sanomat (Avaa uuden sivuston).

Epäiltyinä on seitsemän seuran entistä hallituksen jäsentä. Karjalan kielen seura ajautui konkurssiin neljä vuotta sitten.

Hallituksen puheenjohtajana toimi Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Arkkipiispa Leo ei ole halunnut kommentoida viimeisimpiä uutisia aiheesta millään tavoin. Karjalan kielen seuran toiminta ei ole liittynyt Suomen ortodoksisen kirkon toimintaan, vaan kyseessä on ollut arkkipiispa Leon osalta hänen vapaa-aikaansa kuuluva asia.

Epäillyt teot sijoittuvat vuosien 2017 ja 2020 välille.

Kuvituskuva ylhäällä: Mirko Stödter/Pixabay

Juttua on muokattu 26.9.2024 klo 17:04 kertomalla, että aiheesta uutisoi ensimmäisenä Savon Sanomat.

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Karjalankielinen Pajojoukko Bratanat on tänään julkaissut Pilbazie -digiep:n (Avaa uuden sivuston)kaikissa suoratoistopalveluissa. Digitallenne koostuu suistamolaisista kansanlauluista, jotka yhtye on sovittanut bratanatyyliin.

Viikon vuotin ja Huold on äijäl -kappaleet on Simo Härkönen tallentanut kansakoulunopettaja, itkijä Sanni Pyörnilältä. Tulen syndy -kappaleen tallensi fonografille Pedri Shemeikalta vuonna 1905 kansanmusiikintukija ja säveltäjä Armas Launis. Herkkä tuutulaulu Tuutine tuuti on lähtöisin Suistamon Leppäsyrjässä eläneeltä kanteleensoittaja-runonlaulaja Iivana Lösöseltä.

Vaikka Pilbazie -digiep koostuu varsinaiskarjalaksi/suvikarjalaksi lauletuista suistamolaisista kansanlauluista, yhtyeen ohjelmistossa on kappaleita kaikilla karjalan kielimuodoilla. Niitä kuullaan yhtyeen esiintymisissä sekä accapellana että soitinsovituksin. Lauluyhtyeen muodostavat: Marko Meijer, Timo Mokkila, Mika Saatsi ja Mikael Shemeikka. Pilbazie -digiep:n on tuottanut ja julkaissut Karjalahipsteri.

Lisätietoa: mika@karjalahipsteri.com, +358 40 2208848

Juttua on korjattu 4.11.2024 klo 15:35 kertomalla, että Tulen syndy -kappaleen tallensi fonografille Pedri Shemeikalta vuonna 1905 kansanmusiikintukija ja säveltäjä Armas Launis. Alpo Sailo taas oli kuvanveistäjä, joka veisti Pedri Shemeikasta patsaan Sortavalaan 1935. 

Jaa tämä juttu

Ajassa

Varhaisimmat kristinuskoon yhdistetyt kuva-aiheet ovat säilyneet Rooman katakombeissa. Sieltä ei löydy ristejä. Suosittuja aiheita olivat ankkuri, kala, kyyhkynen ja laiva, samoin rukoileva ihmishahmo.

Antiikin maailmassa ristiinnaulitseminen edusti äärimmäisen väkivaltaista kuolemaa, joten ensimmäiset kristityt näyttävät välttäneen siihen viittaavan ristin esittämistä.

Ristiinnaulitsemisessa on kyse erilaisista Välimeren ja Lähi-idän alueilla tunnetuista rangaistuskäytännöistä, joihin liittyi tuomitun ripustaminen jollakin tavalla, usein elävänä, joskus jo kuolleena. Mainintoja löytyy niin kreikkalaisilta kuin roomalaisilta kirjoittajilta ja Vanhasta testamentista, jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Juutalainen historioitsija Josefus kertoi roomalaisten toteuttamista ristiinnaulitsemisista Palestiinassa eri kapinoiden aikana.

On kysytty, miksi ja keihin sitä käytettiin. Valloitettujen alueiden kapinalliset, tieverkoston turvallisuutta ja siten taloutta ja kauppaa horjuttavat ryövärit sekä kapinoivat orjat on mainittu kolmena keskeisenä ryhmänä, joita rangaistiin ristiinnaulitsemisella. Yksi näkemys onkin, että roomalaiset käyttivät sitä varsinkin valtakunnan vakautta uhanneiden ihmisten teloituksiin.

Tämä näkyy evankeliumien kuvauksissa. Markuksen evankeliumissa mainitaan, että Pilatuksen vapauttama Barabbas kuului joukkoon, joka oli osallistunut kapinaan. Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut mainitaan evankeliumeissa ryöväreiksi.

Tavoitteena oli rangaistuksen ankaruus, julkinen nöyryytys ja pelotevaikutus.

Varhaisia pohdintoja rististä

Jeesuksen kuolema haastoi hänen seuraajansa. Uuden testamentin kirjoituksissa heijastuu, että ristiin liittyi häpeää. Toisaalta juuri ristissä nähtiin Jumalan voima. Ristin nähtiin edustavan sovintoa ja kuoleman voittamista. Paavalille risti muodosti olennaisen yhteyden Kristukseen, tämän kuolemaan ja siten uuteen elämään.

Ristisymboliikan kannalta tärkeä teema on useiden varhaisten teologien kehittelemä Aadam/Kristus-rinnastus. Aadam toi maailmaan kuoleman, Kristus vei sen pois. Samalla paratiisin puu rinnastuu ristinpuuhun esimerkiksi Kyrillos Jerusalemilaisen ja Efraim Syyrialaisen ajattelussa.

Uuden testamentin ulkopuolisissa evankeliumeissa risti alkaa kirjaimellisesti elää omaa elämäänsä. Pietarin evankeliumissa pääsiäisaamuna haudasta nousee ylösnousseen kanssa jättimäinen kävelevä ja puhuva risti.

Ristiinnaulitseminen kuva ovessa Santa Sabina
Varhaisimmat säilyneet kuvat Jeesuksesta ristillä ovat Rooman pyhän Sabinan kirkon oven kolme ristiinnaulitun asennossa seisovaa hahmoa 400-luvulta ja syyrialaisen Rabbulan evankeliumikäsikirjoituksen kuva 500-luvun lopulta. Kuva: Wikimedia Commons

Ristin muoto toistuu eri tavoin

Risti on kuviona yksinkertainen ja selkeä. Jotkut kirkkoisät huomasivat, että ristin muoto toistuu eri tavoin ympärillämme: rakennuksissa, laivan mastoissa, ihmisen kehossa.

Ristiin yhdistettiin suojeleva merkitys. Ristinmerkin tekemisen mainitsee jo Tertullianus 200-luvun tienoilla.

Yksi varhaisimmista ristiinnaulitun kuvista, jossa näyttää olevan kytkös kristinuskoon, on pilakuva. Roomasta löytynyt, vuoden 200 tienoille ajoitettu graffiti esittää ristiinnaulittua aasinpäistä hahmoa ja sen edessä seisovaa miestä. Kuvaan on kreikaksi raapustettu ”Aleksamenos palvoo jumalaa”.

Kristillisiksi tulkittaviin kuviin risti ilmaantuu vasta 300-luvun puolivälin tienoilla. Varhaisimpia ovat muutamat sarkofagit, joissa esitetään Jeesuksen elämän tapahtumia. Yhdessä tyhjä risti on seppelöity eli se on kuvattu kuin roomalainen standardi eli sotilastunnus – seppele tässä yhteydessä on voiton merkki, ja kuvasto on muutenkin sotilaallista.

Varhaisimmat säilyneet kuvat Jeesuksesta ristillä ovat Rooman pyhän Sabinan kirkon oven kolme ristiinnaulitun asennossa seisovaa hahmoa 400-luvulta ja syyrialaisen Rabbulan evankeliumikäsikirjoituksen kuva 500-luvun lopulta. Jotakuinkin samalta ajalta ovat peräisin ensimmäiset maininnat kaularisteistä ja niiden käyttämisestä amuletteina.

Sarkofagikontekstissa seppelöity risti kuvaa voittoa kuolemasta. Varhaiset kuvat eivät visualisoi Jeesuksen kärsimystä, eikä idän kirkoissa niin tehdä vieläkään.

Aleksamenos-graffiti
Aleksamenos-graffiti. Kuva: Wikimedia Commons

Ristin tie voiton merkiksi

Tutkijat nostavat esiin erityisesti kaksi tapahtumaa, joiden vaikutuksesta risti todella voitti paikkansa kristittyjen keskeisenä symbolina ja pyhänä esineenä.

Ensimmäinen on keisari Konstantinuksen voittoa ennustava näky. Siinä hän näki jonkinlaisen Kristus-symbolin ja kuuli sanat ”Tässä merkissä voitat”. Toinen tärkeä tapahtuma oli Konstantinuksen äidin Helenan matka Pyhälle maalle ja pyhän ristin löytyminen. Ristiä säilytettiin Jerusalemissa ja sille muodostui oma juhlapäivänsä, 14. syyskuuta. Pyhiinvaeltaja Egeria mainitsee matkakuvauksessaan pyhän ristin, sen kunnioittamisen ja pyhän ristin muistojuhlan.

Niin Konstantinuksen näyllä kuin ristin löytämisellä oli keisarillinen yhteys, johon liittyi kokemus jumalallisesta suojeluksesta ja kosmisesta voitosta. Yhteys keisarivaltaan hiipui, ja risti saavutti keskeisen aseman kristinuskon tunnuksena.

Pääkuva ylhäällä: Syyrialaisen Rabbulan evankeliumikäsikirjoituksen kuva 500-luvun lopulta. 

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Kirkkoa pitkään kanttorina palvelleen dir. cant. Jarmo Lehdon naisäänille säveltämä Panihida saa marraskuun ensimmäisenä päivänä kantaesityksensä Kemijärvellä Vocaliisat-kuoron esittämänä. Kuoro laulaa teoksen marraskuun alkupäivinä myös Oulussa ja Rovaniemellä, ja 8.11. teos saapuu Jarmo Lehdon pitkäaikaiseen kotikirkkoon, Uspenskin katedraaliin.

Mitä miettii säveltäjä itse kantaesityksen edellä? Aamun Koitto kysyi ja Jarmo Lehto vastasi kirjeellä, joka ansaitsee tulla julkaistuksi sellaisenaan:

”Työ on tehty ja sävellys on esittämistä vailla valmis.

Nyt eläkkeellä ollessani olen saanut huomata, että luova työni ja harrastukset asettuvat kivasti levon luomaan yhteyteen. Lepo on ikään kuin työn tapahtumapaikka. Tarkoitan tällä sitä, että luovuus on nykyisin tapahtunut levosta käsin kannetuksi. Musiikin työssä on tullut tarve pelkistää asioita. Tämä on nykyisin minulle sitä oikeaa sielun rytmiä ja hitautta. Sielu ikään kuin asettuu omaan rytmiinsä ja löytää oikean aaltopituuden. Sielun rytmi on yllättävän hidas. Sitä rytmiä ei ole helppo kuulla, jos on jatkuvasti kiireen ja melun ympäröimä.

Säveltäjä Jarmo Lehto lähikuvassa
Jarmo Lehto. Kuva: Tatu Kantomaa

Usein ruuhkavuosien varrella kanttorin ja kirkkomuusikon työ vei minut mukaansa, tai oikeammin: kuinka usein olenkaan antanut työn ja urakehitykseni viedä minut mukaansa ja temmata minut sielulle tuntemattomaan ja vieraaseen nopeuteen. Tehokkuutta yliarvostavassa kulttuurissamme ja miksei kirkon työssäkin voi menettää yhteyden omaan rytmiin ja astua sellaiseen rytmiin, joka synnyttää kiireen. Sana kiire on kuitenkin ihmisen itsensä luoma tila. Varsinaisesti kiirettähän ei edes ole olemassa. Kiire on vain sana tai siis tila, joka syntyy vain vääristä valinnoista. Mutta se on myös tila, jossa luovan ihmisen sielu aina pakenee.

Entisenä seurakunnan työntekijänä yritän muistaa, että oikeanlainen läsnäolomme kumpuaa siitä, että sielu on paikalla. Kun sielu on paikalla ja kohdallaan, silloin meillä itsellämme on mihin liittyä ja silloin meihin voi myös liittyä. Työ onnistuu ja on parasta silloin kun se on levollista, keskittynyttä ja läsnä olevaa työtä, sellaista, joka vain on, sen sijaan että sitä pyrkisi hillittömästi toteuttamaan.

Panihidan säveltäminen oli minulle eräänlainen kasvuprosessi, henkinen matka. Panihidaa säveltäessäni (syksy 2022–kevät 2024) jouduin avaamaan jo valmiita lauluja uudestaan. Miksi? Siksi, että läheisiä ystäviäni siirtyi tuonilmaisiin. Aloin käydä kavereiden hautajaisissa ja nähdä kuolemaa eri perspektiivistä kuin 50 aikana, jolloin olen toiminut kanttorina. Mieleeni tulee opiskelutoveri, kanttori Tatjana Wileniuksen hautaus viime vuonna, kun olin laulamassa hautausmaan kirkossa lehterillä. Tatjana oli toivonut arkkuunsa laskettavan jokaiselta ystävältään yhden ruusun. Lisäksi hän toivoi, että ´olkaa iloisella mielellä hänen muistotilaisuudessaan´. Tilaisuuden jälkeen kotimatkalla ajattelin, että eihän  hautaustoimituksen musiikki voi  eikä saa olla kauttaaltaan niin surullista g-molli-resitatiivia kuin mitä se juuri nyt on. Kotona istahdin tietokoneen ääreen, avasin nuotinnusohjelman, muistin Tatjanan valoisan suhtautumisen kuolemaan ja aloin muuttaa sävellyksiäni iloisempiin sävellajeihin. Kas, näin helppoa se olikin!

Rovaniemellä vuonna 2022, Eino Leinon runoihin säveltämäni kantaesityskonsertin jälkeen, kuorokaronkassa, olin luvannut kuoronjohtaja Anniina Kerviselle ja Vocaliisoille säveltää lisää naiskuoromusiikkia, jopa kokonaisen illan mittaisen konsertin kaikilla mausteilla. Luokaamme siis naiskuorolle vaikka uusi Requiem – tai miksei jopa ortodoksinen Panihida, mukaan lukien soolot ja esilukijat, kaikilla mausteilla!

No, huh! Taisin ryhtyä mahdottomaan, ajattelin kotona. Tähän mahdottomaan ryhtyessäni oli pakko turvautua toiseen mahdottomaan eli Jumalaan. Tehtävä ylitti siis minun voimavarani ja kykyni. Niinpä turvauduin johonkin, joka ylitti omat voimavarani. Tästä syntyi oma rukoukseni työhön ryhdyttäessä.

Joku on sanonut, että rohkeus on rukoukseksi muuttunutta pelkoa. Panihidaa säveltäessäni tajusin omien voimavarojeni rajallisuuden ollessani itselleni inhimillisesti katsoen ylivoimaisen tehtävän edessä. Olin kuitenkin tilanteessa, jota en voinut laistaa eikä paeta, vaan minun oli kohdattava se, mikä tuntui ylivoimaiselta. Kun saa yhteyden syvyyteensä, oman olemuksensa keskukseen, alkaa tekemisissään ohjautua tästä keskuksesta. Kaikkeen työhön ja tekemiseen tulee syvyyden väri. Tähän uskon.

Joku on sanonut, että rohkeus on rukoukseksi muuttunutta pelkoa.

Lähinnä konserttikäyttöön tarkoitettu sävellyskokonaisuus poikkeaa hieman kirkkomme nykyisin käytössä olevasta panihidatraditiosta, koska koko teos – myös diakonin osuudet – esitetään naisäänillä. Suurin osa lauluista on useimpien naiskuorojen suhteellisen helposti omaksuttavissa. Ne sopeutunevat myös jumalanpalvelusten tavanomaiseen musiikilliseen linjaan. Muutamat sävellykset vaativat onnistuakseen normaalia suuremman ja taitavamman kuoron. Muutamat panihidan lauluista ovat solisteille mutkikkaampia sävelkudoksen osalta tai laajojen äänialojen vuoksi soveliaita vain hengellisen musiikin konsertteihin. Tulen liittämään teokseen vielä jälkikäteen yhden katismaveisun Totisesti kaikki on turhuutta. Laulu antaa vielä odottaa viimeistelyä eikä valmistu syksyn konsertteihin.

Tunnen entuudestaan kohtalaisen hyvin Vocaliisat-kuoron äänialat. Kuoronjohtaja Anniina-serkun kanssa olemme voineet pitää prosessin aikana mutkattomia palavereja ja kuunnelleet toistemme ajatuksia musiikin tulkinnoista.

Näkisin, että musiikillinen luovuus on parhaimmillaan sitä, että on aina aidosti läsnä omana persoonanaan siinä, mitä tekee. Kun persoona värittää tekemistä, syntyy aina luonnollista ja tervettä painetta synnyttää jotain uutta. Koen, että uuden synnyttämiseen tarvitaan aina rohkeutta. Kukaan ei ole luova olematta samalla rohkea, sillä luovuuden hinta on haavoittuvaisuus. Antaessaan persoonansa näkyä tekemisessään ihminen ottaa aina riskin. Luovuushan on oikeastaan sitä, että uhmataan olemassa olevia rakenteita ja uskalletaan ajatella ja tehdä asioita uudella tavalla.

Noin 700-luvulla eläneen pyhän Johannes Damaskolaisen kirjoittamat tunnetut hautaustoimituksen tekstit edesmenneitten puolesta liittyvät kuolemaan; niissä on toivon ja rakkauden sanoman kantavaa voimaa, joka puhuttelee nykyihmistä.

Toivon, että tulevissa Panihida-konserteissa voisimme yhdessä muistella rakkaita edesmenneitä läheisiämme rukoillen heille ikuista rauhaa ja iankaikkista muistoa.”

Tervetuloa konsertteihin!

Jarmo Lehto: Panihida

Vocaliisat, johtaa Anniina Kervinen

Perjantai 1.11. klo 18 Kemijärven kirkko

Lauantai 2.11. klo 15 Pyhän Kolminaisuuden katedraali, Oulu

Tiistai 5.11. klo 18 Rovaniemen kirkko

Perjantai 8.11. klo 18 Uspenskin katedraali, Helsinki

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 23.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON MAANANTAI

(Luuk. 4:38–44)

Evankeliumissa Jeesus parantaa Simonin kovassa kuumeessa olevan anopin ja tämä alkaa palvella vieraitaan. Illan tultua monia sairaita tuodaan Jeesuksen luo ja hän parantaa heidät laskemalla kätensä heidän päälleen.

Jeesus ajaa pois pahoja henkiä, jotka tunnistavat hänet Jumalan Pojaksi. Jeesus ei salli heidän paljastaa kuka hän on.

Aamun tultua Jeesus menee yksinäisyyteen, mutta ihmiset tulevat hänen luokseen. Jeesus kertoo, että hänen vietävä ilosanoma myös muihin kaupunkeihin, koska sitä varten hänet on lähetetty. Sitten hän saarnaa Juudean synagogissa.

***

Jeesus kohtaa Pietarin anopin. Parannuttuaan tämä alkaa palvella toisia. Tämä saa toisetkin tulemaan Jeesuksen luo apua etsien.

Pahuus ei kykene vastustamaan Jumalan Pojan valtaa. Pahan valtojen on vaiettava.

Jumalan Poika tulee jokaisen luo julistaen hyvää sanomaa Jumalan ihmisrakkaudesta ja ikuisesta Jumalan valtakunnasta. Yhtäkään ei ole unohdettu.

(Johannes Kastajan sikiämiseen liittyen luetaan Luuk. 1:5‒25, joka luetaan osana hänen syntymänsä juhlaan liittyviä tekstejä.)

 

Tiistai 24.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON TIISTAI

(Luuk. 5:12–16)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa spitaalisen miehen, joka anoo Jeesusta, jos tämä vain tahtoo, parantamaan hänet. Jeesus sanoo: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.” Mies paranee välittömästi. Jeesus kieltää kertomasta tästä kenellekään ja käskee miestä uhraamaan Mooseksen lain mukaisen uhrin puhdistumisestaan.

Sanoma Jeesuksesta leviää kuitenkin yhä laajemmalle ja ihmiset kokoontuvat sankoin joukoin hänen luokseen. Jeesus vetäytyy autiolle seudulle rukoilemaan.

***

Jumalan hyvä tahtoa ihmisiä kohtaan tulee esiin, kun Jeesus tahtoo parantaa sairastavan.

Sanoma tästä leviää laajalle ja Jeesus päättää vetäytyä autiolle seudulle rukoilemaan.

Kaikki eivät silti kohtaa Jeesusta parantajana. Parantunut mieskin kohtasi aikaan kuoleman. Jeesuksen teko kertoo kuitenkin siitä, että Jeesus kykenee kukistamaan synnin sairauden ja johtamaan meidät ikuiseen elämään.

 

Keskiviikko 25.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON KESKIVIIKKO

(Luuk. 5:33–39)

Evankeliumissa oppineet ihmettelevät miksi heidän ja Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, mutta Jeesuksen oppilaat syövät ja juovat. Jeesus vastaa, ettei häävieraista voi käskeä paastoamaan, kun sulhanen on heidän kanssaan. Tulee kuitenkin aika, jolloin sulhanen otetaan pois ja he paastoavat.

Jeesus kertoo vertauksen siitä, ettei uudesta viitasta leikata paikkaa vanhaan viittaan, sillä silloin molemmat menisivät pilalle. Samoin uutta viiniä ei lasketa vanhoihin leileihin, koska leilit hajoaisivat ja viini menisi hukkaan. Uusi viini on laskettava uusiin leileihin. Kukaan ei halua juoda vanhentunutta viiniä maistettuaan hyvää uutta viiniä.

***

Jeesuksen opetuslapset paastosivat, kun kirkko syntyi. Tästä syystä kirkko viettää lukuisia paastopäiviä ja -aikoja.

Kirkon syntyessä koitti kokonaan uusi aika ja järjestys, joka perustui vanhoille Jumalan lupauksille. Kirkko on kuin uusi ehjä vaate ja kuin uusi leili, johon uusi viini laitetaan.

Paastoten etsimme mahdollisuutta pukeutua Jumalan mielen mukaiseen pukuun ja maistaaksemme katumuksella uudistettuina ehtoollisen uutta elämää tuottavaa viiniä.

 

Torstai 26.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON TORSTAI

Apostoli ja evankelista Johannes Teologi

Viikonpäivän teksti

(Luuk. 6:12–19)

Evankeliumissa Jeesus rukoilee vuorella koko yön. Aamulla hän kutsuu oppilaansa ja valitsee heistä kaksitoista ja nimeää heidät apostoleiksi. Joukossa on myös Juudas, josta tuli kavaltaja.

Sitten he laskeutuvat alas vuorelta. Jeesus opettaa laajalta alueelta saapuneita ihmisiä, parantaa sairaita ja ajaa pois pahoja henkiä. Jokainen yrittää väentungoksessa koskea Jeesusta, sillä hänestä lähtee parantavaa voimaa.

***

Kirkon perustus on apostolinen. Ensimmäisten oppilaiden joukossa oli myös Vapahtajan kavaltaja.

Opetuslapset astuvat alas kirkon alun suurelta vuorelta ja kohtaavat Jeesuksen kanssa sairaat ja pahan kiusaamat. He tahtovat koskettaa Herraa löytääkseen avun.

Kirkko on kuin korkea apostolinen vuori, joka on laskettu jokaisen apua etsivän ulottuville. Sen keskuksena on Jeesus Kristus, syntisten ja kiusattujen auttaja.

(Varsinaisesti tänään luetaan Johannes Teologin juhlaan liittyen Joh. 19:25‒37, 21:24‒25, joka luetaan muun muassa toisaalla kirkkovuoden tekstejä eri jaksoissa)
 

Perjantai 27.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON PERJANTAI

(Luuk. 6:17–23)

Evankeliumissa Jeesus opettaa, parantaa sairaita ja ajaa pois pahoja henkiä. Ihmiset yrittävät koskea häntä, koska hänestä lähtee parantavaa voimaa.

Jeesus kertoo opetuslapsilleen, että autuaita eli ikionnellisia ovat köyhät, joiden on taivasten valtakunta, nälkäiset, jotka ravitaan ja itkevät, jotka saavat nauraa. He ovat onnellisia, kun heitä vihataan ja herjataan Ihmisen Pojan tähden, erotetaan toisten joukosta ja kun heidän nimeänsäkin inhotaan. Heidän tulee silloin hyppiä riemusta, sillä palkka, jonka he saavat taivaassa, on suuri.

***

Etsiessämme Jumalan valtakuntaa, Jeesus osoittaa, että se on tarkoitettu köyhille, nälkäisille, murheellisille, Jeesuksen tähden vihatuille ja herjatuille sekä toisten joukosta erotetuille ja ihmisten inhoamille.

He saavat suuren palkan Jumalan luona taivaassa, heidät ravitaan, he saavat nauraa ja he saavat hyppiä riemusta.

Tästä taivaallisesta ilosta todistavat monet pyhät marttyyrit ja tunnustajat. Kirkon rikkaus ja ilo kasvavat heikkoudesta, ei vallasta ja voimasta.

 

Lauantai 28.9.2024

LUUKKAAN TOISEN VIIKON LAUANTAI

(Luuk. 5:17–26)

Evankeliumissa oppineet laajalta alueelta tulevat kuuntelemaan Jeesusta, joka parantaa sairaita. Eräät miehet tuovat paareilla halvaantuneen ja laskevat hänet tungoksen takia katon kautta Jeesuksen eteen. Heidän uskonsa vuosi Jeesus sanoo halvaantuneelle: ”Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Oppineet ajattelevat Jeesuksen pilkkaavan Jumalaa, koska vain Jumala saattoi antaa syntejä anteeksi. Jeesus tietää heidän ajatuksensa ja kysyy: Kumpi on helpompaa, antaa syntejä anteeksi vai käskeä halvaantunutta nousemaan? Jeesus käskee halvaantunutta nousemaan, ottamaan vuoteensa menemään kotiinsa, jotta he tietäisivät, että Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi. Tämän nähtyään ihmiset ylistävät Jumalaa ja ovat pelon vallassa nähtyään sellaista mitä oli vaikea uskoa todeksi.

***

Jeesus tahtoo tekemällään ihmeellä opettaa, että hänellä on valta antaa synnit anteeksi. Siten syntien anteeksiantamus ja yhteys elävään Jumalan on tärkeämpää kuin ajallinen terveys tai hyvinvointi.

Sairauden keskellä meillä on kuitenkin kaipaus terveyteen. Tämä ei kuitenkaan ole vallassamme. Me emme myöskään itse tiedä kumpi on parasta pelastuksellemme, sairaus vai terveys.

Syntien anteeksiantamuksen voi kokea missä elämäntilanteessa tahansa ja näin vakuuttua Jumalan ihmisrakkaudesta ja pelastavasta tahdosta. Hengellinen terveys, pelastuksen lahja, kasvaa syntien anteeksiantamuksen voimasta.

 

Sunnuntai 29.9.2024

LUUKKAAN TOINEN SUNNUNTAI

(Luuk. 6:31–36)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa tekemään ihmisille samalla tavoin kuin toivoisi heidän tekevän itselle. Rakkauden osoittaminen ja hyvän tekeminen lähimmille on luonnollista kaikille, mutta rakkaus vihamiestä kohtaan on jumalallista vaikutusta. Tällaisten ihmisten palkka on suuri. He osoittautuvat Korkeimman lapsiksi, sillä myös Jumala on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Siksi jokaisen tulee olla valmis armahtamaan toisia niin kuin taivaallinen Isä armahtaa.

***

Evankeliumi kertoo, miten Jumala osoittaa rakkautta, laupeutta ja suojelustaan häntä vastaan rikkoneita ihmisiä kohtaan.

Jumalan tahto on, että tämän rakkauden koskettamat ihmiset elävät samalla tavoin, vaikka se ei ole aina helppoa.

Jeesuksen sanat kutsuvat tutkimaan omia asenteita ja muistamaan itse koettua Jumalan laupeutta. Monien pyhien ihmisten esimerkki todistaa, että hyvän tekemisen palkka on suuri. Tätä tietä kulkiessaan heistä on tullut aitoja ihmisiä, Korkeimman lapsia kaikessa.

 

Maanantai 30.9.2024

LUUKKAAN KOLMANNEN VIIKON MAANANTAI

(Luuk. 6:24–30)

Evankeliumissa Jeesus surkuttelee rikkaita, jotka ovat jo onnensa saaneet ja ovat kylläisiä. He joutuvat lopulta näkemään nälkää. He ovat myös nauravia, mutta joutuvat lopulta suremaan ja itkemään. Voi teitä, Jeesus sanoo, kun ihmiset puhuvat teistä hyvää, sillä samoin tehtiin aikanaan väärille profeetoille.

Jeesus kehottaa rakastamaan vihamiehiä ja tekemään hyvää heitä vihaaville, siunaamaan heitä kiroavia ja rukoilemaan heitä parjaavien puolesta. Heidän tulee kääntää toinenkin poski lyöjälle ja antaa jopa paitansakin sille, joka on vienyt viitan. Jeesus kehottaa antamaan jokaiselle, joka pyytää, vaatimatta takaisin mitään toisen viemää.

***

Rikas voi paljon, mutta ei kykene keräämään vauraudellaan ikuisia aarteita.

Niitä kerätään laupeudella ja kärsivällisyydellä, suostumalla antamaan omastaan tarvitseville.

Näillä sanoillaan Jeesus ei kiinnitä huomiota niihin, jotka vievät petoksillaan köyhältä viimeisen lantinkin. Hän kiinnittää huomion siihen, että kostamme toisille heidän pahat tekonsa ja emme anna avuntarvitsijalle mitään, vaikka sydän ja Jumala siihen kehottaa.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 16.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON MAANANTAI

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 3:19–22)

Evankeliumissa kerrotaan, kuinka Johannes Kastaja nuhtelee Herodesta hänen pahoista teoistaan ja siitä, että tämä oli ottanut puolisokseen veljensä vaimon Herodiaan. Herodes myös telkesi Johanneksen vankilaan.

Tätä ennen Johannes oli kastanut paljon kansaa. Kun hän kastoi Jeesuksen, taivas aukeni ja Pyhän Henki laskeutui Jeesuksen ylle kyyhkysen kaltaisena. Taivaasta kuului ääni, joka ilmoitti: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”

***

Johannes Kastajan tehtävä oli päättymässä Herodeksen vangittua hänet. Pian hänet surmattaisiin.

Jeesuksen julkisen toiminnan alkaessa Johannes kastoi hänet. Pyhän Hengen laskeutuminen ja Isän ääni taivaasta ilmaisivat Jeesuksen jumalallisen alkuperän ja pyhän Kolminaisuuden salaisuuden.

Jumalan ihmisrakkaus sai täyttymyksensä, kun koko maailman Vapahtaja alkoi toimintansa, joka johtaisi pian ristiin ja ylösnousemukseen.
 

Tiistai 17.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON TIISTAI

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 3:23–4:1)

Evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus oli noin kolmekymmentävuotias aloittaessaan toimintansa. Hänen luultiin olevan Joosefin poika. Joosef polveutui Daavidin ja Iisain suvusta ja perimiltään aina Aadamista, jonka Isä oli Jumala.

Jeesus lähtee Jordanilta täynnä Pyhää Henkeä ja kulkee Hengen johdattamana autiomaassa.

***

Jeesuksen luultiin olevan Joosefin poika. Tämä korostaa Jumalan Pojan ihmiseksi syntymää meidän pelastuksemme tähden.

Aadam oli Jumalan luoma, toinen Aadam, Kristus syntyi Neitsyt Mariasta Pyhän Hengen voimasta.

Isän Poikana hän toimi Pyhän Hengen voimalla. Näin Kolmiyhteisen Jumalan teot tulivat julki tässä maailmassa.

 

Keskiviikko 18.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON KESKIVIIKKO

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 4:1–15)

Evankeliumissa Jeesus kulkee Hengen johdattamana autiomaassa neljäkymmentä päivää ja paastoaa. Paholainen kiusaa häntä.

Kun Jeesuksen tulee nälkä, Paholainen kehottaa häntä muuttaman kiven leiväksi, jos hän on Jumalan Poika. Jeesus vastaa Kirjoitusten mukaan, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä. Sitten paholainen vie hänet korkealle paikalle ja lupaa antaa hänelle maalliset valtakunnat, jos Jeesus ensin kumartaa häntä. Jeesus vastaa kirjoitusten mukaan, että tulee kumartaa, kunnioittaa ja palvella ainoastaan Herraa Jumalaa. Sitten Paholainen vie Jeesuksen Jerusalemin temppelimuurin harjalle ja pyytää häntä heittäytymään alas, koska Kirjoituksissa on luvattu, että enkelit varjelevat häntä. Jeesus vastaa, että samoin on kirjoitettu, ettei tule kiusata Herraa Jumalaa.

Paholainen jättää Jeesuksen joksikin aikaa rauhaan. Jeesus palaa täynnä Hengen voimaa Galileaan ja hänen maineensa alkaa levitä. Hän opettaa kansaa ja kaikki ylistävät häntä.

***

Ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana Jeesus on samalla tavalla kiusattu kuin mekin, mutta ilman syntiä.

Kiusaukset kohdatessaan Jeesus ei koettele nälissään Jumalaa, ei tahdo saada omakseen maallisia valtakuntia eikä kiusaa Isäänsä vetoamalla Jumalan varjelukseen oman vastuunsa sivuuttamalla. Tämä on opiksi myös meille.

Koetukset eivät jää viimeisiksi, mutta näiden jälkeen Jeesus alkaa julkisen toimintansa.

 

Torstai 19.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON TORSTAI

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 4:16–22)

Evankeliumissa Jeesus tulee Nasaretiin, menee synagogaan ja nousee lukemaan Jesajan kirjasta, jossa kuvataan, miten Herran Henki on hänen, Voidellun, yllään. Herra on lähettänyt Voideltunsa ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Luettuaan Jeesus istuutuu ja kaikkien katseet kiinnittyvät häneen. Jeesus sanoo, että tänään äsken luettu kirjoitus on käynyt toteen heidän kuultensa. Kaikki kiittelevät häntä ja ihmettelevät Jeesuksen lausumia armon sanoja.

***

Jeesuksessa täyttyivät muinaiset lupaukset. Jumala ei ole unohtanut yhtäkään ihmistä.

Hän muistaa köyhiä, vangittuja, sokeita ja sorrettuja, ja julistaa heille hyvää uutista.

Jumalan valtakunta ilmestyy kärsivien ja lannistettujen keskelle. Jumalan armo ja laupeus on kärsivien ja heikkojen lähellä.

 

Perjantai 20.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON PERJANTAI

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 4:22–30)

Evankeliumissa ihmiset ihmettelevät Jeesuksen lausumia armon sanoja. Silti he ihmettelevät eikö hän kuitenkin ole Joosefin poika. Jeesus vastaa heidän luultavasti pian sanovan: ”Lääkäri, paranna itsesi!” ja pyytävät häntä tekemään omassa kotikaupungissaankin niitä ihmeitä, joita hänen kerrotaan tehneen Kapernaumissa. Kukaan ei kuitenkaan ole profeetta omalla maallaan: Elian aikanakin oli kuivuuden ja nälänhädän aikana monta leskeä, mutta Elia meni ainoastaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli lukuisia spitaalisia profeetta Elisan aikana, mutta ainoastaan syyrialainen Naaman puhdistettiin.

Tämä saa kuulijat raivon valtaan. He ajavat Jeesuksen ulos kaupungista syöstäkseen hänet alas jyrkänteeltä. Jeesus kulkee väkijoukon halki ja jatkaa matkaansa.

***

Jeesuksen kotikaupungin Nasaretin ihmiset jäivät vaille Jumalan hyvää uutista epäilystensä vuoksi.

Näin kävi jo profeettojen aikana: ainoastaan maan hiljaiset ja muukalaiset saivat avun.

Tottumus kirkon elämään voi aikaansaada välinpitämättömyyttä Jumalan laupeutta kohtaan. Ne taas, jotka etsivät Jumalaa, löytävät avun.

 

Lauantai 21.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON LAUANTAI

Ristin ylentämisen jälkeinen lauantai

Ristin ylentämisenpäätöspäivä

Viikonpäivän teksti

(Luuk. 4:31–36)

Evankeliumissa Jeesus opettaa sapattina Kapernaumissa. Ihmiset ovat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, koska hän puhuu kuten se, jolla on valta.

Saastaisen hengen vallassa oleva mies huutaa ja kysyy mitä Jeesus Nasaretilainen heistä tahtoi ja oliko hän tullut tuhomaan heidät. Mies ilmoittaa tietävänsä, että Jeesus on Jumalan Pyhä. Jeesus käskee ankarasti henkeä olemaan vaiti ja käskee tätä lähtemään miehestä.

Ihmiset ovat ymmällään ja kyselevät mistä on oikein kyse, sillä Jeesus käskee saastaisia henkiä vallalla ja voimalla, ja ne lähtevät tiehensä.

***

Jeesus sekä puhuu että toimii kuten se, jolla on valta. Näin hän paljastaa teoillaan taivaallisen alkuperänsä.

Pahuus tunnistaa Jeesuksen, mutta ei saa jatkaa toimintaansa. Tämä osoittaa, että Jeesus kykenee kukistamaan kaikki pahan teot.

Evankeliumin tapahtuma kertoo, että Vapahtaja tahtoo ja kykenee auttaa jokaista ihmistä, olivatpa menneisyyden siteet minkälaisia tahansa.

(Ristin ylentämisen jälkeiseen lauantaihin liittyen luetaan Joh. 8:21–30, joka luetaan myös pääsiäisajan neljännen viikon perjantaina.)
 

Sunnuntai 22.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄINEN SUNNUNTAI

Liturgiassa

(Luuk. 5:1–11)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa Simon Pietaria laskemaan verkot. Tämä tottelee vastentahtoisesti, sillä kalaa ei ollut tullut koko yönä. Pian verkot repeilevät saaliin määrästä. Silloin Simon Pietari heittäytyy Jeesuksen jalkojen juureen ja pyytää häntä menemään pois, koska ymmärtää olevansa syntinen. Jeesus kehottaa Pietaria olemaan pelkäämättä: hänestä tulisi ihmisten kalastaja. Pietari, Jaakob ja Johannes jättävät kaiken ja seuraavat Jeesusta.

***

Kutsu Kristuksen seuraamiseen ei saavuttanut ylhäisiä, mutta oppimattomat kalastajat sopivat tehtävään hyvin. He tunnistivat rikkomuksensa ja Herran kirkkauden, vaikka vielä hapuillen.

Apostolien valinta on kuin kaikua Daavidista, joka valitsi joukkoonsa velkaantuneita ja katkeroituneita miehiä. Daavidin seurassa ja tämän noustua kuninkaaksi, heitä ei enää mainita köyhinä ja katkerina, vaan kunnioitettuina sankareina.

Jumala kutsuu tavallisia ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Hän ei etsi erityisiä kykyjä ja taitoja, vaan sydäntä, joka saa seuraamaan Vapahtajaa. Me emme tiedä mitä kenestäkin kasvaa hänen yhteydessään, mutta Herra näkee jokaisen sisimpään.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 9.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon maanantai

Jumalansynnyttäjän syntymän jälkijuhla

(Mark. 10:46–52)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa sokean kerjäläisen Bartimaioksen, Timaioksen pojan. Kun hän kuulee, että ohikulkija on Jeesus Nasaretilainen, hän alkaa huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Muut käskevät miestä vaikenemaan, mutta tämä huutaa entistä kovemmin. Jeesus pysähtyy ja kehottaa hakemaan miehen luokseen. Jeesus kysyy, mitä hän toivoi. Mies pyytää, että saisi jälleen näkönsä. Jeesus sanoo: ”Mene, uskosi on pelastanut sinut.” Mies paranee täysin ja lähtee kulkemaan Jeesuksen mukana.

***
Kirkon opettajat eivät pidä sokean parantamista ainoastaan fyysisen ja ajallisen vamman korjaamisena, vaan myös langennen ihmisyyden parantamisena.

Jeesuksen puoleen kääntyminen, kohtaaminen hänen kanssaan, avasi silmät. Tämä tapahtui Herran sanojen voimasta.

Jeesus paransi myös hengellisen sokeuden, ja mies lähti seuraamaan Herraa. Tälle uskon matkalle Jeesus kutsuu myös meitä, jotka olemme osallisia langenneesta ihmisyydestä. Siksi anomme Vapahtajan sanaa odottaen: Herra, armahda minua!

(Teksti on sama kuin Luukkaan viidennetoista viikon maanantain evankeliumi.)

Tiistai 10.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon tiistai

Jumalansynnyttäjän syntymän jälkijuhla

Pyhän ristin ylentämisen esijuhla

(Mark. 11:11‒23)

Evankeliumissa Jeesus saapuu Jerusalemin temppeliin ja katselee kaikkea siellä. Hän palaa opetuslapsineen Betaniaan, koska on myöhä. Aamulla Jeesus lähtee Betaniasta ja etsii nälissään hedelmää viikunapuusta, mutta kiroaa sen, koska se on hedelmätön.

Jerusalemissa Jeesus ajaa myyjät ja ostajat pois temppelistä ja kaataa rahanvaihtajien ja kyyhkysenmyyjien pöydät antamatta kantaa tavaroita temppelialueen kautta. Hän sanoo: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” Oppineet pohtivat Jeesuksen pois raivaamista, mutta pelkäävät ihmisten reaktioita.

Aamuvarhaisella opetuslapset näkevät viikunapuun kuivettuneen. Jeesus kehottaa heitä uskomaan Jumalaan: jos joku käskee vuorta paiskautumaan mereen, se tapahtuu, jos hän epäilemättä uskoo niin tapahtuvan.

***

Hedelmättömän viikunapuun kuivettaminen liittyy tekstin jatkoon, sillä ihmiset tekivät Jumalan temppelistä paikan omien pyyteidensä toteuttamiseen. Heistä oli tullut hedelmättömiä. Se näkyi siinä, että he unohtivat temppelin Herran.

Tästä syystä Jeesus kaataa vilpillisen uskon kaupustelijoiden pöydät. Opetuslapsiaan Jeesus kehottaa säilyttämään luottamuksen Jumalaan, kantamaan hedelmää.

Liioitteleva vertauskuva vuoren siirtämisestä mereen uskon voimalla kuvaa sitä, että Herraan luottava ja turvaava ihminen voittaa paljon. Jeesus kutsuu meitä tulemaan hänen eteensä rukoillen ja kantaen uskon luottamuksen hedelmiä.

(Teksti on sama kuin Matteuksen viidennentoista viikon tiistaina. Varsinaisesti tänään luetaan Pyhän ristin ylentämisen esijuhlaan liittyen Luuk. 3:23–4:1, joka luetaan myös Luukkaan ensimmäisen viikon tiistaina ja muutama päivä myöhemmin ristin ylentämisen jälkijuhlan aikaan 17.9.)

Keskiviikko 11.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon keskiviikko

(Mark. 11:22‒26)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa uskomaan Jumalaan. Jos joku uskoen käskee vuorta heittäytymään mereen, niin tapahtuu, jos hän ei epäile sydämessään. Sen vuoksi se, mitä opetuslapset rukouksessa pyytävät uskoen jo saaneensa sen, on heidän. Kun he seisovat rukoilemassa, heidän tulee antaa anteeksi kaikki, mitä heillä on toista vastaan, sillä silloin myös taivaallinen Isä antaa heille anteeksi. Jos he eivät anna anteeksi, myöskään taivaallinen Isä ei anna anteeksi heidän rikkomuksiaan.

***

Liioitteleva vertauskuva vuoren heittäytymisestä mereen uskon voimalla kuvaa uskon tärkeyttä. Rukoileminen on luonteeltaan uskon todeksi elämistä.

Jeesus sanoo tämän rohkaisten, sillä hän tietää ihmisten heikkouden ja epäilykset. Toimiva rukouselämä, sydämessä tapahtuva Jumalan edessä seisominen, saa voimansa anteeksiantamuksesta.

Rukouksen maailma alkaa avautua, kun annamme anteeksi toisille ja koemme itse Jumalan anteeksiantamuksen voiman. Rukous onkin ihmisiä rakastavan Jumalan kanssa kuljettava hengellisen kasvun matka kohti luomatonta, ikuista Valoa.

(Teksti on sama kuin Matteuksen viidennentoista viikon keskiviikon evankeliumi. Tämä teksti luetaan myös suuren paaston ensimmäisen viikon keskiviikkona yhdessä Matt. 7:7‒8 kanssa.)

Torstai 12.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon torstai

Jumalansynnyttäjän syntymän jälkijuhla

(Mark. 11:27‒33)

Evankeliumissa Jeesus saapuu Jerusalemin temppeliin, jossa oppineet ja kansan vanhimmat kysyvät, millä valtuuksilla hän toimii ja kuka on hänet valtuuttanut. Jeesus lupaa vastata heille, jos he vastaavat ensin hänen kysymykseensä: ”Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä?”

Oppineet neuvottelevat keskenään todeten, että jos he sanoisivat taivaasta, Jeesus ihmettelisi, miksi he eivät sitten uskoneet häntä. He eivät kuitenkaan uskalla sanoa sen olleen ihmisistä, koska pelkäsivät kansan reaktiota, sillä ihmiset pitivät Johannesta profeettana. Sen vuoksi he vastaavat, etteivät tienneet. Sen vuoksi Jeesus ei paljasta heille, millä valtuuksilla hän toimii.

***

Oppineilla oli paljon tietoa Jumalasta, mutta silti he eivät kyenneet tunnistamaan kuka Jeesus oli tai edes sitä, miksi Johannes Kastaja saapui Herran edellä. Jumalan valtakunnan salaisuus ei avautunut heille.

Jeesus ei pakota heitä astumaan sisälle taivasten valtakuntaan eikä siksi kerro heille itsestään enempää. Taivasten valtakunta avataan niille, jotka ottavat hänet vastaan avoimin mielin toisia pelkäämättä.

Monet uskoon liittyvät kysymykset saavat vastuksensa vasta, kun suostumme uskomaan ja seuraamaan Herraa. Yhteys Jumalan on koettava, ei pelkkä ajatuksissa pohdiskeltava totuus. Siksi kirkko kehottaa tulemaan yhteyteensä ja kokemaan kaiken itse.

(Teksti on sama kuin Luukkaan viidennentoista viikon torstain evankeliumi.)

Perjantai 13.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon perjantai

Kunniallisen ristin ylentämisen esijuhla

(Mark. 12:1‒12)

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka istutti ja rakensi viinitarhan, jonka hän vuokrasi viljelijöille. Sitten hän muutti pois maasta. Myöhemmin mies lähetti palvelijansa perimään osan sadosta. Vuokraviljelijät pieksivät palvelijat, joitakin he tappoivat. Lopulta he surmasivat tarhan omistajan pojan kuvitellen saavansa tilan näin haltuunsa. Siksi viinitarhan omistaja ottaisi viljelijät hengiltä ja antaisi tilan toisille. Siihen viittaa myös Jesajan sana, jonka mukaan kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.

Kansan oppineet haluavat ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät sanojen viittavan heihin, mutta pelkäävät kansan reaktiota.

***

Jeesus varoittaa aikansa oppineita eksymästä ja kehottaa kuuntelemaan profeettojen ilmoitusta luvatusta Vapahtajasta.

Jeesuksen sanat ovat neuvon sanoja myös meille, ettemme oman järkeilymme takia eksyisi pois hänen yhteydestään.

Oppineet eivät tahtoneet ottaa Jeesusta vastaan. Myös meillä voi olla erilaisia syitä, jotka estävät kääntymästä ja seuraamasta Herraa. Uusi elämä avautuu, kun ylitämme nämä esteet Vapahtajan laupeuden avulla.

(Teksti on sama kuin Matteuksen viidennentoista viikon perjantain evankeliumi.)

Lauantai 14.9.2024

Kunniallisen ja Eläväksi tekevän Ristin ylentäminen

(Joh. 19:6–11, 13–20, 25–35)

Evankeliumissa ylipapit ja kansanjoukko alkavat vaatimaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista väittäen, että hän on ansainnut kuoleman sanoessaan olevansa Jumalan Poika. Jeesus ei suostu kertomaan Pilatukselle, mistä hän on lähtöisin, vaikka voisi päästä vapaaksi. Jeesus tuomitaan, ja hän kantaa itse ristinsä Golgatalle, missä siihen laitetaan päällekirjoitus. Äitinsä Jeesus jättää rakkaimman opetuslapsensa huomaan. Kun Jeesuksen kylki lävistetään, siitä vuotaa verta ja vettä. Tämä on kirjoitettu, evankelista Johannes toteaa, että tekin uskoisitte.

***

Ristin ylentämisen juhlaa vietetään Herran ristin pyhäinjäännösten löytämisen muistoksi. Ristin löydettiin Jerusalemista raunioista 400-luvulla. Ristin jäännösten kautta alkoi tapahtua monia ihmeitä. Jerusalemiin persialaisten ryöstämä risti palautui uudelleen 700-luvulla.

Risti on Jumalan rakkauden ilmoitus. Ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus vapautti meidät kuoleman vallasta. Kirkko julistaa Vapahtajan rististä siksi, että meissä syntyisi ja vahvistuisi usko ja uskon mukainen elämä.

Tästä syystä kirkko, apostolisen uskon jatkumo, ylistää ristillä kärsinyttä Vapahtajaa ja kunnioittaa eläväksi tekevää ristiä. Ristin luota alkaa uusi ja ikuinen elämä. Herran risti julistaa kääntymyksen ja uuden alun mahdollisuutta.

Sunnuntai 15.9.2024

Pyhän ristin ylentämisen jälkeinen sunnuntai

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Mark 8:34‒9:1)

Evankeliumissa Jeesus kutsuu niitä, jotka tahtovat seurata häntä, kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja lähtemään matkaan. Jokainen, joka kadottaa elämänsä hänen ja evankeliumin tähden, pelastaa sen. Sielunsa menettämällä kukaan ei voita mitään. Siksi kenenkään ei pidä hävetä Ihmisen Poikaa, ettei joutuisi itse häpeään.

***

Oman ristin kantaminen muistuttaa paitsi Kristuksen kantamasta rististä meidän tähtemme, myös murheiden, vaikeuksien, koettelemusten ja sairauden taakkojen tuomasta rististä, joita kannamme Jeesusta seuraten.

Kaikkein suurinta Jeesuksen seuraamisen ristiä ovat kantaneet pyhät marttyyrit ja tunnustajat. He muistuttavat, että kristittynä oleminen merkitsee Jeesuksen seuraamista riippumatta siitä, mitä elämä tuo eteemme.

Jokainen omaa ristiään kantava ja Jeesusta seuraava ihminen on jo voittanut, vaikka on hyvä muistaa, että matka on yhä kesken. Vapahtaja on kanssamme kaikissa elämänvaiheissa ja koetuksissa.

(Sama teksti luetaan suureen paastoon liittyen ristin kumartamisen sunnuntaina.)

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Millä tavalla Ukraina voi vastata Venäjän hyökkäyssodan taustalla olevaan ideologiaan ja historiakäsitykseen, jota Venäjän ortodoksinen kirkko tukee omalla tulkinnallaan ”venäläisestä maailmasta”? Tähän kysymykseen Ukrainan valtio on pyrkinyt vastaamaan laatiessaan lain, joka ymmärtää Venäjän ortodoksisen kirkon osaksi Venäjän valtiota.

Ukrainan Verhovna Rada, eli parlamentti, hyväksyi 20. elokuuta 2024 toisessa istunnossaan lain numero 8371 (Avaa uuden sivuston). Laki kieltää sellaisten ulkomaisten uskonnollisten yhteisöjen toimimisen Ukrainassa, joita 1.) johdetaan maasta, joka käy sotaa Ukrainaa vastaan tai joka miehittää osaa Ukrainasta ja 2.) jotka tukevat aseellista hyökkäystä suoraan tai epäsuorasti esimerkiksi julkisissa esiintymisissä, kuten esimerkiksi julistamalla ”venäläisen maailman” oppia. Presidentti Volodymyr Zelenskyi allekirjoitti lain Ukrainan itsenäisyyspäivänä 24.8.2024.

Ukrainassa on esitetty erilaisia lakiehdotuksia rajaamaan Moskovan patriarkaatin autonomisena kirkkona toimineen Ukrainan ortodoksisen kirkon (UOK) toimintaa ainakin vuodesta 2016 lähtien – läheskään kaikki esitykset eivät ole menneet läpi. Nyt hyväksytty laki hyväksyttiin enemmistöllä: 265 oli lain puolesta ja 29 vastaan, kun neljä äänesti tyhjää.

Lain tarkoituksena on lopettaa Venäjän ortodoksisen kirkon vaikutus Ukrainan ortodoksiseen kirkolliseen elämään, sillä Venäjän ortodoksinen kirkko tukee Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa ja on siten yksi Venäjän hyökkäyssodan ideologisista tukijoista. Ukrainan ortodoksinen kirkko (UOK) ei ole eronnut Moskovan patriarkaatin alaisuudesta virallisesti, vaikka se julistikin kesäkuussa 2022 olevansa itsenäinen Moskovasta. Ukrainan turvallisuuspalvelu on tutkinut viimeisen kahden vuoden aikana UOK:n tiloja ja yli sataa pappia, joukossa myös piispoja (Avaa uuden sivuston), vastaan on aloitettu tutkinta yhteistyöstä Venäjän kanssa. Vähintään 26 tapauksessa tuloksena on ollut myös tuomio lain edessä.

UOK ei ole tehnyt pesäeroa näihin papiston jäseniin, eikä toisaalta pyrkinyt tekemään omaa sisäistä selvitystä yhteyksistään Venäjälle. UOK:n passiivisuus on pitänyt yllä epäilyksiä sen Venäjä-yhteyksistä ja motiiveista niin kirkon jäsenten kuin laajemmin ukrainalaisten silmissä.

Ukraina ei ole ensimmäinen maa, joka rajoittaa tai kieltää Moskovan patriarkaatin alaisten kirkkojen toiminnan omalla maallaan. Näin on tapahtunut jo esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Ukrainan tapauksessa mielenkiintoista on, että hyvin yksinkertaistettuna (Avaa uuden sivuston) valtiolliset argumentit UOK:n kieltämiseksi korostavat lain takaavan Ukrainan hengellisen itsenäisyyden, kun taas Ukrainan kirkolliset tahot ovat korostaneet, että lailla voidaan ehkäistä uskonnon ja kirkollisen elämän väärinkäyttöä poliittisiin tarkoituksiin.

Sekä valtiolliset että kirkolliset tahot toivovat, että laki auttaa UOK:a yhtäältä erkanemaan Venäjän vaikutuksesta ja toisaalta lähenemään Ortodoksinen kirkko Ukrainassa (OKU) kanssa. Lailla näyttää siis olevan sekä turvallisuuspoliittisia että kirkolliseen järjestykseen liittyviä tarkoitusperiä.

UOK ja Venäjän ortodoksinen kirkko eivät kumpikaan yhdy edellisiin näkemyksiin vaan pitävät uutta lakia uskonnonvapauden loukkauksena. UOK:n piiristä on kysytty, riittääkö kanoninen yhteys Moskovaan tekemään UOK:sta Venäjän ortodoksisen kirkon, joka on kielletty Ukrainassa. Lain mukaan näin näyttää olevan.

Lakia on kritisoitu myös lännessä. Laeilla voidaan määritellä kansallista turvallisuutta, mutta historiallisen kuulumisen johonkin tiettyyn uskonnolliseen organisaatioon ei yleisesti ajatella osoittavan rikosta. Sitä vastoin sotapropaganda tai aggressioon yllyttäminen ovat rikos, tapahtuipa rikos kirkossa tai maallisessa yhteiskunnassa.

Uusi laki antaa yhdeksän kuukauden siirtymäajan, jonka aikana UOK:n seurakunnat voivat katkaista kaikki yhteytensä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Lakiin liittyvät ristiriitaisuudet antavat olettaa, että se ei tule poistaman Venäjän propagandaa Ukrainasta tai ratkaisemaan Ukrainan ortodoksisuuden tilannetta.

 

Kirjoittaja on systemaattisen teologian apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa.

Kuvituskuva ylhäällä: Metropoliitta Onufri (UOK) osallistui 27. heinäkuuta 2019 Kiovan kasteen 1031-vuotisjuhlaan Kiovassa. 

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Äskettäin Suomessa vieraillut Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitta Kleopas on julkaissut tiedotteen, jossa kerrotaan Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen vierailusta Tukholmaan ensi syksynä. Patriarkka osallistuu liturgiaan Pyhän Georgios Voittajan katedraalissa (Birger Jarlsgatan 92) 24.8.2025.

Tiedote ei kerro vierailun muusta ohjelmasta, mutta tiedot täsmentynevät tuonnempana.

 

Kuvituskuva ylhäällä: Patriarkka Bartolomeos Suomen-vierailullaan syyskuussa 2023.

Jaa tämä juttu