Vetoomus Gazan tilanteen johdosta: Suomen Ekumeeninen Neuvosto vetoaa konfliktin osapuoliin väkivaltaisuuksien lopettamiseksi ja humanitaarisen avun päästämiseksi perille

Hamasin toteuttama järkyttävä terroristi-isku ja Israelin suhteettoman voimakas vastaus ovat aiheuttaneet Israelissa ja Gazassa valtavaa kärsimystä. Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus haluaa ilmaista myötätuntonsa sekä palestiinalaisille että israelilaisille. Olemme syvästi järkyttyneitä Israelin ja Palestiinan alueella jatkuvista pitkittyneistä sotatoimista ja siviileihin kohdistuvasta väkivallasta.

Siksi vetoamme konfliktin osapuoliin, että

• kaikki väkivaltaisuudet lopetetaan,

• panttivangit vapautetaan ja

• humanitaariselle avulle annetaan esteetön pääsy Gazaan.

Kristillisinä kirkkoina julistamme evankeliumia Jumalasta, joka on luonut kaikki ihmiset yhtä arvokkaiksi. Rauha, oikeudenmukaisuus ja ihmisarvo kuuluvat kaikille.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto kehottaa kaikkia jatkamaan rukousta rauhan puolesta ja tukemaan jäsenkirkkojensa kanssa yhteistyössä toimivia järjestöjä, jotka tarjoavat humanitaarista apua Gazassa.

28.5.2025 Helsingissä

Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus

Lisätietoja: 

Pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken

Suomen Ekumeeninen Neuvosto

Puh.  +358 401637798

mayvor.warn-rancken@ekumenia.fi 

www.ekumenia.fi

Vädjan med anledning av situationen i Gaza: Ekumeniska Rådet i Finland vädjar till konfliktens parter att stoppa våldet och att låta humanitär hjälp nå fram

Den chockerande terrorattacken utförd av Hamas och Israels oproportionerliga svar har orsakat enormt lidande i både Israel och Gaza. Ekumeniska Rådets i Finland styrelse vill uttrycka sitt medlidande med både palestinier och israeler. Vi är djupt chockerade över de långvariga stridigheterna och våldet mot civila i Israel och Palestina.

Därför vädjar vi till konfliktens parter att:

· allt våld stoppas,

· gisslan friges och

· humanitärt bistånd får obehindrat tillträde till Gaza.

Som kristna kyrkor förkunnar vi evangeliet om Gud som har skapat alla människor lika värdefulla. Fred, rättvisa och människovärde tillhör alla.

Ekumeniska Rådet i Finland uppmanar alla att fortsätta be för fred och att stödja de organisationer som samarbetar med medlemskyrkorna och som erbjuder humanitär hjälp i Gaza.

28.5.2025 i Helsingfors

Ekumeniska Rådets i Finland styrelse

Mera information:

Generalsekreterare Mayvor Wärn-Rancken

Ekumeniska Rådet i Finland

+358 401637798

mayvor.warn-rancken@ekumenia.fi

www.ekumenia.fi

Uutinen julkaistiin alun perin Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).

Suomen ortodoksisen kirkon YouTube -tilillä on ukrainankielinen soittolista. Lista on täydentynyt tänä keväänä kahdella videolla.

Näistä ensimmäinen kertoo ukrainalaisten kotoutumisesta Suomeen ja täällä toimivaan paikalliskirkkoon.

Toisessa Filantropia ry:n Yhdessä kirkossa -hankkeessa ja Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa ukrainalaistyötä tekevä isä Serhii Danilov kertoo kirkon jäseneksi rekisteröitymisestä. Ohjeet on suunnattu nimenomaan ortodokseille, jotka kaipaavat lisätietoa Suomen ortodoksisen kirkon virallisesta jäsenyydestä. 

Aiheesta on aiemmin tehty ukrainankielinen esite, mutta sillä on tavoitettu eniten jo paikallisen seurakunnan löytäneitä ihmisiä. Videota on helpompi jakaa erilaisilla sosiaalisen median kanavilla, joten sen toivotaan auttavan seurakuntia tiedon jakamisessa.

YouTuben automaattisen tekstitystoiminnon avulla kaikkiin soittolistan videoihin saa myös muunkielisen tekstityksen, joten video palvelee samalla kaikkia maahanmuuttajia, jotka tarvitsevat lisätietoa kirkon jäseneksi rekisteröitymisestä. Nykyisin YouTuben automaattisten tekstitysvaihtoehtojen joukossa on myös suomi. 

Soittolista löytyy täältä: https://www.youtube.com/playlist?list=PLQw8Gj1ZBS38ruA8UiKie10BYgl3nLQcn (Avaa uuden sivuston)

Pääkuva ylhäällä: Ukrainalaisia Profeetta Elian kirkolla Helsingissä. Kirkkokansaa vihmoo isä Serhii Danilov. Kuva: Ksenia Daniilova

Pääsiäiskausi käsittää viidenkymmenen päivän jakson pääsiäisestä aina kaikkien pyhien juhlaan saakka, jota ortodoksisessa perinteessä vietetään ensimmäisenä sunnuntaina helluntain jälkeen. Näin pitkään kirkko juhlii Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta, Hänen ilmestymisiään opetuslapsilleen, taivaaseen astumista ja apostolien päälle Pyhän Hengen vuodattamista eli kirkon perustamista.

Koko pääsiäiskausi jakautuu kolmeen jaksoon: kirkas viikko, Tuomaan sunnuntaista pääsiäisen päätöspäivään ja pääsiäisen päätöspäivästä kaikkien pyhien sunnuntaihin asti. 

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus Kristus ”näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta” (Ap.teot. 1:3). Juuri näitä tapahtumia ja niiden opetusta Kirkko muistelee neljänkymmenen päivän ajan pääsiäisen päättäjäisjuhlan asti. Samalla kirkkokansaa johdatetaan palaamaan vallitsevaan todellisuuteen, jossa Herra ei enää ole fyysisesti opetuslastensa ja seuraajiensa keskuudessa, vaan on läsnä ja toimii heidän yhteisössään, seurakunnassa, sakramenttien kautta.

Jo vanhan liiton aikana suurien juhlien viettäminen käsitti juhlaan valmistautumisen, varsinaisen juhlan vieton ja sen merkityksen ”sulattelemista”, joka saattoi kestää joitakin päiviä. Näin esimerkiksi Herran ylösnousemuksen eli pääsiäisen kohdalla kirkkovuodelle ominainen aaltoileva odotuksen (esijuhla), täyttymyksen (juhla) ja siihen eläytymisen (jälkijuhla) rytmi toteutuu ikään kuin hidastettuna. Kirkko tavallaan varaa lisäaikaa, että hitaammatkin ehtivät mukaan viettämään pelastushistoria suurinta tapahtumaa. 

Pääsiäisajan päätöspäivä (kreik. ”απόδοσης”) tarkoittaa palauttamista tai palautusta, mutta myös päästämistä. Paradoksaalista on, että pääsiäisen päätöspäivä ei päätäkään pääsiäiskautta, vaan johdattaa jo seuraavaan juhlaan, Herran taivaaseen astumiseen. 

Jumalanpalvelus pääsiäisen päätöspäivänä on lähestulkoon samanlainen kuin itse pääsiäispäivänä ja kirkkaalla viikolla. Kirkoissa kaikuvat viimeisiä kertoja tänä vuonna perinteinen pääsiäistervehdys: ”Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!” sekä iloiset pääsiäisveisut. Näin uskoville koituu mahdollisuus vielä kerran kokea pääsiäisiloa ennen paluuta kirkkovuoden tavanomaiseen järjestykseen.

Varhaiskirkossa pääsiäisen päätösjuhlaa vietettiin ns. ”vastapääsiäisenä” eli nykyisenä Tuomaan sunnuntaina, jolloin suurena lauantaina kastetut ja kirkkaan viikon kirkossa viettäneet riisuivat kastevaatteensa ja palasivat normaaliin arkeensa. Vasta 800-luvulla käytäntö muuttui, ja kirkon huomio kohdistui enemmän Kristuksen ilmestymiseen apostoleille kahdeksantena päivänä ylösnousemuksestaan ja apostoli Tuomaan epäilyyn. Pääsiäiskauden seuraavina sunnuntaina juhlitaan siis ylösnousseen Kristuksen ilmestymisiä eri henkilöille ja Hänen tekemiään ihmeitä. Tämä jakso päättyy pääsiäisen päätöspäivään Herran taivaaseen astumisen juhlan aattona. 

Herran taivaaseen astumisen juhla liittyy olennaisesti Kristuksen tuomaan pelastukseen. Siinä muistellaan Vapahtajan maanpäällisen taipaleen päättymistä, josta alkaakin Kristuksen Kirkon työ: kymmenen päivän kuluttua apostolit kokoontuvat ottaakseen vastaa Pyhän Hengen, jotta voisivat suunnata eri puolille maailmaa julistamaan ilosanomaa ylösnousseesta Herrasta. 

Pääsiäisen päätöspäivä ei kuitenkaan päätä pääsiäistä eli pakoa synnin ja kuoleman kourista, mikä tuli mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksessa ja kuoleman voitossa. Herran ylösnousemuksessa on ikuinen, eskatologinen merkitys, joka paljastuu täyteydessään vasta maailman lopussa, Kristuksen toisen tulemisen ja viimeisen tuomion päivänä. 

Täällä maan päällä kirkko vuodesta toiseen tarjoaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden löytää polun pelastukseen: ristin ja tyhjän haudan kautta ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Kaksi vuosituhatta sitten tapahtunutta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta ei vain muistella tai juhlita kirkossa, vaan siihen eläydytään, siihen osallistutaan ja juurrutaan viettämällä pääsiäisjuhlaa pitkin vuotta joka sunnuntaina toimitettavassa liturgiassa. 

Pääsiäisen päätöspäivänä apostolisen sanoman ilo ei pääty, vaan saa uuden suunnan: ihminen kurottautuu kohti taivasta kilvoittelun kautta sekä apostolien saaman ja kirkossa alati toimivan Pyhän Hengen avulla.

Eri uskonnoissa on oletettu halki vuosituhansien, että Jumala asuu taivaassa. Sen sijaan ihmisten asuttama maa on Jumalan jalkatuki, astinlauta: ”Taivas on minun valtaistuimeni, maa on koroke minun jalkojeni alla.” (Jes.66:1)

Vanhan Testamentin kirjoituksissa Jumala haluaa kohdata ihmisen, ja astuu siksi alas taivaista (2.Moos. 19:11). Lopulta Hän kuitenkin palaa taivaisiin, ”kohoaa” ihmisen luota (1.Moos. 17:22). Niin itse Jumala, Hänen lähettämänsä Henki ja myös Hänen Sanansa tulevat ensin maan päälle ja kohoavat sitten taivaisiin, kun niiden tehtävä maan päällä on saatettu loppuun. Samaa reittiä kulkevat myös Jumalan palveluhenget eli enkelit, jotka toteuttavat Jumalan tahtoa. Alas tulemisella ja ylös kohoamisella kuvaillaan Raamatussa usein Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta.

Ihmiseltä tämä mahdollisuus on suljettu pois. Taivaisiin pyrkiminen omin ehdoin on tavoittamattoman tavoittamista: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti” (1. Moos. 11:4), Kyseessä on toisin sanoin järjettömän ylpeyden aikaansaannos: ”Minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.” (Jes.14:14)

Rukous on yhteyttä Jumalaan

Ihmisen osa on tyytyä siihen, että Jumala kuulee hänen rukouksensa (Ap.teot 10:4), ja että Jumala kohtaa ihmisen vaikkapa vuorilla (esimerkiksi Siinai tai Siion) eli paikoissa, joihin ihminen joutuu ponnistellen vaeltamaan. Poikkeuksen muodostavat vain harvat ja valitut, kuten vanhurskas Henok ja profeetta Elia, jotka Jumala on ottanut taivaaseen erityisen armon merkiksi.

Kristuksen taivaaseenastuminen ylösnousemuksensa jälkeen voidaan nähdä osana raamatullista asetelmaa Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta: Jeesus Kristus nousee Isänsä tykö osoittaen oman jumaluutensa. Jumalan Sanana ja yhtenä Pyhästä Kolminaisuudesta Hän kuuluukin Isänsä yhteyteen. Hän, ”joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.” (1.Piet.3:22)

Ennen ihmiseksi syntymistään Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Jumalan Sana, Viisaus. Näin ollen Hänen taivaseenastuminensa ei ole vain ihmisen jumalalliseen kunniaan saattamista. Hän palaa siihen, mistä on tullut: ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.” (Joh. 3.13)

Apostoli Paavali laajentaa Jumalan Pojan alas tulemisen ja kuolleista ylösnousemisen dynamiikan ulottuvaksi ”kaikkia taivaita ylemmäs” (Ef.4:10). Kyseessä on Kristuksen vallan ottaminen koko luomakunnasta ”täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan”.

Jumalan edessä

Kristuksen taivaaseenastumisella on siis kosminen merkitys. Lähetyskirjeessään heprealaisille apostoli Paavali esittää taivaaseen astumisen tapahtuman perinteisen, tämän tekstin alussa esitetyn maailmankuvan valossa: taivaassa on pelastus, johon kukin kristitty suuntaa. Ylipappi – Kristus – on mennyt edellä kaikkein pyhimpään, kulkien läpi taivaiden, väliverhon tuolle puolen. Siellä Hän on ”ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme” (Hepr.9:24).

Kristuksen taivaaseenastuminen päättää Hänen ilmestymisensä opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen ja siten Hänen toimintansa maan päällä. Apostoli Luukas ilmoittaa (Ap.teot 1:3-11) sen tapahtuneen 40 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Helluntaina Hän lähettäisi Pyhän Hengen, jonka tehtävänä on korvata Kristuksen läsnäolo opetuslastensa keskellä.

Tapahtumakertomus on lyhyt, jos sitä verrataan esimerkiksi Raamatun kertomukseen profeetta Elian taivaaseen ottamisesta. Kertoja käyttää Jumalan ilmestymiseen tyypillisesti yhdistettäviä ilmiasuja pilvestä ja enkeleistä, mutta välttää samalla liiallista konkretisointia. Tämä viesti ei esitä Jumalan Pojan kirkkauteensa astumista, vaan kertoo Ylösnousseen näkyvän läsnäolon päättymisestä maan päällä – joka kuitenkin todellistuisi uudelleen aikojen lopussa.

”Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (Ap.teot 1:11)  Apostolin kertomus luo vahvan yhteyden Kristuksen taivaaseenastumisen ja Hänen toisen tulemisensa välille. Taivaassa oleminen on Jumalan Pojan osalta pysyvä olotila, mutta pelastushistoriassa kyseessä on välitila: ”Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella.” (Kol.3:1-4) Hän pysyy siellä maallisessa mielessä ihmisten ”ulottumattomissa” aina lopulliseen ilmestykseensä saakka. Silloin Hän palaa samalla tavalla kuin lähti: taivaasta, pilven ympäröimänä eli Jumalana, samalla kun uskovat temmataan ”yläilmoihin Herraa vastaan” (1.Tess. 4:2).

Kuoleman voitettuaan Kristus aloitti uuden elämän kirkkaudessa Isänsä tykönä. Hän tuli siitä ensimmäisenä osalliseksi, valmistaakseen valituilleen asuinsijan. Hän tulee uudestaan ja tuo uskovat luokseen ollakseen heidän kanssaan ikuisesti.

Usko Kristuksen taivaaseenastumiseen on toivoa, joka antaa kristityille mahdollisuuden saada esimakua uuden maailman todellisuudesta, jossa Kristus on kaikki kaikessa. Tämä toivo ei irrota kristittyjä ”vanhasta” maailmasta, joka toistaiseksi pitää heitä otteessaan. Kristitty saa kuitenkin perspektiivin elää tässä maailmassa uudella tavalla, kirkastaen sitä ja kilvoitellen kohti Jumalan kirkkautta. Siihen meidät on kutsuttu.

Pääkuva ylhäällä: Dimitris Vetsikas/Pixabay

Juttu on julkaistu Aamun Koitossa ensimmäistä kertaa toukokuussa 2022, ja sen pääkuva on vaihdettu 17.5.2023. Jutun pääkuva on vaihdettu ikoniksi 23.5.2025 klo 15:42.

Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa odotetaan yhä seurakunnanvaltuuston vaaleja, jotka olisi pitänyt toimittaa jo 2023. Viivästys johtuu päätösten ja niistä laadittujen valitusten tulehduksenomaisesta kierteestä.

Kiistan keskiössä ovat Hämeenlinna ja Lahti, joiden seurakunnat yhdistyivät Helsingin seurakuntaan vuoden 2020 alussa. 

Kolmen seurakunnan vuonna 2019 laadittu yhdistymissopimus toteaa, että uuden seurakunnan valtuustossa on Hämeenlinnasta 9, Lahdesta 12 ja Helsingistä 21 jäsentä. Uuden seurakunnan valtuuston oli määrä päättää siirtymävaiheen aikana alueiden edustuksen jyvittämisestä eli laajentuneen Helsingin ortodoksisen seurakunnan 21-henkisen valtuuston paikkajaosta.

Sopimuksessa ei oteta kantaa eri alueilta tulevien valtuutettujen määriin.

Laki Suomen ortodoksista kirkosta sanoo, että seurakunnanvaltuusto voi jakaa seurakunnan useampaan vaalialueeseen siten, että eri alueet tulevat suhteellisesti edustetuiksi.

Lain mukaan seurakunnanvaltuustoon kuuluvat kirkkoherra sekä seurakunnan koon mukaan 9–21 vaaleilla valittua jäsentä. 

Vuonna 2020 valittiin uuden seurakunnan ensimmäinen valtuusto. Hiippakunnan piispa vahvisti aluejaon, jota noudatettiin. Sen mukaan seurakunnasta muodostettiin seitsemän vaalialuetta. Helsingistä valtuustoon valittiin seitsemän jäsentä, Vantaalta kolme, Keski- ja Itä-Uusimaalta kaksi, Espoosta ja Kauniaisista kolme, Länsi-Uudeltamaalta ja Kirkkonummelta kaksi, Lahdesta kaksi ja Hämeenlinnasta kaksi.  

Helsingin seurakunnassa valtuutettuja tuli suurin mahdollinen määrä eli 21.  

Keväällä 2023 seurakunnan vaalilautakunta päätti noudattaa hiippakunnan piispan 2020 vahvistamaa aluejakoa. Myös kunkin alueen valtuutettujen määrä pysyisi myös samana kuin 2020. Lautakunta tulkitsi, että näin noudatettaisiin seurakuntien yhdistymissopimusta, ja jätti esityksensä seurakunnanneuvostolle, joka vei sen saman sisältöisenä valtuustolle. 

Kiista yhdenvertaisuudesta 

Seurakunnanvaltuuston puheenjohtaja Jefim Brodkin laati vaalilautakunnalle vastaehdotuksen, jossa Hämeenlinna ja Lahti olisi yhdistetty samaan Hämeen vaalialueeseen. Alueelta olisi valittu yhteensä kaksi edustajaa, jolloin kumpikin olisi menettänyt yhden edustajan. Myös Länsi-Uusimaa olisi menettänyt yhden paikan, mutta Helsinki saanut kaksi lisää. 

Brodkinin ehdotuksessa Hyvinkää vaihtoi paikkaa Lahden vaalialueelta Keski- ja Itä-Uusimaan alueelle.

Brodkin perusteli, että vaalialueiden pitäisi noudattaa vakiintuneita maakuntarajoja tai vuoden 2023 alussa aloittaneiden hyvinvointialueiden rajoja. Hän vetosi myös kirkollishallituksen ohjeeseen, jonka mukaan edustajien määrän pitäisi suhteellisesti vastata kyseisen alueen seurakuntalaisten määrää. 

Valtuusto äänesti, ja Brodkinin vastaehdotus voitti niukasti.

Vaalilautakunta puolestaan totesi, että juuri tällainen valtuuston päätös vaarantaisi alueiden yhdenvertaisuuden: jäsenmäärältään pieni Hämeenlinna saattaisi jäädä kokonaan ilman omaa valtuutettua.  

Joukko hämeenlinnalaisia ja lahtelaisia teki valtuuston päätöksestä oikaisuvaatimuksen kirkollishallitukselle.

Syyskuussa kirkollishallitus kumosi valtuuston päätöksen ja keskeytti valtuustovaalit. Tärkein peruste oli asian puutteellinen valmistelu seurakunnan toimielimissä – ei pelkästään valtuustossa.

Joulukuussa valtuusto käsitteli asiaa uudelleen ja tuli samaan tulokseen kuin keväällä. Ja taas lähti oikaisuvaatimus kirkollishallitukseen.

Jo syyskuussa valtuuston jäsenistä Jefim Brodkin ja Anja Lindström olivat valittaneet kirkollishallituksen kumoamispäätöksestä hallinto-oikeuteen. 

Hallinto-oikeudelta tuli postia marraskuun lopussa 2024. Oikeus katsoi, että kirkollishallitus ei ollut ylittänyt toimivaltaansa kumotessaan valtuuston päätöksen. Jälleen kerran ryhdyttiin valmistelemaan vaaleja, joita kaavailtiin marraskuulle 2025.

Ovatko vaalit taas vaarassa?

Alkuvuodesta 2025 vaalilautakunta pitäytyi alkuperäisessä esityksessään keväältä 2023. Jefim Brodkin teki taas vastaehdotuksen. Sekin oli muuten samanlainen kuin 2023, mutta Lahti ja Hämeenlinna oli erotettu eri vaalialueiksi. Kummallekin taattaisiin yksi valtuustopaikka.

Brodkinin vastaesitys voitti äänestyksen 9–8.

Huhtikuun alussa kirkollishallitus ilmoitti jälleen, että valtuuston päättämästä vaalialuejaosta sekä valtuutettujen määrästä on tehty oikaisuvaatimus. 

Kirkollishallitus käsittelee oikaisuvaatimuksen 6. kesäkuuta 2025. Päätöksestä riippuu, miten ja milloin vaalivalmistelut etenevät. 

Brodkin: Suhteellinen edustus A&O

Jatkoajalla toimivan valtuuston puheenjohtaja Jefim Brodkin vertaa seurakunnanvaltuuston vaaleja eduskuntavaaleihin, joissa vaalipiirit tarkistetaan neljän vuoden välein. Siellä, missä väki vähenee, vähenee myös kansanedustajien määrä.

Brodkin korostaa yhä, että myös seurakuntavaaleissa eri alueilta tulevien edustajien määrän pitää olla suhteessa siihen, paljonko niillä asuu seurakunnan jäseniä.

– Suhteellinen edustus on kaiken perusta. Kaikilla alueilla on oikeus saada tasapuolinen edustus. Jos suosit jotakuta, teet väärin muita kohtaan.

Jefim Brodkinilla ja vaalilautakunnalla näyttäisi siis olevan erilainen käsitys siitä, milloin seurakunnan alueiden suhteellinen edustus toteutuu. Brodkin kannattaa matemaattista jakoa alueiden jäsenmäärän mukaan. 

Seurakuntalaiset, jotka haluavat säilyttää Hämeenlinnan ja Lahden edustajamäärän entisellään, ovat vedonneet luottamuksensuojaan: valtuuston pitäisi huolehtia, että omat seurakuntansa menettäneiden hämeenlinnalaisten ja lahtelaisten ääni kuuluu myös Helsingin seurakunnassa.

– Yhdistymissopimuksessa ei ole sovittu vaalialueiden jakamisesta, vaan päätös kuuluu kirkkolain mukaan seurakunnanvaltuustolle. Ei voi olla luottamuksensuojaa, koska se olisi lainvastainen, Jefim Brodkin toteaa.

– On kyse samasta asiasta kuin Kainuussa ja Lapissa eduskuntavaalien yhteydessä. Niiden asukkaita harmittaa, kun edustajan paikat vähenevät väkimäärän mukana. Ihmiset haluavat puolustaa omaa aluettaan. En näe tässä sen suurempaa draamaa.

Brodkin toivoo, että seurakunnassa voitaisiin keskustella vaikeista asioista nykyistä avoimemmin. Hän kertoo sallineensa valtuustossa mahdollisimman laajan ja avoimen keskustelun aiheesta. Hänestä valtuuston esitys on kokonaisuuden kannalta kaikkein tasapuolisin ratkaisu.

Nyt Brodkin toivoo, että kirkollishallitus tekee uusimmasta oikaisuvaateesta hyvän päätöksen, jossa on niin kattavat perustelut, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. 

Minkälainen päätös Brodkinin mielestä olisi hyvä?

– Valtuuston enemmistö on nyt kolme kertaa ratkaissut tämän asian samalla tavalla. Näkisin, että kirkollishallitus voisi kunnioittaa seurakunnan vaaleilla valitun toimielimen päätöstä.

Tamminen: Liittyjien asema suojattava 

Seurakunnanvaltuuston hämeenlinnalainen jäsen Elise Tamminen oli kaksi vuotta sitten mukana laatimassa oikaisuvaatimusta kirkollishallitukselle valtuuston ensimmäisestä vaalialueita koskeneesta päätöksestä.

Tamminen ei hyväksy edustajien määrän matemaattista jakoa, vaikka se sinänsä lainmukainen olisikin. 

– Matemaattinen jako johtaa siihen, että ei toimita yhdistymissopimuksen mukaisesti. Yhdenvertaisuus edellyttää seurakunnan eri alueiden riittävää edustusta eikä ole pelkkää matematiikkaa.

Tamminen ja toisetkin prosessissa mukana olleet hämeenlinnalaiset tulkitsevat yhdistymissopimusta niin, siinä mainitut vaalialuejako ja edustajamäärien suhteet on tarkoitettu pysyviksi. 

Hän korostaa, että Hämeenlinna ja Lahti olivat itsenäisiä seurakuntia, jotka liittyivät Helsinkiin. Tammisesta yhdistyminen oli hyvä asia: Helsingin seurakunta on tuonut Hämeenlinnaan paljon uudenlaista toimintaa, vaikka päätöksenteko siirtyikin kauemmas. 

 – Yhdistymiskeskusteluissa meille luvattiin kaksi paikkaa yhteiseen seurakunnanvaltuustoon ja muitakin luottamushenkilöpaikkoja. Lopulliseen sopimukseen asiaa ei kuitenkaan kirjattu. Korostan, että jäsenmäärien suhteet eivät ole siitä paljoakaan muuttuneet.

Tamminen vertaa tilannetta evankelisluterilaisten seurakuntien yhdistymistä koskevaan menettelyyn. Luterilaisen kirkon kirkkojärjestys määrää kullekin seurakunnalle ensin kaksi paikkaa, kun yhdistyjiä on 20 tai vähemmän. Muut paikat jaetaan suhteellisuusperiaatteen mukaan.

– Ymmärtääkseni tämä oli aikanaan hiippakunnan piispan vahvistaman ensimmäisen yhteisen vaalijaon pohjana. 

Olisi pitänyt ohjeistaa 

Tamminen kuuluttaakin Helsinkiin liittyneille seurakunnille luottamuksensuojaa – edes neljän Lahden ja Hämeenlinnan edustajan verran.

– Emme me silläkään määrällä pysty kovasti vaikuttamaan, mutta emme ole myöskään vaarallisia millekään enemmistölle. Tärkeintä on olla mukana päätöksenteossa, jotta voimme kertoa omat kantamme ja osaltamme kehittää koko seurakuntaa.

Elise Tamminen pohtii myös kirkollishallituksen ohjetta vaalialuejaosta. Siinä ei kunnolla huomioitu yhdistyneiden seurakuntien tilannetta.  

– Olisi voinut kertoa, miten yhdistymissopimuksessa sovittuja käytäntöjä sovelletaan, kun pieni seurakunta yhdistyy suuren kanssa.

Kirkon palvelukeskuksen juristi ja kirkollishallituksen esittelijä Jouni Heino ei kommentoi asiaa Aamun Koitolle, koska uusinta oikaisuvaatimusta ei ole vielä käsitelty. 

Tamminen ymmärtää, miksi oikaisuvaatimus on taas tehty. 

– Valtuuston päätökseen on oikeus ja pakkokin hakea muutosta nyt eikä joskus myöhemmin.

Keskusteleminen hankalaa

Elise Tammisen mukaan valtuustossa ei keskustella asioista avoimesti eikä riittävästi. Hän ei arvostele puheenjohtajaa vaan yleistä ilmapiiriä. 

– Jos en äänestä enemmistön mukana, mielletään helposti, että olen jotakuta vastaan tai jonkun puolesta. Asiat henkilöityvät.

– Ajattelen kuitenkin seurakunnan etua ja äänestän sen mukaisesti. Olen surullinen ja pettynyt toimintatapoihin, mutta myös itseeni, kun en ole pystynyt tuomaan paremmin esille näkemyksiäni. Tilanne ei ole seurakunnan etu.

Esimerkiksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan kiinteistöt tarvitsisivat mittavia korjauksia, jotka nyt viivästyvät (Avaa uuden sivuston). 

Kiinteistöjen korjausvelka askarruttaa myös kirkkoherra Markku Salmista. Kirkollishallitus on ilmoittanut, että jatkoajalla toimiva valtuusto saa hoitaa vain lakisääteiset asiat, joita ei voi viivyttää. Lisäksi nykyinen valtuusto on linjannut, että seuraava valtuusto päättää remonteista. 

– Uutta valtuustoa ei vain voi valita, kun olemme jumissa valituskierteen kanssa.

Seurakunnan tuloista merkittävä osa tulee Liisankatu–Unioninkadun sekä Mannerheimintie 8:ssa sijaitsevien sijoituskiinteistöjen tuotoista. Nyt niiden remontit eivät etene, vaikka Mannerheimintiellä vaihtuu pian merkittävä vuokralainen.

Myös Liisankatu–Unioninkadun huoneistoja on uusittava, kun vuokralainen vaihtuu. Jos korjauksia ei saada tehtyä, seurakunnan palvelut ja palkanmaksukyky heikkenevät. 

– Päättämättömyys aiheuttaa taloudellista vahinkoa. Sen ovat tilintarkastajatkin kirjanneet, Salminen sanoo.

Kirkkoherra Salminen: Sopimuksen henki oleellinen

Itse vaalialuekiistan ydin on Salmisen mielestä siinä, että osapuolet tulkitsevat liittymissopimuksen sisältöä ja henkeä eri tavalla. 

– Sopimuksen henki on oleellinen asia, ei pelkkä sanamuoto. 

Salminen siteeraa professori emerita Pirjo Ståhlea, joka on muun muassa kehittänyt erilaisia johtamistapoja: 

– Ståhle sanoo, että matematiikka on täsmällisyyslaji, mutta myös ihmisten kokemukset on huomioitava. Nyt korostuvat Helsingin kokemukset. Hämeenlinna ja Lahti jäävät syrjään. Helsingissä valitetaan, kuinka rankkaa on menettää pari paikkaa, mutta Hämeenlinna ja Lahti ovat menettäneet kokonaan omat valtuustonsa ja muutkin lakisääteiset elimensä, Salminen muistuttaa.

– Silti meillä valtuuston enemmistö äänestää toistuvasti itse valitsemansa vaalilautakunnan ja neuvoston sekä vielä kirkollishallituksenkin kantoja vastaan.

Salminen ei hyväksy myöskään Hyvinkään siirtämistä Lahden vaalialueelta Keski- ja Itä-Uusimaan alueeseen. Koska Hyvinkää on jo pitkään kuulunut Lahden toiminta-alueeseen, hyvinkääläiset ortodoksit tuntevat Lahden papin, kanttorin ja mahdolliset luottamushenkilöt. 

Jos Hyvinkään vaalialue vaihtuu, seurakuntalaiset joutuvat äänestämään ehdokkaita, joita he eivät ehkä lainkaan tunne. 

Sama pyhäkkökeskeisyyden periaate koskee muitakin seurakunnan alueita. Siksi Brodkinin kaksi vuotta sitten ehdottamat hyvinvointialueiden tai maakuntien rajat eivät toimi seurakunnan valtuutettuja valittaessa.   

– Olemme kuitenkin varautuneet ennakolta siihen, että Hyvinkään alue vaihtuu. Järvenpään pappi käy nyt myös Hyvinkäällä. Näin hän tulee ihmisille tutuksi, Salminen kertoo.

Nyt Markku Salminen Jefim Brodkinin tavoin odottaa kirkollishallituksen päätöstä.

– Olen valmis kunnioittamaan sitä. Kirkkoisien mukaan kuuliaisuus auttaa myös heikompia kilvoittelijoita pääsemään pelastukseen.

Jutun pääkuva on vaihdettu 27.5.2025 klo 16:24. Juttua on myös täsmennetty niiltä osin, että kolmen seurakunnan vuonna 2019 laadittu yhdistymissopimus totesi näin: uuden seurakunnan valtuustossa on Hämeenlinnasta 9, Lahdesta 12 ja Helsingistä 21 jäsentä. Tämä oli siis tilanne ennen seurakuntien yhdistymistä. Nyt Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa valtuutettujen suurin mahdollinen määrä on 21.

Jutusta on poistettu valtuuston kuva 27.5.2025 klo 21:45, koska siinä ei ollut jutussa haastateltua henkilöä lainkaan. Laitettu myöhemmin julki Elise Tammisen kuva.