Maanantai 14.10.2024
Luukkaan viidennen viikon maanantai
(Luuk. 9:18–20)
Evankeliumissa Jeesus rukoilee yksinäisyydessä, ja opetuslapset ovat hänen kanssaan. Hän pyytää heitä kertomaan, kuka hän ihmisten mielestä on. Opetuslapset kertovat, että joidenkin mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mukaan Elia tai joku entisaikojen profeetta, joka on noussut kuolleista.
Sitten Jeesus kysyy, mitä he ajattelevat. Pietari vastaa: ”Sinä olet Kristus, Jumalan Voideltu.” Jeesus kieltää heitä ankarasti puhumasta tästä kenellekään ja kertoo, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Jeesus sanoo, että kansan oppineet hylkäävät Ihmisen Pojan ja hänet surmataan, mutta hän nousee kolmantena päivänä ylös kuolleista.
***
Jeesus ilmaisee opetuslapsilleen pelastuksen salaisuuden. Kristus Jumalan voideltu ristiinnaulitaan, mutta kuolema ei voi pitää häntä hallussaan. Opetuslasten usko vahvistui, mutta vielä ei ollut aika kertoa tästä koko maailmalle.
Herra opetti oppilaitaan ja valmisti heitä tehtäväänsä varten askel kerrallaan. Matka Jumalan tuntemiseen on oppimisen ja uskon vahvistumisen polku. Matkan vaiheet ovat Jumalan laupeuden viitoittamia.
Tiistai 15.10.2024
Luukkaan viidennen viikon tiistai
(Luuk. 9:23–27)
Evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että sen, joka tahtoo kulkea hänen jäljessään, on otettava joka päivä ristinsä ja seurattava häntä. Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen. Se, joka hänen tähtensä kadottaa elämänsä, on sen pelastava.
Ihmistä ei hyödytä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta saattaa itsensä tuhoon ja tuomioon. Joka häpeää Jeesusta ja hänen sanojansa, sitä Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee kunniassaan Isänsä ja pyhien enkeliensä kirkkaudessa. Tässä joukossa on, Jeesus sanoo, muutamia, jotka eivät kuole ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.
***
Oman ristin kantaminen on jokaiselle erilaista. Silti jokainen Vapahtajaa seuraava kulkee kohti samaa päämäärää.
Jokainen on kutsuttu omissa elämänvaiheissaan luopumiseen Jumalan valtakunnan tähden, mutta jokaisen omasta luopuminen on erilaista.
Jokainen on kutsuttu uskollisuuteen Jumalaa kohtaan omassa elämässään Jumalan antaman erityisen kutsumuksen mukaan, mutta jokaisen perimmäinen päämäärä on yhteinen: ikuinen pelastus Jumalan luona yhdessä toisten kanssa.
Keskiviikko 16.10.2024
Luukkaan viidennen viikon keskiviikko
(Luuk. 9:44–50)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan painamaan mieleensä sen, että Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin. Opetuslapset eivät ymmärrä mitä Jeesus tarkoittaa eivätkä rohkene kysyä tarkemmin.
Opetuslasten joukossa syntyy kiista siitä, kuka heitä on suurin. Jeesus nostaa viereensä lapsen ja sanoo: joka hänen nimessään ottaa luokseen tämän lapsen, ottaa luokseen hänet ja sen, joka on hänet lähettänyt. Siksi se heistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri.
Johannes sanoo heidän nähneen, miten eräs mies ajoi pahoja henkiä ulos hänen nimessään, mutta he yrittivät estää häntä, koska hän ei ollut heidän joukossaan. Jeesus sanoo, ettei heidän pidä estellä, sillä se, joka ei ole heitä vastaan, on heidän puolellaan.
***
Opetuslasten oli vielä vaikea ymmärtää, mitä tarkoitti, että ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika annetaan ihmisten käsiin. Suurempaa mielenkiintoa herätti kysymys omasta asemasta.
Kirkossa suuruutta on ottaa vastaan pienimmät ja tulla itse pieninten kaltaiseksi. Sellaiset Jumala ottaa ilolla vastaan. Suuruutta on myös se, ettei ole liian kärkäs tuomitsemaan toisia, sillä Jumalan teot voivat tulla julki monin eri tavoin.
Torstai 17.10.2024
Luukkaan viidennen viikon torstai
(Luuk. 9:49–56)
Evankeliumissa eräs opetuslapsista kertoo Jeesukselle heidän nähneen erään miehen ajavan ulos pahoja henkiä Jeesuksen nimessä, vaikka hän ei ollut heidän joukossaan. He olivat yrittäneet estellä häntä. Jeesus sanoo, ettei heidän tule estellä, sillä se, joka ei ole heitä vastaan, on heidän puolellaan.
Jeesuksen taivaaseen ottamisen aika oli lähenemässä. Jeesus lähti kohti Jerusalemia ja lähetti edellään sananviejiä. Eräs Samarian kylä kieltäytyi ottamasta häntä vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Jaakob ja Johannes kysyvät Jeesukselta, tahtoiko hän, että he pyytävät tulen iskemään taivaasta ja tuhoamaan heidät kuten Elia teki. Jeesus nuhtelee heitä ja sanoo, etteivät he tiedä, minkä hengen omia he ovat: Ihmisen Poika ei tullut kadottamaan vaan pelastamaan. He jatkavat matkaa toiseen kylään.
***
Evankeliumin mukaan toisten tuomitseminen on tarpeetonta, jopa vahingollista, sillä Jumala toimii kuten tahtoo.
Kohtuuton oman itsen arvostaminen sai opetuslapset jopa toivomaan Samarian kaupungin tuhoa, koska kaupungin asukkaiden käytös loukkasi heitä. Tällainen asenne oli pahuuden työtä ihmisessä.
Jeesus opetti tulleensa pelastamaan, ei tuhoamaan ja tuomitsemaan kadotukseen. Toisten tuomitsemisen välttäminen on evankeliumin mukaista, sillä se tekee meistä vähän enemmän Herran kaltaisia.
Perjantai 18.10.2024
Luukkaan viidennen viikon perjantai
(Luuk. 10:1–15)
Evankeliumissa Jeesus valitsee vielä seitsemänkymmentä opetuslasta ja lähettää heidän edellään kyliin ja kaupunkeihin, joihin aikoi mennä. Hän sanoo heille, että eloa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Heidän tulee anoa Herra lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
Hän sanoo lähettävänsä heidän kuin lampaat susien keskelle. Heidän tulee matkustaa vailla omaisuutta ja toivottaa rauhaa taloon, johon he saapuvat. Jos heidät otetaan vastaan, heidän tulee jäädä sinne ja syödä ja juoda mitä heille annetaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Heidän tulee myös parantaa sairaita ja kertoa, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
Jos heitä ei jossakin kaupungissa oteta vastaan, heidän tulee pyyhkiä sen tomukin jaloistaan. Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki. Jeesus valittaa niiden kaupunkien kohtaloa, jotka eivät ole ottaneet häntä vastaan.
***
Opetuslasten tuli oppia luottamaan tarpeissaan Herraan. Helppoa heidän tiensä ei kuitenkaan tulisi olemaan. Samaa tietä ovat kulkeneet monet pyhät kilvoittelijat.
Jumala valmisti heitä julistamaan evankeliumia, sillä sen vastaanottaminen on merkityksellistä ja tarpeellista.
Evankeliumin torjumisen seuraukset ovat Jeesuksen opetuksen mukaan vakavia. Juuri siksi Jumala lähettää viestintuojansa: hänen laupeutensa on ehtymätön eksyksissäkin olevia kohtaan. Hän tuntee jokaisen.
Lauantai 19.10.2024
Luukkaan viidennen viikon lauantai
(Luuk. 7:1–10)
Evankeliumissa sadanpäällikkö lähettää viestin Jeesukselle, että tämä pelastaisi hänen kuolemansairaan palvelijansa hengen. Jeesuksen ollessa matkalla hänen luokseen sadanpäällikkö lähettää viestin, ettei Jeesuksen pidä tulla hänen taloonsa, koska hän ei ole siihen arvollinen. Riittäisi, että Jeesus vain käskee ja palvelija paranee.
Jeesus hämmästyy sadanpäällikön sanoja ja sanoo kansanjoukolle, ettei olet tavannut tällaista uskoa edes Israelin kansan keskuudessa. Kun Jeesuksen luo lähetetyt miehet palaavat taloon, he tapaavat palvelijan terveenä.
***
Sadanpäällikkö osoitti sellaista uskoa, jota ei ollut edes niillä, joilla oli parempi tieto Jumalasta. Hän luotti elämänkokemuksensa opettamana Jeesuksen valtaan ja kykyyn auttaa, eikä hänen uskonluottamuksensa jäänyt vaille vastakaikua.
Tämä on hyvä ja tarpeellinen opetus myös kirkolle, ettemme tukahduttaisi uskon lahjaa itsevarmuuteemme ja jäisi vaille sadanpäällikön saamaa armoa.
Sunnuntai 20.10.2024
Luukkaan viides sunnuntai
Kaikkien pyhien parantajien juhla
Liturgiassa
(Luuk. 16:19–31)
Jeesuksen vertauksessa köyhä Lasarus pääsee kuoltuaan Abrahamin luo. Rikas mies taas havahtuu tuonelan tuskissa laiminlyötyään lähimmäisen hädän ja sen ohessa sielunsa pelastuksen. Mies anoo, että Lasarus lähetettäisiin varoittamaan edes hänen perheväkeään. Abraham kuitenkin vastaa, etteivät nämä uskoisi edes kuolleista herätettyä Lasarusta, koska he torjuivat jo profeettojenkin ilmoituksen.
***
Vertauksessaan Vapahtaja viittaa siihen, että profeetat ovat jo edeltä ilmoittaneet hänen tulevasta ylösnousemuksestaan. Samalla hän kutsuu huomiomaan elämässä tärkeimmät asiat ensin, lähimmäisen hädän ja sielun pelastuksen. Lähimmäisen arvon ja jumalasuhteen merkityksen nähdessä muut asiat asettuvat oikeisiin uomiinsa ja sielu alkaa parantua. Alamme nähdä elämän toisin, kirkkaammin. Armottomuutta on siten syytä varoa.
Myötätunnon puute on myrkkyä ihmisyhteisöille, kirkolle ja ihmiselle itselleen. On helppoa unohtaa lähimmäisen kipuilu aseman tai elämässä koetun hyvyyden hämärtäessä mielen.
Myöhemmin Jeesus herätti kuolleista ystävänsä Lasaruksen (ei vertauksen Lasarus). Silloin valtaa pitävät päättivät surmata Herran. Monet elämän kuormittamat ihmiset sen sijaan uskoivat ja turvasivat Jumalaan. Näin Jeesuksen vertauksen sanat osoittautuivat todeksi.