Tiistai 1.10.2024
Jumalanäidin suojelus (Pokrova)
Luukkaan kolmannen viikon tiistai
Viikonpäivän teksti
(Luuk. 6:37–45)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa, ettei tule tuomita ketään, ettei itse joutuisi tuomittavaksi eikä julistaa ketään syylliseksi, ettei itse tulisi syylliseksi. Vapaaksi päästävät vapautetaan, antamalla saa itsekin runsain mitoin. Jokaiselle mitataan sen mukaan, miten hän on itse toisille mitannut.
Sokea ei voi taluttaa sokeaa putoamatta itsekin kuoppaan. Oppilas ei ole opettajaansa etevämpi, mutta voi kasvaa opettajansa veroiseksi. Tekopyhä on sellainen, joka näkee roskan toisen silmässä, mutta ei hirttä omassaan. Ensin pitää puhdistaa oma silmä voidakseen auttaa toista. Hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää, eikä huono hyvää. Puu tunnetaan hedelmästään. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastoa esiin hyvää, paha pahuutensa varastosta pahaa. Suu puhuu sen mukaan, mitä sydän on täynnä.
***
Toisten tuomitsemisesta ja arvostelusta ei seuraa mitään hyvää, ja silti teemme usein niin. Tästä me saamme hyvää tai pahaa ansiomme mukaan.
Toisten tuomiseminen on tekopyhyyttä, sillä se osoittaa, ettemme kykene näkemään omia rikkomuksiamme. Tekopyhinä emme voi olla kenellekään avuksi.
Tekopyhyytemme paljastuu usein puheistamme. On hyvä etsiä sisimmän hyvyyden varastoista hyvää ja pyrkiä puhumaan sitä, mikä rakentaa eikä hajota.
Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhla kertoo Konstantinopolin pelastumista saraseenien hyökkäykseltä 900-luvulla. Houkka Andreas näki näyssä, miten Neitsyt Maria suojeli kaupunkia hunnullaan. Vaikka kaupunki kukistui myöhemmin, juhla muistuttaa Jumalanäidin ja pyhien esirukousten voimasta etsiessämme Jumalan valtakuntaa ja hyvyyttä.
(Jumalanäidin suojelukseen liittyen tänä sunnuntaina luetaan myös Luuk. 10:38–42, 11:27–28, joka luetaan toistuvasti Neitsyt Marian juhliin liittyen)
Keskiviikko 2.10.2024
Luukkaan kolmannen viikon keskiviikko
(Luuk. 6:46–7:1)
Evankeliumissa Jeesus ihmettelee, miksi ihmiset kutsuvat häntä Herraksi, mutta eivät tee, mitä hän sanoo.
Se, joka kuulee hänen sanansa ja tekee niiden mukaan, on kuin rakentaja, joka kaivaa syvälle ja laskee talonsa perustuksen kalliolle. Tulvavesien syöksyessä taloa vasten se ei hyvin rakennettuna horju. Se taas, joka kuulee, mutta ei tee, on kuin rakentaja, joka rakentaa talon ilman perustusta. Tulvavesien syöksyessä hänen talonsa sortuu välittömästi.
***
Evankeliumin mukainen elämä ei ole pelkästään suun tunnustusta, vaan myös pyrkimystä tehdä mitä Herra kehottaa.
Kutsumuksemme on tulla taitaviksi rakentajiksi. Jumalan tahtoa päivittäin seuraamalla ja opettelemalla isotkaan elämän myrskyt eivät saa taloa sortumaan.
Tästä todistavat kirkon lukuisat pyhät ihmiset rohkaisuksi meille, joiden matka on vielä kesken. Rakentaessaan sielunsa majaa he korjasivat Jumalan armon vahvistamana sen, mikä työskennellessä epäonnistui.
Torstai 3.10.2024
Luukkaan kolmannen viikon torstai
(Luuk. 7:17–30)
Evankeliumissa Johannes Kastaja lähettää oppilaansa kysymään Jeesukselta, onko hän se edeltä luvattu. Jeesus, joka oli juuri parantanut ja auttanut monia, kehottaa kertomaan Johannekselle profeetta Jesajan sanoin, miten sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma: ikionnellinen on se, joka ei häntä torju.
Jeesus kysyy ihmisiltä, millaista miestä he lähtivät katsomaan: tuulessa huojuvaa ruokoa, rikasta miestä vai profeettaa? Johannes on enemmän kuin profeetta, ja profeetta Jesajan mukaan Herran sanansaattaja, joka raivaa tien Herralle. Yksinään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi. Silti vähäisinkin Jumalan valtakunnassa on häntä suurempi.
Monet tunnustivat Johanneksen opetuksen ja ottivat vastaan kasteen, mutta kansan oppineet asettuivat Jumalan tahtoa vastaan ottamatta suostumatta kastettaviksi.
***
Johannes Kastaja oli merkittävä Herran edelläkävijä, joka itsekin odotti luvatun Messiaan tuloa ja tutki hänestä annettuja lupauksia.
Jumalan valitsemilla pyhillä ihmisillä on ollut tärkeä tehtävä kirkon historiassa. Jokainen heistä palveli Jumalaa kutsumuksensa mukaan.
Sama mahdollisuus on annettu kaikille ihmisille. Jokainen on kutsuttu kasvamaan Jumalan palvelijaksi. Vähäisinkin Jumalan valtakunnassa voi saavuttaa mitä suurimman aseman Jumalan armosta.
Perjantai 4.10.2024
Luukkaan kolmannen viikon perjantai
(Luuk. 7:31–35)
Evankeliumissa Jeesus vertaa sukupolvensa ihmisiä torilla istuviin lapsiin, jotka huutavat ja kertovat soittaneensa huilua, mutta ihmiset eivät tanssineet. Kun he sitten pitivät valittajaisia, ihmiset eivät itkeneet.
Kun Johannes Kastaja saapui eikä syönyt leipää eikä juonut viiniä, he väittivät, että hänessä on paha henki. Kun Ihmisen Poika saapui ja söi ja joi, he syyttivät häntä syömäriksi ja juomariksi, veronkerääjien ja syntisten ystäväksi. Viisauden tunnustavat kuitenkin oikeaksi kaikki Viisauden lapset.
***
Jeesuksen ajan ihmiset olivat häilyväisiä. Johannes Kastaja oli heille liian askeettinen, Jeesusta he taas pitivät syömärinä ja juomarina, syntisten ystävänä.
Me tuskin eroamme Jeesuksen aikalaisista. Vapahtaja kutsuu meitä tulemaan Viisauden lapsiksi ja näkemään asiat oikeassa valossa.
Herra tullut luoksemme syntisten ystävänä. Kirkko on pyhien kilvoittelijoiden yhteisö ja ennen kaikkea syntisten sairaala.
Lauantai 5.10.2024
Luukkaan kolmannen viikon lauantai
(Luuk. 5:27–32)
Evankeliumissa Jeesus kohtaa Leevi-nimisen veronkerääjän ja kutsuu hänet: ”Seuraa minua.”. Leevi jättää kaiken ja lähtee seuraamaan Jeesusta.
Leevi järjestää kotonaan suuret pidot Jeesukselle. Vieraiden joukossa on veronkerääjiä ja muita vieraita. Kansan oppineet suuttuvat tästä ja ihmettelevät, miten Jeesuksen oppilaat saattoivat syödä veronkerääjien ja muiden syntisten kanssa.
Jeesus sanoo heille, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Hän ei ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.
***
Jeesuksen kutsun ottivat vastaan syntiset ja halveksitut ihmiset. Hurskaina pidetyt torjuivat hänet liian tuttavallisena langenneiden kanssa.
Syntiset pääsivät aterialle Herran pöydässä. Näin sairaat löysivät parantajan ja syntiset kääntymisen siunauksen.
Tämä on kuva myös kirkosta ja sen ehtoollispöydästä. Kirkossa Jeesus kutsuu syntisiä: ”Seuraa minua.”
Sunnuntai 6.10.2024
Luukkaan kolmas sunnuntai
(Luuk. 7:11–16)
Evankeliumissa Kristus säälii itkevää leskiäitiä, jonka ainoa lapsi on kuollut. Kärsivän maailman suru liikuttaa Vapahtajaa ja saa hänet toimimaan. Kuoleman valtias Jeesus herättää nuorukaisen kuin kevyestä unesta ja antaa hänet takaisin surevalle äidille. Ihmiset alkavat ylistää Jumalaa iloiten siitä, että Jumala on tullut kansansa avuksi.
***
Ihme on eräs niistä tunnusteoista, joita Jeesus teki julistustyönsä aikana. Samankaltaisista tapahtumista ovat myös kirkon pyhät ihmiset todistaneet.
Jumalan Poika, jonka kuolemaa myös hänen äitinsä Neitsyt Maria joutuisi pian itkemään, osoitti olevansa kuoleman katkeran vallan kukistaja. Leskiäidin kokema ihme ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kuolleet rakkaat annettaisiin välittömästi takaisin, kun suru ja kipu laskee painavan viittansa yllemme.
Ihme julistaa tulevaa ylösnousemusta, voittoa kuolemasta ja jälleennäkemisen toivoa. Läheisen kuollessa surun määrä on valtava, mutta ei loputon eikä ikuinen. Vapahtaja tuntee sekä surun että kuoleman raskaan taakan. Lohduttaja pysyy lähellä.