(Luuk. 23:1–33, 44–56)
Jeesusta vastaan esitetään syytöksiä Pilatuksen edessä. Pilatus kysyy Jeesukselta, onko hän juutalaisten kuningas. Jeesus vastaa: ”Sinä sen sanoit”. Pilatus ei pidä Jeesusta syyllisenä ja lähettää hänet Herodeksen eteen. Herodes toivoo näkevänsä jonkin ihmeteon, mutta lopulta pukee Jeesuksen pilkkaavasti komeaan pukuun ja lähettää hänet takaisin Pilatuksen luo.
Ihmiset alkavat huutaa, että Pilatuksen on ristiinnaulittava Jeesus, ei Barabbas, jota tämä ehdottaa. Pilatus luovuttaa Jeesuksen heille. Jeesuksen ristiä kantamaan pakotetaan Simon Kyreneläinen. Naiset valittavat Jeesuksen kohtaloa, mutta Herra kehottaa heitä itkemään hänen sijaansa itseään ja lapsiaan.
Jeesus ristiinnaulitaan rinnallaan kaksi ryöväriä. Temppelin esirippu repeää kahtia ja Jeesus antaa henkensä. Sadanpäällikkö uskoo Herraan ja Joosef Arimatialainen hautaa Jeesuksen uuteen hautaan. Jeesuksen kanssa Galileasta tulleet naiset hankkivat tuoksuöljyä ja voiteita voidellakseen Jeesuksen.
***
Lupausten lapset ja ne, jotka eivät Jumalaa tunteneet, kokoontuivat Jeesuksen ympärille ja tuomitsivat hänet kuolemaan. Ihmiskunnan lankeemus saavutti synkimmän hetkensä.
Pimeyden synkimmällä hetkellä muutamien sydämissä syntyi ja vahvistui usko: sadanpäämies tunnusti Herran, Joosef kantoi ristiä ja hautasi Jeesuksen, naiset halusivat palvella ristinnaulittua Herraa.
Uskon salaisuus avautuu ristin äärellä niille, jotka tahtovat kuulla. Ristin luona koittaa myös ylösnousemuksen ilo ja riemu. Ihmiskunnan lankeemus, osallisuutemme siihen, ei tarvitse olla lopullinen. Usko kurottautuu yli ristin ja kuoleman.