Liturgiassa
(Mark. 15:11‒32)
Evankeliumissa Jeesus esittää vertauksen tuhlaajapojasta, joka hävittää isältään saamansa perinnön holtittomasti eläen. Ahdinkoon joutunut poika palaa epävarmana isänsä luo ja tunnustaa suuret rikkomuksensa.
Isä ottaa hänet iloiten vastaan ja järjestää suuret pidot. Vanhempi veli, jolla oli jo kaikki, kadehti tuhlaajapojan saamaa huomiota ymmärtämättä iloita kauan kadoksissa olleen löytymisestä.
***
Tuhlaajapoika löytää katumuksessaan tien isänsä luo, joka ottaa hänet riemuiten vastaan. Hyvin elänyt, kateellinen poika saa kuulla omistavansa jo kaiken. Katuva sai armon lupauksen, katkera mieli lempeät nuhteet. Isän molempia poikia johdateltiin mielenmuutokseen ja armoon.
Paluu ja katumus on aina mahdollista. Jumalan luona on paikka sekä äsken kääntyneille että jo pitkään vaeltaneille.
Evankeliumi muistuttaa, että kirkko on tarkoitettu katumusta ja paluuta juhlivaksi Jumalan laupeuden yhteisöksi, rakastavan Isän kodiksi ja ykseyden runsaaksi juhlapöydäksi. Katumuksellamme rakennamme sisimpämme lisäksi kirkkoa.