Joh. 9:1–38
Evankeliumissa Jeesus parantaa syntymästään sokean, jonka sokeutta opetuslapset pitävät vanhempien synnin seurauksena. Jeesus kertoo, ettei tästä ollut kyse: niin tapahtui, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Sitten Jeesus sanoo olevansa maailman valo.
Oppineet sen sijaan kuulustelevat parantunutta ja kiistelevät siitä, voiko Jeesus olla Jumalan mies parantaessaan sapattina. Parantunut kummeksuu, etteivät he tiedä, kuka Jeesus on, vaikka tämä paransi hänet. Oppineet ajavat miehen pois syyttäen tätä syntiseksi. Jeesus kysyy parantamaltaan mieheltä, uskoiko hän Ihmisen Poikaan. Parantunut tunnustaa uskovansa Herraan ja kumartuu maahan.
***
Evankeliumin miehen elämänkohtalo paljastui Jumalan suunnitelmaksi, joka koitui hänen sielunsa pelastukseksi. Sairaus on silti kova koettelemus.
Sokean parantaminen ei lupaa meille parantumista jokaisesta sairaudesta tässä ajassa, mutta se julistaa Herran myötätuntoa ja läsnäoloa kaikissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa. Elämäntilanteet voivat johdattaa meidät Vapahtajan luo ja läheisyyteen.
Opetuslapset oppivat näkemään sairauden Jumalan laupeuden silmin. Hurskaina pidetyt taas lankesivat pois Jumalan mielisuosiosta väärien asenteidensa vuoksi. Hengellinen asenteissamme näkyvä sokeus on kavala sielun sairaus, jota jokaisen kristityksi itseään kutsuvan on varottava, ja josta Vapahtaja tuli meidät parantamaan. Todellinen valo on tullut luoksemme.
Kristus nousi kuolleista!
Pääkuva ylhäällä: Jeesus parantaa sokeana syntyneen miehen. Maalaus vuodelta 1832, Václav Mánes.