Aamupalveluksessa
(Joh. 20:19–23)
Evankeliumissa Jeesus lähettää opetuslapset, lupaa heille Pyhän Hengen ja antaa vallan ja oikeuden antaa syntejä anteeksi. Teksti on osin sama kuin ylösnousemusevankeliumi IX ja Tuomaan sunnuntain evankeliumi (Joh. 20:19–31), joten sitä ei ole otettu mukaan tähän lukujaksoon.
Helluntaipäivän liturgiassa
(Joh. 7:37–52, 8:12)
Evankeliumissa Jeesus julistaa, miten jokaisesta, joka uskoo häneen, kumpuavat elävän veden virrat. Tällä Jeesus tarkoittaa Pyhää Henkeä, jonka uskovat tulisivat saamaan. Tämän kuullessaan ihmiset alkavat väittelemään, voiko profeetta tulla Galileasta, sillä hänen pitäisi olla lähtöisin Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.
Kansan oppineiden mukaan Jeesukseen uskovat olivat eksyneitä. Eräs oppineista, Nikodemos, kuitenkin muistuttaa, ettei ketään voi tuomita häntä kuulematta. Silloin toiset epäilevät Nikodemosta galilealaiseksi ja toteavat, ettei profeetta voi tulla Galileasta.
Jeesus ilmaisee olevansa maailman ja elämän valo: häntä seuraava ei kulje pimeässä.
***
Helluntaina vietämme Pyhän Hengen laskeutumisen juhlaa. Tämän juhla on myös Pyhän Kolminaisuuden päivä, sillä pelastus toteutuu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ihmisrakkauden ja tekojen voimasta.
Oppineet eivät kyenneet ennakkoluulojensa sokaisemina ottamaan selvää siitä, että galilealainen Jeesus olikin Betlehemistä saapunut luvattu Messias, Daavidin Poika. Jeesus lupaa häneen uskovien saavan osakseen todellisen elämän ja valon oikean tien opastajaksi.
Helluntain lahja vuodatetaan meihin kastetta seuraavassa mirhavoitelussa. Pyrkiessämme elämään saamamme lahjan arvoisesti, sydämissämme virtaavat elävän veden virrat. Silloin myös kirkossa, uskovien yhteisössä, pääsevät vapaasti soljumaan Hengen lahjojen uutta elämää synnyttävät suuret virrat. Näin Jumalan valtakunta asettuu ihmissydämiin.