(Matt. 18:10–20)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa olemaan halveksumatta yhtäkään näistä vähäisimmistä, sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan kadonneita.
Jos paimenella on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä laumaa vuorille ja lähde etsimään eksynyttä? Sen löydettyään hän iloitsee enemmän kuin koko laumasta, joka ei ollut eksyksissä. Taivaallinen Isä ei tahdo, että yksikään joutuisi hukkaan.
Syntiä tekevän kanssa on ensin keskusteltava kahden kesken. Kaikki, mitä opetuslapset sitovat tai päästävät maan päällä, on sidottu tai vapautettu taivaassa. Samoin mitä kaksi tai kolme sopii yhdessä rukoilevansa, sen he saavat Isältä taivaissa, sillä Jeesus itse on heidän keskellään.
***
Kirkon hautauspalveluksessa lauletaan ”Pyhien joukko löysi elämän lähteen ja paratiisin oven – jospa minäkin löytäisin katumuksen kautta sen tien. Minä olen kadonnut lammas. Kutsu minut jälleen tykösi ja pelasta minut.”
Evankeliumi kutsuu välittämiseen ja huolenpitoon. Ketään ei pidä unohtaa tai halveksia. Vaikeita asioita kohdattaessakin on etsittävä toisen parasta.
Oikea tie voidaan löytää yhdessä. Siksi evankeliumi kutsuu myös yhteiseen rukoukseen. Silloin Jeesus itse on omiensa keskellä ja kuulee. Tämä tarkoittaa sitä, että meidät on kutsuttu yksityisen hengellisen elämän lisäksi yhteisölliseen elämään.