(Matt. 10:23–31)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan pakenemaan kaupungista toiseen, kun heitä vainotaan. Opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi. Heidän ei tule pelätä ihmisiä eikä niitä, jotka pystyvät tappamaan ruumiin, mutta eivät sielua. Heidän on pelättävä häntä, joka näkee ja tuntee kaiken ja voi tuomita jokaisen. Heidän on hyvä muistaa, että taivaallinen Isä huolehtii pienistä varpusistakin. Heidän ei pidä pelätä, sillä he ovat paljon arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
***
Jeesuksen puhe rohkaisee opetuslapsia vainoissa. Hän muistuttaa, että oikea viisaus on Jumalan pelkoa eli Jumalan muistamista kaikissa tilanteissa.
Pyrkimys Jumalan tahdon tuntemiseen tarkoittaa sielun varjelemista. Ilman sielua ihminen menettää kaiken ulkoisenkin. Jos ulkoinen otetaan pois, sielua ei kuitenkaan voi kukaan ottaa pois, sillä se on ikuinen.
Jeesus ei kuitenkaan jätä omiaan kipuilemaan vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä tai vainoissa. Hän lohduttaa ja sanoo, että jokainen on arvokas ja jokaisesta pidetään huolta. Tämä ei merkitse välttämättä ajallisten koetusten väistymistä, vaan Herran läheisyyttä kaikessa.