(Mark. 12:38‒44)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa varomaan lainopettajia, jotka kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään, ottavat etummaiset sijat ja kunniapaikat, mutta samalla vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksia näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa.
Jeesus näkee, miten rikkaat antavat temppelin uhriarkun luona paljon, mutta köyhä leskivaimo laittaa pari lanttia. Jeesus kertoo opetuslapsille leskivaimon laittaneen enemmän kuin kukaan muu, sillä toiset antoivat liiastaan, tämä antoi vähästään – kaiken, mitä hänellä oli elämistään varten.
***
Jeesuksen varoitus tekopyhyydestä, joka ilmeni ulkoisissa muodoissa, etummaisten sijojen tavoittelussa ja pitkissä, näön vuoksi luetuissa rukouksissa, on varoitus myös kirkolle.
Jumalan valtakunnan yhteys ei ole ulkoisia asioita, parasta asemaa tai edes pitkiä muodollisia rukouksia, sillä Jumala etsii ihmisen sydäntä.
Esimerkkinä Jumalan aidosta seuraamisesta on se salainen palvelutyö, jota leskivaimo teki toisten tietämättä vähillä varoillaan ja sydämestään. Jumalan valtakunta on ennen kaikkea salaista ja sisäistä sydämen kilvoittelua ja rukousta sekä toisten palvelemista. Meidät on kutsuttu etsimään sisäistä elämää, joka näkyy arjen teoissa.