Luuk. 16:19–31
Jeesuksen vertauksessa köyhä Lasarus pääsee kuoltuaan Abrahamin luo. Rikas mies taas havahtuu tuonelan tuskissa laiminlyötyään lähimmäisen hädän ja sen ohessa sielunsa pelastuksen. Mies anoo, että Lasarus lähetettäisiin varoittamaan edes hänen perheväkeään. Abraham kuitenkin vastaa, etteivät nämä uskoisi edes kuolleista herätettyä Lasarusta, koska he torjuivat jo profeettojenkin ilmoituksen.
***
Vertauksessaan Vapahtaja viittaa siihen, että profeetat ovat jo edeltä ilmoittaneet hänen tulevasta ylösnousemuksestaan. Samalla hän kutsuu huomioimaan elämässä tärkeimmät asiat ensin; lähimmäisen hädän ja sielun pelastuksen. Kun lähimmäisen arvon ja jumalasuhteen merkitys on selvinnyt, muut asiat asettuvat oikeisiin uomiinsa ja sielu alkaa parantua. Alamme nähdä elämän toisin, kirkkaammin. Armottomuutta on siten syytä varoa.
Myötätunnon puute on myrkkyä ihmisyhteisöille, kirkolle ja ihmiselle itselleen. On helppoa unohtaa lähimmäisen kipuilu, jos yhteiskunnallinen asema tai elämässä koettu hyvyys hämärtää mielen.
Myöhemmin Jeesus herätti kuolleista ystävänsä Lasaruksen (ei vertauksen Lasarus). Silloin valtaapitävät päättivät surmata Herran. Monet elämän kuormittamat ihmiset sen sijaan uskoivat ja turvasivat Jumalaan. Näin Jeesuksen vertauksen sanat osoittautuivat todeksi.
Pääkuva ylhäällä ja oikealla: Lasarus ja rikas mies. Kirjan kuvitusta. (Schule von Reichenau unter Abt Humbert von Echternach,1028-1051)