(Mark. 13:9‒13)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan pitämään varansa, sillä heidät vietäisiin oikeuteen ja heitä piestäisiin. He joutuisivat maaherrojen ja kuninkaiden eteen Jeesuksen nimen tähden todistukseksi heille.
Sitä ennen evankeliumi on kuitenkin julistettava kansoille. Pidätettäessä heidän ei pidä huolehtia siitä, mitä he puhuisivat. Heidän tulee puhua ne sanat, jotka sinä hetkenä heille annetaan: heissä puhuu sillä hetkellä Pyhä Henki. Silloin veli antaa veljensä ja isä lapsensa surmattavaksi ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja luovuttavat heidät kuolemaan. Opetuslapset joutuvat kaikkien vihattaviksi Jeesuksen nimen tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.
***
Opetuslasten tuli olla varuillaan ja ymmärtää, että he joutuisivat vainottaviksi, kun he olisivat saarnanneet evankeliumia kaikkialla. Tätä samaa tietä ovat kulkeneet lukuisat kirkon pyhät marttyyrit. He puhuivat suurimman koetuksensa hetkellä Pyhän Hengen antamia sanoja.
Kirkon vanhassa perinteessä vapaaehtoiseen marttyyrikuolemaan on suhtauduttu torjuvasti, koska vain ne, jotka Jumala on kutsunut, voivat kestää.
Arjen marttyyriutta ovat ne koetukset, sairaudet ja murheet, joita kohtamme elämässämme Kristusta seuratessamme. Niissäkin Herra tahtoo meitä vahvistaa. Näin kaikki lopulta koituu sielujemme pelastukseksi.