(Mark. 2:23‒3:5)
Evankeliumissa Jeesus kulkee sapattina viljapellon reunaa opetuslasten katkoessa tähkäpäitä. Oppineet pitävät tätä sapattikäskyn rikkomisena. Jeesus toteaa myös Daavidin ottaneen itselleen ja nälkäisille miehilleen uhrileipää, joka oli tarkoitettu ainoastaan papeille. Siten lepopäivän pyhittäminen on ihmistä varten, ei toisin päin: Ihmisen Poika on sapatin Herra.
Jeesuksen mentyä synagogaan oppineet tarkkailevat, aikooko Jeesus parantaa pyhäpäivänä miehen, jonka käsi on surkastunut. Jeesus kysyy heiltä, kumpi on luvallista sapattina, tehdä hyvää vai pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen. Jeesus vihastuu heidän sydämensä kovuuden tähden ja parantaa miehen.
***
Jumalan tahdon seuraaminen on paljon enemmän kuin ainoastaan muodollisten sääntöjen täyttämistä. Jumalan tahto toteutuu, kun teemme hyvää toisille.
Evankeliumissa Jumalan käskyn näennäinen rikkominen olikin sen perimmäisen tarkoituksen seuraamista. Käskyjen täyttämisen päämääränä on ihmisten hyvinvointi, ei toisten tuomitseminen ja kiistely.
Jeesuksen sanat varoittavat tuomitsevasta asenteesta, joka syntyy arvostelukyvyn puutteesta ja kyvyttömyydestä nähdä asioiden taakse. Toisia tuomitessamme rikomme kaikkia Jumalan käskyjä.
(Tänä lauantaina muistellaan myös suurmarttyyri Teodoros Alokasta ja luetaan Joh. 15:17–16:2 joka luetaan myös Johanneksen kolmannen viikon lauantaina.)