Ehtoonjälkeinen palvelus
(Mark. 11:22–26; Matt. 7:7–8)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa uskomaan Jumalaan. Jos joku uskoen käskee vuorta heittäytymään mereen, niin tapahtuu, jos hän ei epäile sydämessään. Sen vuoksi se, mitä opetuslapset rukouksessa pyytävät uskoen jo saaneensa sen, on heidän. Kun he seisovat rukoilemassa, heidän tulee antaa anteeksi kaikki mitä heillä on toista vastaan, sillä silloin myös taivaallinen Isä antaa heille anteeksi. Jos he eivät anna anteeksi, myöskään taivaallinen Isä ei anna anteeksi heidän rikkomuksiaan.
Jokaiselle pyytävälle annetaan, jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
***
Liioitteleva vertauskuva vuoren heittäytymisestä mereen uskon voimalla kuvaa uskon tärkeyttä. Rukoileminen on luonteeltaan uskon todeksi elämistä.
Jeesus sanoo tämän rohkaisten, sillä hän tietää ihmisten heikkouden ja epäilykset. Toimiva rukouselämä, sydämessä tapahtuva Jumalan edessä seisominen, saa voimansa anteeksiantamuksesta.
Rukouksen maailma alkaa avautua, kun annamme anteeksi toisille ja koemme itse Jumalan anteeksiantamuksen voiman. Rukous onkin ihmisiä rakastavan Jumalan kanssa kuljettava hengellisen kasvun matka kohti luomatonta, ikuista Valoa. Tämän tien etsiminen ei jää siunausta vaille.
(Teksti on sama kuin Matteuksen seitsemännentoista viikon keskiviikko ja Luukkaan viidennentoista viikon keskiviikon evankeliumi, mutta nyt sen yhteydessä luetaan myös Matt. 7:7‒8.)