Luuk. 7:11–16
Evankeliumissa Kristus säälii itkevää leskiäitiä, jonka ainoa lapsi on kuollut. Kärsivän maailman suru liikuttaa Vapahtajaa ja saa hänet toimimaan. Kuoleman valtias Jeesus herättää nuorukaisen kuin kevyestä unesta ja antaa hänet takaisin surevalle äidille. Ihmiset alkavat ylistämään Jumalaa iloiten siitä, että Jumala on tullut kansansa avuksi.
***
Ihme on eräs niistä tunnusteoista, joita Jeesus teki julistustyönsä aikana. Samankaltaisista tapahtumista ovat myös kirkon pyhät ihmiset todistaneet.
Jumalan Poika, jonka kuolemaa myös hänen äitinsä Neitsyt Maria joutuisi pian itkemään, osoitti olevansa kuoleman katkeran vallan kukistaja. Leskiäidin kokema ihme ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kuolleet rakkaat annettaisiin välittömästi takaisin, kun suru ja kipu laskee painavan viittansa yllemme.
Ihme julistaa tulevaa ylösnousemusta, voittoa kuolemasta ja jälleennäkemisen toivoa. Läheisen kuollessa surun määrä on valtava, mutta ei loputon eikä ikuinen. Vapahtaja tuntee sekä surun että kuoleman raskaan taakan. Lohduttaja pysyy lähellä.