Liturgiassa
(Luuk. 1:5‒25, 57‒68, 76, 80)
Evankeliumissa kerrotaan lapsettomista pappi Sakariaasta ja hänen iäkkäästä vaimostaan Elisabetista. Enkeli ilmoittaa heille syntyvästä pojasta, joka on Jumalan mies ja elää askeettisesti. Hän toimii Elian Hengessä Herran edelläkävijänä ja valmistaa ihmisiä hänen vastaanottamiseensa. Sakarias epäilee asiaa, jolloin enkeli kertoo hänen jäävän mykäksi lapsen syntymään asti.
Kun lapsi syntyy ja häntä ollaan ympärileikkaamassa, Elisabet haluaa pojan nimeksi Johannes, vaikka suvussa ei ollut ketään sen nimistä. Myös Sakarias ilmoittaa piirtotaululla saman nimen ja alkaa ääneen ylistää Jumalaa Pyhän Hengen täyttämänä. Hän kertoo profeetan sanoin korkeimmasta profeetasta ja Herran tien raivaajasta.
Johannes kasvaa ja vahvistuu Hengessä ja elää julkisen toimintansa alkuun erämaassa.
***
Jumala tiesi, että ihmisten oli vaikea ottaa vastaan ilmoitusta ihmiseksi syntyvästä Jumalan Pojasta. Hän valmisti heitä ihmeen kohtaamiseen Johanneksen syntymän ihmeellä. Myös Johanneksen syntymässä Jumala ilmoittaa laupeutensa ihmisille. Hän alkaa valmistaa ihmisten pelastusta silmin nähtävällä ja koettavalla tavalla.
Samalla tavoin Jumala jatkuvasti osoittaa meille pelastavan laupeutensa teot valmistaakseen sydämemme Herran vastaanottamiseen. Siihen Hän käyttää usein valittujaan ja kirkon kunnioittamia pyhiä ihmisiä, marttyyreja ja tunnustajia, pyhittäjiä ja vanhurskaita ihmisiä.
(Liturgiaa edeltävässä aamupalveluksessa luetaan sama teksti hieman lyhyempänä.)
Matteuksen kuudennen viikon maanantai
(Matt. 13:10–23)
Evankeliumissa opetuslapset kysyvät, miksi Jeesus puhuu ihmisille vertauksin. Jeesus kertoo, että he ovat saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta toiset eivät. Jolla on, sille annetaan, muilta otetaan vähäkin pois. Hän puhuu ihmisille vertauksin, koska he eivät kuitenkaan ymmärrä. Näin toteutuu profeetta Jesajan ennustus: he eivät käänny eivätkä parannu.
Opetuslapset ovat ikionnellisia, koska näkevät ja kuulevat sen, mitä monet profeetat ja vanhurskaat tahtoivat nähdä ja kuulla. Jeesus selittää heille kylväjävertauksen. Toisilta paholainen ottaa sydämen kylvön pois. Jotkut ottavat sanoman iloiten vastaan, mutta se ei juurru heihin. Siksi ahdinko tai vaino saa heidät luopumaan. Joissakin huolet ja rikkauden viettelykset tukahduttavat kylvön.
Hyvä maa ovat ihmiset, jotka kuulevat ja ymmärtävät sanoman ja tuottavat kukin määränsä verran satoa.
***
Opetuslapset oppivat tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet lähdettyään seuraamaan Jeesusta. Tämä avautui heille vähitellen. Toiset eivät ymmärtäneet, koska eivät tahtoneet aloittaa matkaa Vapahtajan kanssa.
Kylväjävertauksellaan Jeesus kuvaa eroja ihmisten välillä. Jotkut eksyvät matkalla, toisiin evankeliumi ei juurru, ja jotkut ovat kiintyvät liikaa tähän maailmaan. Hyvän sadon kantavat ne, jotka ymmärtävät evankeliumin sanoman ja lähtevät Jeesuksen matkaan. Näin he kantavat kukin omanlaisensa sadon.
Jeesuksen vertaus ei ole tarkoitettu toisten arvostelemiseksi, vaan oman elämän ja asenteiden arvioimiseksi. Hyvä sato kasvaa kyllä ajallaan kärsivällisyydellä Vapahtajan ja kirkon yhteydessä.