Matt. 15:21–28
Evankeliumissa kanaanilainen nainen huutaa Jeesusta, Daavidin poikaa armahtamaan ja parantamaan pahasta hengestä kärsivän tyttärensä. Naisen huuto häiritsee opetuslapsia, jotka pyytävät Jeesusta tekemään asialle jotakin. Jeesus ilmoittaa, että hänet on lähetetty Israelin kansan kadonneita lampaita varten. Eteensä heittäytyneelle naiselle Vapahtaja sanoo, ettei ole oikein heittää lasten leipää koirille. Nainen vastaa koirienkin syövän isäntiensä pöydästä putoilevia palasia. Silloin Jeesus kutsuu naisen uskoa suureksi ja parantaa tyttären.
***
Evankeliumi julistettiin ensin profeettojen kansalle. Nämä lupaukset ulottuivat kuitenkin kaikille kansoille.
Sanoillaan Jeesus opetti opetuslapsilleen, kuinka suurempi usko voi löytyä niiden sydämestä, jotka eivät vielä tunne Jumalaa kovin hyvin. Kanaanilaisen naisen usko oli nöyrää ja suurta: hän luotti varauksetta Herran apuun.
Uskoamme punnitaan halussamme saapua kirkkoon – jos voimme –sekä rukoillessamme pyhien ikonien edessä yhdessä tai yksityisesti ja etsiessämme tällä tavoin Jumalan apua elämämme asioihin. Vapahtaja rohkaisee luottamukseen, jota kanaanilainen nainen osoitti. Meidän ei tule arvioida toisia heidän taustansa vuoksi, sillä usko kätkeytyy sydämeen.