Kun astun viulunrakentajan pajaan, taustalla soi suomalaista pop-musiikkia ja tuuletin hyrrää omaa lauluaan.
Tummatukkainen Natanael Sasaki, 44, katsoo työn alla olevan viulun sisään. Hän käyttää pientä kengännauhan kokoista LED-valoa. Valo hohtaa, mutta ei lämmitä instrumentin sisäpuolta.
– On tärkeää, etteivät liimat ja lakat pehmene, selittää Natanael Sasaki työpajassaan Calgaryssa.
Viulun kansi kiiltää valojen alla. Ympärillä on monenlaisia vaahterapuusta tehtyjä osia, puu- nauloja, lakkapurkkeja ja suorastaan erikoisia työkaluja. Viulun uudistus tapahtuu taitavissa mestarin käsissä.
Eikä ihme, sillä Sasaki tuntee instrumentin hyvin. Hän ei ainoastaan rakenna viuluja, vaan on ollut lapsesta asti niiden soittaja.
Hänen äitinsä Marja Sasaki oli ikonitaiteilija, joka harrasti myös viulunsoittoa. Myös isä, Petros Iwao Sasaki, oli viulunsoittaja ja ikonimaalari.
Petros Sasaki päätyi nuorena miehenä Japanista Kreikan kautta Suomeen. Kreikkaan hän oli mennyt opiskelemaan teologiaa sekä ikonimaalausta. Suomeen hän tuli arkkipiispa Paavalin kutsusta.
Ikonimaalauskurssilla Petros Sasaki tapasi Marjan, ja he rakastuivat. Savolainen Marja ja samuraisukuinen Sasaki perustivat kodin, jossa taide ja musiikki kasvoivat. Samalla kasvoivat myös kolme miehenalkua, joille tietysti opetettiin viulunsoittoa.
Viulunsoitto alkoi kolmevuotiaana
Marja-äiti oli ensimmäinen opettaja kolmevuotiaalle Natanaelille. Joskus hänen oli lahjottava poikansa leluilla harjoittelemaan. Kun Natanael Sasaki täytti neljä vuotta, Marja oli sitä mieltä, että Kuopion konservatoriossa poika edistyisi nopeammin kuin kotona.
Poika ja äiti menivät yhdessä opettajien arvosteltaviksi, mutta poika ei uskaltanut soittaa herrojen edessä, ja hänet passitettiin ulos. Konservatorion rappusilla hän soitti kuin virtuoosi. Soitto kuului sisällä olevien opettajien korviin asti. ”Osaathan sinä soittaa”, todettiin konttorista.
Viisivuotiaana Natanael Sasaki siirtyi konservatorioon Seija Mönkkösen oppilaaksi.
Hyvin edistyvälle ja hienokäytöksiselle oppilaalle avautuivat ovet Suomen arvokkaimpaan musiikkiopinahjoon, Sibelius-Akatemiaan Zoja Istominan oppilaaksi. Natanael oli silloin yhdeksänvuotias. Tämä venäläisen viulukoulun mestari osasi taidokkaasti opettaa Natanaelia niin, että viulunsoitosta tuli pojalle kuin jokapäiväinen elämisen ehto.
Esiintyminen on pidättyväiselle suomalaiselle vaikeaa. Istominan alaisena nuorukainen kehittyi kurinalaiseksi ja luottamuksellinen suhde kasvoi samalla oppilaan ja opettajan välille. Se ei ole itsestäänselvyys taidealalla, joka vaatii kaiken.
Kokemuksia koulukiusaamisesta
Näin tuleva ura sai alkunsa. Viikolla Natanael Sasaki kävi Kuopiossa peruskoulua ja viikonloput hän opiskeli Helsingissä Sibelius-Akatemiassa.
Koulussa kaverit kiusasivat poikaa, jolla ei ollut aikaa pallopeliin, koska kaikki hänen vapaa-aikansa kului viulun kimpussa. Kiusaaminen muuttui kunnioitukseksi, kun Natanael Sasakin viulusta lähtevät sävelet pehmittivät ilkeämielisten poikien tunteet.
Sibelius-Akatemiassa tunnetusti opetettiin parhaat ja tarkat metodit venäläistyyliseen viulunsoittoon. Natanael Sasaki muistaa hyvin, kuinka avulias oli Hagai Shaham, mestariviulisti Israelista. Tämä viisas soittaja opetti, ettei soiton ydin ollutkaan vain teknisesti täydellinen soitto. Tärkeämpää oli, että musiikki sai syntyä sydämestä.
Igor Bezrodny, tunnettu viulisti ja aikoinaan Turun kaupunginorkesterin ylikapellimestari, selitti nuorukaiselle, kuinka tärkeää esiintymisessä oli mielen harjoitus. Se, että Bezrodny hallitsi viulunsoiton, jossa tekninen ja tunteellinen taso pääsivät täydellisesti oikeuksiinsa, teki suuren vaikutuksen Sasakiin.
Vaikka Bezrodny oli maailmankuulu soittaja ja opettaja, hän ei koskaan kerskaillut soittotaidollaan. Tästä ominaisuudesta Natanael otti mallia ja edistyi teini-ikäiseksi viuluneroksi.
Kun rakas professori Bezrodny kuoli yhtäkkiä, tuntui kuin maa olisi auennut Sasakin jalkojen alla lohikäärmeen kidan tavoin.
Oli vuosi 1997 ja Sasaki oli juuri hakeutumassa Sibelius-Akatemian jatko-opintoihin. Muut professorit eivät tunteneet silloin 18-vuotiasta Sasakia, kuten Bezrodny oli hänet tuntenut. Koska hänet nähtiin aikuisoppilaana, häntä ei hyväksytty jatko-opintoihin.
– Sitten sain kutsun armeijaan, Natanael Sasaki kertoo.
– Olkapää oli jo kipeytynyt, niin kuin jokaisella vakavalla viulunsoittajalla. Armeijassa kannettiin painavia reppuja, jotka lisäsivät olkapään rasitusta. Tajusin sotaharjoituksissa, että elämänurani viulunsoittajana oli haudattava. Silloin välähti mieleen, että voisinhan alkaa viulunrakentajaksi!
Töihin Kanadaan
Armeijapalveluksen jälkeen Sasaki haki ja sai paikan Englannissa, Newarkin viulunrakennuskoulussa. Valmistuttuaan Newarkin koulusta hän opiskeli vielä jousenvalmistusta Cambridgessa.
Paljon varoja vaatinut koulutus kesti neljä vuotta. Sotaveteraanit Suomessa, joiden laulujuhlissa Sasaki oli usein soittanut ilmaiseksi, auttoivat häntä rahallisesti. Natanael Sasaki uskoo karmaan.
Koulun seinällä Sasaki huomasi ilmoituksen. Kanadaan Albertaan haettiin viulujen korjaajaa. Natanael kertoo kahden opiskelijakaverinsa kanssa hakeneensa paikkaa. Onnekseen hän sai paikan, sillä hän halusi nähdä Banffin ja sen kuuluisan luonnonpuiston. Hän piti työstään ja Kanadasta – niinpä hän jäi.
Sasaki kertoo päässeensä viulumestarin tasolle. Vickie Hill, hänen esimiehensä ja V. A. Hill Fine Stringsin omistaja, tietää kuinka kullanarvoinen Natanael on, sillä tällä mestarilla on aivan erityinen ymmärrys viuluista. Ei ihme. Sasaki ei ole ainoastaan nero viulisti. Hän on myös vertaansa vailla oleva viulunrakentaja.
Autististen aikuisten tukena
Vuonna 2017 Sasaki avioitui meksikolaisen kaunottaren, Veronican kanssa ja perusti Calgaryn kotiinsa N. Sasaki Luthier Mentorship and Fine Violins -nimisen verstaan.
Hän korjaa ja rakentaa viuluja, opettaa nuoria viulunsoittajia ja soittaa orkesterissa. Jostain hän löytää vielä viikostaan aikaa auttaakseen autistisia aikuisia.
Natanael Sasakilla itselläänkin on diagnosoitu ADHD, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Hänen mielestään ADHD on tuonut mukanaan hänelle innovatiivisen mielen.
Vierailin äskettäin uudelleen Sasakin kodissa, ja hän kertoi, kuinka oli saanut oppilaakseen nuoren autistisen miehen. Tämä oli sosiaalisesti pidättyväinen.
Sasakin avulla tämä mies oppi rakentamaan viulun, ja hän huomasi, että hänellä oli taitoja, joista hän ei ollut aiemmin ollut tietoinen. Se antoi hänelle itseluottamusta. Mies sai työpaikan ja on nyt koulussa.
Kuka olisi voinut arvata, että viulun rakentaminen voi olla parasta terapiaa!
Taustakuvituskuva ylhäällä: Petros Sasaki maalaamassa Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonia (kuvaaja: Vesa Takala) ja hänen poikansa, viuluseppä Natanael Sasaki (kuvaaja: MIrjam Rand).
Juttu on julkaisu ensimmäisenä painetussa Kanadan Sanomissa 11.3.2025, ja se julkaistaan Aamun Koitossa Kanadan Sanomien luvalla ja lehtien välisen juttuvaihdon tuloksena.
Juttua on muokattu 12.3.2025 klo 14:54 korvaamalla sana "viuluseppä" sanalla "viulunrakentaja".