Kärsivästä Lähi-idästä kantautuvat uutiset täyttävät meidät suurella surulla. Suremme niiden sielujen puolesta, jotka on nyt menetetty traagisten tapahtumien vuoksi. Suokoon Jumalan syleily lohdutusta sureville perheille.
Ajatuksemme ja rukouksemme ovat erityisesti siviilien luona, jotka nyt joutuvat kokemaan tuskallista ahdistusta ja joita sireenien kaameat äänet ja räjähdysten pelko ympäröivät. Erityisesti muistamme kaikkia niitä viattomia lapsia, jotka ansaitsivat kasvaa todellisessa rauhan ja vaurauden ”luvatussa maassa”.
Vihan ja tuhon, pahuuden ja katkeruuden keskellä ihmisten on helppo langeta kiusaukseen toimia ja ajatella väkivaltaisesti. Vaikka monet pitävät väkivaltaa välttämättömänä tapana ratkaista ristiriitoja, emme koskaan saata tarkastella sitä osana Jumalan hyvää luomakuntaa emmekä koskaan hyväksy väkivallan käyttöä pyrkimyksissä kohti rauhaa. Sen sijaan meidän on luotava katseemme siihen alkuperäiseen ”hyvään”, jonka Jumala alussa loi sekä siihen rauhaan, jota kohti hän haluaa meidän pyrkivän, kehottaen meitä psalminkirjoittajan sanoin: ”Vältä pahaa ja tee hyvää; etsi rauhaa ja pyri siihen.” (Ps. 34:14) Sitä paitsi pyrkimys rauhaan ei ole vain jumalallinen käsky, vaan se on myös universaali arvo ja aivan välttämätön edellytys ihmisarvon kunnioittamiselle ja suojelemiselle.