Tínos on 9 000 asukkaan saari eteläisellä Egeanmerellä Kykládien saariryhmässä. Panagía Evangelístrian kirkon torni Tínoksen pääkaupungin Chóran yllä hohtaa kauas merelle asti; 1830-luvun alussa valmistunut, saarten marmorista rakennettu kirkko sijaitsee laajoine sivurakennuksineen kaupungin komeimmalla paikalla.
Juhlapäivinä saarelle saapuu laivalla tuhansia ihmisiä muualta Kreikasta ja ulkomailta asti Neitsyt Marian ikonin ihmeitätekevän maineen takia. Megalóchari- ja Panagía Evangelístria -nimillä tunnetun Neitsyt Marian ilmestyksen ikonin merkitys on kreikkalaisille niin suuri, että vuonna 1971 Tínos nimitettiin virallisesti pyhäksi saareksi. Tínoksen juhlista ikonin löytymisen juhlapäivä 30.1. on paikallisille merkittävin, ja se onkin julistettu saarella yleiseksi vapaapäiväksi.
Kolmipäiväinen ikonin löytymisen juhla alkaa juhlan aattona ja koostuu vuosittain toistuvista juhlallisista rituaaleista, mihin kuuluu ikonin saattokulkueita, muistotilaisuuksia, useita palveluksia ja auringonlaskun jälkeinen koko perheen lyhtykulkue, johon tuhannet osanottajat osallistuvat laulaen ja kantaen värikkäitä lyhtyjä. Vuonna 1823 löytyneen ihmeitätekevän ikonin katsotaan liittyvän olennaisesti Kreikan itsenäisyyssotaan (1821–1829), ja siksi myös Kreikan laivasto ja muut kunniavieraat ottavat osaa juhlallisuuksiin.
Kirkko Neitsyt Marian tahdosta
Perimätiedon mukaan Tínoksen Kechrovouníoun luostarin nunna Pelagía sai heinäkuussa 1822 unessaan kolmasti näyn, missä Neitsyt Maria lähestyi häntä pyytäen kaivamaan esiin maahan hautautuneen ikoninsa ja rakentamaan paikalle kirkon. Unessa kerrotusta paikasta, Tínoksen viljelemättömältä maa-alueelta löytyikin antiikin aikainen Dionysoksen temppeli, jonka päälle oli aikanaan rakennettu Pyhän Johannes Kastajan kirkko. Kun kaivauksia jatkettiin, saraseenien noin 850 vuotta aiemmin tuhoaman ja polttaman kirkon raunioista löytyi lopulta tammikuussa 1823 Neitsyt Marian ilmestyksen ikoni.
Kertomuksen mukaan Pelagía ei ollut ensin uskonut itsensä Jumalanäidin lähestyvän häntä, eikä ollut heti vienyt Marian antamaa määräystä eteenpäin. Viimeisessä näyssä Jumalanäiti uhkasi saarta koleralla, ellei hänen toivettaan täytetä. Pelagía heräsi unestaan tähän voimalliseen kohtaamiseen ja ymmärsi lopulta, kenet näki edessään.
Kun aloitetuissa kaivauksissa ei kuitenkaan kirkon raunioiden lisäksi löytynyt ikonia, kaivaminen päätettiin lopettaa. Koleraepidemia koitui kuitenkin tínoslaisten osaksi, mikä sai ikonin etsimisen jatkumaan. Neitsyt Marian ilmestyksen ikonin löytyminen kirkon raunioista 30.1.1823 päätti koleraepidemian saarella, eikä yhtään sairastapausta enää todettu.
Ikonin löytäneen miehen kerrotaan polvistuneen ikonin eteen rukoukseen, vieneen pyhän lähteen vettä ja ikonin päällä ollutta maa-ainesta kotiinsa koleraan sairastuneen poikansa pelastamiseksi, ja seuraavana päivänä tällä seoksella hierottu poika oli tervehtynyt. Tästä lähtien ikonin äärellä rukoilun kerrotaan parantaneen ja auttaneen sen luokse saapuneita ihmisiä lukemattomin tavoin.
Ihmeitätekevän ikonin löytyminen tulkittiin jumalallisena tukena kreikkalaisten itsenäisyyssodassa Osmanien valtakunnan miehitystä vastaan, ja muiden pyhiinvaeltajien lisäksi jopa tunnetuimmat itsenäisyystaistelijat vierailivat ikonia kunnioittamassa.
Pyhiinvaelluskirkon rakentaminen toteutettiin seuraavan vuosikymmenen kuluessa pitkälti erilaisten lahjoitusten turvin. Ikonin löytöpaikalle rakennettiin ensin pyhän lähteen kappeli Zoodóchos Pigí, joka sijaitsee Evangelístria-kirkon ja ikonin nykyisen sijoituspaikan alapuolella. Siihenkin liittyy mielenkiintoinen seikka: kun uuden kirkon kulmakivi laskettiin paikoilleen, raunioista löytynyt kuivunut kaivo täyttyi yhtäkkisesti vedellä, mitä pidettiin myös ihmeenä. Tänäkin päivänä pyhiinvaeltajat täyttävät pullonsa kappelin vedellä ja uskoen sen parantavaan voimaan vievät vettä mukanaan kotiinsa asti.
Pyhiinvaelluksen juhlaa
Koko Tínoksen pääkaupunki Chóra on kuin suunniteltu pyhiinvaellusta ja sen seremoniallisia rituaaleja varten: muista kreikkalaisten saarten kylistä poiketen kirkonmäelle nousevat kadut ovat suoria, leveitä ja esteettöminä helppokulkuisia. Osa ihmisistä ilmaisee hartauttaan konttaamalla satamasta mäen ylös kirkolle katuun kiinnitettyä pehmustettua alustaa pitkin, toiset käyttäen helpotuksena polvisuojia.
Katukojut odottavat tulijoita: ne ovat täynnä uhri- ja kiitoslahjana Jumalanäidille annettavia metallisia votiiviesineitä, joita kutsutaan Kreikassa nimellä támata, sekä Neitsyt Marian kuvin koristettuja pulloja pyhän veden hakua varten. Lisäksi kaupoissa myydään erikokoisia tuohuksia aina puolitoistametrisiin mehiläisvahasta tehtyihin votiivikynttilöihin asti, jotka sytytetään niille tarkoitetussa tilassa kirkon portilla. Panagía Evangelístrian kirkkoon nousevia portaita peittää punainen matto, ja koko kirkkoa ympäröivä alue on koristettu juhlavaksi lehtiköynnöksin sekä Kreikan sinivalkoisin ja Bysantin punakeltaisin lipuin.
Kaikkein pyhimmän Marian ilmestyksen kirkko on jumalanpalvelusloistossaan vaikuttava kirkko: ääriään myöten täynnä olevan salin valaisevat paksut tuohukset valtavissa kattokruunuissa ja tilan täyttää huumaava suitsukkeen tuoksu sekä bysanttilaisen perinteen mukainen kirkkolaulu. Väkijoukon yllä roikkuu lukemattomia punaisena hehkuvia lampukoita, joihin on kiinnitetty rukouksen ja kiitoksen merkkinä rukousaiheita kuvaavia eri muotoisia metalliesineitä – ihmisen ja ruumiinosien kuvia, taloja, laivoja, jopa autoja. Vaikka näitä suomalaiselle vieraampia votiiviesineitä näkee muissakin maan kirkoissa ikonien ja reliikkien äärellä, on Tínoksella niitä uskomaton määrä.
Kirkkoon saapuessaan ihmiset jonottavat kunnioittamaan ihmeitätekevää Megalóchari-ikonia, joka on koristeellisessa marmorikatoksessa vasemmalla puolella kirkkosalia. Tuohukset ikonin edessä ehtivät palaa vain hetken, kun ne jo siirretään sivuun tilan tekemiseksi uusille. Tínoksen pyhää kuvaa suojaa hopeinen riisa ja kullatun kehyksen lasi, jota puhdistetaan tuoksuvalla puuvillavanulla jokaisen kävijän kosketusten jälkeen. Ikonin kuva-aihetta ei pysty juurikaan tunnistamaan, sillä jopa riisa peittyy arvokkaiden korujen ja helmien paljouden alle – puisesta ikonista on näkyvissä vain arkkienkeli Gabrielin ja Marian tummuneet kasvot. Muualla kirkossa on kunnioitettavana muita Marian ilmestys -aiheisia ikoneja, ja punavalkoisella kukkaseppeleellä koristettua ikonin kopiota kannetaan kirkkoväen keskellä osana aattopäivän ehtoopalvelusta.
Juhlapäivien palveluksia ja muistotilaisuuksia toimittaa Síroksen metropoliitta Dorótheos II. Juhlassa muistellaan ikonin löytymiseen liittyviä tapahtumia seremoniallisesti kulkien samoja reittejä kuin vuonna 1823: juhlan aattona ikonia kuljetetaan juhlallisessa saattokulkueessa kirkon ympäri sen löytöpaikkaan pyhän veden kappeliin, missä pyhiinvaeltajat saavat taas mahdollisuuden suudella sitä, sekä juhlapäivänä ristisaatossa kaupungilla kantolaitteessa kahdentoista miehen kantamana.
Ikonin suojana oleva hopealla ja kullalla koristettu kupolikattoinen katos on varsin näyttävä näky satamaan laskeutuvalla leveällä kadulla, sadoista ihmisistä koostuvassa saatossa, jota johtaa orkesterin rytmikäs meno. Ikoni osallistuu myös 1820-luvulla Tínoksella toimineen piispa Gabriélin patsaan seppelöintiin sekä paikallisten kirkon rakennuttajien ja lahjoittajien muistotilaisuuteen. Juhlan aluksi ikonia kantaa piispa ja muut kirkon edustajat, sitten kunniavieraat ja vanhemmat miehet – hetken myös pari naista – ja kirkkoon päin palatessa nuoret miehet sekä lopulta kouluikäiset pojat.
Juhlapäivä huipentuu illan pimetessä, kun paikalle kerääntyneet tuhannet ihmiset, lapsiperheet ja kaikenikäiset, kerääntyvät kirkon aukiolle moniväristen lyhtyjen kanssa ja lähtevät kulkemaan kaupungin katuja laulaen hymnejä ihmeelliselle ikonille. Tämä fanarákia-lyhtyjuhla toistaa ikonin löytymisestä syntynyttä iloa, kun tínoslaiset kauempaa saarelta tulivat lyhtyjensä kanssa katsomaan Marian ilmestystä ensimmäistä kertaa. Nykyään tunnelmallisen juhlan satama-aukiolla päättää ilotulitus ihmeitätekevän ikonin kunniaksi.
Lähteet:
Dubisch, Jill, 2016 (1995). In a Different Place – Pilgrimage, Gender, and Politics at a Greek Island Shrine. Princeton, NJ: Princeton University Press. https://doi.org/10.1515/9781400884414
Håland, Evy Johanne, 2021. Celebrating the Construction of the Most Important Pilgrimage Centre in Modern Greece: The Festival of the Finding of the Holy Icon (´Eorté Agias Eureseós) or the Lanterns (Phanarakia). Fieldwork in Religion, 16(1), 73–101. https://doi.org/10.1558/firn.19848
The Official site of the Holy Church of Panagia of Tinos. https://www.panagiatinou.gr/eng/
Pääkuva ylhäällä: Juhlan aattona ikoni viedään kunnioitettavaksi Evangelístria Panagía -kirkon alle ikonin löytöpaikkaan rakennettuun kappeliin, jossa sijaitsee pyhä lähde.