Kriisien keskellä olen huomannut, että uskonto ja rukous auttavat minua kestämään henkisesti raskaat tilanteet, vaikka Suomessa en ole erityisen uskonnollinen.
Avustustyössä olen nyt kahdesti onnistunut pääsemään sisälle ortodoksiseen yhteisöön ja kokemaan, kuinka syvästi uskonto on osana elämää. Ensimmäinen kerta oli kolme vuotta sitten Sudanissa Etiopian vastaisella rajalla, jossa olin pakolaisleirillä lääkärinä.
Pakolaisleirillä oli pohjoisetiopialaisia Tigrayn alueen pakolaisia, jotka lähes kaikki ovat ortodokseja. Kuukausittain olen yhteydessä kahteen ystävääni, jotka edelleen elävät Sudanin puolella rajaa pakolaisina. Ortodoksisuus ja yhteinen kokemus elämästä pakolaisleirillä yhdistää meitä edelleen.
Elämää omilla ”saarilla”
Israelin ja Hamasin välinen sota on noussut uutisiin viime aikoina, jolloin on käsitelty erityisesti Gazan ja Libanonin rintamia. Kuitenkin sota on ollut sota käynnissä myös Länsirannalla, missä palestiinalaiset ja juutalaissiirtokuntalaiset elävät omilla alueillaan, joita voisi ajatella eräänlaisina saarina. Alueiden välissä kulkevat autotiet ovat yhteisessä käytössä.
Kaikilla Nablukseen vievillä teillä oli sotilaiden tarkastuspisteet. Lisäksi Nabluksen yllä lensi droneja valvomassa, ja ympärillä olevilla vuorilla oli sotilastukikohtia.
Sotatilan koin parhaiten tarkastuspisteillä, jossa usein tarkastettiin passimme. Monesti jonotimme tunteja tarkastuspisteillä. Kerran heräsin yöllä ampumiseen ja valoraketteihin, ja joskus kuulin räjähdyksiä. Kokonaisuudessaan koin kuitenkin elämäni Länsirannalla turvalliseksi.
Kun harjoituksesta tuli totta
Nabluksessa tein töitä traumakouluttajana. Koulutin kahdessa sairaalassa päivystyksissä lääkäreitä ja lääketieteen opiskelijoita sekä ensihoitoryhmiä. Suomessa teen töitä ison sairaalan päivystyksessä ja koulutan lääkäreitä ja lääketieteen opiskelijoita. Aiemmin olen kouluttanut myös ensihoitajia, joten Nabluksen koulutustyö oli minulle tuttua.
Päivystysten koulutukset olivat lyhyitä, joten päivässä oli runsaasti aikaa myös potilastyöhön. Tutkimme potilaita yhdessä tulkkini, paikallisten lääkäreiden ja sairaanhoitajien kanssa.
Ensihoitoryhmien koulutukset olivat kolmipäiväisiä. Yksi koulutuksen painopisteistä oli ampuma- ja räjähdysvammojen hoito. Jokaisessa koulutuksessa perehdyttiin suuronnettomuustilanteisiin, joissa potilaita oli samanaikaisesti runsaasti.
Eräänä päivänä olimme harjoitelleet suuronnettomuustilannetta, ja samana päivänä Jeninin pakolaisleiriin kohdistuneessa hyökkäyksessä loukkaantui 35 ja yhdeksän kuoli. Koulutettavamme olivat erittäin motivoituneita, sillä he kohtasivat sotavammoja työssään oikeasti.
Hätkähdyttävä ikoni katedraalissa
Uudessa testamentissa Jeesus kohtaa Jaakobin kaivolla samarialaisen naisen. Tämä kaivo sijaitsee Nabluksessa. Kaivon päälle on rakennettu ortodoksinen katedraali, jonka alueen ortodoksit saivat haltuunsa 1800-luvulla. 1900-luvun aikana paikalle rakennettiin katedraali.
Kävin katedraalilla paikallisen ortodoksiystäväni, Nasserin, kanssa. Nasser on lähes valmis lääkäri, ja tutustuin häneen päivystyksessä Nabluksessa, kun tutkimme yhdessä potilaita. Sittemmin tutustuin myös Nasserin perheeseen ja paikalliseen ortodoksiseen yhteisöön.
Katedraaliin portti on metallinen, ja siinä on luodinreikiä. Ymmärsin, että kaikki eivät pidä ortodoksisesta kirkosta keskellä muslimiyhteisöä. Muurin sisäpuolella vallitsi rauha. Kun menimme Nasserin kanssa upeaan persoonalliseen katedraaliin, olimme ainoat vierailijat. Ennen sotaa katedraalissa kävi bussilasteittain turisteja.
Katedraalissa on runsaasti ikoneja ja freskoja. Muutamassa ikonissa kuvataan, kun Jeesus tapaa samarialaisen naisen. Yhden ikonin kohdalla pysähdyin. Siinä hattupäinen mies on lyömässä kirveellä polvillaan olevaa pappia. Nasser kertoi, että vuonna 1979 katedraalin pappi, isä Philoumenos murhattiin. Isä Philoumenos kanonisoitiin vuonna 2009 pyhäksi marttyyriksi. Hänen hauta-arkkunsa on kirkon sisällä. Hauta-arkun luona oli hyvä polvistua, ja rukoilimme yhdessä Nasserin kanssa.
Menimme portaita alas, ja sieltä löytyi Jaakobin kaivo. Nasser tarjosi kupista kaivon pyhää vettä. Nasser kertoi, että tämä on yksi Palestiinan pyhimpiä paikkoja.
Myöhemmin Nasserin kotona katsoimme videoidun jumalanpalveluksen, jolloin Jerusalemin patriarkka oli vierailulla katedraalissa.
Neitsyt Marian ilmestyksen kirkossa
Neitsyt Marian ilmestyksen kirkossa kävin aina, kun opin sen aukioloajat – ja kun pääsin töiltäni. Nabluksen kirkko kuuluu Jerusalemin patriarkaattiin, ja siellä noudatetaan juliaanista kalenteria.
Palestiinassa, joka on muslimienemmistöinen maa, perjantai ja lauantai ovat vapaapäiviä. Sunnuntaina en päässyt kirkkoon, mutta onneksi palveluksia toimitettiin myös perjantaisin ja lauantai-iltaisin. Useimmiten jumalanpalveluksissa kävi 10–40 ihmistä.
Lapsia ja nuoria oli suhteellisesti paljon kävijöistä. Kirkkokuoro oli aktiivinen, ja siinä oli parhaillaan kymmenen laulajaa. Paikallinen kirkollinen elämä on elävää. Minua ei haitannut, vaikka jumalanpalvelus oli arabiaksi: nautin kirkon tunnelmasta. Ortodoksnen iyhteisö tuntui henkiseltä kodiltani. Kirkossa pääsin osallistumaan ehtoollisesta ja vedenpyhitykseen.
Kynttilänvalossa Vanhassa kirkossa
Nabluksen vanha ortodoksinen kirkko on 700 vuotta vanha. Siinä on paksut kiviseinät, ja iästään huolimatta kirkko on hyvässä kunnossa. Kävin siellä vain kerran, ja tuolloin pieni kirkko täyttyi ääriään myöten. Kirkossa ei ollut sähköjä, joten olimme kynttilöiden valossa. Tuossa kirkossa pappi voiteli osallistujien otsat ja kädet pyhitetyllä öljyllä.
Olin kirkossa kolme tuntia. Neitsyt Marian ilmestyksen kirkossa on penkit, joten kynttilöiden hämärässä valossa uni oli tulla, sillä jumalanpalvelus kesti lähes puolille öin.
Nabluksessa on myös kaksi katolista kirkkoa, joihin kävin myös tutustumassa, ja koin olevani ortodoksina tervetullut.
Nabluksessa uskonnot elävät rinnakkain
Olen nyt työskennellyt viidessä muslimimaassa lääkärinä. Islamin tavat, moskeijat ja Koraani ovat tulleet tutuiksi. Nabluksessa lähimmät työkaverini olivat muslimeja, ja keskustelimme usein uskonnosta. Islamin tärkeimpiä asioita ovat muiden ihmisten auttaminen, ahkeruus työssä ja toisten kunnioittaminen. Näitä samoja arvoja noudatan lääkärin työssäni. Kunnioittamalla islamin tapoja, minun on ollut helppo elää ja työskennellä lääkärinä muslimimaissa.
Kristittyjä on Nabluksessa vain 800. Kristittyjen ja ortodoksien elämä ja kulttuuri vaikuttavat turvatulta, vaikka ympäristö luo paineita. Kristityt elävät palestiinalaisessa yhteisössä ja ovat osa sitä.
Nabluksessa on myös maailman ainoa samarialaisyhteisö. Samarialaiset ovat eläneet alueella tuhansia vuosia ja elävät kaikkien uskontojen kanssa rauhassa.
Juutalaissiirtokuntalaiset elävät näköyhteyden päässä aitojen suojaamina. Sodasta ja väkivallasta johtuen on vaikea nähdä, että väkivalta alueella loppuisi lähitulevaisuudessa. Historiassa kristityt, muslimit, juutalaiset ja samarialaiset ovat onnistuneet elämään pitkiä rauhallisia aikoja. Rauhan ja väkivallattomuuden aika koittaa toivottavasti joku päivä Palestiinassa.
Pääkuva ylhäällä:
– Kriisien keskellä olen huomannut, että uskonto ja rukous auttavat minua kestämään henkisesti raskaat tilanteet, vaikka Suomessa en ole erityisen uskonnollinen, kertoo turkulainen lääkäri Mikko Lintu.
Palestiinassa sota- ja väkivalta on jatkunut vuosikymmeniä. Ortodoksinen yhteisö elää ympäristön paineessa ja on myös joutunut kärsimään väkivallasta.
