Suljetuin silmin: Ukrainalaistaiteilija Yaryna Movchan haluaa välillä irti sodan todellisuudesta

Yaryna ja sota

"Suljen silmäni enkä saa pahaa katoamaan,
mutta hetken olen etäällä siitä."

Mikä kunnia maailmassa olisi muuttumaton?
Kaikki on varjoa heikompaa,
kaikki unennäköä petollisempaa.
Johannes Damaskolainen

Taiteilija Yaryna Movchan asuu Ukrainan sodan runtelemassa maassa ja luo hymyilevän herkkiä taideteoksia, jotka ovat täynnä viitteitä luontoon ja kristinuskoon. Hän kertoo itsestään ja vaikeasta ajasta. 

– Helmikuun 24. päivä 2022 muutti elämäni. Huomio kiinnittyi entistä enemmän perheeseen ja lapsiin. Elämme melko turvallisessa kaupungissa, mutta myös Lviv joutui Venäjän ohjusiskujen kohteeksi. Se oli kauheaa ja pelottavaa. Alussa oli täysimittainen hyökkäys.

– Minun on ollut vaikea löytää rauhaa luovalle työlle. Päässä syntyvät ideat eivät siirry teoksiksi. Sota merkitsee minulle täyttä tuhoa. On vaikeaa ellei mahdotonta ymmärtää, miten julma ihminen voi olla ihmistä kohtaan, kristitty toista kristittyä kohtaan. Olen häpeissäni siitä, että minun on välillä suljettava silmäni. En saa julmuutta katoamaan, mutta voin hetkeksi irrottautua siitä.

Yaryna hakeutui opiskelemaan taidetta, koska häntä on aina kiehtonut kaikki muutoksessa oleva ja epätavallinen. Hän on syntynyt ja asuu kauniissa Lvivin kaupungissa miehensä Danylon kanssa.

– Myös hän on taiteilija, ikonimaalari. Meillä on kaksi lasta: tytär Varvara on 11-vuotias. Hän on luova persoonallisuus, laulaa paljon ja rakastaa veljeään Glebiä, joka on 7-vuotias. Aika kiitää nopeasti. Sukunimemme tarkoittaa 'hiljaista'. 

Yaryna on kreikkalais-katolinen ja käy perheensä kanssa Lvivin keskustassa Kryvonosa-kadun vanhassa kirkossa. Se pyhitettiin vuonna 2007 Ukrainan kreikkalais-katolisen kirkon papille ja marttyyrille, autuaalle Klemens Sheptytskille, joka kohtasi kuolemansa vuonna 1951 Vladimirin keskusvankilassa Neuvostoliitossa. Autuaan Klemensin kuva on yksi hänen marttyyriaiheisista muotokuvistaan.

Kimmellys

Mikä on järjestänyt taivaalliset ja maanpäälliset,
kaiken mikä liikkuu ilmassa ja kaiken, mikä veden alla…
mikä on ne sekoittanut ja jakanut, mikä on pannut ne liikkeelle
ja ohjaa liikettä päättymättömänä ja esteettömänä?
Johannes Damaskolainen

Yaryna ei halua puhua teoksistaan eikä antaa ohjeita, miten katsoa niitä. Teokset ovat syöksyjä alueelle, joka on selittämätön: myyttinen, alkukantainen, mystillinen ja sellaisena heleän selkeä. Niissä kohtaa koulun väriliitujen maailman ja piirustuksen äärelle unohtuneen lapsen, joka tietämättään tietää ja tuntee tuntemattoman.

Katsojaa vastaan tulvii yksityiskohtien ja symbolien runsaus. Maalaukset ovat täynnä prosessia, kehkeytymistä ja liikettä. Kuvakielen toisinaan luonnosmainen raapustus ilmentää tietämisemme aukkoja. Töihin upotetut lukemattomat, lähes mikroskooppisen pienet ilo- ja kärsimysainekset – haavat, ristit, solut, suonet, eliöt, kukkaset – vaihtuvine väreineen ja viivarytmeineen saavat teosten kompositiot kimmeltämään.

Yaryna Movchan sanoo Kimmellys-näyttelynsä yhteydessä: ”Taide on kaikkialla ympärilläni – se on koko elämäni. Se kertoo kaikesta, mitä arjessa kohtaan. Siinä sulaudun aistillisesti kuvallisiin mielleyhtymiin ja merkityksiin. Filosofia ja uskonto tunkeutuvat siinä olemukseen ja alitajuinen nousee tietoisen tasolle.”[i]

Vaikutteistaan Yaryna kertoo:

– Luin Jerzy Nowosiełskin mietteitä taiteesta ja pyhyydestä. Olen ollut kappeleissa ja kirkoissa, jotka hän on maalannut, nähnyt yksittäisiä ikoneja ja kokonaisia ikonostaaseja. Näissä teoksissa koen harmonian ja tunnen rauhan ja syvyyden.

Hän mainitsee Varsovan lähellä sijaitsevan Wesołan Jumalan kaitselmuksen katolisen retriittikeskuksen maalaukset. Juuri täällä Yaryna osallistui loppukesästä kansainvälisille sakraalitaiteilijoiden päiville.

Jerzy Nowosiełski (1923–2011), puolalainen kuvataiteilija ja filosofi, omaksui vaikutteita kreikkalais-katolisesta uniaattikirkosta ja bysanttilaisesta ortodoksisuudesta. Tehtyään pyhiinvaelluksen ortodoksiseen Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen Potšajevin lavraan Ukrainan Volhyniassa hän sanoi: ”Minä, puolalainen maalari, synnyin hengellisesti Potšajevin luostarissa…” Nowosiełski teki maalauksia sekä ortodoksisiin että katolisiin kirkkoihin Puolassa.[ii]

Yaryna Movchan on valmistunut Lvivissä Ivan Trushin nimeä kantavasta soveltavan taiteen koulusta ja opiskellut Lvivin kansallisessa taideakatemiassa. Ikonimaalaripuoliso Danylo innosti häntä perehtymään ikonimaalauksen perinteiseen tekniikkaan. Sen pohjalta hän kehitti oman maalaustapansa. Yaryna on osallistunut yli viiteenkymmeneen yhteisnäyttelyyn, ja hänellä on ollut viisi omaa näyttelyä: Ukrainassa ja Puolassa.

– Mieluiten puhun teosten kautta, mutta olen iloinen, että voin joskus myös keskustella niistä. Maalauspohjan muodoksi valitsin aivan luontaisesti ympyrän. Minusta on mukava työskennellä tämän muodon parissa. Maalaan liidulla pohjustetulle puulle munatemperalla, mutta etenen toisin kuin kerros kerroksen päälle maalaavat ikonimaalarit. Kokeilen työn aikana eri tekniikoita, raaputan pohjaa ja kuljen päinvastaiseen suuntaan.

Aadam

Niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat,
niin myös kaikki Kristuksesta osallisina
tehdään eläviksi. (1. Kor. 15:21–22)

Ensimmäinen ihminen Aadam ajelehtii ahtaassa, kohtua muistuttavassa pyöreässä tilassa. Palmunlehvät peittävät hänen kasvojaan ja vartaloaan. Kultalehtiä liimautuu poskeen ja suljetuille silmäluomille. Jumalan sormista lähtee ohuita säikeitä kietomaan Aadamia ja osoittamaan, että adam, 'ihminen', on jo luomisessa osallinen jumaluudesta. Kyljen haava vuotaa verta. Se on haava, joka keihäällä lyötiin Kristuksen kylkeen ristillä. Yaryna Movchan liittää ristintien merkin paratiisin kuvastoon: ensimmäinen Aadam on luotu tuomaan maailmaan synnin. Hänet luodaan uudeksi ikuiseen elämään Kristuksen, toisen Aadamin, pelastavan kärsimyksen kautta.[iii]

Kuvan värit ja muoto tuovat mieleen idän kirkon ikonografian paratiisikuvaukset. Valkoiselle taustalle, ikivihreän kasvillisuuden keskelle maalataan myös Neitsyt Maria paratiisissa. Viimeisen tuomion ikonissa tämä aihe on usein sijoitettu pyöreän medaljongin sisälle.

Palmunlehvät

Pimeässä ja kuolon varjossa istuva kansa
otti käteensä puitten lehviä ja palmunoksia,
noita voitonmerkkejä, edeltä kuvaten sillä ylösnousemusta.
Palmusunnuntain aamupalvelus

Paratiisiin ja Neitsyt Marian taivaaseen ottamiseen liittyy apokryfi, jota nimitetään palmunlehvätraditioksi. Siinä enkeli ilmoittaa Öljymäellä Neitsyt Marialle lähestyvästä kuolemasta ja ojentaa hänelle palmunlehvän. Se on peräisin paratiisin elämänpuusta, joka antaa kuolemattomuuden.[iv] Maria palaa Jerusalemiin läheistensä pariin, jotka saapuvat maan ääriltä. Apostoli Johannes tulee yksin. Hänelle Maria antaa palmunlehvän ja salaista opetusta.[v]

Palmunlehvät liittyvät palmusunnuntaihin ja Herran Jerusalemiin ratsastuksen voittoisaan muistoon. Ne liittyvät Kristuksen, toisen Aadamin, lunastustyön alkuun. Lasarus on herätetty kuolleista, ja ihmiset tervehtivät Messiastaan kohottaen palmunlehviä. Silloin ristinpuu, kärsimys ja ylösnousemus antavat vielä odottaa.

Alkukirkon taiteessa ja läntisessä kristillisessä taiteessa marttyyrit kuvataan palmunlehvä kädessä. Palmunlehvä on kuoleman voittamisen merkki, voitonmerkki. Voitonmerkkejä ovat myös meidän elämänpuunoksamme, virpovitsat, joilla siunaamme toisiamme pääsiäisen aikaan.

Tältä taustalta nousevat Yarynan toistuvat palmunlehvämotiivit, viheriöivät ja kultaiset. Aadam-aiheen versiot, pyhät ja marttyyrit sekä Yarynasta itsestään otetut valokuvat – ne ilmentävät kaipuuta kuolemattomuuden lähteelle, paratiisin elämänpuun suojaan. Ne kertovat myös, että kaikki salaisesti on jo tuon puun ja sen antaman elävän opetuksen suojassa.   

Marttyyrit, kärsijät

…jos kirves kaataa puun, johon aurinko paistaa,
ei aurinkoa kaadeta eikä se kärsi.
Johannes Damaskolainen

Yaryna sanoo, ettei hän maalaa ikoneja vaan muotokuvia.

– Kuvani pyhistä ihmisistä ovat heidän muotokuviaan. Rukoilen, ja silloin pyhän kuva syntyy maalaajan tulkinnaksi, on hänen puhettaan. Lvivin ikonimaalauskoululla on hyvä perinne, joka kehittyy koko ajan.

– En ole ajatellut ketään pyhää suojelijanani. Jokaisella pyhällä on mielenkiintoinen elämä. Kuvaan pyhien haavoja, koska ne voimistavat marttyyrikuoleman ja kärsimyksen hetkeä.

Hän ei tee muotokuvaa Jumalansynnyttäjästä eikä Kristuksesta. Pyhien ihmisten kuvat ovat enimmäkseen kirkon yhteisen ajan pyhiä, katolisia pyhiä ja suurin osa marttyyreita. He ovat kirkastuneessa tilassaan, aivan kuin ikonien pyhät. Siinä mielessä nämä muotokuvat ovat lähellä ikoneja.

Yarynan marttyyrit usein hymyilevät. He kantavat kehossaan verta ja haavoja. He hymyilevät suljetuin silmin niin kuin autuaassa unessa.

Oudon kaunis on yhteys siihen kärsimykseen, jota Ukrainassa nyt koetaan.

Ensimmäinen marttyyri Stefanos kärsi verisen kuoleman ja pyysi anteeksiantoa kivittäjilleen. Sotavuoden väkivaltaisuuksien aikana maalattu muotokuva ”Pyhän Stefanoksen kivitys” kuvaa hyvän voittoa pahasta erityisellä lempeydellä. Kompositio esittää kivet, haavat ja veriruhjeet ja samalla voitonmerkit: ristin ja palmunlehvän.

Alkukirkon marttyyri Agathan Yaryna Movchan kuvaa kärsimysvälineen kanssa. Agatha pitää kädessään pihtejä, joilla hänen rintansa leikattiin irti, mutta hänellä on myös palmu voitonmerkkinä. Kuvapinta täyttyy pienistä rintojen kuvista. Pyhää Agathaa kunnioitetaan muun muassa rintasairauksista parantajana.

Kaksi ehkä hienovireisintä teostaan Yaryna on maalannut sotavuoden 2022 aikana. Niissä molemmissa on voimakas kärsimyksen voittamisen ja anteeksiannon eetos. Toinen on Pyhän Stefanoksen kivitys. Toinen esittää pyhää Franciscus Assisilaista, ”Jumalan pientä köyhää”, ”poverelloa”, joka koki La Vernan vuorella paastotessaan stigmatisaation ja sai käsiinsä Kristuksen haavat.

Yaryna Movchan esittää Franciscuksen pyhänä, joka saa tuntea runsaana muodonmuutoksensa ja kirjoittaa Luotujen ylistyksen eli Aurinkolaulun: ”Ylistäkööt sinua, Herrani, ne, jotka antavat anteeksi rakkaudesta sinuun ja kestävät kipua ja koettelemusta.”[i] Muotokuva muistuttaa myös Tuomas Celanolaisen Franciscuksesta sanallisesti piirtämää muotokuvaa.[ii] Yaryna Movchanin kuvakieli on nyt herkkäpiirteisempää ja monitulkintaisempaa kuin aikaisemmin. Haavojen ja stigmojen paljous seuraa ”välkkeen” eri vaiheita ja luo muotokuvaan suoranaista kärsimyksen iloa.

Välke

Olemme aina matkalla ihmisiksi.
Irenaeos Lyonilainen

Maalausten henkilöille tai pyhille on joskus kuvattu useita hahmoja tai päitä. Ne viittaavat liikkeeseen, mielenmuutokseen ja uudistumiseen tai kuten Yaryna itse sanoo:

– Kaksinkertaistuminen tai välke teoksessa kuvaa ihmistä etsimässä itseään. Esimerkiksi maalaukseni Varjoja kertoo siitä, miten ihminen etsii itseään yhteiskunnassa, miten hän haluaa löytää sopusoinnun. Se on erittäin valoisa työ, täynnä toivoa hyvästä.

– Esineiden ja eleiden toistuminen ylipäänsä viittaa uuteen tulkintaan siitä, mikä yhteiskunnassa on juurtunutta ja luutunutta. Ihminen luo toiminnassa prosessin ja hän risteää toisten ihmisten kanssa.

– Töissäni toistuvat myös pienet ristit ja kultaiset kalat Jeesuksen Kristuksen symbolina. Kultainen kala, joka työntyy haavasta sisään, merkitsee minulle pelastuksen toivoa. Se toivo on olemassa jokaiselle, joka sitä etsii. Se merkitsee työtä.

Varjoja-maalauksessa tumma, ajelehtiva ihmishahmo vaalenee ja sulautuu taustan vihreään: luontoon, siivekkäisiin korentoihin. Tai toisin: hahmo nousee luonnosta täyteen tietoisuuteensa. Luonto voi olla tulkinnan lähtökohta tai päätepiste. Tulkinta voi olla myös aivan muu, sillä käsittämättömän Jumalan kuvaksi luodun ihmisen ”sydän pitää sisällään syvyyksiä ja ulottuvuuksia, jotka ylittävät kaikki käsitteet ja ymmärryksen”[vi]. Yaryna Movchanin teokset käyvät usein salaisuuden rajalla.

Sopusointu

Kuinka hyvä on olla luonasi maan päällä, ilo olla vieraanasi.
Kiitosakatistos, 2. iikossi

Yaryna Movchanin teoksissa kasvien, eläinten ja mikro-organismien verkosto peittää maalauspohjaa Taiteilija tekee tarkkaa havaintotyötä. Karpaateilla matkustaessaan hän kuvaa toukkaa, kariketta ja virtaavan veden alista maailmaa.

– Rakastan luontoa sinänsä, ja se luo mielenkiintoisesti ympäristön, jossa elämme. Puut, kukat, kivet ja niiden orgaanisuus luonnossa innoittavat työskentelyäni.

– Unohdamme kuitenkin, että luonto ja ihmisen ymmärrys voisivat elää keskenään sopusoinnussa. Nyt ihmisen ja luonnon vuoropuhelun järjettömyys on hämmentävää ja molemmille vahingollista.

Sopusoinnun Yaryna löytää erämaan askeettien elämästä, jossa ihmisen yhteys luontoon toteutuu. Siihen hän haluaa itsekin samastua. Pyhä Johannes Edelläkävijä nautti erämaassa ravinnokseen heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa; hänen kasvonsa on kuvattu mehiläisten ympäröimänä. Pyhittäjä Maria Egyptiläisen silmät katsovat sisäänpäin ja korvalehdet täyttyvät kuivan maan ohdakkeenkukista. Omakuva perhosten kanssa on kompositioltaan samankaltainen; julkisuutta vierovan Yarynan korvat kuulevat enää perhosia.

Lopuksi – tärkeää on olla vapaa

Mikä on tärkeää, Yaryna?

– Tärkeää on olla vapaa – kaikista velvollisuuksista ja kiintymyksistä huolimatta – ja tehdä kovasti töitä.

Vapaus ei kuitenkaan ole yksinkertaista eikä helppoa. Tätä kirjoittaessa sota Ukrainassa jatkuu ja saa uhkaavia piirteitä. Suuriin kaupunkeihin, myös Lviviin, on jälleen tehty ohjusiskuja. Ydinaseiden uhka on ilmassa. Talven kylmetessä Venäjän iskut ovat tuhonneet suuren osan maan energiantuotannosta. Aivan haastattelun alussa kysyin Yarynalta, mitä hän haluaa sanoa meille suomalaisille.

– Haluan vedota suomalaisiin: Puolustakaa maatanne. Älkää hyväksykö kaksinaismoraalia. Jos emme tuomitse pahaa, tuemme pahaa ja autamme sitä vahvistumaan.

 – Ukrainalle on suuri apu siitä, että sodasta puhutaan ja että se tuomitaan. Ukrainan kansaan kohdistuu nyt avoin aggressio: murhia, hyväksikäyttöä, kidutuksia, kansanmurhaa. Maani on avoin vuoropuhelulle, mutta ei vihollisen kanssa. Kansani juuret ovat syvällä. Siksi uskomme, että voitto on meidän. Kiitos koko sivistyneelle maailmalle, että tuette maatani!

(Taiteilijoiden nimet on jätetty kirjoitusasuun, jolla heidät kansainvälisesti tunnetaan.)

Lähteitä:

Hautaustoimituksen veisuja. Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskunnan julkaisu. [S. l, s. a.]
Pyhä isämme Johannes Damaskolainen: Ortodoksisen uskon tarkka esitys I ja III. Suom. Johannes Seppälä. Joensuu 1980, 1987
Otteita suuren paaston jumalanpalveluksista. 2. p. Joensuu 1980
Pyhä isämme Johannes Damaskolainen: Ikoneista. Kolme puhetta ikonien syyttäjiä vastaan. Suom. Johannes Seppälä. 1. p. Joensuu 1986
Kiitosakatistos. Kunnia Jumalalle kaikesta. [Trifon Turkestanov]. Suom. ja täyd. nunna Ksenia. Joensuu 2016
[i] Artist´s statement. ICONART Contemporary Sacred Art Gallery (Lviv). https://iconart-gallery.com/en/artists/yaryna-movchan/
[ii]  Malgorzata Kitowska-Lysiak: Jerzy Nowosiełski. Full Resource Library of Art and Artists from Poland. http://www.culture.pl/ 
[iii] Irenaeus of Lyons: Against Heresies (Book 3). Transl. and annotated by Dominic j. Unger. New York NJ, 2012. S. 105–110
[iv] 1. Moos. 3:22
[v]  Serafim Seppälä: Elämän äiti. Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa. Helsinki, 2010. S. 272
[vi] Patriarkka Bartolomeos: Mysteerin kohtaaminen. Ortodoksinen usko nykymaailmassa. Suom. Ari Koponen. Jyväskylä 2009. S. 172

Juttua on muokattu 23.12.2022 klo 11:46 lisäämällä Pyhän Franciscuksen stigmat -teoksen kuva ja siihen liittyvä tekstikappale.