“Ga myö buabol yönistuizet pietäh. Hiän huondeksel vain tuonilmazih lähti. Läbi yön nyt pokoinniekan vierel valvotah da –”
Kirjailija ja teatteriohjaaja Riko Saatsin ensimmäinen romaani Yönistujat oli yksi vuoden 2025 kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista. Teos äänestettiin kyseisen kategorian Lukijoiden suosikiksi.
Yönistujat kertoo Suistamolta lähtöisin olevasta karjalankielisestä ja ortodoksisesta evakkoperheestä. Perhe pyrkii järjestämään poisnukkuneelle mummulle rajakarjalaisen perinteen mukaiset ruumiinvalvojaiset eli yönistuizet. Tästä tulee myös teoksen nimi: yönistujat tarkoittaa ruumiinvalvojaisiin osallistuvia henkilöitä.
Mummun hautajaisten suhteen joudutaan tekemään enemmän kompromisseja, luterilaisella alueella kun ollaan. Näiden tapahtumien kautta Saatsi kuvaa erilaisten tapojen ja perinteiden yhteentörmäyksiä sekä muun muassa ihmisen kykyä sopeutua.
Painavista syistä kaksikielinen kirja
Riko Saatsi on kirjoittanut teoksen osittain varsinaiskarjalaksi. Tarkemmin ottaen hän käyttää varzinkarjalan eteläistä muotoa, joka on hänen suistamolaisen sukunsa alkuperäinen äidinkieli.
Saatsilla oli useita syitä olla suomentamatta karjalankielisiä kohtia:
– Uhanalainen karjalan kieli – kotoperäinen kieli, jota on puhuttu laajalti maassamme vielä 100 vuotta sitten – ehti sodan jälkeisinä vuosikymmeninä melkein kokonaan hävitä Suomesta. Suomen kielen karjalaismurteiden ja karjalan kielen ero on ihmisille usein vieläkin hämmentävän epäselvä. Halusin kirjassa tehdä karjalan näkyväksi omana kielenään.
– Oman äidinkielensä kautta näkyviksi tulevat myös ne ihmiset, joiden historiaa ei Suomessa juurikaan tunneta – siis karjalankieliset ortodoksikarjalaiset, rajakarjalaiset. Heidän identiteettinsä on rakentunut perinteisesti hyvin erilaisten asioiden kautta kuin valtakulttuurin – siis suomen- tai ruotsinkielisten luterilaisten – identiteetti.
– Minulle oli tärkeää, että kirjassa kuvatut asiat kerrotaan yhteisön sisältä käsin. Siis niiden ihmisten äänellä, jotka historiankirjoituksessa on valtaosin sivuutettu. Kirjan kertoja on karjalankielinen, siksi kerronnan perustilannekin rakentuu karjalan kielen kautta eli kertojan omasta äidinkielestä käsin. Omalla kielellään hän pyrkii kuvaamaan elämää ennakkoluulojen kohteena ja sovittamaan kertomalla niitä asioita, jotka ovat painaneet häntä neljä vuosikymmentä.
Karjalaa osaamattomalle lukijalle monet sanat ja jopa kokonaiset sivut voivat jäädä ymmärtämättä. Tällä Riko Saatsi halusi tehdä nykylukijalle kouriintuntuvalla tavalla näkyväksi sen, millaisesta muukalaisuudesta kirjan kuvaamissa ihmisissä on kyse.
– Jos suomenkielinen lukija ei kirjan aloitettuaan ihan ymmärrä, mitä kirjan ensisivuilla sanotaan, on hän kirjan aiheen kannalta ytimessä, Saatsi selittää.
Saatsin lapsuudenkodissa puhuttiin suomen ja karjalan sekakieltä. Hänen isänsä äidinkieli on varsinaiskarjala, josta tämän piti oppia ulos kansakoulun alettua: koulussa ei nimittäin saanut käyttää karjalaa.
– Hajonneen ensimmäisen äidinkielen palasia oli kuitenkin yhä runsaasti mukana siinä puheenparressa, jolla isä meille lapsille kotona puhui. Sitä, että näissä suomesta poikkeavissa lauseissa, sanoissa ja ilmaisuissa oli kyse oikeasta kielestä, ei koskaan sanoitettu meille lapsille. Vasta aikuisiällä vanhempi veljeni ymmärsi yhdistää ne karjalaan. Oli kummallinen tunne tajuta osaavansa kieltä, jota ei ollut tiennyt osaavansa.
Perheen kaikki lapset ovat alkaneet tietoisesti opiskella karjalaa sekä etsiä tapoja käyttää sitä nykymaailmassa. – Kieltä pitää käyttää, jotta se säilyy elävänä eikä museoidu, kirjailija toteaa.
Suunvuoro karjalankielisille ortodokseille
“Se ainoa kieli joka mummulla oli, oli täälläkin päin viallista ja venäjän turmelemaa ja päätetty ehdoitta kitkeä lasten suista. Ristinmerkin tekijät ja ikoneille kumartajat olivat totta kai vihollisia, koska vihollisetkin Venäjällä, jumalankieltäjiä muka olivat, kumarsivat ikoneille ja ristivät itseään.”
Yönistujat-teos sai syntynsä Riko Saatsin halusta ymmärtää niitä psykologisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ristiriitoja sekä jännitteitä, joiden vuoksi karjala on lähes hävinnyt Suomesta.
– Minua on peruskoulun historiantunneista lähtien vaivannut se, ettei siitä vähemmistöstä, johon itse oman sukuni kautta kuulun, opeteta tai kerrota koulussa juuri mitään. Karjalankielisiä karjalaisia ei suomalaisille tunnu usein olevan olemassakaan. Evakoista puhutaan tavallisesti yhtenä yhtenäisenä ihmisjoukkona, mikä peittää alleen sen tosiasian, että joka kymmenes sotien vuoksi maanpakoon joutunut karjalainen oli karjalankielinen ja ortodoksi. Tämän joukon kohtalo oli sodan jälkeisinä vuosikymmeninä hyvin toisenlainen kuin suomenkielisten ja luterilaisten.
– Karjalankielisillä ortodoksikarjalaisilla suomenkieliseen yhteiskuntaan sopeutumisen hintana oli luopuminen omasta kielestä, kulttuurista ja uskonnosta. Karjalankieliset ortodoksit ovat olleet jonkinlainen häiriö siinä kansallisessa minäkuvassa, joka on rakennettu kaksikielisyyden (suomen- ja ruotsinkielisyyden) ja luterilaisuuden varaan, Saatsi selittää.
Osa evakoista vaihtoi myös nimensä yrittäen näin välttyä syrjinnältä sekä sulautua paremmin uuteen ympäristöön. Nimien muuttaminen nousee useaan otteeseen esiin Yönistujissa.
Riko Saatsi nostaa esiin sen, että niin rajakarjalaisia kuin myös Vienan ja Aunuksen alueiden karjalankielistä väestöä on historian saatossa kuvattu toistuvasti aina ulkoapäin ja jatkaa:
– Heidät on määritelty milloin miksikin – useimmiten joko eksoottisiksi, jotain vanhaa kalevalaista ”alkusuomalaisuutta” säilyttäneiksi autenttisiksi metsäläisiksi, tai sitten yksinkertaisesti tietämättömiksi, kärpänsilmäisiksi pakanoiksi, jotka on vedettävä sivistyksen piiriin. Karjalankieliset karjalaiset eivät itse oikein koskaan saa suunvuoroa.
Lähtökohtana oman suvun kohtalot
Yönistujat on rajakarjalaisen evakon jälkeläisen osittain karjalaksi kirjoittama teos, jonka lähtökohtana olivat kirjailijan oman suvun kohtalot. – Kirja ei kuitenkaan ole dokumentti, Saatsi muistuttaa. – Kirjoitusprosessin aikana kirjan henkilöt ja tapahtumat lähtivät viemään hyvin monenlaisiin suuntiin. Lopputulos on aika puhtaasti fiktiivinen, kaunokirjallinen teos.
– Minut on kasvatettu rajakarjalaisten perinteiden mukaisesti, Saatsi kertoo ja lisää, että rajakarjalaisuutta (kieltä ja kulttuuria) on mahdotonta ymmärtää ilman ortodoksisuutta. – Karjalainen ortodoksisuus on hyvin erityistä, sillä se on elänyt vuosisatoja rinnan luonnonuskonnon eri muotojen kanssa. Tämä näkyy tapakulttuurissa ja kaiken elollisen pyhyyden kunnioittamisessa. Myös suhde kuolemaan poikkeaa radikaalisti siitä, mitä kuolema tarkoittaa nyky-Suomessa.
Yksi esimerkki eroista kuolemaan suhtautumisessa on ajatus siitä, että edesmennyt palaa aina läheistensä luokse:
“Kokonaista neljäkymmentä päivää mummu on täällä maailmassa meidän luona, jotta ehdimme tottua siihen, että mummu on kuollut. Vasta sitten mummu lähtee tuonilmaisiin. Ja senkin jälkeen hän aina palaa tänne. Muissinsuovattana hän palaa ja kun on panafiida. Ei mikään ole mitenkään lopullista.”
Otteet kirjasta Riko Saatsi: Yönistujat (Gummerus, 2025)