Portugalilaista fadoa ja karjalaista kaihoa yhdistävä Kuulin kui helizi fado -albumi julkaistaan digitaalisesti 28. marraskuuta ja fyysisesti 29. marraskuuta.
Nimikappaleessa Kuulin kui helizi fado on emeritus arkkipiispa Leon kirjoittamat sanat. Hän on kirjoittanut sanat myös lauluun Fado, i ristikanzu pajattau [Fado, ja ihminen laulaa]. Molemmat laulut on säveltänyt Esa Helasvuo.
Albumilla on myös Pirjo Kostiaisen teksti Suru, jonka on säveltänyt muusikko, säveltäjä ja musiikkituottaja Timo Ruottinen. Eräs Ruottisen aiemmista sävellyksistä on Uspenie – kokoöinen vigilia. Laulajana albumilla on Kirsi Poutanen ja kappaleiden sovitukset on tehnyt Carlos Manuel Proença.
Sanoista säveliksi
Pirjo Kostiainen kirjoitti Surun jo kauan sitten lohduttaakseen veljeään. Veljen vaimo ja perheen kolmen lapsen äiti oli menehtynyt 45-vuotiaana.
– Runon luettuaan veljeni ihmetteli, kuinka joku voi tietää, miltä hänestä tuntuu, Kostiainen muistelee. – Runo jäi pöytälaatikkoon useiksi vuosiksi. Veljenikin oli jo kuollut, kun kerroin runoista muille. Siskoni sanoi, että runo pitäisi saada levylle. Siskoni tytär laulaja Eeppi Ursin ehdotti erästä tunnettua säveltäjää. Hänen sävellyksensä ei kuitenkaan synkannyt tekstin kanssa. Kysyin sitten Timolta, voisiko hän säveltää runon. Hänellä kesti siinä kauan ennen kuin hän sai ajatuksen, että tämähän on fado. Fado ei ollut minulle ennestään tuttua. Timon ehdotuksesta tutustuin fadoon kuuntelemalla sitä YouTubesta. Luotin ihan sokeasti Timoon – sanoin, että tee tekstille mitä tykkäät.
Timo Ruottiselle fado on tuttua jo 80-luvulta. Hän on muun muassa esittänyt suomenkielisiä fado-lauluja Annastuuna-yhtyeessä sekä tuottanut Carlos Manuel Proençan kanssa Kirsi Poutasen aiemman suomenkielisen fado-albumin Amalia Tribute.
Fado on portugalilaista kansanmusiikkia, jonka juuret ulottuvat parin sadan vuoden taakse ja jossa on vaikutteita monista kulttuureista. Fadolle tyypillinen aihe on saudade eli melankolinen kaipaus tai kaiho – mikä on läsnä myös Kostiaisen Suru-runossa. Tästä oivalluksesta syntyi Surun sävel.
Uudella fado-albumilla kuultava Suru on äänitetty Portugalissa fado-muusikoiden kanssa. Kostiainen on (puolivahingossa) merkitty tekstintekijäksi 60-luvulta lähtien käytössä olleella lempinimellä Vernu.
Surusta on ilmestynyt marraskuussa myös kaksi digisingleä jazzlaulelmaversioina. Arto Piispasen sovittamat jazzballadit esittää Eeppi Ursin. Englanninkielinen versio Grief ja suomenkielinen versio Unien seitit ovat kuunneltavissa suoratoistopalveluissa.
Elämässä mukana runot, musiikki ja kirkko
Pirjo Kostiainen vaikuttaa olevan hieman hämillään asioiden saamista käänteistä:
– En ole esiintyjä enkä pidä esillä olemisesta. Tämä kaikki lähinnä huimaa. Olen kirjoittanut runoja pöytälaatikkoon koko ikäni, mutten ole aiemmin esitellyt niitä missään – paitsi äidinkielen opettaja julkaisi jossain jonkin tekstini. Nyt teen kuolinsiivousta. Pistin kaikki tekstit menemään, tietokoneen tiedostoistakin.
Pirjo Kostiainen ja Timo Ruottinen ovat tunteneet toisensa 60-luvulta asti. Yhdistäviä tekijöitä ovat olleet kuoroharrastus ja myöhemmin myös ortodoksinen kirkko.
– Lauloimme yhdessä maineikkaassa dir.cant. Matti Vihtosen johtamassa Tampereen Tuomiokirkon nuorten kamarikuorossa. Myöhemmin lauloin ortodoksisen kirkon kuorossa. Laulan edelleen sekakuorossa ja naiskuorossa, mutta seurakunnan kuoroon en enää yritä. Koen, että olen jo liian mummo sinne. Niin ihana osa on kuulijan osa – meillä on niin hyvä kuoro täällä! Minulla on kapea musiikkimaku: kuuntelen ortodoksisen kirkkomusiikin lisäksi kirkkomusiikin suurteoksia ja klassista musiikkia.
Kostiainen on toiminut pitkään vapaaehtoisena Tampereen ortodoksisessa kirkossa. Hän kuuluu 15–70-vuotiaista koostuvaan “siivousprikaatiin”, joka siivoaa kirkon joka keskiviikko.
– Tieni ortodoksiseen kirkkoon oli pitkä. Kävin kirkossa ja Valamossa, mutten tiedä, miten ei tullut mieleen liittyä kirkkoon, vaikka vähän se kirpaisi, kun ei päässyt ehtoolliselle. Sitten vaan naps päätin, että nyt liityn! Jos yksi asia pitää mainita ortodoksisesta kirkosta, niin se on musiikki. Kyllä se on kaunista. Ja se tinkimättömyys! Kirkko on sakraali tila. Ei sinne päästetä mitään viihdetaiteilijoita esiintymään ja rahastamaan.
Pääkuvassa ylhäällä Pirjo Kostiainen. Kuvaaja: Johanna Vaahervaara