Kiovan luolaluostarin perustajien pyhittäjien Antonin ja Feodosin ikoni on Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyssä. Kyseinen ikoni on harvinainen, koska sen maalannut ikonimaalari tiedetään. Ikoni on Laatokan Valamon luostariin 1911 perustetusta Suomen ja Viipurin hiippakunnan museosta. Ikonimaalari on jättänyt ikonin kääntöpuolelle merkinnän:
"Tämän ikonin on hampaillaan maalannut talonpoika Grigorij Zuravlev Samaran kuvernementista Buzulukin kihlakunnasta Utevkan kylästä ja samannimisestä piirikunnasta kesäkuun 30. päivänä vuonna 1892".
Raajarikkona syntyneellä talollinen Grigori Zuravlevilla ([1858]-1916) ei ollut käsiä eikä jalkoja. Hän maalasi ikoneja ja tauluja pitäen sivellintä hampaissaan.
Kiinnostus Zuravlevin taiteeseen syntyi Neuvostoliitossa 1960-luvulla.
Vuonna 1963 eräs ikoni löytyi Serbiasta Tuzlan alueelta, pienen kylän ortodoksisesta kirkosta. Jugoslavialainen konservaattori Zdravko Kaimakovitč otti yhteyttä taiteilijan kotipaikkakuntaan, ja tästä alkoi monivuotinen maalarin elämäntyön tutkimus. Sitä suoritti aluksi Utevkan kylän opettaja. Opettaja johti koulun museota, ja koululaiset tutkivat paikallishistoriaa ja keräsivät aineistoa taiteilijasta. Tuolloin elossa oli vielä ihmisiä, jotka muistivat ikonimaalarin.
Lasten ja opettajan keräämä aineisto katosi, kun museo suljettiin. Myöhemmin insinööri Aleksander Malinovski innostui Zuravlevin taiteen tutkimuksesta. Hän keräsi tietoa uudelleen ja onnistui löytämään museon aineistoa ja uutta tietoa. Monien vuosien ajan Zuravlevin ikoneja löytyi Venäjän eri kylistä ja kaupungeista – ullakoilta, museoista, luostareista ja jopa Kazakstanista.
Tutkimustyön seurauksena syntyi Iloinen tapaaminen -kirja. Malinovski teki kirjasta muutamia uusia painoksia, sillä kolmenkymmenen vuoden aikana hän löysi jatkuvasti uutta tietoa. Ikonimaalarin elämän tutkiminen ja ikonien etsiminen oli tekniikan tohtori Malinovskin elämäntehtävä.
Äiti oli surmata poikansa
Aikalaiset muistelivat, että Grišan synnyttyä hänen äitinsä suri valtavasti. Äiti yritti tehdä itsemurhan ja tappaa poikansa, mutta lapsen isoisä esti teot. Isoisä ilmoitti kasvattavansa lapsenlapsensa. Kun Griša aloitti koulun, isoisä kuljetti häntä kärryillä ja reellä. Isoisän kuoltua Griša jatkoi opiskelua kotona opettajan johdolla. Myöhemmin vanhin veli Afanasi huolehti veljestään.
15-vuotiaana Grigori lähti kaupunkiin pyytämään erästä taiteilijaa opettamaan obrazan-ikonien maalaamista. Taiteilija otti Grigorin vastaan ja opetti maalauksen alkeita muutaman päivän. Tämän jälkeen Grigori jatkoi osaamisensa kehittämistä kotona.
Isoäidistä tuli nuorelle ikonimaalarille tärkeä avustaja – isoäiti pesi siveltimet, valmisti pigmenttivärejä ja istutti lapsenlapsensa työpöydän ääreen.
Pyhä Nikolaos tsaariperheelle
Viiden vuoden kuluttua Grigori osasi maalata ikoneja niin hyvin, että uskalsi lahjoittaa muutaman ikonin Samarin kaupungin virkamiehille.
Grigorin taidetta arvostettiin ja hän alkoi saada tilauksia. Samarin kuvernööri piti huolta ja auttoi, ja kuvernöörin hallitus myönsi taiteilijalle eläkkeen. Grigori sai myös oppilaita opetettavakseen.
Vuonna 1884 Zuravlev maalasi pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän ikonin ja pyysi kuvernööriä lahjoittamaan sen kruununperijä Alekseille. Ikonimaalarin toive toteutui, ja maan syrjäseudun talollisen maalama ikoni lähetettiin keisariperheelle. Ikoni löydettiin 2000-luvulla Pietarin Eremitaasista.
Vuosina 1885-1892 Grigorin kotikylään rakennettiin kirkko, johon hän suunnitteli seinämaalaukset ja maalasi niitä osittain. Vuoden 1917 vallankumouksen sortoajan seurauksena edellä mainittu kirkko tuhottiin. Nykyään Utevkan kylässä toimii Grigori Zuravlevin museo ja uusi kirkko. Samarin hiippakunnan museon yksi osa on omistettu ikonimaalarille.
Nykyään tiedetään 13 Zuravlevin ikonia, muutamia luonnoksia ja piirustuksia. RIISAn kokoelmiin kuuluva pyhittäjien ikoni ei ole vielä tunnettu Venäjällä. Tieto ikonista julkaistaan Andrei Rublevin museon Mahdotonta vastaan. Grigori Zuravlevin käsittätehdyt ikonit -näyttelyn julkaisussa 2021.