Kulttuuriperintöalan kulmakivi Demokratia ja hyvinvointi kehittyvät lähimmäisenrakkaudesta Muuttotuskaa ja muuttumattomuuden kaipuuta Armas aika, ikuinen kesä Kirkko ei ole kesälomalla! Kohti katolisempaa uskoa – eli teologinen pakotie pois ikuisuusväittelystä Miksi olemme kirkon jäseniä? Sielu kaipaa jatkuvaa kevätsiivousta, sillä se pölyttyy kiusallisen nopeasti Mihin suuntaan historian pitäisi mennä? Politiikan Pilatuksia, Lasaruksia ja Ankkalinnaa – mutta myös jumalallista energiaa Hiljaisuutta ja valoa – pimeässä jaettu yhteinen hetki voi olla täynnä toivoa Kallis ja eläväksitekevä risti: "Tulkaa jälleen paratiisiin" Sielun kevät huipentuu ylösnousemuksen huikaisevaan valoon Näennäinen sovinto ei tuo oikeaa rauhaa – vääryyden edessä ei saa vaieta Vuosi sotaa – vuosi rikoksia Jumalaa ja ihmisyyttä vastaan Tuhlaajapoika-vertauksessa ei ole kyse huikentelevaisuudesta, vaan jostain ihan muusta Onko kulttuuriperintö vain kaunis sana? Kirkon jäsenkato vaatii peiliin katsomista, mutta vaikeuksia ei tarvitse säikähtää: ”Ei hapan kalja säästäen parane” Oikeanlainen kuuliaisuus ei vapauta kristittyä oman järjen käyttämisen vastuusta Katse, jota en unohda koskaan Suomen kristityillä on paljon annettavaa koko kansalle: mallikasta ekumeniaa voi syventää entisestään Kristus on ilo, vaikka masentunut ihminen kokisi pelkkää synkkyyttä Raja voi merkitä eristämistä tai suojaa, mutta se on ohut, kun arki suistuu raiteiltaan Uuskonservatiivisuuden nousu: Jyrkät asenteet vääristävät kirkon traditiota Näytä lisää
