Yksi hauskimmista puuhista lasten kanssa on tähtitaivaan tarkkailu. Missä on Otava? Onko tuo tähti vai kenties planeetta? Tästä ikkunasta näkyy tähtiä, toiselta puolelta pilkistää kuu! Tutkitaan tietokirjaa, innostutaan yhdessä. Kirkkaana pakkasyönä tähtitaivas innoittaa kaikenlaiseen iloiseen ihmettelyyn.
Myös Raamatussa puhutaan tähdistä. Jumala sanoi Abrahamille: ”Katso taivaalle ja laske tähdet.” Jumala oli luvannut, että Abrahamin jälkeläiset olisivat yhtä lukuisat kuin taivaan tähdet. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Abraham piti lupauksen antajaa luotettavana. Nämä uskon esikuvat olivat vain etäältä nähneet sen, mikä oli luvattu, tervehtivät sitä iloiten ja odottivat taivaallista isänmaata.
Profeetta Danielin kirjassa sanotaan, että ne, jotka ovat johtaneet monet vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet. Filippiläiskirjeessä apostoli Paavali taas kirjoittaa: ”Te loistatte kuin tähdet taivaalla.” Kirkon rukouksissa vainajien puolesta myös rukoillaan: ”Saata heidät paratiisiin, jossa pyhien joukot ja vanhurskaat loistavat kuin tähdet.” Tähtien loisto on siis kuva taivaallisesta loistosta.
Lasten ihmetys ja ilo tähtitaivaan alla resonoi psalmien kirjan tähtijakeiden ilon ja ylistyksen kanssa. Tähdet mainitaan juuri Jumalaa ylistävissä psalmeissa: ”Iäti kestää Hänen armonsa”, ”Ylistäkää Häntä, taivaan tähdet!” Tähtitaivaaseen liittyy kirkas näky Jumalan suuruudesta.
Jobin kirjassa mainitaan myös aamutähtien ilo, ja Barukin kirjassa kuvataan runollisesti, miten tähdet aloittavat iloiten vartionsa. ”Koko maa riemuitsee ja laulaa”, sanotaan psalmitekstissäkin.
Öiseen aikaan liittyy psalmien kuvauksissa myös rukous: yöllä saa laulaa kiitosta ja rukoilla elävää Jumalaa. Kun syksyn illat pimenevät, ja tähdet syttyvät aina vain aikaisemmin, löytyy ehkä helpommin rauhallisia hetkiä rukoukseenkin.
Tällaisia hetkiä voi löytyä ehkä yllättävistäkin kohdista. Kirjassaan Sydämen kaipuu (2010) nunna Kristoduli ehdottaa, että jos herää yöllä eikä saa unta, voi rukoilla Jeesuksen rukousta – Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Äiti Kristoduli kirjoittaa myös yöllisen rukouksen voimasta ja viittaa pyhään Johannes Krysostomokseen, joka opetti, että kristittyjen öinen rukous avaa taivaan portit.
Luostareissa rukoillaan osin yölläkin, ja vauvan öisen koliikki-itkun keskellä tai vaikkapa yöllä sairaalassa potilaana tai töissä ollessa on lohdullista tietää, että jossain nytkin rukoillaan, käännytään Jumalan puoleen.
Tähän rukouksen virtaan voi mahdollisuuksien mukaan hetkittäin itsekin liittyä, vaikka jos lasten takia sattuu olemaan valveilla. Lapsiperheissä välillä valvotaan kipeän, levottomasti nukkuvan lapsen myötä, tai ruokitaan vauvaa. Yön hiljaisuudessa on erityinen rauha rukoukseen.
Myös pyhä Johannes Valamolainen mainitsee kirjeissään pyhän apostoli Paavalin sanat tähdistä, jotka ovat keskenään erilaisia. Kaipauksen äänensävyin hän kirjoittaakin yhdelle ohjattavalleen (Valamon vanhuksen kirjeitä 2012, kirje 67) pyhiin ja taivasten valtakuntaan viitaten: ”Jospa me sinun kanssasi olisimme edes pieniä tähtösiä, kunhan vain sillä samalla taivaalla!”
Suuri Jumalan taivas, lukemattomat tähtien sävyt! Suunnatkaamme siis kohti taivasten valtakuntaa. Silloinkin, kun taivas on pilvessä, on rukouksen ovi auki ja Jumala lähellä.
Stjärnhimlen
En av de roligaste sysslorna med barn är att titta på stjärnhimlen tillsammans. Var syns Karlavagnen? Är den där en stjärna eller kanske en planet? Genom detta fönster ser vi stjärnor, på den andra sidan lyser månen! Vi kollar i faktaböcker, blir ivriga tillsammans. Under stjärnklara frostnätter inspirerar den vackra himlen till all slags glad förundran.
Även Bibeln talar om stjärnor. Gud sade till Abraham: ”Se upp mot himlen och räkna stjärnorna.” Gud hade lovat att Abrahams ättlingar skulle bli talrika som stjärnorna. I Hebreerbrevet sägs att Abraham litade på den som hade gett löftet. Dessa trons förebilder hade bara sett från fjärran vad de hade blivit lovade, hälsat det, och längtade till ett bättre land, ett i himlen.
I profeten Daniels bok står det att de som fört många till rättfärdighet skall stråla som stjärnorna. I Filipperbrevet skriver aposteln Paulus: ”Ni lyser som stjärnor på himlen.” I kyrkans förböner för de insomnade ber vi att Gud skulle leda dem till paradiset, där de heligas skaror och de rättfärdiga strålar som stjärnorna. Stjärnornas klara ljus är alltså en bild av himmelsk glans.
Barnens förundran och glädje under stjärnhimlen går i samma toner som den glädje och lovprisning som hittas i de verser i psaltarpsalmerna där stjärnor omtalas. Stjärnorna nämns nämligen just i lovprisningspsalmer: ”Evigt varar hans nåd”, ”Prisa Honom, alla strålande stjärnor.” En klar tanke om Guds storhet förknippas med stjärnhimlen.
I Jobs bok nämns även morgonens stjärnor som sjunger, och i Baruks bok beskrivs poetiskt, hur stjärnorna börjar med glädje sin vakttjänst och lyser med glädje för sin skapare. ”Hela världen spelar till Din ära, lovsjunger Ditt namn”, sägs i psaltarpsalmer även.
I Psaltaren har natten ofta ett samband med bön: på natten får man sjunga till Guds ära och be till Gud som ger liv. När höstens kvällar blir mörkare och stjärnorna börjar lysa allt tidigare, blir det kanske lättare att även hitta tillfällen att be i lugn och ro.
Sådana möjligheter kan komma även i överraskande vändningar. I sin bok Sydämen kaipuu (2010) föreslår nunna Kristoduli att om man råkar vakna mitt på natten, kan man be Jesusbönen – Herre Jesus Kristus, Guds Son, förbarma Dig över mig syndare. Moder Kristoduli skriver även om den kraft som bön under natten har, och hänvisar till helige Johannes Chrysostomos som undervisade att de kristnas bön på natten öppnar himlens portar.
I klostren ber nunnor och munkar delvis även på natten, och mitt i en babys kolikgråt om natten, eller då man ligger eller jobbar på sjukhus nattetid, är det tröstande att veta att någon ber någonstans även nu.
Denna ström av bön kan man även själv vid tillfälle förena sin egen bön med, till exempel då man vakar vid ett sjukt barn eller då man ger mat åt en baby. I barnfamiljer vakar man ibland på grund av barnen. I nattens tystnad råder en särskild ro för bön.
Även helige Johannes av Valamo nämner i sina brev helige aposteln Paulus ord om att alla stjärnor har olika glans. I längtans toner skriver han till en av dem han handledde (brev 67, Valamon vanhuksen kirjeitä 2012), med hänvisning till de heliga och himmelriket: ”Om vi bara vore ens små stjärnor med dig, blott på samma himmel!”
Stor Guds himmel, talrika stjärnors nyanser! Låt oss alltså ta riktning mot himmelriket. Även då när himlen är i moln, är bönens dörr öppen och Gud nära.