Blogi

Sydämen aamunkoi – ethän kadota tätä päivää?

Valamon luostarin kirjastossa on nyt esillä Aamun Koitto -lehden vuosikerta sadan vuoden takaa. Mikä on muuttunut – vai onko mikään?
Virva_Suvitie_blogikuva
Virva Suvitie

Valamon luostarin kirjastossa ovat esillä Aamun Koitto -lehdet vuodelta 1922. Vierailijat voivat selailla ja tutkia niistä mennyttä ajankuvaa sekä ortodoksista hengenelämää. Mikä on muuttunut vai onko mikään, maapallon pyörähdettyä auringon ympäri sata kertaa?

Sukupolvi toisensa jälkeen olemme aistineet kielon ja ruusun tuoksun, lempeän tuulenvireen, aamukasteen kimalluksen. Jumala on pukenut meidät kirkkautensa säteillä ja näyttänyt meille maailman kauneuden. Olemmeko ottaneet opiksi ja valveutuneet menneistä erheistä vai toistammeko samaa kärsimysnäytelmää yksin ja yhdessä, yhä uudestaan, vanhasta minästä käsin, tiedostamattomina? Koettelemukset herättelevät ihmiskuntaa egon harhasta.

***

Lyhyin tie Jumalan luokse on rakkaus.
Josef Näkijä

***

Julkisella foorumilla keskusteltiin silloin muun muassa sodista, vainoista, pakolaisista, ajanlaskukysymyksestä, autokefaliasta, uskonnonvapauslaista sekä ensimmäisestä lakimääräisestä kirkolliskokouksesta. Ravitsevilla lehvillä viljeltiin niin rakkautta, anteeksiantoa, kuuliaisuutta, kilvoitusta kuin lohdutustakin. Pohdittiin myös diakonittarien kasvattamista kollektiiviseksi huojennukseksi. Avattiin ristin teologiaa ja jaettiin kannustavia esimerkkejä uskossaan vakaista seurakuntalaisista. “Minun iloni ja onneni siitä, että sain tuntea Kristuksen Vapahtajan, ovat niin suuret, etten minä edes huomaakaan onnettomuuksiani, solvauksia ja surua.”

Poimin julkaisuista muutamia lainauksia, jotka rohkaisevat lisäämään kristillistä yhteyttä ja läsnäoloa arjessamme.

“Ystäväni! Tämän päivän olen kadottanut", huudahti eräs parhaimmista Rooman keisareista, kun hän muisti, ettei hän sinä päivänä ollut tehnyt kenellekään alamaisistaan mitään hyvää. Näin huudahtakoon itsestään myös jokainen kristitty, jos hän koko päivän kuluessa oli menetellyt sillä tavoin, ettei kukaan hänen teoissaan ollut nähnyt Kristuksen valoa (Matt. 5: 16) eikä ollut ylistänyt taivaallista Isää.

Maailmassa tullaan suuriksi hallitsemalla, mutta Jumalan valtakunnassa palvelemalla. Mitä enemmän me omistamme Kristuksen henkeä, sitä enemmän me epäitsekkäässä rakkaudessa antaudumme toistemme hyväksi. Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä (Mark. 10: 45). 0lkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksellakin oli (Fil. 2:5). Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija.

P. Vilokkisen säkeet hellyttivät sydäntä. Ole pieni ja sano runoilijan tavoin:

Säälillä täytä ja rakkaudella,
Herra, mun itsekäs mieleni niin,
Että mä mielellä riemuisalla
Ain’ olen valmisna uhrauksiin.

Tukekaamme ja auttakaamme toisiamme, ojentakaamme toinen toisellemme kätemme, ja niin yksin voimin ja yksin mielin kulkekaamme yhtä samaa tietä, sitä tietä, joka johtaa meitä ikuiseen onneen ja autuuteen.

Pyytäkäämme myöskin, että Herra lisäisi meille uskoa ja vahvistaisi meitä pysymään lujina ja horjumattomina kuormiemmekin alla ollessamme. Ja Hän, jolle mikään ei ole mahdotonta, on meille näyttävä, että kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.

Tänä aikana, tänä koetuksen ja kiusauksien aikana, jolloin on niin helppoa aineellisten asioiden ja etujen tähden menettää ikuinen onni, ja jolloin meille tarjotaan huokeampaa kristillisyyttä, pitäkäämme eheänä se, mitä meillä on, pitäkäämme se uskonto, jonka me olemme apostoleilta kalliina ja pyhänä perintönä saaneet.  

Anokaamme, rukoilkaamme, pitäkäämme hengellistä yhteyttä Jumalan kanssa. Silloin meille annetaan kaikki, mitä me tarvitsemme sekä ajallista että iankaikkista elämää varten.

Maailman rauha, se voi ehkä vielä olla kaukana, mutta Jumalan rauha, se rauha, josta Herra Jeesus sanoo “minun rauhani", se on likellä jokaista todellista rauhan etsijää.

Rauha ja rakkaus löytyvät sisältämme.

Eletään ne yhdessä todeksi, Luojamme kunniaksi!

* * *

Pyhä iankaikkinen Jumala, kaiken Luoja ja Ylläpitäjä,
kiitämme Sinua elämästä tässä ihmeellisessä luomakunnassasi,
johon olet kutsunut meidät lyhyeksi ohikiitäväksi hetkeksi.
Suo meidän elää ja kulkea tässä maailmassa toteuttaen Sinun pyhää tahtoasi
ja katuen jokaista askelta, joka loitontaa meitä Sinun kirkkaudestasi.
Kiitämme Sinua siitä ilosta, että saamme tuntea Sinut.
Kiitämme rauhasta, jonka vain Sinä voit tuoda sydämeemme.
Anna meidän julistaa sanoillamme, teoillamme
ja koko elämällämme Sinun hyvyyttäsi ja rakkauttasi.
Suo, että koko maailma tulisi tuntemaan Sinut,
Pyhän Kolminaisuuden, elämän Lähteen,
jolle kuuluu ylistys iankaikkisesti.
Aamen.

Virva_Suvitie_blogikuva
Virva Suvitie

Olen Virva Suvitie, syntinen nainen Kristuksessa. Tykkään pohdiskella asioita ja maailmanmenoa syvällisesti ymmärtääkseni niitä laajemmassa kontekstissa, kuitenkin ilon pilke silmäkulmassa. Henkisyys, rauha, harmonia, hesykasmi ja universaali rakkaus kiinnostavat aiheina. Samoin myös kirjallisuus, kulttuuri, luonnossa liikkuminen, pyhiinvaellukset sekä monenlainen luova toiminta. Uskon elämäntotuuksien yksinkertaisuuteen ja niiden lopulliseen avautumiseen Jumalan armolla ja kiitollisuudella. Työskentelen Heinäveden Valamon luostarin ortodoksisessa erikoiskirjastossa kirjastonhoitajana.