5-vuotias Niilo tahtoi kesällä tietää “kaiken Jumalasta”. Dinosaurukset ja eläimet hän osasi jo laajasti latinankielisiä nimiä myöten. Jumala oli jäänyt hänelle kuitenkin mysteeriksi, ja siitä johtuen osittain pelottavaksikin partasuuksi.
Minulta hän tiedusteli muun muassa sitä, miltä tuntuu, jos Jumalaa silittää, ja suuttuuko Hän, jos Häntä puree? Onko Jumalan sisällä lisää pienempiä jumalia? Mitä tapahtuu, jos tekee sellaista, mitä Hän ei tahdo? Ja voiko Jumala juoda liikaa vettä?
Enää ei ole itsestään selvää, että lapset saavat vastaukset uskonasioihin päiväkodeissa ja kouluissa. Aikuisten vastuu korostuukin kristilliseen arvomaailmaan kasvattamisessa arjessa. Ihmistaimilla on onneksi sisäsyntyinen veto Luojaansa kohtaan.
Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,
kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä,
kertokaa hänen ihmetöistään.
Ylistäkää hänen pyhää nimeään
Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
Psalmi 105: 1-3
Tänä vuonna juuriteema on noussut elämässäni esiin muutenkin terhevästi. Lähdin syyskuussa tutustumaan Lappiin, mistä äidin puoleiset sukulaiseni ovat kotoisin. Kävin lukuisilla verenperinnöllisesti merkittävillä paikoilla, ja ensimmäistä kertaa aikuisena tapasin myös serkkujani perheineen arktisella alueella.
Vierailin ruskaisilla hautausmailla etsimässä ja tervehtimässä rajan taa siirtyneitä omaisia. Kokemus oli voimaannuttava, ja pohjoiset perustukset uudella tavoin rakkaiseen maastoon kanttaava. Hyytävillä vaaroilla on rohkeasti uskoen eletty ja rakastettu. Ilman sitä sydämen paloa, minuakaan ei olisi menneen jatkumona olemassa.
Sukuhistoria muovaa meitä
Kuinka paljon sinä tiedät omasta taustastasi? Oletko käynyt esi-isiesi tanhuvilla? Lieneekö sinulla vielä iäkkäitä läheisiä hengissä, joita voisit haastatella tuonilmaisiin siirtyneistä esivanhemmista? Vanhukset ja muistot harvenevat vauhdilla. Kannattaa toimia ripeästi, ettei oma verkkaisuus harmita jälkeenpäin.
Entä millaiseksi suvussasi kulkeva ydintarina on sinua muovannut? Minkälaisia salaisuuksia, häpeää tai traumoja on geneettisessä uomassasi virrannut? Neljännessä polvessa niiden alkusyitä ei välttämättä enää edes käsitetä, ne vain vaikuttavat eloosi autopilotilla, jos haasteita ei ole osattu ratkoa tietoisesti.
Innostan jokaista tutkimaan Niilon lailla avoimesti Kristusta sekä samalla omaa fyysistä sukua. Ymmärrys ja valo lisääntyvät, linjat eheytyvät.
Kaikkihan me kuolemme kerran. Mutta siihen saakka parasta elämää on palvella ja rukoilla Jumalaa.
Äiti Farida
